Kirjoitinkin jo täällä, miten tähän puulaatikkohommaan ryhdyttiin. Koska koko touhu oli sen verran ainutlaatuista, en siis koskaan ikinä ole tehnyt mitään sisustusjuttua (huom johon tarvitaan sahaa ja vasaraa), joka oikeasti olisi päätynyt esille, niin päätimpä nyt kuulkaa kasata tästä vielä erillisen postauksen.

Ja jottei totuus unohdu, niin mainittakoon vielä aikaisempi työhistoria alalta: puukässä 5lk :lla.
1. Tarvitset paljon puuta (niiiin hyvää puuta) ja enimmäkseen lautoja. Mitä kuluneempi pinta (ei kuitenkaan laho) sitä siistimpi laatikko (oma mielipide).
Ei näin: “no eiks suunnilleen saman mittaisiaan nää ole” Näin: “nämä ovat tismalleen oikeanpituisia“. Eli kokemuksella voin sanoa, mittaa tarkasti.

Pistettiin pohjaan neljä tummaa lautaa ja niiden alle vielä kolme lautaa vahvistamaan tukeva pohja.

2. Kulmiin neljä samanpituista tukipalikkaa. Fiksuinta on kuitenkin naulata kapeamman sivun alimmaiset puut ensin ja vasta tämän jälkeen kiinnittää tukipuut paikoilleen.

huom. eripituiset pohjapalat. Noita oli kiva jälkeenpäin sahata tasaisiksi…

 
3. Tämän jälkeen kiinnitetään vielä yhdet kapeat pupalat kolmanteen kerrokseen ja naulataan kummallekkin sivulle kaksi leveämpää lautaa. Muista jättää lautojen väliin raot. Kuinka isot raoista ikinä tuleekaan, jää sinun päätettäväksesi.
Työergonomiastakin voisi varmaan parilla sanalla mainita, mutta jätetään nyt tällä kertaa.


 
Täytä vaikkapa aikakausilehdillä tai torkkupeitoilla!
 
T. Sara

Käytiin eilen pikavisiitilla Ikeassa, tyylikkäästi juuri ennen sulkemisaikaa, millonkas muullonkaan. Ikeassa on tullu ravattua varmaan viis kertaa kesän aikana. Ollaan sisustettu poikaystäväni Espoon kesäkämppää, jossa oikeastaan mäkin oon kesäni viettänyt. Lähtötilanne oli oikeastaan sänky ja astiat. Kaikki muu ollaan muutamaa taulua lukuun ottamatta oikeastaan saatu tai ostettu kesän aikana.
Vitsi miten terapeuttista on muuten käydä kesäiltana Ikeassa, kun porukkaa ei ole niin paljoa ja niistä suurin osa on pariskuntia. Ja ah, miten ihanaa: kaikkien parien keskustelut (kinastelut) kuulostavat just samalta kuin meidänkin! Aina tulee jotain nahistelua siitä tarvitaanko tavaraa nyt todella ja eikö meillä ton tyylinen mattokin jo ole jne. Mä kuulun niihin, jotka näkevät kuvan jossain, saavat inspiraation ja haluavat sen jutun itselleen nyt heti äkkiä (not good). Poikaystäväni sen sijaan on harkitsevampaa sorttia. Tyyliin jos mä en olisi Ikeareissuilla vaatimassa ja uhkailemalla loukkaantumisilla (huom henkisellä), lähdettäisiin Ikeasta varmaan joka kerta pois tyhjin käsin täynnä erilaisia vaihtoehtoja, joita voidaan punnita ja pohtia sitten seuraavaan vuoteen asti (boooriiiing). Mitä järkeä, no ei mitään, matto tänne heti nyt!!
Tän päivän vierestä seuraamani keskustelut menivät näin:
N:”Hei mehän tarvitaan henkareita? Eiks me tarvita henkareita” M:”Hä, no ei tarvita, laita ne nyt vaan takasin”
N: “Kato mitä kehyksiä, hei tollaset pienet keittiöön” M: “Taas? Siis kaikella rakkaudella sulla on se iso laatikko täynnä kehyksiä eikä ne ikinä liiku sieltä mihinkään” N: “Mut sähän aina silti suostut ostamaan niitä?” M: “koska pääsen helpommalla sun kanssa, mutta nyt oikeesti, ei enää kehyksiä”

Tässä muutama juttu meiltä!


 
T. Sara

Yhteistyössä Wimdu*
Minuun otettiin reilu kuukausi takaperin yhteyttä Wimdusta. Yrityksestä, jonka kautta on mahdollista vuokrata yksityisasuntoja perinteisen hotellimajoituksen sijaan. Sivustolta löytyy yli 300 000 ihmisen vapaita asuntoja, huoneistoja, loft-kämppiä, mökkejä, huoneita? Asunnot ovat hotelleita huomattavasti edullisempia, isompia ja persoonallisempia! Palvelu oli mulle täysin uusi tuttavuus, mutta tämä menee ehdottomasti uusintaan!
Yhteistyöehdotus tuli sopivaan rakoon, juuri olin selaillut vapaita hotelleita Berliinistä. Niimpä käytin tämän yhteistyötarjouksen hyväkseni ja valitsin kolmeksi yöksi Wimdun tarjonnasta tämän Berlin Mittessä sijaitsevan asunnon. Saman kokoinen/näköinen huoneisto maksaisi hotellissa varmaan vähintään viisi kertaa enemmän.


Otin ensimmäiseksi yhteyttä asunnon omistajaan ja kyselin onko asunto vapaana. Se oli! Heti tämän jälkeen menin vuokraamaan asunnon. Mikäli kämpän vuokraa suoraan ja maksaa summan, tulee Wimdusta 24h aikana sähköpostia onko varaus onnistunut. Sillä vuokraajat ovat yksityishenkilöitä ja päättävät vuokravieraistaan eivät asunnot välttämättä ole vapaita, vaikka vuokraus sivuilla onnistuisikin. Hylkäykset ovat siis arkipäivää. Mikäli varaus ei onnistu rahat eivät katoa tililtäsi, vaan varaus palautetaan tilillesi samantien. Kannattaa siis ensin tiedustella asuntoa vaikkapa muutamalta tarjoajalta, ennen kuin varaat lopullisesti!




Asunnon omistaja Petra antoi meille ohjeet kentältä asunnolle ja pyysi soittamaan lentokonebussista. Soitin ja hän sanoi tulevansa asunnolle meitä vastaan. Petra antoi meille avaimet ja kyseli milloin koneemme oli lähdössä Suomeen. Puhuin maanantaista ja puoli kymmenen lennosta, ja kyselin onko ok pitää tavarat täällä siihen asti. Minä puhuin siis illasta ja Petra luuli koneen lähtevän aamulla! Ääääh tyhmä minä! 😀
Maanantaina puolilta päivin check-inin aikaan (josta meillä ei siis ollut hajua) omistaja sitten soitti ja kyseli missä olemme, sillä siivoojat olivat asunnossa. Kääk! Pahoittelimme ja palasimme pikaisesti ja noloina kämpälle, pakkasimme kamat ja hymyileväomistaja oli vastassa odottamassa ja naureskeltiin yhdessä väärinymmärrykselle. Hän lupasi, että laukut voi laittaa hänen autoonsa ja hän tuo ne meille kentälle, jotta voimme rauhassa viettää päivää vielä Berliinissä. Voitteko kuvitella, onko näin hyvää palvelua olemassakaan?


 
Kuten kuvistakin näkyy, oli kämppä upea! 80 neliöisessä asunnossa oli meikäläisen unelmien makkari ja kylppäri. Täällä viihtyi! 🙂 Oli mukavaa asua tämmöisessä kämpässä hotellin sijaan. Moikkailla naapureille aina kun tultiin kotiin jne, tiedättekö, tuli ihan fiilis kun oikeasti asuisi Berliinissä. Vaikka asunto olikin tarkoitettu lomailijoiden vuokrattavaksi, oli koko hommassa silti paljon aidompi meininki!
Jäi todella hyvä fiilis tästä asunnonvuokrauksesta, ja omistajasta. Voin ehdottomasti suositella eteenpäin.
 
T.Sara