Mitä kuuluu just nyt?

 

On perjantai-ilta. Istun yksin kotona ja odottelen sushien tuloa.

Päivä on ollut tyyppiä biopussi hajoaa rappukäytävään ja naapuritalon mies näyttää keskisormea. Netflixinikin hakkeroitiin Intian Maharashtrassa. Olen ollut kotona koko päivän enkä ole saanut oikein mistään kiinni tänään. Hiustenpesu lienee päivän ainoa saavutukseni.

Me saatiin viikko sitten huonoja uutisia kun perhetuttumme menehtyi onnettomuudessa. Ajatukseni on koko viikon enemmän tai vähemmän harhaillut menehtyneen läheisissä. Hälinän ja ohjelman keskellä asia on helpompi siirtää sivuun, mutta hiljaisuudessa en osaa ajatella oikein mitään muuta.

Pienet vastoinkäymiset tuntuvat tällaisten asioiden äärellä täysin mitättömiltä. Tuntuu väärältä, että jotain näin kamalaa pitää tapahtua, jotta sen vasta kunnolla tajuaa. Mutta sitä se elämä kai on. Se ottaa ja antaa, vailla mitään johdonmukaisuutta. Hyviä kausia pitää osata arvostaa, huonoista kausista oppia ja suruista vaan päästä jollain ihmeen keinolla ajan kanssa yli. Eräs kovia kokenut tuttavamme sanoi joskus, että elämän tarkoitus on sen jatkuminen. Mielestäni tämä on aika osuvasti sanottu.

 

 

Juuson ollessa koko viikonlopun mittaisissa polttareissa pyysin kaksi hyvää ystävääni tänään, lauantaina yökylään. Käydään kulttuurisaunassa, syödään pitsaa ja keskustellaan vaikeista asioista. Tällaisia meidän tapaamiset yleensä on ja arvostan niitä ihan huimasti.

 

 

xx Sara

Tags:
2 Comments
  • Jonna
    Posted at 13:43h, 17 August Reply

    <3<3 Ihanaa kun jaksat olla rehellinen ja avata sun fiiliksiä, myös näitä surullisempia jotka on silti yhtälailla osa elämää. Ja kiitos ylipäänsä siitä että teet sisältöä ja vieläpä huippulaadukasta sellaista!

  • Torey
    Posted at 10:35h, 18 August Reply

    Itselläni oli todella vaikea kevät/alkukesä. Menetin yhden parhaista ystävistäni sairaudelle, Talokaupat meni päin puuta. Jäin opiskelupaikasta pisteen päähän. Ja sitten mummomme kuoli. Jossain vaiheessa tuntui, että kaikki ikävät asiat vaan pyörivät päässä ja jos jäi aikaa vaan istuksia, niin sitä alkoi miettiä asioita. Mutta aika auttaa. Ei ihmisiä tai ikäviä asioita unohda, mutta ne vievät ajatuksista vähemmän tilaa ja surunkin tilalle hiipii kyky muistaa rakkaista ne hyvät asiat.

Post A Comment
Your comment will be visible after approval