MELT – New York Eatery – Vallila 01 July, Jul 2017 - 11:26
Kuka muistaa Vallilan Suvannon? Kahvila sulki ovensa viime syksynä ja meitä harmitti suunnattomasti. Meiltä vietiin lähikahvila, johon oli tapana karata etätyöpäivinä iltapäiväkahville ja aamiaiselle silloin, kun jääkaappi ammotti tyhjyyttään.
Keväällä Suvannon tilalle ilmestyi Melt. Sisustus pysyi samana, mutta ruokalista meni uusiksi. Listalle ilmestyi Amerikan herkkuja. Leipiä, pannareita ja salaattia. Kahvila lanseerasi aamiaisen ja lounaan rinnalle viime kuussa viikonloppubrunssit, ja sekös meiltä ilahdutti.
Tänään pakattiin lauantaihesari kangaskassiin ja suunnattiin brunssille Meltiin. Salaattibuffetin lisäksi listalta sai valita pääruoan: pannarit, vohvelit tai Eggs Benedict. Viihdyttiin kahvilassa sanomalehden ja kuukausiliitteen äärellä pari tuntia. Ihana aamupäivä!
Melt
Suvannontie 18
Ti?pe 8?19, la?su 11?19
xx Sara
Jonnamaista
Posted at 14:25h, 01 JulyVitsit aina ohi ajaessani muistuu mieleen, että täällä pitäisi käydä! Näyttää niin söötiltä paikalta ulkoa päin 🙂 Kiitos siis muistutuksesta – täytyy päästä testaamaan aamiaista tai brunssia!
saratickle
Posted at 06:19h, 05 JulySöötti on hyvä sana kuvaamaan! 🙂 Käy ihmeessä!
VV
Posted at 08:14h, 03 JulyMoikka Sara, tää kommentti ei varsinaisesti liity postaukseen, mutta tuli sunnuntain Hesarista mieleen että mitä ajattelet tästä kolumnista, ja esim. kunnianhimoisista reissutavoitteista: http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005274530.html ? Tuntuuko, että kaiken “ehtii” kokea, kun on jo kiire uuteen elämykseen? Olisi kiva kuulla pohdintaa kokemuselämisestä ja jatkuvista “huipuista”, joita moni meistä kokoajan tavoittelee. Huomaan itsekin eläväni tällaisessa syklissä ja “tylsyys” pelottaa… Oli siis ainakin itselleni ihan herättelevä teksti, vaikka alku olikin tökerö ja ilkeä.
saratickle
Posted at 06:33h, 05 JulyMoikka! Olipa hauska sattuma. Mä oon antanut tästä haastattelun hesarille, juurikin tuohon artikkeliin liittyen, mutta postaus voisi olla myös hyvä idea sen tueksi 🙂
Mä olen aina ollut tyyppi, joka ujuttaa omaan arkeensa pieniä piristeitä. Työpäivän jälkeen uimaan, ystävät kylään leffailtaan jne. Matkustus on ihanaa, mutta tärkeintä mulle on tässä elämässä ne läheiset ihmiset. Läheisten kanssa matkustaminen on ollut tapa yhdistää kaksi mulle tärkeää asiaa. Ja vielä jos olen onnistunut saamaan tähän töitä mukaan (myyn kuvia firmoille, tai kuvaan reissussa jonkun kampanjan), aina vaan paranee.
Elämäntapani mahdollistaa tämänhetkinen elämätilanteeni, joka tuskin tulee kestämään muutamaa vuotta kauempaa. Ajattelen, että minulla on nyt muutama vuosi aikaa nähdä maailmaa ja ottaa vastaan pidempiäkin duunireissuja, kunnes asetun aloilleni ja kuvioon tulee mukaan perheen perustaminen jne.
Pakko sanoa, että vaikka artikkelin pääpointti oli musta hyvä, tuo aloitus oli jotain käsittämätöntä. Tuli ihan fyysisesti paha olo, siitä että Veronica oli vedetty tähän mukaan.
MO
Posted at 09:37h, 03 JulyHyvä kommentti, VV. Luin itse samaisen kolumnin Hesarista ja mietin samoja kysymyksiä.
Sara, miten koet nykyään esim. matkustelun, kun sinulla on mahdollisuus siihen niin usein? Itse rakastan matkustamista sekö eri maihin ja kulttuureihin tutustumista, mutta jos olisi ajallisesti (sekä taloudellisesti) mahdollista tehdä sitä joka kuukausi, niin pohdin häviäisikö siitä ainakin henkisellä tasolla jokin tärkeä aspekti? Tapahtuisiko siinä juuri tämä kolumnissakin mainittu elämän hienoimman hetken sekä huikeimman kokemuksen (pakkomielteinen) tavoittelu?
Mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi.
saratickle
Posted at 06:45h, 05 JulyTosi kiinnostava kommentti! Edelliselle samasta aiheesta vastasinkin, mutta tästä on ehkä pakko kirjoittaa vielä haastiksen tueksi oma postaus.
Rakkaudella, Hannele
Posted at 18:37h, 03 JulyVoi vitsit, mun on niin ikävä paperihesaria! Ja sitten kun sen tilaan, niin se jää aina välillä lukematta ja yhtäkkiä mulla onkin hirveä läjä paperia. Siksi pitäydyn digiversiossa, vaikka tunsin kyllä pienen kirpaisun näitä kuvia katsoessa :D.
Niin ja nuo pannarit, lääh.
saratickle
Posted at 06:18h, 05 JulyMä tiedän, mulla kävi tuo sama. On jotenkin vaan ihana alottaa päivä 45 minuutin paperihesariln selailulla kun muuten tulee kuitenkin tuijoteltua ruutua koko päivä. Siispä otettiin paperi takaisin!
Pannarit, voi morjes että oli hyvää 😀