1. Kokonimi ja mistä se tulee?

– Sara Tuuli Maaria. Etunimeni tulee joltain mukavalta naapurintytöltä, muista nimistä en ole koskaan kuullut tarinaa! Pitääkin kysyä!

 

2. Pituus

– 164 cm

 

3. Mitä katson tv:stä juuri nyt?

– Karppi, Tsunami ja Silicon Valley, Baby -dokumentti. Kaikki Yleltä, suosittelen!

 

 

4. Julkkisihastus?

– Pähkäilin tovin ja kun ei tullut mieleen ketään, kysyin tätä vastapäätä pöytää istuvalta poikaystävältäni: “eiks se oo se Lauri Tilkanen”. No, totta!

 

5. Haaveeni

– ottaa meille kissanpentu

 

6. Puhelimen taustakuva?

– kuva 1v kummitytöstäni, jolla on isosti Petri Nygård meininki 😀

 

 

7. Pisin parisuhde?

– Tämä nykyinen <3 6,5v yhdessä

 

8. Silmien- ja hiusten väri?

– Silmät on sinivihreät ja hiukset alkaa olla aika lailla maantienharmaat 😀 Pääsispä kampaajalle.

 

9. Lempiruoka

– kaikki mihin liittyy chili, lime, korianteri, soija ja (feta)juusto. 

 

 

10. Lempilaulaja/-bändi?

– En ole ala-asteen jälkeen oikein fanittanut ketään artistia tai bändiä. Yleensä kun multa kysytään lempibändiä vastaan Coldplay, koska se on ollut ihan pienestä asti suosikkeja.

 

11. Lempielokuva?

– Aladdin ja muutenkin kaikki Disney-leffat!

 

12. Surullisin biisi, jonka tiedät?

– Robyn – I keep dancing on my own

 

 

13. Ensisuudelma?

– En yhtään muista ja olen vähän katkera siitä. Tilanne tosin on ollut joku niinkin romanttinen kuin pullonpyöritys tai venäläinen posti tms kotibileiden ohjelmanumero.

 

14. Oletko koskaan menettänyt ketään?

– Olen, mutten oikeastaan koskaan ketään tosi läheistä.

 

15. Horoskooppimerkki?

– Jousimies. Se ei kyllä merkitse mulle oikeastaan mitään, en usko horoskooppeihin enkä yhtään tiedä millaisia ominaisuuksia on jousimiehellä tai kenen kanssa se sopii ja ei sovi yhteen.

 

 

16. Paras juttu ikinä?

– Äidin ja isän perustama videosatuja sisältävä ig-tili @pikkusatuhetki. Erityisesti tämä uusin leppäkertun nimipäivävideo sulatti sydämen!! Sisällöntuottajia koko perhe kohta!

 

17. Surkein juttu ikinä?

– Anjovikset

 

18. Kuinka monta lasta haluan?

– Kaksi

 

 

19. Lempilaji?

– Surffaus, jos saa itse vetää. Mutta jos pitää katsoa telkkarista niin jääkiekko!

 

20. Suurin pelko?

– Se, että menetän läheisen tai oman lapseni. Se, että jätän jotain asioita tekemättä, koska pelkään epäonnistuvani tai mietin liikaa mitä muut ajattelevat. Se, etten ole aito oma itseni. Se, että tajuan kuolinvuoteella, ettei elämäni ollut yhtään minun näköinen.

 

21. Epäsuosittu mielipide?

– Kardashianeiden käsikirjoitettu elämä ei ole minusta kovin kiinnostavaa, Brad Pitt & Johnny Depp eivät ole koskaan olleet mielestäni kuumia eikä TikTok sytytä.

 

 

22. Syntymäkaupunki?

– Savonlinna

 

23. Mikä inspiroi juuri nyt?

– Maalaaminen, piirtäminen, meressä uiminen, hiljaisen kaupungin valokuvaaminen, auringonlaskut, kotiin ilmestyvät auringonsäteet, viherkasvit, kevät.

 

24. Addiktio?

– Kahvi. Pärjään kyllä pienellä kahvikupilla päivässä, mutta jos olen vuorokauden kokonaan ilman, tulee niin kova päänsärky, että oksennan. Näin on käynyt monta kertaa… :S

 

 

25. Mitä odotat?

– Kesää, telttailua, mökkeilyä, omia häitä

 

26. Unelmaduuni?

– Tykkään ihan kauheasti mun työstä, mutta olisi myös aika siistiä olla rikospoliisi 😀

 

27. Harrastukset?

– kylmävesiuinti, maalaaminen, true crime -podcastit, TFW, lenkkeily, lumilautailu, retkeily, surffaus, valokuvaus, elokuvat, dokkarikerho

 

 

28. Biisi, jota kuuntelen tällä hetkellä?

– Jay  Z, Rihanna, Kanye West – Run this town

 

29. Milloin olet viimeksi itkenyt?

– Viikonloppuna, kun katsoin meidän perheen whatsapp-ryhmän videoita puhelimesta.

 

 

 

xx Sara

 

Ensimmäinen kuukausi assarini Johannan kanssa takana! Aika on mennyt ihan hurjan nopeasti, mutta samalla tuntuu kun oltaisiin paiskittu töitä yhdessä aina! Toisaalta aika paljon on yhdessä kuukaudessa tapahtunut 🙂 Mä oon niin iloinen Jossun läsnäolosta, tätä hommaa on hurjan mukavaa tehdä yhdessä! Johannan järjestelmällisyyttä, ideoita ja tarmokkuutta olisi tarvittu tähän firmaan jo vuosia sitten 😀

Johanna on ihan mielettömän lämmin ja iloinen tyyppi, joka innostuu ihan yhtä herkästi kuin minäkin (parasta!). Hän ei pidä mitään itsestäänselvyytenä. Saankin Jossulta säännöllisesti ääniviestejä, joissa hän kiittää esim kivasta päivästä tai luottamuksesta <3 Mieletön piirre!

Oon saanut muutamia kysymyksiä teiltä liittyen assarin pestiin, joten päätin tehdä Johannalle pienen haastattelun ekan kuukauden kunniaksi!

 

 

Kuka olet, mitä harrastat – kerro jotain itsestäsi! 

Olen 25 -vuotias Helsinkiläinen freelance-valokuvaaja ja psykologian opiskelija. Valokuvauspuolella fokukseni on muodissa, kauneudessa ja henkilökuvauksessa. Psykologian saralla mielenterveystyössä. Kaikki kutsuvat minua Jossuksi 🙂 Minulla on 15 vuoden tanssitausta nykytanssista ja baletista – luonteeltani olenkin todella aktiivinen ja liikkuva persoona. Myös poikaystäväni mukaan haasteeni on rauhoittua ja olla hääräämättä koko ajan jotain ylimääräistä 😀 Nykyisiin harrastuksiini kuuluu hiphop ja salitreenaus. Persoonana olen avoin, innostuva, tulinen, järjestelmällinen sekä heittäytyvä. Hyvät ystäväni tietävät, että tykkään jorata baarissa ja olen yleensä myös se, joka aloittaa tanssibattlaamisen hyvän biisin soidessa 😀 Tykkään paljon reissaamisesta. Tämän vuoden reissusuunnitelmiin kuuluu käydä New Yorkissa (viimeinkin) ja tehdä roadtrip matkailuautolla.

 

Mikä on vahvuutesi omassa työssäsi?

Tarkka visuaalinen silmäni. Sarankin kanssa kaikista parhaat duunikeissit liittyvät juuri visuaaliseen suunnittelutyöhön tai kuvauksiin. Koen omaavani hyvät ihmissuhdetaidot ja luultavasti luontaiset psykologin taitoni tulevat juuri tässä kohtaa esiin. Olen luonteeltani tosi periksiantamaton ja päämääräsuuntautunut, mitkä oikeastaan näen niin omina vahvuuksina kuin heikkouksina. Hain mm. neljä kertaa yliopistoon ja sisään päästyäni halusin aika nopeasti alkaa luomaan uraa valokuvauksella. 

 

Miten kiinnostuit valokuvauksesta?

Viisi vuotta sitten kiinnostuin kuvaamaan nättejä aamupalakuvia ja visuaalisesti kiinnostavia asioita. Reilu kolme vuotta sitten aloitin kesätöikseni kuvaamaan poikaystävälleni lähes päivittäin kuvamateriaalia. Kannoin kameraa ja läppäriä repussani lähes päivittäin. Aloin toteuttaa omia kuvausprojekteja, joissa käytin malleina aina läheisiä ystäviäni. Noin puoli vuotta sitten aloin kuvaamaan ammattimalleja ja homma on mennyt koko ajan eteenpäin. Iso kiittäminen tämänhetkisestä tilanteestani on omaa perhettäni ja ystäviäni, jotka ovat olleet joko assaroimassa tai toimineet malleina kuvauksissani <3

 

 

Miten päädyit hakemaan assarin pestiä?

Bongasin ilmoituksen Saran IG-Storysta ihan sattumalta, oikeastaan melkein heti julkaisun jälkeen. Laitoin hänelle samantien viestiä. Sara vastasi mulle, että oli aikaisemmin miettinyt miten siistiä olisi saada just multa hakemus. Ollaan käyty joskus kuvaamassa ja tehty pari projektiakin yhdessä. Laitoin hakemuksen samana päivänä ja viikkoa myöhemmin sain tietää, että tulin valituksi!! 

 

Miten kuvailisit työtäsi kolmella adjektiivilla?

Monipuolista, visuaalista, äärettömän kivaa!! 

 

Millainen on tavallinen työviikkosi?

Aloitamme työviikon maanantaisella aamiaisella, jolloin käymme läpi koko viikon hoidettavat asiat ja oikeastaan myös koko kuun tärkeimmät  jutut. Teen Saralle töitä osa-aikaisena ja työtunteja kertyy viikossa se vajaat 20h eli reilu 3h päivässä. Työviikkooni sisältyy assarin hommien lisäksi myös muut kuvauskeikat ja psykologian opintoni. Yleensä meillä on Saran kanssa viikossa noin 1-2 kuvauspäivää, jolloin pyrimme tuottamaan mahdollisimman monipuolista kuvamateriaalia. Assarin hommiini sisältyy usein tulevien kuvausten ja kampanjoiden suunnittelua, valokuvaamista, raporttien ja tarjousten tekoa, sisällöntuottoa someen, ideointeja uusista kuvauslokaatioista jne. Jonkin verran tulee juoksevia asioita, esim kuvausrekvisiitan hankkimista jne. Välillä toimin käsimallina 😀

 

 

Mikä on parasta bloggaajan assarina työskentelemisessä? 

Se, että pääsen tekemään töitä juuri Saran kanssa. Saralla on todella ihailtava työmoraali ja yhteistyö hänen kanssaan on aina tajuttoman hauskaa ja helppoa. Sara on pomona tosi auttava ja luottavainen. Parhaita puolia onkin juuri se, että Sara luottaa omaan kädenjälkeeni vahvasti ja antaa minulle vastuuta. Esimerkiksi eilen kuvasimme Saralle  erään yhteistyökamppiksen ja hän sanoi kuvauspaikalle tullessaan ettei ollut miettinyt ollenkaan mitä olemme tekemässä. Vastuu kuvausten suunnittelusta ja toteutuksesta oli minulla. Sanoisin ennemminkin tekevämme Saran kanssa yhteistyötä, kuin olevani hänen assistenttinsa, sillä Sara antaa itselleni vapaat kädet niin ideontiin kuin toteutukseen ja luottaa vankasti omaan ammattitaitooni. 

 

Entä mikä haastavinta?

Tähän mennessä vastaan ei ole vielä tullut mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta ehkä eniten hirvittää Saran someen koskeminen 😀 Luultavasti tähän mennessä kaikkein vaikeinta on tämän kyseisen assaripostauksen kirjoittaminen, heh. En tuo itseäni kovinkaan paljon esiin edes omassa somessani, koska käytän sitä lähinnä portfolionani. Varmaan pahin horror tilanne olisi puhuminen Saran stooriin, mutta eiköhän sekin setti tule tässä vielä vastaan 😀  

 

Mikä on yllättänyt?

Eniten olen yllättynyt siitä, kuinka paljon Saran työ vie oikeasti aikaa. En yhtään ihmettele, että hän hommasi itselleen assarin (viimeinkin). En olisi esimerkiksi ikinä uskonut, että viime viikolla julkaistun ravintolapostauksen tekemiseen olisi mennyt itseltäni niin montaa työtuntia. Tuntuu, että tällä alalla on valtava määrä sellaisia asioita joihin uppoaa ihan tolkuttomasti työaikaa, mutta jotka eivät näyttäydy ulospäin katsojalle kovinkaan työläinä.  Vasta hommiin ryhdyttäessä sitä ymmärtää koko prosessin massiivisuuden.

 

 

Mitä odotat eniten nykyiseltä työltä?

Alusta lähtien olen ollut todella innoissani siitä, että pääsen näkemään käytännön tasolla mitä työskentely somealalla on. Odotan myös arvokkaita oppeja yrittäjyydestä. Olen myös todella innoissani isosta roolistani suunnittelu- ja kuvaustöissä.  Tänä keväänä ollaan myös tekemässä kuvausreissuja ulkomaille ja kotimaahan, näistä olen fiiliksissä! Näen Saran ennen kaikkea eräänlaisena mentorina itselleni. Kaikki uudet kokemukset, joita tulen hänen kautta saamaan ja ihmiset, joita tulen hänen kauttaan tapaamaan ovat rahaakin arvokkaampia. Siksi tämä työ onkin itselleni niin paljon enemmän, kuin vain osa kuukausiliksaani. 

 

Millaisia uraunelmia sinulla on?

Tällä hetkellä haaveilen siitä, että pääsen työskentelemään valokuvaajana muodin ja kauneuden parissa. Olisi mielettömän upeaa pärjätä isosti alalla Suomessa ja siirtyä jossain vaiheessa töihin myös ulkomaille. Tämä vaatii toki työvuosia ja kokemusta, mutta uskon, että periksiantamattoman luonteeni ja kovan työmoraalini avulla voin päästä vielä pitkälle. Urastani psykologina en ole vielä varma, mutta aina on mahdollista pyrkiä yhdistämään luova ja akateeminen ala toisiinsa. Tällä hetkellä pääfokus on kuitenkin valokuvauksessa.

 

Mitä yhteistä sinulla ja Saralla on – miten tulette toimeen? 

Ollaan Saran kanssa tavattu alunperin TFW Helsingillä, kun menin pienenä fanityttönä sanomaan hänelle, että tykkään paljon hänen blogistaan ja tyylistään tehdä omaa juttuaan 😀 Treenaaminen yhdistää meitä siis valokuvauksen ohessa. Myös meidän luonteet osuu hyvin yhteen ja siksi varmaan yhdessä työskentely on tähän asti ollutkin niin helppoa ja rentoa. Tuntuu kuin oltaisiin tehty hommia yhdessä jo pitkään!

 

 

xx Sara

Tags:
,

 

Kuulet sen hedelmäostoksilla, bussissa ja ravintolassa. Ennen ja jälkeen keskustelujen, välillä keskelläkin. Tuntematon huikkaa sen kun kävelee kadulla vastaan. 

Pura Vida” on Costa Rican motto. Siihen törmää ihan kaikkialla. Suora suomennus on puhdas tai yksinkertainen elämä, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Päätin kysellä ja tarkkailla – miten motto näkyy paikallisten elämässä ja asenteissa?

Pura Vida on ennen kaikkea oikeisiin asioihin keskittymistä. Arvostusta, kiitollisuutta, kohteliaisuutta ja tervettä huolettomuutta. Huolehtimista. Omaa ja ympäröivää elämää kunnioitetaan – niin ihmisiä, luontoa kuin eläimiäkin. Turhalle murehtimiselle tai stressaamiselle ei anneta tilaa, vaan oma energia käytetään aidosti tärkeisiin asioihin.

Costaricalaisten elämänasenteesta meillä kaikilla on takuulla opittavaa. Fokus oikeisiin asioihin. Enemmän hyviä arvoja tukevia ajatuksia ja tekoja negatiivisten tilalle. Enemmän ympäröivän elämän arvostusta. Pura vida on ollut minulla kirkkaana mielessä nyt parin viikon ajan, ja lupasin että pyrin muistuttamaan siitä itseäni jatkossakin. Täydellinen motto uudelle vuosikymmenelle!

 

    

 

Psst. Paikallisilla on tapana ottaa koirat mukaan aamu- ja iltasurffille. Koirat temmeltävät vapaana rannassa ja rantavedessä sen aikaa kun omistajat surffaavat aalloilla <3

 

 

xx Sara