KOTI

DSC_8086.jpg

*Kaupallinen yhteistyö Stockmann

Laskin sen viime vuonna: olen muuttanut elämäni aikana peräti 15 kertaa. Se on aika monta muuttoa tähän ikään. Vaihtuneet ovat niin kodit, kaupungit kuin asuinkumppanitkin: perhe, poikaystävä, ystävä, kämppis, useampi kämppis ja sisko. Vaikka tätä paikkaa sanotaankin kodiksi, se ei ole joka osoitteessa siltä tuntunut.

Yksi kodeistani oli tyyppiä sähkölasku kolmelta kuukaudelta kymmenen euroa. Paikka oli siis todellakin sellainen, jossa käytiin nukkumassa ja saatettiin hörppiä aamukahvit. Yksi koti oli taas puolen vuoden asumisajan alusta loppuun asti täyskaaos. 19,5 ruhtinaallista neliötä oli sisustettu vaateröykkiöillä ja pöytätasot pursuivat likaisia tiskejä. Suurin osa kodeistani on ollut viihtyisiä ja täynnä kauniita muistoja, mutta mikään aikaisemmista ei vielä voita tätä nykyistä.

Jos sanotaan, että sijainti on yksi tärkeimmistä kriteereistäni, on viihtyisä tunnelma vielä tätäkin tärkeämpi. Sillä tällä hetkellä teen töitä kotoa käsin, vietän nykyään kotona paljon aikaa. Kodin on oltava se paikka, jossa todella viihtyy ja johon on kiva tulla. Puhtauden lisäksi minulle on tärkeää, että koti tuntuu ja näyttää omalta. Sisustuksen rooli hyvinvoinnissa onkin monesti isompi kuin osaamme kuvitellakkaan. 

Itse innostuin sisustamisesta vasta aikuisiällä kun oma sisustustyyli alkoi viimein hahmottumaan. En ostanutkaan enää sitä halvinta mahdollista, vaan aloin pikkuhiljaa panostamaan laatuun ja omannäköisiin kalusteisiin. Sisustuksesta tuli harrastus, joka jatkuu ikuisesti. Välillä siihen keskitytään enemmän, välillä vähemmän, mutta kokoajan se kulkee matkassa. Tällä hetkellä suunnitellaan keittiön tauluseinää ja vaatekomeroiden säilytysjärjestelmiä!

Mieli virkistyy aina pienestä vaihtelusta ja tämä näkyy myös kotona. Muutosten ei tarvitse välttämättä olla keittiöremontti ja uusi sohva, vaan ilmettä voi muuttaa pienilläkin asioilla: uusilla tyynynpäällisillä tai vaikkapa järjestystä vaihtamalla. Tai sitten ihan vaan suursiivous ja pinnat kiiltämään, silläkin saa jo paljon aikaan 🙂

Kuvituksena tunnelmia meidän kotiviikonlopulta. Aamutakissa hengailua puoleen päivään, ystäviä kylässä, ruoanlaittoa, urheilua, elokuvia, vanhojen lehtien selailua, ihon hemmottelua ja ulkoilua. Akut ladattu, nyt uuden viikon kimppuun! Energistä viikkoa kaikille! 🙂

DSC_8127.jpg

DSC_8212.jpg

DSC_8138.jpg

DSC_8077.jpg

DSC_8200.jpg

DSC_8174.jpg

 

xx Sara

4 Comments
  • Anna ja Sebastian
    Posted at 07:07h, 11 January

    Hei Sara!
    Ihana fiilis kuvissa! 🙂
    Ollaan mietitty tollasta eurolava sänkyä, mutta sen siivoominen mietityttää. Saako sen alta imuroitua mitenkään järkevästi? Entä jääkö raakapuuhun pölypallerot kiinni 😀
    Aivan ihanan näköinenhän se on!
    -Anna

    • saratickle
      Posted at 10:41h, 11 January

      Heyy sinä!!! <3 Saako alta imuroitua järkevästi: ei. 😀 Imuri kyllä ylettää aika pitkälle, mutta joku pari kertaa vuodessa laudat pitää nostaa. Ei oo jäänyt meillä pölypallerot kiinni mitenkään pahasti, eli siistinä pysynyt 1,5 vuotta! 🙂

       

       

  • marimmm
    Posted at 15:07h, 11 January

    Aivan ihana tunnelma näissä kuvissa!! 🙂
    Kirjoittelit joskus vajaa vuosi (?) sitten, kuinka lisäsit pk-harjoittelua maratoniharjoittelun yhteydessä. Siksi ajattelin kysyä sulta. Mulla “perus-pk”-lenkit ovat keskisykkeeltä n. 170 pbm. (Arvioisin sen n. 85% maksimista. Ei ole testattu sen ‘virallisemmin’). Tuo syke kuulostaa kyllä aika korkealta, mitä olen lukenut pk-sykkeiden pitäisi olla. Ja tuo on todella hidata juoksuvauhtia. Siitä jos hidastaisin, muuttuisi tyyli kävelyksi. Onko mitään ideoita, miten kannattaisi toimia?

    • saratickle
      Posted at 18:31h, 11 January

      Voi kiitti!

      Mä tosiaan lisäsin niitä, käytännössä juoksin koko kevään hiljaa. PEruskestävyyden kehittäminen tarkoittaa siis lenkkejä, joissa juostaan ihan äärimmäisen hitaasti. Välillä mentiin kävellen, sillä sykkeet nousivat jonain päivinä yli 130 ihan kevyessäkin juoksussa (huono palautuminen, liian vähän unta, stressi jne.).

      Pakko sanoa, että tuo 170 syke pk-lenkeillä, etenkin jos vauhti on tosi hidas, kuulostaa kyllä tosi rajulta. Mä suosittelisin reippaiden kävelylenkkien lisäämistä.

      Sykkeet ovat kuitenkin yksilöllisiä ja tarkkoja yleisiä rajoja on oikeastaan mahdoton vetää. Mikäli kehittyminen kiinnostaa, suosittelenkin kääntymään ammattilaisten puoleen ja kokeilemaan tätä http://www.lily.fi/blogit/tickle-your-fancy/juoksukoulu-tasotestaus. Tästä oli mulle iso apu! 🙂