Fiiliksiä alkuraskaudelta (raskausviikot 5-15)

 

Tuntuu ihan epätodelliselta, että tästä saa nyt puhua ääneen. Salailu, tekosyiden keksiminen ja “ei tässä mitään, ihan tavallista kuuluu” -larppaaminen tällaisten uutisten äärellä on ollut mulle todella haastavaa. Huomattavasti haastavampaa kuin mitä se on ollut puolisolleni. Mun on tehnyt mieli kertoa raskaudesta joka tilanteessa, mutta oon jotenkin onnistunut hillitsemään itseni. Mut nyt ei enää tarvi! Nyt mä haluan kertoa teille mun tarinan alkuraskaudesta ja niitä oikeita todellisia kuulumisia viimeisiltä kuukausilta!

Oli maaliskuinen tiistai kun käveltiin kahden läheisen ystävän kanssa Seurasaaressa. “Oon 85% varma, että oon raskaana” läväytin keskellä hiljaista hetkeä. Ja olin minä. Olin vaikka kuukautisten alkuun olisi vielä muutama päivä. Tällaista kipua rinnoissa en ollut vielä koskaan kokenut, pieninkin hipaisu sattui. Vatsassa oli ollut outoja tuntemuksia muutaman päivän. Ei tavallista turvotuskipua, vaan sellaista jännää nipistelyä. Tytöt kannustivat hakemaan raskaustestin kotimatkalla. Lupasin hakea.

Tajusin apteekkiin kävellessäni, että tämä on ensimmäinen kerta kun menen ostamaan raskaustestiä ja toivon olevani raskaana. Itketti niin paljon, että piti kerätä itseäni hetki apteekin pihalla. Nyt olin 99% varma, että olin raskaana.

Ja niin minä olin. Tikussa näkyi aamulla kaksi viivaa. Tuijotettiin niitä yhdessä ja hymyiltiin leveästi ja mietittiin et tässä sitä nyt ollaan, uuden äärellä. Tikku oli päivän olkkarin pöydällä ja tuijottelin sitä pitkin työpäivän. Soitin neuvolaan. En muistanut ekalla kerralla ollenkaan niitä asioita mitä minulle kerrottiin ja jouduin soittamaan uudestaan. Latasin raskausapin. Sen mukaan olisin viikolla viisi.

 

 

Raskausviikot 6-7

Se kuuluisa pahoinvointi alkaa. Se ei välttämättä ole jokapäiväistä, mutta hyvinäkin päivinä se iskee jossain vaiheessa yllättäen. Yllättäviä pahoinvointiaaltoja tulee ratikassa, kävelyllä ja keskellä palaveria. Makaan kaikki etäpäivät varoiksi sängyssä. Kannan mukanani muovipussia, kaiken varalta. Hamstraan Lidlistä vauvojen smoothieita, joita vedän useamman päivässä. Ajattelen, että kassalla työskennellyt henkilö tajuaa varmasti minun olevan raskaana. Olen vainoharhainen kaikesta. Tekee mieli syödä kaikkea suolaista. Fetaa, suolakurkkuja ja hamppareita. Juon San Pellegrinoja, jotka eivät aina pysy sisällä. Katson kalenteriani tarkemmin ja tajuan, että mulla on ihan sairaasti töitä seuraavina kuukausina. Normitöiden lisäksi aloitin juuri uuden pr-asiakkuuden ja uusi firmamme Content Corner lanseerataan. Aletaan tosissamme etsimään uutta isompaa kotia. Itken kolme tuntia putkeen kun ihana kämppä, josta tehdään tarjous menee ohi.

Käydään varhaisultrassa. Näin edellisenä yönä unta, että meille tulee kaksoset ja nyt ensimmäisenä näen valtavalla näytöllä kaksi kohtua. Ei kaksosia, mutta kohtuni on kaksiosainen. Y:n muotoinen ja väliseinällinen lukee papereissa, jotka saadaan kotiin. Se ei ole periytyvää, se on vain mutaatio. Mutaatioita kohdussa on muutamalla prosentilla naisista. Lääkäri kertoo, että kaksiosaisuutta ei välttämättä havaita enää myöhemmässä vaiheessa, mutta nyt sen vielä näkee. Hän sanoo, että väliseinällinen, kaksiosainen kohtu tarkoittaa todennäköisemmin ennenaikaista synnytystä ja sektiota, koska vauva ei välttämättä mahdu enää loppuvaiheessa kääntymään, mutta koskaan ei tiedä. Kohdulleni myös keskenmenot ovat tyypillisempiä, mutta pieni sinnikäs merihevonen on onneksi kiinnittynyt pienessä kaksiossaan selviämisen kannalta juuri oikeaan paikkaan. Sydämen lyönnitkin löytyvät. Ollaan valtavan helpottununeita tästä uutisesta, mutta googlataan varoiksi seuraava viikko kaksiosaista kohtua.

 

 

Raskausviikot 8-9

Kuuntelen raskauteen liittyviä podcasteja ja luen tuttujen raskaana olleiden kollegoiden blogipostauksia raskausajalta. Saan näistä ihan valtavasti iloa. Osa podcasteista ja blogiteksteistä on jo kertaalleen luettu joskus aikoja sitten, mutta ne tuntuvat nyt uudessa elämäntilanteessa ihan eriltä. Mulla on jatkuvasti nälkä. Syön parin tunnin välein. Jos tauko venyy tulee huono olo, mutta jos syön kerralla liikaa tulee myös. Pyörryttää ja huimaa päivittäin. Välillä liikun kotona kontaten tai seiniä pitkin. En uskalla kävellä toimistolle, koska pelkään pyörtyväni matkalla. Istuskelen senioreiden kanssa puiston penkillä huilimassa kesken postireissun. Näissä tilanteissa on tavallaan jotain koomista.

Löydetään just meille sopiva koti ja tehdään asuntotarjous, joka menee läpi. Mulla on Sport-lehden kuvaukset ja jännitän näkyykö vatsa jo näillä viikoilla (ei näy). Sinänsä huvittavaa mennä Sportin kuvauksiin, koska todellisuudessa hengästyn ihan tosissani jo pelkästään kolmanteen kerrokseen kävelystä. Olo on kaikkea muuta kuin sporttinen. Huvittaa kun valokuvaaja ehdottaa toisenlaista poseerausta: “ei sittenkään tehdä tätä, koska nyt nimittäin näyttää vähän siltä, että tässä piiloteltaisiin raskausmahaa”.

Heräilen keskellä yötä ja silittelen masuani. Toivon enemmän kuin mitään muuta, että nallekarkilla olisi kaikki hyvin. Sinnittele, pikkuinen.

 

 

Raskausviikot 10-11

Ensimmäinen neuvola. Meillä on ihana neuvolan yhteyshenkilö ja ensimmäinen käynti on jotenkin tosi kiva ja onnistunut. Paino on laskenut, koska lihakset ovat kadonneet. En ole pystynyt urheilemaan kunnolla pariin kuukauteen. Verenpaineet on pohjamudissa. Suositellaan, että söisin enemmän suolaa, ja mua naurattaa koska en juuri muuta teekään. Ruokavalioni peruspilareita ovat fetajuusto ja suolakurkkuleivät. Ja tuorepuristettu appelsiinimehu. Pyörryn verikokeisiin ja aiheutan kunnon shown Kalasataman terveyskeskuksessa. Nukahdan ratikkaan ja toimistolle.

Laitetaan koti myyntiin ja se myydään ensinäytössä. Suunnitellaan remonttia, valitaan materiaaleja ja etsitään urakoitsijoita. Töitä ja muutoksia on tosi paljon ja tuntuu etten pysty käsittelemään arkea. Stressinhallintaa ei tunnu olevan ollenkaan. En ole yhtä tehokas kuin tavallisesti ja työpäivät venyvät pitkälle iltaan. Olen öisin hereillä ja pulssi on taivaissa. Ahdistaa suunnattomasti.

Varaan hetken mielijohteesta ultra-ajan kahden tunnin varoitusajalla. Toivon sen tuovan helpotusta epätietoisuuden keskelle. Kohdussa on kaikki kunnossa. Väliseinää ei enää näy, näkyy vaan pää alaspäin polskiva energinen tyyppi. Voi miten rakkaalta hän tuntuu jo nyt. Tajuan että tämän tyypin hyvinvoinnin eteen teen nyt kaikkeni. Mun on pakko vähentää töitä ja rauhoittaa muutenkin tahtia.

 

 

Raskausviikot 12-13

Käydään ensimmäisessä virallisessa ultrassa ja meille tulostetaan noin 40 ultrakuvaa. Myös sellainen, joka on otettu sikiöstä suoraan edestäpäin. Hän näyttää siinä ihan pääkallokummitukselta 😀 Kaikki on kunnossa ja ollaan hurjan helpottuneita. Ensimmäinen kolmannes on takana. Juhlan paikka! Laskettua-aikaa siirretään ensin neljällä päivällä ja heti perään vielä yhdellä lisäpäivällä. Viikko 12 kestää melkein kaksi viikkoa. Uusi laskettu aika on 1.12, kaksi päivää ennen omaa syntymäpäivääni. #marraskuiset2021  tägin kyttääminen vaihtuu #joulukuiset2021 tägiin. Vatsa ei näy muuta kuin iltaisin. Se on turvonnut, muttei kipeä, mikä on tosi outoa. Olen nimittäin tottunut siihen, että yleensä pallomasu tarkoittaa herkkää vatsaa ja kivuliasta oloa. Nenä on jatkuvasti tukossa. En yleensä kärsi allergiaoireista, mutta nyt kärsin. Vai onkohan tämä tukkonenä vaan raskauden aiheuttamaa?

Kesä tulee kaupunkiin ja olen aivan vakuuttunut, että vatsani erottuu jo kesämekon läpi. Kaikki arvaavat kohta. Oikeasti kukaan ei arvaa yhtään mitään. Olen jatkuvasti hengästynyt. Kasvomaskin käyttäminen ahdistaa entisestään, sen läpi tuntuu olevan mahdoton hengittää. Lisäksi se haisee pahalta. Kuljen kaikkialle mieluiten pyörällä. Kasvoille alkaa ilmestyä näppylöitä ja epäpuhtauksia. Varmasti raskauden ja epämääräisen ruokavalioni yhdistelmä.

Olo on toisinaan tosi hyvä. Pyrin lähtemään kävelylle tai kevyelle juoksulle aina kun jaksan. Nukun päikkärit aina kun pystyn. Tekee mieli Joe and the Juicen Spicy Tuna -leipiä. Voisin syödä niitä neljä putkeen. Käydään melomassa ja pitkällä pyörälenkillä. Olo on selvästi kohentunut, mutta edelleen huimaa. Huimaukseen olen tavallaan jo tottunut. En ole enää ihan varma miltä tuntui elää normaaleilla verenpaineilla. Uusi assari aloittaa toimistolla ja hän ottaa ison siivun mun päivittäisistä töistä. Olen valtavan helpottunut.

 

 

Raskausviikot 14-15

Juuso on viikon poissa ja äiti tulee Helsinkiin kylään. Päässä sumenee kesken kirppiskierroksen. Tilaan taksin kotiin ja päätän ottaa viikon niin rennosti kuin pystyn.  Ihanaa olla kotona, nukkua ja löhötä. Katson Sinkkuelämää ja Frendejä. Itken vuolaasti Frendien paluujaksossa. Katson sen kahdesti. Teen savitöitä ja tilaan Woltilla katkarapususheja. Selaan Raskaus+ -sovellusta ja urkin jo etukäteen minkä kokoinen hedelmä pikkutyyppi on kolmen viikon päästä.

Saadaan leasing-auto ja lähden kuvausreissulle mökille. Ihanaa päästä luonnon keskelle. Ihanaa päästä uimaan ja saunomaan. Äiti on ostanut meille ison läjän alkoholittomia siidereitä, bissejä ja moktail-juomia. Parasta miten paljon hyviä alkoholittomia vaihtoehtoja on nykyään tarjolla. Päätän, että julkaisen raskausuutiset kun raskauspäiviä on takana 100. Mökillä huomaan, ettei hyttyset pistä minua?! Ne vain käyvät iholla ja lähtevät pian pois. Mitä ihmettä tämä on? Maailman paras juttu!! Seison paljain säärin keskellä kesäiltaa ininän keskellä ja teen kenttätutkimusta. Ei yhtäkään puremaa, vaikka hyttysiä on 200. Voiko johtua raskaudesta? Pakko! Tai sitten puremakapasiteettini on täytetty Selviytyjissä. Ken tietää.

Uutisten julkaisun jälkeen on helpottunut olo. Ilman jatkuvaa salailua ja pelkoa tuntuu, että raskausajasta pystyy pikkuhiljaa alkaa nauttimaan. Vietetään Juuson kanssa ihana staycation-viikonloppu ja kilistellään tulevalle. Varaan ajan kattaviin raskausajan veritutkimuksiin, josko sieltä saisi helpotusta huimaamiseen. Masu turpoaa iltaisin ja erottuu silloin jo ihan selvästi. Aamuisin/päivisin ei oikein vieläkään. Huomenna alkaa viikko 16 ja meillä on toinen neuvola! <3

 

 

 

xx Sara

Tags:
45 Comments
  • Eddie
    Posted at 11:20h, 08 June Reply

    Ihanaa odotusta ja paljon onnea! Tuttuja fiiliksiä kaikki ja onneksi ne on itsellä näkin neljännen raskauden aikana (kolmas lapsi syntyy noin kk päästä) jo tuttuja ja ei huoleta niin paljon.

    Itselläni kanssa osittain väliseinällinen kohtu, joka on kohdallani tarkoittanut että tyypit heilunut vatsassa jalat suoraan alaspäin ja siksi syntyneet sektiolla. Vaikka näihin liittyen on ollut kaikenlaisia omia ongelmia (jotka ei sinänsä ole kytköksissä kohdun muotoon) niin kaikki on mennyt hyvin ja eivät ole tulleet ennenaikaisesti. Toivotaan, että näin myös sinun kohdalla.

    Nauti kesästä ja tästä ajasta!

    • Sara
      Posted at 08:41h, 09 June Reply

      Kiitos valtavasti ja helpottava tietää et siellä kaikki mennyt hyvin <3 Ja kovasti tsemppiä loppusuoralle 🙂

  • elinaaa
    Posted at 11:37h, 08 June Reply

    Ihan uskomattoman ihanaa <3 Teistä tulee kyllä ihan mahtava perhe, Sala-äiti ja Juuto-isi!

    • Sara
      Posted at 08:41h, 09 June Reply

      voi ihana!!! Apua kun alkoi itkettää!

  • Anna-Julia
    Posted at 11:52h, 08 June Reply

    Ihanaa❤️ Mulla laskettu aika 3.12. Tunnistin itseni, ainakin tuosta pikaruokahimosta ja korkeasta pulssista. Mukava seurata sua ja saada vertaistukea tähän uuteen elämäntilanteeseen 🤗 naikkarilla tavataan 😉

    • Sara
      Posted at 08:42h, 09 June Reply

      Onnea hurjasti! Voi miten lähellä me ollaan, tää on kyllä parasta tässä kun on vertaistukea ja tismalleen samassa elämäntilanteessa olevia ❤️ Naikkarilla näkyy sit! 😀

  • Amanda
    Posted at 11:56h, 08 June Reply

    Harvemmin kommentoin blogeihin tai olen tuntemattien ihmisten raskauksista näin iloinen. Sinusta on vaan vuosikausia huokunut instagramin kautta miten paljon tykkäät lapsista ja he sinusta. ONNEA!

    Maustekurkut, dippivihannekset ja halloumi oli omat alkuraskauksieni ruuat! 🙊 Mulla on myös verenpaine ollu ihan pyllylleen varsinkin tokassa raskaudessa. Pyörtyilin salin pukuhuoneessa ja sain näitä ”ai ai kun pitää tuossakin tilassa treenata ja syödä liian vähän” no enpä jaksanut selittää, että verenpaineista se kyllä johtui. Mutta onneksi sen alkaa jo tunnistaa ja oppii vähän varautumaan. Koita nauttia raskaudesta, itse en sitä ikinä oppinut. Synnytys on maailman upein kokemus. Ihanista synnytyskokemuksista voi lukea mun blogista. https://sillyblondie.com/tag/synnytyskertomus/

    • Sara
      Posted at 08:44h, 09 June Reply

      hei vitsi miten ihana oot, kiitos! Kiitos tsempeistä ja kauniista sanoista <3 Helpottavaa kuulla, et muutkin kärsineet samoista!

  • Tyllerö
    Posted at 11:59h, 08 June Reply

    Paljon onnea odotukseen! Kiva päästä seurailemaan fiiliksiäsi raskaudesta. Toivotaan, että kaikki menee hyvin 😊
    Itse olen juuri toista kertaa raskaana ja laskettuun on enää muutama viikko 😊 voi siis syntyä koska vain. Niin jännittävää, vaikka toisella kerralla osaa selvästi ottaa rennommin. 😅

    • Sara
      Posted at 08:44h, 09 June Reply

      Ei vitsi, tsemppiä ja onnea! Ihanaa! ❤️

  • Maria Maria
    Posted at 12:25h, 08 June Reply

    Ihanaa, paljon onnea odotukseen❤️
    Toivottavasti myös kaikki meneehyvin😍❤️

    • Sara
      Posted at 08:45h, 09 June Reply

      Kiitos kovasti! ❤️❤️

  • Elisabeth
    Posted at 12:41h, 08 June Reply

    Hurjasti onnea! Kahden lapsen äitinä on ilo seurata raskauttasi <3

    xxx
    E
    http://www.elisabethrundlof.com

    • Sara
      Posted at 08:45h, 09 June Reply

      Ihana kuulla ❤️

  • Anne
    Posted at 12:47h, 08 June Reply

    Voi kun ihania uutisia ja postaus sai kyllä itkemään. Meillä on laskettu aika tällä viikolla ja se tuntuu edelleen aivan uskomattomalta, koska raskautuminen ei ollut, eikä ole, mikään itsestäänselvyys. Vaikka raskaus muutenkaan ei ole ollut helpoimmasta päästä, niin voin kyllä sanoa, että olen silti nauttinut täysillä jokaisesta hetkestä. 😃 Toivon sitä samaa sinulle. Ihanaa odotusaikaa teille ja toivotaan, että kaikki menee hyvin!

    • Sara
      Posted at 08:46h, 09 June Reply

      ihanaa ❤️ Tsemppiä hurjasti loppusuoralle! Miten jännittävää!

  • Annisofia
    Posted at 13:14h, 08 June Reply

    Niiin paljon onnea!!❤️ Itse olen viikolla 10 ja niiin samoja fiiliksiä ollut! Tekee mieli kertoa kaikille, mutta kiusallisesti selittää että ”eei tässä mitään, sitä samaa kuuluu mitä ennenkin”:D. On kyllä ihan hassua miten vieraidenkin ihmisten raskausuutiset saavat hymyn huulille ja kyyneleet silmiin! Toivottavasti teillä ja pikku bebellä menee kaikki hyvin loppuun asti🤗

    • Sara
      Posted at 08:46h, 09 June Reply

      Eikä, miten ihanaa! Onnea! ❤️ Samaa toivon teille!❤️

  • Sonja
    Posted at 14:15h, 08 June Reply

    Paljon onnea teille! ❤️ Toivottavasti kaikki menee hyvin. Täälläkin odotellaan toista pikkuista tulevaksi. Pahoinvointi on ainakin erittäin tuttua kuvaamistasi oireista. Onneksi keski- ja loppuraskaus oli ainakin ekan kohdalla paljon mukavampaa aikaa! <3

    • Sara
      Posted at 08:48h, 09 June Reply

      Onnea!❤️ Mä uskon myös et tästä lähtee nyt se kivoin osuus! 🙂

  • Greu
    Posted at 14:30h, 08 June Reply

    Tuntuupa nostalgiselta kirjoittaa kommentti jonkun blogiin, edellisestä on aikaa 😁 Ihana postaus ja niin tuttuja tuntemuksia, jotka vielä tuoreena mielessä vaikka oma pieni täytti tänään kaksi kuukautta! Raskausaika on niin ihmeellistä, vaikka se onkin myös tosi raskasta (ei toki kaikille). Mutta onhan se kaikessa kliseisyydessään vaan todella maagista kun sisällä kasvattaa uutta elämää. Toivon teille oikein ihanaa ja mahdollisimman huoletonta loppuraskautta! ❤️

    • Sara
      Posted at 08:50h, 09 June Reply

      Ah, mä voin kuvitella, heh!!! Ihanaa kun kirjoitit ❤️ Valtavasti onnea pienokaisesta! Maagista tää on todellakin, ja välillä ihan pähkähullua jopa! Että täällä mä kasvattelen jotain aivoja sisälläni, ei ihme että vähän huimaa?! 😀

      Kiitos hurjasti ❤️

  • Elbe
    Posted at 14:34h, 08 June Reply

    Ihanaa ja paljon onnea! <3

    Mulla oli myös alhainen verenpaine raskausaikana (70/45) ja jatkuva huimaus sen seurauksena…Neuvolassa eikä lääkärissä osattu oikein auttaa tähän, mutta söin pienissä määrin salmiakkia ja se helpotti. Googlailemallakaan ei kauheasti löytynyt tietoa tai vertaistukea, mutta ilmeisesti matala verenpaine on raskausoire siinä missä korkeakin verenpaine 😄

    Ihanaa odotusta!

    • Sara
      Posted at 08:57h, 09 June Reply

      Kiitos hurjasti! ❤️ Mä oon myös syönyt salmiakkia sillon tällöin ja tuntuu, et se jeesaa jonkun verran!

  • Nanna
    Posted at 14:51h, 08 June Reply

    Kuulostaa hyvin tutulta meiningiltä, itse kävin näitä fiiliksiä viime syksynä läpi ja nyt sylissäni on 2 viikkoa vanha vauva. Raskaus meni tosi nopeesti ja samalla tosi hitaasti. Tuntuu että vko 20 jälkeen aika hidastui, mutta hitain oli kuitenkin viimeinen kuukaus ennen laskettua. Varsinkin kun tiesi, että esikoiset yleensä menevät lasketun ajan yli (ja niin kävi meilläkin).

    Nenän tukkoisuudesta: itse kärsin tästä koko raskausajan, ja se loppui kuin seinään kun synnytys oli ohi. Minulla auttoi ilmankostutin, kun ei mitään nenäsumutteita oikein suositella raskausaikana.

    Onnea ja tsemppiä raskausaikaan, se on niin jännittävää! 🙂

    • Sara
      Posted at 08:59h, 09 June Reply

      Onnea kovasti! <3 Ja ihana kuulla kokemuksia, tää on niin arvokasta! Just yks vinkkasi eilen hyvästä nenäsumutteesta, jossa ei oo mitään raskausaikana kiellettyjä aineita! Kiitos kovast!

  • Satu
    Posted at 15:21h, 08 June Reply

    Onnea ja tsemppiä odotukseen!! 😊

    Itsellä myös väliseinällinen kohtu ja tämä johti siihen että tyyppi viihtyi lähes koko raskausajan poikittain, käännösyrityksestä huolimatta. Loppu vaiheessa alkoi olla aika tukalat paikat ja nukkuminen selällään tai kummallakaan kyljellä ei tullut kuuloonkaan. 😁 Mietin jälkikäteen että miten 50cm on mahtunut olemaan poikittain massussa. 🤔😅

    Tyyppi syntyi suunnitellulla sektiolla kaksi päivää ennen lasketun ajan ja on jo kohta 3kk, aika menee kuin siivillä! 😮

    Nauti odotusajasta, se menee äkkiä ja kohta on jo pieni nyytti sylissä! 😊

    • Sara
      Posted at 09:01h, 09 June Reply

      Hei kiitos viestistä ja ihana kuulla sun kokemuksia samassa tilanteessa! Ihanaa, et kaikki meni hyvin ❤️

  • Jasmin
    Posted at 19:56h, 08 June Reply

    En oo varmaan sataan vuoteen kommentoinut sun (tai kenenkään muunkaan blogipostauksia), mutta siis valtavasti onnea teille, ihania kuvia ja ihanasti kirjoitit alkuraskauden fiiliksiä. Itsellänikin on joulukuinen, tosin vuosimallia 2013. <3
    Kaikkea hyvää teille 🙂

    • Sara
      Posted at 09:01h, 09 June Reply

      Niin kiva kuulla, kiitos ❤️

  • Tanja
    Posted at 20:09h, 08 June Reply

    Niiiiin paljon onnea ❤️❤️

    • Sara
      Posted at 09:01h, 09 June Reply

      ❤️❤️

  • Katariina Tarenius
    Posted at 20:39h, 08 June Reply

    Voi miten ihanaati kirjotettu teksti 😍

    • Sara
      Posted at 09:06h, 09 June Reply

      ❤️❤️

  • Varpu
    Posted at 22:10h, 08 June Reply

    Tuhannesti onnea!😍 Suosittelen Preggers -sovellusta, sinne ilmestyy uusi vihannes/hedelmä joka viikko (parasta arvailla etukäteen mikä tulee)!😅 Myös Preglife on tosi hyvä, siellä on tosi kivasti tietoa tiivistetty jokaiselle raskausviikolle. Tsemppiä ja kaikkea hyvää raskausaikaan!

    • Sara
      Posted at 09:07h, 09 June Reply

      Hei jee, pitääkin tsekata nämä 🙂 Kiitos!

  • Mielikuvia
    Posted at 05:01h, 09 June Reply

    Ihanaa odotusta! ❣

    • Sara
      Posted at 09:07h, 09 June Reply

      Iso kiitos ❤️

  • Onia
    Posted at 09:18h, 09 June Reply

    Moi Sara! Mä en oo varmaan koskaan ennen kommentoinut vaikka oon seurannut sua about aina, mutta halusin nyt sanoa että tosi paljon onnea! Vaikutat huipputyypiltä ja teistä tulee varmasti aivan ihana perhe.

    Mua liikutti tosi paljon lukea tätä postausta, kun oon itsekin nyt ekaa kertaa raskaana ja aivan alussa. Kaikki vähän pelottaa ja ahdistaa, olin jotenkin ajatellut et no sit joskus kun oon raskaana niin sen alkuraskaudenhan voi elää ihan normaalisti vielä. NOT:D Nojoo, pointtina vaan että tosi ihanaa että kerrot sun fiiliksistä ja oloista: sain tästä valtavasti vertaistukea. Toivottavasti kirjotat fiiliksistä lisääkin pitkin matkaa, jos siltä tuntuu. Musta tuntuu helposti vähän yksinäiseltä kun kukaan ei vielä tiedä, mutta kummasti se lohduttaa, kun lukee tällasia ja tajuaa, että aika moni nainen makaa nyt samaan aikaan pahojen olojen kourissa elämän isoimman muutoksen edessä ja miettii että mitä tuli tehtyä.:D Eli kiitos Sara, ja tsemppiä odotukseen!<3

  • Essi
    Posted at 12:16h, 09 June Reply

    Voi miten ihana uutinen, onneksi olkoon! <3 Tämä oli niin hyvän mielen postaus ja seuraan matkaanne mielenkiinnolla sekä toivon, että kaikki menee hyvin.

  • Name
    Posted at 17:10h, 10 June Reply

    Mistä tuo mekko on?

  • Hertta
    Posted at 12:27h, 17 June Reply

    Voi miten ihanaa! Hurjan paljon onnea sekä voimia raskauteen! Iloitse niistä pienistä ihanista liikkeistä, joita pian tunnet. Hän on siellä 💗

  • nik
    Posted at 12:02h, 29 June Reply

    Suuren suuret onnittelut raskaudesta! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saatte ihanan tuhisevan joulupaketin. <3 Oon onnellinen teidän puolesta!

    Halusin kommentoida asiaa, joka usein raskausilmoitusten yhteydessä ottaa vähän ikävästi omaan korvaani ja haluan aina tuoda esiin toisenlaista näkökulmaa raskausuutisista kertomiseen. Usein, kuten sinäkin, raskautta salaillaan lähipiiriltä/suuremmalta piiriltä/maailmalta, vaikka siitä tekisi mieli huutaa kaikille. Ymmärrän täysin, että jotkut haluavat pitää asian ensimmäisen kolmanneksen tai pidempäänkin salassa, varsinkin jos on julkisuuden henkilö tai työkuviot vaativat tms. Jokaisella on omat motiivinsa salaamiseen, ja se on aivan jees. Mutta minua on aina risonut se retoriikka, että niin TÄYTYISI tehdä. Kirjoitat, että tuntuu epätodelliselta, että tästä SAA nyt puhua ääneen. Kerrot, että salailu, tekosyiden keksiminen on ollut haastavaa ja että nyt ei enää TARVI. Tosiasiassahan aina olisi SAANUT puhua, ei koskaan olisi TARVINUT salailla. Se on aina oma valinta. Tämä on minusta tärkeää ymmärtää ja eksplikoida, vaikka se voi tuntua niin itsestäänselvältä ettei tarvitsisi. Sellainen "kirjoittamattoman säännön" retoriikka on kuitenkin usein läsnä niin puheissa kuin esim. raskaussovelluksissakin, ja jopa neuvoloissa siihen törmää. Eikä sitä varmaan edes tule ajatelleeksi, että oikeastaan se ei ole ihan harmiton "sääntö".

    Minä olen nyt viidettä kertaa raskaana. Takana on kaksi keskenmenoa, yksi erittäin korkean riskin mono-mono-kaksosraskaus, yksi kohtukuolema raskausviikolla 30 sekä tämänhetkinen raskaus rv37, jossa toistaiseksi kaikki hyvin. Siis viidestä raskaudesta kaksi elävää lasta, yksi enkelivauva ja toivottavasti pian kolmas elävä lapsi. Olen kertonut kaikille aina aika aikaisin, viimeisistä kahdesta siinä 6-8 viikoilla, about silloin kun asia on selvinnyt. Tiedän, että se ei kaikille ole lainkaan ominaista, enkä sano että pitäisi ollakaan. Itse olen halunnut iloita alkaneista raskauksistani kaikkien kanssa enkä myöskään osaa enkä halua pitää iloani piilossa. Edellisestä, rv30 kohtukuolemaan päätyneestä raskaudestani kerroin fabossa näin:

    "Tosi ärsyttävää, että meillä on yhteiskunnassa kirjoittamaton sääntö, että raskaudesta tulee kertoa maailmalle vasta 12 viikon jälkeen. Siis kolme kuukautta pitäisi itsekseen, tai korkeintaan lähipiirissä, pakahtua ilosta ja onnesta. Ja vastaavasti jos tulee se alkuvaiheessa yleinen keskenmeno, niin se mahdollinen suru, jonka syytä kukaan ympärillä ei tietenkään tiedä, pitäis jaksaa surra omin voimin. Onko jotenkin noloa kertoa ensin jotain iloista ja heti perään jotain surullista? Vai suojellaanko siinä ihmisiä ympärillä, etteivät he vaan joutuisi siihen hankalaan tilanteeseen, että pitää vaikka kohdata kaupassa se keskenmenon kohdannut tuttu ja sille sitten pitäisi osata sanoa jotain.[…]

    Sitäpaitsi jos niistä raskauksista ja siten keskenmenoista ei ekan kolmanneksen aikana koskaan kerrota, ylläpidetään sitä käsitystä, että niitä sattuu korkeintaan harvoille ja korkeintaan silloin tällöin, mutta ei nyt minulle ainakaan. Ja vaikka keskenmeno tuntuu aina ikävältä, niin jos käsitys on se, että "miksi just mulle, kun ei juuri koskaan kellekään muulle", tuntuu se varmasti vielä vähän musertavammalta.[…] Meillä ollaan muuten paksuna. Viikolla 8 mennään sormet tiukasti ristissä."

    Sain paljon positiivista palautetta ja monet läheisetkin kertoivat keskenmenoistaan ja siitä, kuinka hyvä olisi, jos niiden yleisyys olisi paremmin tiedossa ja niistä puhuminen siten helpompaa. Kun tuo raskaus sitten päättyi loppusuoralla tiukkaan solmuun napanuorassa ja täydellisen poikavauvan kuolemaan, kerroin siitäkin somessa jo sairaalassa. Se henkinen tuki, ajatukset, lämpö, halaukset ja tuntemattomienkin kanssaitkut olivat niin suuri apu siinä surussa, että ymmärsin paremmin kuin koskaan yhteisöllisen ilon ja suremisen arvon. Ja sen, kuinka ihania ihmiset oikeasti ovat. Monet myös kertoivat tajunneensa selkeämmin kuin ikinä elämän haurauden ja kertoivat halanneensa omia lapsiaan hiukan tavallista tiukemmin. (Pidän sen huomaamista enkelivauvamme lahjana ja merkityksenä maailmalle.) Kun meillä sitten tärppäsi uudestaan, en empinyt hetkeäkään tämänhetkisen raskauden kertomista. Ja toisaalta nykyisen käsitykseni mukaan mitään "varmoja viikkoja" ei ole olemassakaan. Kaikki voi lopulta mennä perseelleen missä vaiheessa vain. Tämän raskauden aikana monet ovat kyselleet vointia ja koska kaikki tietävät edellisen vauvamme kohtalosta, on ihana tietää, että tuo kysymys ei ole pelkkää small talkia vaan aitoa välittämistä. Ja siihen on vapauttavaa voida vastata, että "välillä olen ihan paniikissa ja itken pelosta, eikä pelko varmaan hellitä ennenku mulla on elävä vauva sylissä".

    Pitkä, vähän epäjohdonmukainen vuodatus. Pointti siellä jossain seassa: kukin kertokoon koska itselle hyvältä tuntuu. Mutta olisi ihanaa, jos ei ruokittaisi retoriikalla sitä ajatusta, että ensimmäisellä kolmanneksella kertominen on mm. suuremman keskenmenoriskin takia kiellettyä, koska se tavallaan implikoi sitä, että keskenmenoista ynnä muista alkuraskauden tragedioista ei saa puhua ja että ne täytyy surra yksin tai korkeintaan omassa pikku lähipiirissä. Itse kannustan myös kaikkia kertomaan kaikenlaisista raskauskokemuksista, myös niistä pieleen menneistä, jotta niiden kokijat eivät kokisi olevansa niin yksin. Ja jotta ymmärrettäisiin elämän hauraus. Ja se että lapsia ei tehdä, niitä saadaan, jos saadaan, niin monta kuin saadaan, silloin kun saadaan.

    Joka tapauksessa, onnea vielä. <3 Ja vielä kerran, tämä ei ollut kritiikki salailua kohtaan. 🙂

    • Sara
      Posted at 11:31h, 30 June Reply

      Kiitos viestistä ja hyvästä puheenvuorosta. Oot ihan oikeassa et jokainen saa kertoa just silloin kun haluaa. Olisin voinut muotoilla tuon lauseen järkevämmin, mutta koen että avasin syitä postauksessa. Ja oot ihan oikeassa, että keskenmenoista todellakin pitäisi puhua enemmän. Mekin kerrottiin vanhemmillemme ja lähimmille ystäville heti kun saatiin tietää. Juurikin mainitsemistasi syistä et tietysti kerrottaisiin heille myös mahdollisesta keskenmenosta. Julkisen aseman takia en kuitenkaan halunnut puhua tästä vielä kovin monelle, koska pelotti, että tieto leviää ja mahdollisen keskenmenon tullessa mulla ei välttämättä olisi voimavaroja käydä tilannetta julkisuudessa läpi heti. Saatika kestää mitään siihen liittyvää kritiikkiä. Tieto keskenmenosta ei varmasti saavuttaisi kaikkia ja sitten joutuisin selittelemään tilannetta moneen kertaan. Keskenmenon riski on kohtuni vuoksi vielä huomattavasti korkeampi. Järkeilin, että mielummin odotan turvallisille viikoille ja keskenmenon sattuessa kerron siitä kun voimia siihen on. Uskon, että moni muukin ajattelee näin <3

      • Nik
        Posted at 14:52h, 30 June Reply

        Juu, ymmärsin syyt kyllä. Olisin hyvin saattanut samassa tilanteessa valita samoin. 🙂 Ja kuten sanottu, jokaisella on omat syynsä ja jokainen tekee niiden pohjalta omat valintansa. Usein onkin juuri niin (varsinkin, jos raskaudessa on normaalista poikkeavia riskitekijöitä), että halutaan odotella turvallisemmille viikoille (mitään turvallisia viikkojahan ei ole), koska se tuntuu helpommalta mahdollisten riskien toteutuessa. Ja siinä ei siis ole yhtään mitään vikaa. 🙂 En ajattele, että varhain kertominen olisi mikään kansalaisvelvollisuus, vaan nimenomaan valittu ajankohta saisi tuntua itselle hyvältä ja oikealta hetkeltä.

        Halusin vain tuoda esiin sen, että kertomisajankohta on syistä ja motiiveista riippumatta valinta, ei ulkopuolelta tuleva sääntö. Ja siksi retoriset valinnat aiheen ympärillä eivät ole yhdentekeviä, vaan rakentavat suhtautumistamme raskaudesta ja siihen liittyvistä asioista kertomiseen ja kuulemiseen. Joku kenties tahtoisi kertoa, iloita ja tragedian sattuessa myös surra ääneen, mutta ajattelee, että niin ei kuulu tehdä, koska jopa eräs raskaussovellus sanoo vasta 12 viikon kohdalla, että “nyt saat kertoa maailmalle” (true story -_- ). Ja siis nuo retoriset valinnathan tulevat ihmisillä ihan luonnostaan: “vielä ei saa kertoa”, “pitää salailla”, “viimein saa kertoa”. Näin puhutaan, koska on aina puhuttu. Ensimmäisen kolmanneksen salailu on usein niin itsestäänselvää ja tavallaan siinä on myös jotain positiivisella tavalla jännittävää, kun on oma pikku salaisuus, jonka sitten lopulta “saa” paljastaa maailmalle, että tämän aiheen kohdalla sanankäytön toisenlaisia merkityksiä ja vaikutuksia ei yleensä tule ollenkaan edes ajatelleeksi. 🙂

        Mutta hei, ihanaa ja leppoisaa loppuodotusta! 🙂 Minä taas sain juuri kuulla, että meidän synnytystä aletaan käynnistelemään vajaan parin viikon päästä. Alkoi hulluna jännittämään, mutta jos kaikki menee hyvin, niin kohta pääsen hänet tapaamaan. <3

Post A Comment
Your comment will be visible after approval