TFW-salin valmentaja Linda aloitti toissapäivänä treenin pienellä motivaatiotarinalla ja nosti esiin kolme sanaa, jotka kaikki syövät onnellisuutta ja unelmien toteutumista: sitku, mutku ja voiku.

Ei perhana, osuipa ajoitus kohdilleen. Olin juuri samana päivänä tilittänyt siitä, kuinka en voi palkata assistenttia, koska meilini on sekasorto ja raportti-/tarjouskansiot pitää päivittää järkevimmiksi ennen kuin niitä kehtaa näyttää kellekään. Toimistollekaan ei ole ylimääräistä avainta….

Faktahan on ettei yksikään näistä ole pätevä syy olla palkkaamatta apuvoimia. Päinvastoin. Todellisuudessa minua vaan jännittää löytyykö tarpeeksi samanhenkistä ja luotettavaa tyyppiä, jolla olisi samanlainen näkemys ja ote tekemiseen kuin minulla. Mutta voiko pelko riittää syyksi olla tekemättä jotain, mistä takuulla seuraisi hyvää tai ainakin opettavaa?

 

 

SITKU…

Sitten kun minulla on aikaa, rahaa, ihannepaino tai parisuhde… Nykyhetkessä elämistä huomattavasti helpompaa on elää tulevaisuudessa (tai menneisyydessä). Meillä ihmisillä tuntuu olevan sisäänrakennettu tarve havitella jotain mitä meillä ei ole. Monesti ajatellaan, että onnellisuus piilee sen seuraavan paalun takana.

Kunnianhimo on mielestäni hyvä asia ja arvostettava piirre, mutta sen ei tarvitse olla läsnä kaikkialla ja kokoajan. Jos elämme jatkuvasti tulevaisuudessa, osaammeko arvostaa nykyhetkeä eli sitä todellista elämää? Osaammeko olla tyytyväisiä siitä mitä meillä nyt jo on? Mitä sitten kun sinulla on se ihannepaino tai ne rahat? Mitä sen jälkeen tapahtuu?

Aloitan sijoittamaan sitten kun minulla on parempi työpaikka, liityn salille sitten kun minulla on vapaa-aikaa tai muutan ulkomaille sitten kun on sen aika. Jos todella haluat jotain, miksi ihmeessä lykkäisit sitä? Aloita nyt heti, älä ensi vuonna. “Oikeaa aikaa” harvoin tarjoillaan kultatarjottimella, se pitää vaan raivata ja päättää. Ja jossain vaiheessa tulee aina se hetki kun on vaan peruuttamattomasti liian myöhäistä.

Vinkki: kun päätät jotain ja lähdet kohti unelmaasi, älä kulje laput silmillä kohti maalia, vaan nauti matkasta. Joskus (ja aika useinkin) matka on määränpää ja lopussa voi odottaa vaan tyhjä fiilis. Tai se uusi tavoite.

 

 

MUTKU…

Mutta kun… On yleensä helpompi keksiä syitä miksei jotain asiaa voi tehdä, kuin niitä syitä miksi kyseinen asia kannattaisi tehdä. Se tuntuu tavallaan tosi hölmöltä, miksi me tehdään sitä? Tosi usein syy on pelko. Se voi myös olla ihan vaan laiskuus. Muistutan itseäni tästä jatkuvasti. Välillä ne on ihan pieniä juttuja, välillä suurempia. Olen mm. aikoinaan keksinyt huonoja tekosyitä sille, miksen lähtisi vaihto-opiskelemaan ja miksi minun ei kannattaisi soittaa tyypille josta olen kiinnostunut. Viimeksi eilen keksin perusteluja sille miksi veisin pullot vasta seuraavalla kauppareissulla.

Kyse on loppupeleissä päätöksestä ja asennoitumisesta. Välillä haaste pitää ottaa vastaan, vaikka se jännittävältä tuntuisikin. Se, että joku asia ei ole meille mieluisa tai me ei olla hyviä siinä heti aluksi ei tarkoita sitä etteikö sitä voisi tehdä. Harjoittelu tekee mestarin ja epäonnistuminen opettaa!

 

 

VOIKU

Puhuttiin viime viikolla tyttöjen kanssa kateudesta. Totesin, että koen kateutta yleensä sellaisina päivinä tai ajanjaksoina kun oma mieli on maassa. Kun taas oma fiilis on korkeammalla ja olo on inspiroitunut, on myös toisten onnistumisista helpompi inspiroitua. En nykyään enää juurikaan aloita lauseitani “voi kun minäkin/minullakin…”. Olen oppinut vuosien varrella, että voin olla ja tehdä monenlaista. Kyse on hyvinkin usein siitä mihin energiani/aikani käytän ja millaisia valintoja ja uhrauksia elämässäni teen. Se että panostan johonkin, on yleensä väistämättä pois jostain toisesta – kaikkea ei voi saada. Oma asennoituminen vaikuttaa moneen, ja kuten sanottua, mikään ei tule sinulle ilmaiseksi tarjottimella. Unelmien eteen on aina paiskittava töitä, ei niiden toteutuminen muuten miltään tuntuisikaan.

 

 

Ja sitten siihen assariin. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Nyt pyörät pyörimään!

Pssst. Jos nyt jo tältä istumalta koet, että sinä olet se the oikea tyyppi, ja pystyt aloittamaan minulla töissä alkuvuodesta niin pistä ihmeessä mulle viestiä! Laitan vielä huomenna vaadittavia taitoja ym infoa IG-Storyyn <3

 

 

xx Sara

Tags:
,

 

Miksi uunin kellon siirtäminen on tehty niin kamalan vaikeaksi?

Miksi Love Islandin tyyppien pitää aina juosta haastepaikalle ja sieltä pois?

Miksi kylmä kahvi kaunistaa?

Miksi joku mies tekee juuri X-hyppyjä keskellä meidän risteystä?

Miksi ostin aikoinaan vahingossa Moccamasterista sen (halvemman) version, jossa kahvikannun ja suodatinkotelon välissä ei ole sitä kiinteää osaa, vaan koko setti pitää aina kasata päällekkäin ja kahvia valuu aina pöydälle!!!!!

Miksei Suomessa ole kunnon vintageliikkeitä?

Miksen osaa olla repimättä rupia auki?

Miksi pienenä Smurffien versiot oli aina parempia kuin alkuperäiset?

 

 

Miksi kukaan vastustaisi jouluvalojen viritystä marraskuussa?

Miksi lykkään aina ohjelmistopäivityksiä?

Miksi mummi sanoo kelloa aina “kellot”. “Kellot on jo kymmenen”.

Miksi myös lääkäri on “lääkär”?

Miksen jaksa viedä tyhjiä matkalaukkuja ullakolle?

Miksi sekoan aina korttikaupassa?

Miksi unissakävelijöitä esitettäessä käsiä pidetään aina edessä?

Miksen osaa vieläkään kirjoittaa kahden käden sormilla puhelimella?

Miksi murretta puhuvat ihmiset kuulostavat aina paljon mukavimmilta ja rehellisimmiltä?

 

kuvat: Kaisa Turunen

 

xx Sara

 

Kerroin kuukausi takaperin teille 5 AM clubista. Olen pitänyt uudesta rutiinistani nyt pari viikkoa vapaata. Ja nyt huom “pitänyt vapaata” eli siis keksimällä keksinyt syitä skipata aamulenkit ja -rutiinit: olen mennyt liian myöhään nukkumaan, räntäsade, duunireissut…

Rehellisesti sanottuna hieman pelkäsin, että tässä tulee käymään näin. Huomaan etten ole voinut yhtä energisesti kuin alkusyksystä ja se harmittaa suunnattomasti. Josko sitä olisi vihdoin aika ottaa itseään niskasta kiinni ja kääntää veneen keula takaisin oikeaan suuntaan.

Tänään nousin hieman aikaisemmin, 5 AM + 1,5H. Puin lämpimästi päälle ja hyppäsin pyörän selkään. Aamu oli ihanan kirpeä. Vesilätäköt olivat jäässä ja tienvarteen parkkeerattujen auton tuulilaseilla oli lunta kun pyöräilin seiskan maissa kohti Isoisänsiltaa ja Mustikkamaata.

 

  

 

Mustikkamaa on kilometrin päässä sijaitseva saari, johon karkaan yleensä haukkaamaan happea. Vaikka vastarannalla näkyy niin Kalasatama kuin Tuomiokirkko, pystyy luonnon ja sen vaikutukset silti aistimaan. Tykkään tulla tänne juoksulenkille tai kävelylle. Kesäisin iltauinnille tai ulkosalille. Tenniskenttiäkin löytyy.

Jos haluan vaihtelua Mustikkamaalle, suuntaan yleensä Lammassaaren ja Fastholman ulkoilupoluille. Nämä reitit on täynnä lintutorneja ja kaunista luontoa. Täydellisiä ulkoilumaastoja!

Tuntuu, että meikäläisen marraskuu kaipaa nyt uusia ulkoilualueita. Etenkin niille kortilla oleville aurinkoisille päiville. Siispä ajattelin kysellä apua teiltä. Jos sinä lähdet Helsingissä luontoon ulkoilemaan, mihin menet? Löytyykö sinulta vakio istuskelukallio tai tuttu juoksupolku? Ilmianna suosikkisi!

 

*takki saatu kampanjan yhteydessä: Peak Performance

 

 

Taivaalla ja merenpinnalla näkyi hattaran sävyjä. Aurinko nousi Korkeasaaren takaa. Mikä ihana päivän aloitus.

 

 

xx Sara

Tags: