pala inkivääriä

4 porkkanaa

2 appelsiinia

puolikas sitruuna

Mehujen ja smoothieiden terveysvaikutukset ovat alkaneet kiinnostaa syksyn aikana. Olen blogissakin ylistänyt ravinteikkaita aamu-/välipalasmoothieita, joista on tullut vakioita omaan ruokavaliooni. Huomaan omassa kropassani/hyvinvoinnissani eroja, vaikken sen kummempaa sairaustaustaa omaakkaan: 1) iho voi paremmin 2) kroppa voi paremmin ja turvotus on hävinnyt 3) mieli voi paremmin 4) olen energisempi.
Sain joululahjaksi mehulingon ja voi tätä riemua. En ole aikaisemmin tajunnut kuinka tajuttoman hyviä itsetehdyt mehut ovatkaan. Olen joulun jälkeen aloittanut jokaisen aamuni samettisella tuorepuristetulla mehulla, aivan mahtavaa!! Porkkana, inkivääri, sitruuna, punakaali, parsakaali, omena, selleri, paprika ja appelsiini ovat päässeet turbokäyttöön. Kroppa ja mieli kiittävät.
Mehut/mehupaastot herättävät usein kielteisiä ajatuksia, myös minulla aiemmin. Miksi niitä pitäisi nauttia tai miksi kuurille pitäisi ryhtyä?
Miksi mehu?
Perusajatus on niinkin yksinkertainen, että näin isoja määriä vihanneksia/hedelmiä ei tulisi muuten nautittua. Lisäksi mehun muodossa oleva ravinto imeytyy kehoomme huomattavasti helpommin kuin pureskeltu ruoka.
Miksi mehupaastolle pitäisi ryhtyä?
Mehujen/mehupaastojen terveysvaikutukset ovat käsittämättömiä. Virkeämmän mielen ja hyvinvoivan kropan lisäksi mehujen avulla on päästy eroon mm. niskakivuista, astmasta, allergioista, psoriasiksesta, akneesta, uniongelmista, masennuksesta, ylipainosta ja mikä parasta: lääkkeistä. Jopa parantumattomiksi diagnosoituihin sairauksiin mehupaasto on purrut. Kokeilemalla ei ainakaan menetä mitään, parhaimmillaan se voi tehdä elämäsi helpoksi ja energisemmäksi, säästää lääkekustannuksissa ja lisätä elinvuosiasi.
Pärjääkö sillä muka? Täyttääkö se?
Tein aamupalaksi mehun, jossa oli 4 isoa porkkanaa, 2 appelsiinia, sitruuna, pala inkivääriä ja puolikas parsakaali, milloin viimeksi olisin syönyt aamupalallani noin paljon? Ja nyt tosiaan puhutaan aamupalasta. Epäterveellisesti eläville ja paljon valmisruokia nauttiville ihmisille voin todeta, että mehujen ravintosisältö on suunnilleen 786820 x korkeammalla kuin se tämän hetkinen ruokavalio.
Saanko tarpeeksi proteiineja/kalsiumia jne?
Pitemmälle mehupaastolle ei kannata noin vain sännätä. Se vaatii kyllä suunnittelua, jotta oikeita ravintoaineita saadaan sopivassa suhteessa, mutta valmiita paasto-ohjelmia on tarjolla paljon. En ole koskaan itse ollut pitemmällä paastolla, mutta saatan elää puolikkaan tai kokonaisen päivän mehuilla tai käyttää mehuja joidenkin aterioiden korvikkeina, eli voidaan puhua pienemmistä paastoista. Tällaisissa olen käyttänyt juurikin noita edellä mainittuja raaka-aineita: porkkana, inkivääri, sitruuna, punakaali, parsakaali, omena, paprika, selleri ja appelsiini.
Entä kuurin jälkeen?
Mikäli kuurin jälkeen palaa takaisin vanhoihin epäterveellisiin tottumuksiin, koko homma on tietysti ollut ihan turhaa. Väitän, että kun kroppa tottuu ravintorikkaaseen ja terveelliseen ruokavalioon, takaisin ei halua enää palatakkaan. Mehupaaston jälkeen mehut kannattaa säilyttää esim aamupalana ja välipalana.
 

2 omenaa

pala inkivääriä

appelsiini

Mehujen siistein juttu tulee tässä: tiedät mitä syöt ja se on tuoretta. Lisäaineita on nykyään niin paljon, etten yhtään ihmettele miksi sairastamme/voimme huonosti. “Ei E-koodia”, miten olisi ei mitään koodia? Ei itseasiassa edes koko tuoteselostetta, sillä jokainen tietää mikä on parsakaali ja mikä appelsiini.

Syy miksi kirjoitan tästä näin heti uudenvuoden jälkeen ei suinkaan ole se, että syyllistäisin kaikkia, jotka ovat edellisenä päivänä juoneet skumppaa (kuten minä) eivätkä porkkanamehua :D. Ainoastaan 4.1 asti on nimittäin ilmaiseksi nähtävissä yksi mehupaastosta kertova dokkari, joka kiteytti omat ajatukseni koko hommasta. Kahdeksan sairasta ja eri ikäistä ihmistä aloittavat Super Juice Me -campin, ja dokkarissa seurataan heidän 28 päivän mittaista taivaltaan. Katsoin tän itse toissapäivänä ja ajattelin, että teitäkin voisi kiinnostaa. Todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä pätkä, suosittelen! Dokkari nähtävissä tosiaan täällä (vaatii meiliosoitteen) vielä muutaman päivän!
 
T. Sara

Olen blogissa kertonutkin pienestä ulkoisesta muodonmuutoksesta (postaus täällä) tai oikeastaan voidaan puhua pikemminkin sisäisestä muodonmuutoksesta, joka vuoden aikana on hiljalleen, ajoittain jopa vahingossa tapahtunut. Treenannut olen aina, aiemmin ehkä jopa enemmän kuin nykyään. Mistä ihmeestä siis johtui se vuoden takainen turvotus ja pöhötys, etenkin kasvoissa?

kuvat kesältä 2013

Ei turhaan puhuta, että kehon hyvinvoinnissa ravinnon määrä on 80% ja treenin 20%. Aiemmin en juuri syönyt kunnon ruokaa. Paljon rahkaa, raejuustoa, ruokana lähes aina salaattia, purkkitonnikalaa jne. Suuret määrät maitotuotteita ja hyvien ravintoaineiden puuttuminen. Siihen kylkeen epäsäännölliset ateriarytmit, joita taas seurasi liikaa kerralla syöminen ja jatkuva napostelu. Näitä pidän suurena syynä muutosten johtumiseen.

kuvat kesältä 2014

Olin ennen se tyyppi joka naureskeli niille, joiden oli pakko saada lounas tiettyyn aikaan ja koko päivä suunniteltiin ateriarytmien mukaan. No, nyt minä olen yksi heistä, ja todellakin onnellinen siitä.
Miten te tulkitsette lauseen: “katsoo mitä suuhunsa laittaa”? Minä suomensin ennen, että ei syö suklaata eikä sipsejä sekä välttää mikroruokia. Nykyään tuo lause on saanut uuden merkityksen. Olen oivaltanut, että se ei tarkoita pelkästään “huonon ruoan” pois jättämistä (mihin lause tavallaan itsessään viittaa), vaan lisäksi myös ravintorikkaiden ruoka-aineiden lisäämistä. Lisäämistä paljon.
Erot ruoka-aineissa. No eipä ollut tätäkään aikaisemmin tullut mietittyä. Istuin taannoin meidän Cocovi-haasteeseen kuuluvalla Jaakko Halmetojan luennolla, jossa puhuttiin ruoka-aineiden ravintoarvoista. Ei siis kaloreista, vaan vitamiineista, raudasta, kalsiumista, magnesiumista, kaliumista jne. Aikaisemmin olen skippaillut tällaisia taulukoita tyylillä ketä kiinnostaa, ihan sama, turhaa hifistelyä. Tällä kertaa selkeästi esitetty juttu kolahti kovaa. Päivittäisiä asioita, joita ei sen suuremmin tule mietittyäkään. Yleisestihän ajatellaan salaatin olevan se terveellisyyden perikuva. Kevyt ja terveellinen salaatti. Jotain vihreää lautasella = pala lehtisalaattia. Kevyt kyllä, mutta terveellinen, ööh ei? Taulukko paljasti salaatin onnettomat ravintoarvot. Samoin kurkun. Pysähdyin miettimään. Salattia, kurkkua + tonnikalaa minä olen pari vuotta takaperin mutustellut varmaan jokaisella ateriallani ja kuvitellut eläväni sitä terveellistä elämää. Tuo minun silloinen ravintorikas ruokani on ollut kaukana todellisuudesta.
Mitä ylipäätään terveellisellä ruoalla tarkoitetaan? Ennen koin, että terveellinen=rasvaton, vähäkalorinen ja salaatit. Nykyään ajatusmaailma on muuttunut. Terveellinen ruoka=ravintorikkaita ruoka-aineita. Rehellisesti en edes osaa sanoa tänä päivänä saamista kalorimääristä yhtään mitään. Ne saattavat paukkua ylärimoissa, mutta kalorit ovat peräisin hyvistä lähteistä.

Myönnän perääntyneeni taka-alalle siinä vaiheessa kun superfoodit astuivat kuvioihin muutama vuosi sitten. Ihan outoja ruoka-aineita, marjoja, sieniä ties mitä, joista en ollut aiemmin kuullutkaan. Mitä ne oikein sisältävät? Kuulemma hyviä juttuja? Mistä tiedän mitä minun pitäisi syödä? Ollaan melkoisessa viidakossa, jossa meikäläinen, maalaisjärjen nimeen vannova tallaaja ei tunne olevansa omalla maaperällä.
Olen käyttänyt Chia-siemeniä ja jonkin aikaa myös Maca jauhetta. Silti suurin peukku nousee kotimaisille sekä tavallisista ruokakauposta löytyville ruoka-aineille, joiden ravintoarvot ovat kohdillaan: metsämustikka, puolukka, lehtikaali, parsakaali, hapankaali, avocado, porkkana, pavut, inkivääri, omena, punajuuri, lanttu jne.
Halmetoja nosti hyvän pointin esiin. Mitä vahvempi väri ja maku, yleensä myös sitä enemmän ravintoaineita. Asia jota en ole sen kummemmin ajatellutkaan. Taas nousi mieleeni lehtisalaatin haalean vihreä väri ja mauton maku. Sama kun tiputtaisi kaksi euroa viemäriin. Ei enää lehtisalaattiruukkua kauppakoriin!!

Smoothiet ovat aina olleet hyviä, ja vuoden aikana niitä olen lisännyt roimasti. Olen kokeillut erilaisia reseptejä ja heittänyt blenderiin välillä oudoiltakin tuntuvia ruoka-aineita, sen tarkemmin asiaan perehtymättä. Todellinen syy smoothieiden  terveellisyyteen on avautunut vasta viime aikoina, tarkalleen ottaen samaisella Halmetojan luennolla. Smoothien terveyssyy on yksinkertainen: ruoka-aineen rakenteen rikkoutuessa ja hienontuessa imeytyvät ravinto-aineet elimistöön huomattavasti tehokkaammin. Ihmiskehomme kun ei kuulu niihin parhaimpiin ravintoaineiden imeyttäjiin. Halmetoja sen luennollaan osuvasti sanoikin: “ei olet mitä syöt, vaan olet mitä imeytät
Kalorien “tarkkailusta” olen siirtynyt ravinoarvojen “tarkkailuun”. Nykyään teen ns. tietoisia valintoja siinä mitä ruokalautaselleni tai smoothieeni laitan. Suosin vihanneksia ja marjoja. Käytän mausteina tuoreita raaka-aineita kuten valkosipulia, chiliä, inkivääriä, korianteria ja limeä. Suosin kotiruokaa, jolloin olen tietoinen sen sisällöstä. Mikäli kuinka terveellistä olisi, en suostu syömään ruoka-aineita, joiden mausta en yksinkertaisesti pidä. Tumma suklaa on edelleen pahaa, suurinosa vihersmoothieista maistuu oksennukselta ja pitsapohjana toimii todellakin tavallinen vehnäjauhopohja, ei kananmuna.

Maitotuotteita olen vähentänyt, kalsiumin lähteenä toimii pääosin lehtikaali. Vehnäjauhoja syön äärettömän harvoin. Näiden huomaan vaikuttavan vatsani ja ihoni hyvinvointiin. Mehua ei osteta kuin viikonloppuisin aamupalapöytään. Suositaan keittoruokia ja isoja tuoreista raaka-aineista valmistettuja wokkeja, joita voi syödä helposti monta päivä putkeen (nytkin minua odottaa jääkaapissa lohikeitto!). En napostele enää aterioiden väleillä, annoskoot ovat pienentyneet, mutta ruoka on täyttävää ja ravintorikasta.
Kohtuus on koko homman juju tässäkin asiassa. Kun pääsääntöisesti syö hyviä juttuja voi yhtenä päivänä viikossa vähän herkutellakin! Myös ravintoaine asioissa on fiksua pitää kohtuus mielessä. Jos alkaa liikaa ajattelemaan ruokaa pelkkänä polttoaineena ja kehoa kemiallisena koneistona, hajoaa pää ja koko asiasta saattaa pahimmillaan tulla pakkomielle. Monipuolinen ja terveellinen, ravintorikas ruoka tuo kehoon hyvän olon, joka näkyy myös ulkopuolelle. Se välittyy harmaimmassakin arjessa jaksamisena ja tuo parhaimmillaan lisää elinvuosia. Ja tässä jos jossain on mielestäni koko terveellisen ruoan juju.
 
T. Sara

Vau. Menin sanattomaksi. En todellakaan olettanut, että maanantaiaamuinen extemporepostaus saavuttaisi tällaista suosiota. Mahtavaa, että keskustelua on syntynyt niin puolesta kuin vastaankin. Asia selkeesti puhuttaa ja hyvä niin.

Bikini Fitness – ei ikinä -postauksen tarkoituksena oli lähinnä herätellä jengiä siitä mitä fitness-buumi pahimmillaan on ja mitä vaikutuksia sillä on yhteiskuntaamme. Hyvinvointi on niin paljon muutakin kun maustamatonta kanaa, treeniä ja lihaksia. Ulkoisella hyvinvoinnilla katetaan osa tästä, niin kauan kun se pysyy inhimillisellä tasolla, mutta fitness-buumia kannattavien sisäiseen hyvinvointiin tekstilläni pyrinkin keskittymään.
Tuntuu, että tänäpäivänä hyvinvoinnin käsite on hämärtynyt. Sanasta on kadonnut se itse hyvin vointi. Eletään rasvattomasti, käydään salilla, skipataan kaikki kiva tekeminen ja loppujen lopuksi huomataan, että itse eläminen on unohtunut. Pahimmillaan tämä oivallus tapahtuu vasta kuolinvuoteella.
Liikunta on hyväksi ja sitä olen toitottanut tässäkin blogissa viisi vuotta. Tän buumin aikana oon yrittäny miettiä, että siistiä mikäli oma laji on löytynyt ja kyllä, kaikenlainen liikunta on kansanterveyttä edistävää, mutta oon vaan viimeaikoina alkanu kyseenalaistamaan ajatuksiani. Voiko sellainen liikunta, josta sisäinen hyvinvointi on kadonnut, olla kokonaisvaltaisesti kansanterveyttä edistävää?
Sain paljon viestejä ihmisiltä, jotka kertoivat kärsivänsä ylipainosta ja Bikini Challengen avulla saaneet tiputettua painoa. En missään nimessä osoittanut edellistä postaustani ylipainosta kärsiville.
Mikäli aihe kiinnostaa kannattaa tsekata mun postaukset Ei tehdä tästä liian monimutkaistaHyvinvointia ilman hyvin vointia ja Treenisyyllistäjät
Kiitän teitä isosti kommenteista, viesteistä ja meileistä. Hienoa, että asia on pinnalla!
 
T.Sara