Sain loppuvuodesta meilin eräältä iäkkämmältä tuttavaltani blogiurani aivan alkuajoilta. Hän onnitteli minua urallani menestymisestä, mutta muistutteli samalla ettei ole fiksuinta antaa haastatteluja vuosituloista tai kertoa suunnitelmista sijoitusasunnon oston osalta. Perusteluna oli se, ettei kaikilla ole välttämättä varaa moiseen ja tällainen suorapuheisuus rahasta aiheuttaa vain ikäviä tunteita.

Minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa puhua rahasta. Ei silloin kun tienasin 1200e kuukaudessa eikä nyt kun kuukausitulot ovat moninkertaistuneet. Mielestäni niitä ongelmia ja eriarvoisuutta nousee esiin juuri silloin kun rahasta ei puhuta ääneen. Kun oletetaan ja arvuutellaan, eikä tiedetä miten esimerkiksi ystäväpiirin sisällä sijoitetaan tai pyydetään palkkaneuvotteluissa.

Vastausviestissäni totesin, että uskon uuden sukupolven, jossapa vielä freelancereitä ja yrittäjiä on kasvavassa määrin, kaipaavan nimenomaan läpinäkyvyyttä. Sitä, että puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Koen, että näillä keinoin saadaan aloja eteenpäin ja tasa-arvoa niin alojen sisälle kuin eri alojen välille. Rahan ei pitäisi olla tabu, vaan keskustelunaihe siinä missä mikä tahansa muukin arkinen asia.

Veera herätti inspiroivalla IG-postauksellaan raha-aiheen jälleen esiin, ja päätin minäkin tarttua pitkästä aikaa tähän! Siksi kysyinkin teiltä tänään Instagram Storyssani: mitä te haluaisitte kysyä minulta rahasta?

Tässä tulee teidän kysymyksiä (oli muuten hurja määrä ihan mielettömän hyviä!) ja vastauksia niihin.

 

 

10 SUORAA KYSYMYSTÄ RAHASTA

 

 

Sijoitatko rahastoihin/osakkeisiin? Paljonko rahaa sinulla on säästössä?

Kyllä. Kuukausittain tililtä lähtee n. 1000 euroa neljään eri rahastoon. Osa matalan riskin rahastoja, osa riskillisempiä. Kaikki pitkäaikaisia, eli tarkoituksenani ei ole koskea säästöihini kuin vasta vanehmmalla iällä, tai sitten kun on ihan pakko.

Lisäksi pari kertaa vuodessa teen erillisiä sijoituksia, viimeksi sijoitin tammikuussa vuokratuottoon. Rahastoissa ja osakkeissa minulla on kiinni n. 140 000. Tietynlaiseksi sijoittamiseksi koen myös hyväntekeväisyyteen ja ympäristöjärjestöihin lahjoittamisen. Näihin minulta lähtee kuukausittain 150e.

 

Kuinka paljon tienaat/nostat palkkaa?

Vaihdoin vuodenvaihteessa osakeyhtiöön, enkä ole vielä nostanut palkkaa kertaakaan. Yrittäjänä on muutenkin hankalampi hahmottaa kuukausiansioita palkkatyöläiseen verrattuna. Rahaa tulee silloin kun laskutetaan ja esimerkiksi vuosiprojektien osalta laskutuskausia voi olla kaksi tai kolme kertaa vuodessa, ei siis joka kuussa.

Säästöjä on kertynyt sen verran, että pystyn tällä hetkellä elelemään hyvin niillä. Viime vuonna tein voittoa/tienasin n. 250 000, josta maksan toki ison siivun veroja.

 

Paljonko maksoit asunnosta?

Omistan asunnostamme 65% eli yksin en asuntoa ostanut. Kämpästä maksettiin 370 000 euroa.

 

Miten rahan arvo on muuttunut, kun tulosi ovat kasvaneet?

Suurin kontrasti on ollut vaihe kun opiskeluista on siirtynyt täyspäiväisesti työelämään. Kun siirryin työelämään ja tietynlainen rahasta stressaaminen loppui, vaikka työllistinkin itse itseni.

Tilanne tänäpäivänä mahdollistaa sen, ettei rahaa tarvitse liiemmin miettiä. Voin syödä ulkona keskellä arkiviikkoa tai ostaa lennot ilman, että pitää säästää kuukausituloista. Koen olevani ihan hurjan etuoikeutettu. Välillä pitää nipistää itseään.

En koe olevani tuhlaaja, mutta samaan aikaan myös pistän rahaa mielelläni liikkeelle. Ajattelen, että raha palvelee meitä parhaiten silloin, kun se laitetaan kiertoon. Kun raha sijoitetaan tai sillä tuetaan esimerkiksi paikallisia palveluita, siitä on hyötyä meille kaikille.

 

Paljonko sinulla menee keskimääräisesti rahaa viikossa ruokaan, mikä osa siitä ulkona syömiseen?

Riippuu tosi paljon siitä kuinka paljon viikolle osuu ravintolassa käymistä. Tyypillisenä viikkona syön lounasta ulkona 3-4 päivänä viikossa. Yleensä yhtenä iltana viikossa käydään ulkona syömässä tai tilataan kotiin. Sanoisin, että n. 150-200e tavallisena viikkona ruokaan, ehkä hieman reilu puolet siitä ulkona syömiseen.

 

kuvat: Kaisa Turunen

 

Miten määrittelet työsi arvon Instagram-yhteistyössä?

Suurimmat merkittävät tekijät hinnan osalta ovat kuvan tavoittava näkyvyys sekä oma brändiarvoni. Tätä voi verrata esimerkiksi sanomalehdestä ostettuun mainospaikkaan. Suuri merkitys on myös kuvaoikeuksilla, eli sillä missä kaikkialla kuvaa käytetään, kuinka pitkään ja kuinka paljon sille ostetaan sponsorointia. Osan hinnasta muodostavat myös suunnittelu, kuvaaminen ja raportointi. Joskus mukaan voi sisältyä myös valokuvaajan palkkioita tai tilavuokria. Riippuu siis tosi paljon kampanjan laajuudesta ja asiakkaan vaatimuksista, saattaa olla 500e tai 2500e.

 

Onko sinulla koskaan ollut pulaa rahasta?

Sanoisin, että tavallaan opiskeluaikoina. Olin jääräpää enkä suostunut ottamaan opintolainaa. En jostain syystä halunnut lainata rahaa edes vanhemmiltani. Tein opiskelujen ohella aina töitä, jotka helpottivat arjen kuluja. Muistan kyllä kauppareissut kun kiersin ensitöikseni hyllyjen aletuotteet ja olin todella perillä siitä monta euroa ja senttiä tililläni on rahaa. Tiedostin kuitenkin, että tämä vaihe elämästä on vaan väliaikaista, ehkä sen takia se ei tuntunut niin pahalta. Lisäksi taustalla oli tieto siitä, että jos en yksinkertaisesti selviä, niin sitten otan vaan lainaa tai lainaan vanhemmiltani. Asemani oli siis selvästi etuoikeutettu. Tiukka rahatilanne toimi minulla eräänlaisena motivaationa paiskia hommia kahta kovemmin koulussa ja töissä.

 

Kallein ostoksesi?

Se lienee 4300 euron Chanelin laukkuni, jonka ostin itselleni valmistujaislahjaksi. Isäni maksoi laukusta kyllä puolet, se oli hänen lahjansa minulle! Tosin tuo puolikas laukun hinta on varmaan sekin kallein ostokseni.

 

Riitelettekö ikinä rahasta kotona?

Poikaystäväni on huomattavasti säästeliäämpi rahankäyttäjä minuun verrattuna. Hän maksaa laskunsa aina ajoissa ja tekee yleensä pelkästään järkeviä hankintoja. Suurimpia riidanaiheuttajia rahan osalta ovat olleet ehkä tilanteet, jolloin en ole muistanut maksaa laskuja tai vaatia vakuutusyhtiöltä korvauksia myöhästyneistä matkatavaroista tms 😀 Merkkilaukkuja hän ei myöskään ymmärrä.

 

Viiden vuoden ura-/taloussuunnitelma?

Anni Hautala sen sanoi fiksusti Trendi-lehden haastattelussa: “En ole suunnitellut uraani. Inhoan kysymystä, missä olen viiden vuoden päästä. Olen tarttunut tilaisuuksiin”.

Allekirjoitan tämän täysin. Ja totean samalla, että ajattelen aika samalla tavalla taloudestani. Pyrin tekemään fiksuja siirtoja ja sijoittamaan säännöllisesti. Samalla haluan kuitenkin nauttia elämästäni ja kuluttaa esimerkiksi ravintoloihin, kosmetologi-käynteihin ja hyvään kuntosaliin. Raha ei ole se ensimmäinen motivaattori urallani, mutta se on aika konkreettinen tapa asettaa tavoitteita.

 

 

 

Psst. haastan muutkin bloggaajat tarttumaan samaiseen kysymyshaasteeseen!

 

 

xx Sara

Tags:
, ,

 

“Tee tehokkaasta ajanhallinnasta joku juttu” vastasi Mona kun keitin tänä aamuna toimistolla kahvia ja utelin, että mistä aiheesta hän haluaisi blogissani lukea. Olen kuullut tämän toiveen itse asiassa aikaisemminkin muutamalta.

Tavallaan aihe on aika huvittava minun kirjoittamana. Olen ehkäpä maailman huonoin kellon kanssa ja yleensä aina kaksi minuuttia (vähintään) myöhässä kaikkialta. Kerran viikossa joku laittaa IG-directillä, että on bongannut minut jossain päin Helsinkiä juoksemassa naama punaisena otsatukka päälaella… (viimeksi tänään Kalliossa kuulemma, terkkuja! :D). Mutta ehkäpä tähän täsmentyykin se meikäläisen tehokkuus: en halua käyttää liikaa aikaa paikasta toiseen liikkumiseen.

Samaan aikaan kun ajattelen olevani huoleton hippi, joka ei juuri liikaa stressaile, en voi sietää aikaansaamattomuutta tai lorvailua. Se on pahinta. Yrittäjänä on joskus haastavaa saada työn ja vapaa-ajan välille selvää (tai edes epäselväää) rajaa, mikä toisinaan uuvuttaa. Se, että teen tehokkaasti työni ja saan nauttia hyvällä omalla tunnolla myös vapaa-ajastani, on minulle äärimmäisen tärkeää.

Olen kehitellyt muutamia kikkoja tehokkuuden edistämiseksi. Näillä keinoilla stressitasoni laskee ja samalla tulokset paranevat.

 

 

 

To do -lista & “Saavutin päivässä” -lista

Asioiden aikaansaaminen tuottaa hyvää oloa. Olipa kyseessä sitten postimerkkien osto, kodin siivous tai raportin lähettäminen, kirjoitan sen to do -listalle. Lista toimii muistilistana ja samalla selkeyttää tehtäviäni.

To do -listassa on paljon samaa kuin tavoitteiden kirjaamisessa: mikäli asioita ei kirjoita ylös, eikä niitä pääse yliviivaamaan, voi tulla fiilis kuin et olisikaan saanut oikein mitään aikaan. Ja ainakin itse koen, että aikaansaamaton fiilis työpäivän jälkeen on ihan hurjan turhauttavaa.

Välillä to do -listan sijaan kirjoitan päivän päätteeksi ylös asiat, jotka olen päivän aikana tehnyt. Tarkoituksenani on tietenkin kerätä listalle mahdollisimman monta juttua. Toimii!

 

Suunnittele päiväsi

Mikäli harrastat to do -listoja, tai vaikket harrastaisikaan, tee näin: jaa tehtävät viikon jokaiselle päivälle. Jokaiselle päivälle on siis oma tehtävälista. Käyn aina aamulla päivittäisen tehtävälistani läpi ja pyrin parhaani mukaan saamaan jokaisen kohdan tehtyä.

 

Ajanhallinnan sovellukset

Kokeile ajankäyttöön tarkoitettuja sovelluksia: Toggl & Harvest. En käytä näitä säännöllisesti, mutta aina välillä on kausia, kun päivitän aktiivisesti. Erityisesti sellaisina kausina kun tuntuu, ettei hommat etene. Sovelluksen avulla minun on helppo seurata kuinka paljon päivästä menee aikaa esim palavereihin, myyntityöhön, meileihin, suunnitteluun, valokuvaukseen, sisällöntuottoon ja tapahtumiin. Pitäisikö jonkin osion tuntimääriä saada alemmas ja jonkin kenties ylemmäs?

 

Selkeät tauot

Päivääni kuuluu tietty määrä ennalta päätettyjä taukoja, joista pidän kiinni kynsin hampain. Rakastan sitä, että nyt tehdään tehokkaasti pari tuntia, ja sitten keitetään kahvit. Jos teen lounas- tai kahvitauolla samaan aikaan töitä, huomaan väsymyksen iskevän kovemmin iltapäivällä. Töitä tehdään työaikana ja tauolla irtaudutaan läppäristä!

 

Kahden minuutin sääntö

“joo pitääkin pistää siitä viestiä joku päivä”, “pitää varmistaa toi vielä jossain vaiheessa” ja “käyn hyväksymässä tämän laskun heti kun ehdin”… kuulostaako tutulta? Kahden minuutin sääntö on yksinkertainen: jos mieleesi tulee joku asia, jonka tekemiseen kuluu maksimissaan kaksi minuuttia, tee se heti. Olipa kyseessä sitten meili tai kampaajan varaus. Tee se heti. Se poistuu samantien häiritsemästä sinua ja antaa tilaa uusille ajatuksille.

 

Kirjoita ideat aina ylös

Oli idea mikä tahansa, minulla on tapana kirjata se puhelimeeni. Synttärilahja, podcast-aihe, kuvauspaikka, arkiruoka tai uusi kirja. Ideoita pompahtelee esiin sen verran tiuhaan, ettei ainakaan meikäläisen aivoissa yksinkertaisesti ole tarpeeksi kapasiteettia muistamaan kaikkea. Minusta on helpottavaa rustata asioita muistikirjaan, ihanaa ettei tarvitse yrittää muistaa yhtään mitään ylimääräistä.

 

Verkosto & vakiintunut asiakaskunta 

Alan ihmisiin tutustuminen on äärimmäisen tärkeää. Omaa verkostoani olen kasannut kahdeksan vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Se tapahtuu pääosin tapahtumissa tutustumalla (aina frendien synttäreistä alan tapahtumiin) ja projekteissa mukana olemisella. Välillä lähestyn meilitse. Mitä vakiintuneempi asiakaskunta, sitä helpommin hommat pyörii. Tunnetaan toistemme työnkuvat ja tavat toimia. Lähestyminen on vaivatonta ja hommat toimivat yleensä näppärästi.

 

 

Opi sanomaan ei

Ehkäpä haastavimpia kohtia itselleni. Kaikkeen aika ei yksinkertaisesti riitä, vaikka kuinka kiinnostava projekti olisikin kyseessä. Oma rajallisuus kannattaa aina muistaa, vaikka yrittäjiä tässä ollaankin. Rankemmat työviikot ovat satunnaisesti ok, mutta jos hommia on kokoajan liikaa, kärsii siitä niin työnjälki kuin oma hyvinvointi. Esimerkiksi kiinnostavan sisältömarkkinointi kampanjan osalta saatan ehdottaa projektin toteutusta toisella kvartaalilla tai mikäli aikataulusta ei ole mahdollista joustaa, ohjaan yleensä brändiin sopivalle kollegalleni.

 

Käytä aikasi oikein

Mieti kokonaisuuksia, älä takerru yksityiskohtiin, joilla ei ole suurta merkitystä lopputuloksen kannalta. Välillä yksityiskohdilla voi olla järkyttävän suuri merkitys. Esimerkiksi silloin kun suunnittelet englanninkielistä digimarkkinoinnin luentoa maisteriopiskelijoille tai editoit ulkomainontaan, suurelle näytölle tulevaa mainoskuvaa (molempien kimpussa tänään!). Silloin kannattaa takertua: tarkistaa termit, faktat ja zoomailla editoitava mainoskuva tarkasti läpi.

Punnitsen päivän aikana eri tilanteissa, että onko minulla aikaa tähän ja onko tämä todella tarpeellista? Olen oppinut tekemään punninnan tehokkaasti ja teenkin yleensä nopeita päätöksiä.

 

Sopimus

Sopimus selkeyttää aina kaikkia osapuolia. Sopimus säästää aikaasi silloin kun joku menee pieleen tai asiakas alkaa vaatimaan liikoja. Päivitettäviä sopimuspohja, jonka voi räätälöidä kuhunkin projektiin on huippu! Suosittelen tilaamaan suoraan esim. sopimuksiin erikoistuneelta lakimieheltä.

 

Tavoitteet

Päivätavoite, viikkotavoite tai kuukausitavoite – valitse näistä itsellesi sopiva! Tärkein kaikista: pidä tavoitteet konkreettisina. Omat tavoitteeni liittyvät monesti myyntityöhön, mutta eivät aina. Voivat ne olla esimerkiksi mediakortin- tai raporttipohjan päivittäminenkin. Helmikuun tavoitteenani on saada myytyä kaksi ekologista kampanjaa.

 

Hyödynnä julkisissa matkustaminen

Podcasteja, lukemista, ideointia…? Olen alkanut kantaa kirjaa julkisissa. Istun päivän koneella ja puhelimella työni puolesta, enkä yksinkertaisesti jaksa heti työpäivän jälkeen tuijottaa ruutua. Jos alan kuuntelemaan podcastia tai äänikirjaa, alan turhan helposti skrollailemaan puhelintani.

 

Treffaa ystäviä arkirutiinien äärellä

Arkirutiinien sosialisoiminen on suosikkipuuhaani – kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Lounaalle, treenaamaan tai ruoanlaittoa. Ruokakauppatreffejäkin harrastetaan välillä 😀 Joskus ollaan pesty ikkunoita tai kokoonnuttu jonkun luokse kasaamaan kirppistavaroita. Ystävien auttaminen ja samalla treffaaminen on parasta.  Tänään on luvassa meidän mimmitriolla lenkki, sauna ja ruoanlaittoa!

 

Lisää vinkkejä? Jakakaa ihmeessä!

 

kuvat: Janni Ehari

 

Bik Bok knit (old, borrowed from Elisa)

Filippa K coat

Weekday jeans

Puma sneakers

 

 

 

xx Sara

 

 

Heräsin risteyksessä häärivän lumiauran ääneen. Tavallaan olin kuullut sen jo pitkään, mutten ollut unessa tajunnut mistä ääni oli peräisin.

Puhelimen kello näytti varttia yli yhdeksää. En ollut asettanut herätyskelloa ollenkaan, mikä on tosi erikoista. Minulla on aina herätyskello. Jopa lomalla. Kukuin iltamyöhään toimistolla, joten sallin itselleni löysemmän aamun.

Join aamukahvia ja seurasin ikkunasta lumiauran nopeita liikkeitä. Kunnon pyrypäivä! Tällaisina päivinä rakastan työtäni kahta kauheammin. Voin keittää lisää kahvia, pukeutua poikaystävän kollareihin, skipata hiustenpesun ja tehdä päivän töitä kotoa käsin.

Mietiskelin eilisiltaista keskustelua työhuoneella. Puhuttiin tavoitteista, unelmista ja menestymisestä uralla. Tajusin, etten ole hetkeen asettanut konkreettisia työhön liittyviä tavoitteita. Tai sanotaan, että menestymiseen liittyviä tavoitteita.

Johtuuko se siitä, että minua pelottaa? Vai ettei minua vaan enää kiinnosta? Voiko olla mahdollista, ettei menestyminen enää kiinnosta?

 

 

Sanoin sen työhuoneellakin ääneen, olen aika onnellinen just tässä pisteessä. Just nyt on aika hyvä. Maailman valloittaminen tai yleisömäärän triplaaminen ei suoraan sanottuna kiinnosta. Pidän siitä mitä teen. Työni on sopivan haastavaa ja tuottoisaa. Rakastan onnistumisia ja opettavaisia epäonnistumisia. Tykkään ideoida, luoda ja nykyään myydäkin. Ja tehdä töitä siinä suhteessa, että aikaa jää muuhunkin kuin siihen itse työntekoon.

Olen melko kilpailuhenkinen ja jo pienestä asti halunnut olla menestyjä. Olen aina halunnut olla hyvä siinä mitä teen ja saada ihailua sekä kunnioitusta muilta. Erottua joukosta ja rikastua.

Vasta viime aikoina olen alkanut kyseenalaistamaan tätä kaikkea ja tarkastelemaan menestymisen käsitettä paremmin. Mitä se oikeastaan edes tarkoittaa? Onko se todella niin tavoiteltavaa?

 

 

Törmäsin joku aika sitten Pekka Seppäsen vanhaan kirjoitukseen Unohda menestyminen.

“Menestymisellä ja onnistumisella on suuri ero. Se, joka tavoittelee menestystä, tavoittelee aivan eri asioita kuin se, joka tavoittelee onnistumista. Menestymiseen tarvitaan muiden arviointeja, mutta onnistuneen suorituksen tunnistaa itsekin. Menestyminen on sitä, että levyä tai kirjaa menee valtavasti kaupaksi. Onnistuminen on sitä, että levystä tai kirjasta tuli juuri niin hyvä kuin oli mahdollista. Menestyminen on vertailua muihin. Onnistuminen on vertailua itseen.” – Pekka Seppänen.

Menestyminen ei kiinnosta, onnistuminen sen sijaan kiinnostaa, paljonkin.

 

 

Olenko tyytyväinen, jos palautan omasta mielestäni heikon työn, vaikka asiakas sen kehuisikin taivaisiin? En missään nimessä. Se, että voin seisoa oman työni takana ylpeänä on kaikista tärkeintä. Sillä mitä muut siitä ajattelevat ei pitäisi olla väliä.

Menestyminen pelkän menestymisen takia tuskin tuo onnea. Ajattelen, ettei kyse ole siitä missä pisteessä olet, vaan pikemminkin, teetkö työsi niin hyvin kuin pystyt? Oletko rehellinen itsellesi ja edustatko itsellesi tärkeitä asioita ja arvoja?

Koen, että menestyminen työuralla on tavoiteltavaa, mikäli se tekee sinut aidosti onnelliseksi. Mieti millaisia asioita viet eteenpäin? Millaisen jäljen jätät tähän maailmaan? Mitä olet tehnyt muiden ihmisten hyväksi? Millaisena haluat muiden muistavan sinut?

Millaisia ajatuksia menestyminen teissä herättää?

 

kuvat: Janni Ehari

 

Minimum/Zalando faux fur

Acne Studios Beanie

Gina Tricot pants

Beck Söndergaard scarf

Timberland boots

 

xx Sara

 

Tags: