Miksi nachopussit on aina niin valtavan kokoisia?

Mistä tietää kumpi leffasalin juomatelineistä kuuluu minulle?

Miksi Indiana Jones tulee joka viikonloppu telkkarista?

Miksi kuukautissiteen nimi on “terveysside”?

Miksen käytä enemmän värikkäitä vaatteita? Ja miksen aikaisemmin ole tajunnut miten ihana väri pinkki on?

Miksei silityslautoihin tehdä kivannäköisiä pintakankaita?

Miksi kuuntelen aina samoja soittolistoja?

Miksi saippuakuplapurkin korkissa on aina labyrintti?

Miksei meillä ikinä käy virpojia?

Miksi Diilissä pitää osoittaa sormella sitä joka saa potkut?

 

 

Miksi Daft Punk lopetti (yhyy)?

Miksi vielä vuonna 2021 puhelimen akut eivät kestä pakkasta?

Miksi whatsappissa yhdestä sydämestä tulee iso ja sykkivä?

Miksi tykkään kaikista oudoista hajuista, kuten suksien voiteista, kloorista, maalista ja permanenttitusseista?

Miksi mun teiniaikana Evian-veden juominen oli niin siistiä?

Miksi maissi ja omenankuoret menee aina hampaiden väliin?

Miksi aina lykkään ohjelmistopäivityksiä?

Miksi luisteluhiihtoladut ovat vain harvoin valaistuja?

Miksi aina kun ostan kalaa, ostan lohta?

Miksen ikinä muista antaa pullojenpalautuskuittia kassalla?

 

kuvat: Johanna Rontu // edit: minä

 

 

xx Sara

Tags:

 

Kävelen Korkeavuorenkatua, enkä voi olla ihastelematta hattaranväristä taivasta. Pysähdyn katselemaan luistelijoita Johanneksen kirkon juurella. Olen tavallista paremmalla tuulella. Ei ole kiire. Päätän kävellä kotiin kiertoreittiä.

Keksin, että haen itselleni jonkun kivan juoman kävelymatkalle. Silläkin uhalla, että lämmin kahvijuoma kestää korkeintaan sen 300 metriä meikäläisen juomavauhdilla. Pysähdyn suosittuun kahvilaketjuun ja tilaan juoman mukaan. Matcha latte oli virhe. Tajuan sen heti ensimmäisellä kulauksella. Juoma on täynnä kitkeriä jauhemöykkyjä. Mietin hetken pitäisikö kääntyä ympäri ja käydä antamassa palautetta juomasta, mutten kertakaikkiaan jaksa kävellä sataa metriä takaisin kahvilaan. Tai oikeasti jaksaisin minä, mutten jaksa ryhtyä selittämään tai vaatimaan, vaikka siihen minulla täysi oikeus olisikin. Aina ei jaksa.

Saan edellisen äänikirjan loppuun ja aloitan uuden. Paras fiilis. Sovellus ehdottaa minulle Saku Tuomisen Kaikki on hyvin riippumatta siitä miten kaikki on. Kirja on lyhyt, vain kolmetuntinen. Painan play-nappulaa. Minua hymyilyttää kun mietin ensimmäistä kertaa miten typerä kysymys: “onko kaikki hyvin?” oikeastaan onkaan. Milloin ikinä kellään olisi kaikki hyvin? Siis ihan kaikki asiat hyvin?

Varpaita kipristelee liikennevaloissa seistessäni. Ihan kuin joku kutittaisi niitä. Liikuttelen varpaitani niin paljon kuin teräväkärkisissä nilkkureissa nyt varpaita pystyy liikuttelemaan. Nykyään aina kun tunnen kylmyyttä tai jostain jäsenestä lähtee pakkasella tunto, mulla tulee ihan valtavat flashbackit Selviytyjiin. Sellaista kylmyyttä en ole vielä koskaan kokenut. Se on jättänyt muistijäljen kehooni. Puistattaa.

Tuomiokirkon portaille on ilmestynyt ilmiselvä pulkkamäki. En ole koskaan ajatellut, että portaita voisi laskea pulkalla. Ehkä jopa lumilaudalla.

Puhelimeni sammuu Pitkäsillan kohdalla. Tällaisessa kohtaa tulee aina kummallinen olo. Mulla on melkein aina joku pyörimässä korvissa kun kävelen yksin. En kestä ison tien mölyjä. Autoista lähtee kova meteli. Tuuletan sisäisesti sitä, että olen kerrankin oikealla puolella katua, enkä tuolla työmaan puoleiselle kadulla. Joudun yleensä aina vaihtamaan kadun puolta tässä kohtaa.

 

 

Näen pienen koiran puettuna talvitakkiin. Miten söpö. Koira ylittää suojatietä ylpeän näköisenä, aivan kuin takki olisi uusi. Ehkä se onkin. Muistan miltä pienenä tuntui kun oltiin käyty äidin kanssa vaateostoksilla (yleensä syksyllä) enkä millään malttanut odottavaa seuraavaa koulupäivää kun päälle sai pukea uuden takin tai paidan. Olin jo suunnitellut asun ja asettanut sen tuolille hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Enää uusista vaatteista ei tule sellaista oloa. Tai ehkä harvoista ja valituista tulee.

Astun Lidliin ja yritän parhaani mukaan muistella mitä aineksia meksikolaiseen tomaattikeittoon tulee. Googlaisin, mutta puhelimeni on mykkä. Mietin, että pystyisin aivan hyvin kysymään jotain toista asiakasta tarkistamaan asian, eiköhän kaikilla ole puhelimissaan netti. Reseptiin pääsisi käsiksi muutamassa sekunnissa. Vihannesosastolla viereeni tulee punatakkinen nainen, joka lappaa bataatteja biopussiin. Olen jo lähellä kysyä, mutta sitten peräännyn. Tarvitseeko minun välttämättä häiritä muita ihmisiä? Korona-aika ja kaikkea. Saako puheestani edes selvää maskini takaa? Epäsosiaalisuuteni tällaisissa asioissa ärsyttää. Ostan ainekset ulkomuistista. Unohdan porkkanat ja nachot.

Ohitan tutun taidetarvikeliikkeen. Näen omistajan palvelemassa asiakasta ja minua hymyilyttää. Hän on hyvä työssään, hurjan hauska ja iloinen. Välillä mietin tunnistaako hän minut, kun on auttanut niin monta kertaa. Mutta tunnistaako maskin takaa nykyään ketään?

Urheilukelloni tärisee, päivän aktiivisuustaso on saavutettu. Ensin lyhyt tärinä ja heti perään pitkä. Vähän jopa hävettää miten hyvältä se tuntuu, olen aivan koukussa mokomaan tärinään. Toisaalta ehkä pikemminkin koukussa siihen, että kävelen ja ulkoilen nykyään aktiivisemmin ja tiedän sen tekevän minulle hyvää.

Avaan kotioven. Kotona tuoksuu Tolulta ja imuri on kaivettu esiin. Keittiön pintoja jynssää iloinen tyyppi pipo päässä. En tiedä miksi, mutta herkistyn miltei kyyneliin kun ajattelen miten onnekas oon, kun mua odotetaan kotona. “Hei jos sä voisit tehdä ruoan, nii mä voin siivota”. Sopii hyvin <3

 

kuvat: Johanna Rontu & minä

 

xx Sara

Tags:

*Kaupallinen yhteistyö: Jymy

 

Sanotaan, että ympäristötekoja voi tehdä käytännössä ihan kaikessa. Vastuullisuus on ennen kaikkea valintoja. Valintoja, joita teet kuluttajana, kansalaisena ja työelämässä. Valintoja, joita teet päivittäin, kuukausittain ja viiden vuoden välein.

Ilmastokriisin keskellä yhteisön merkitys kasvaa. Maapallon hyvinvointi on meidän kaikkien yhteinen tavoite. Sitä ei voi työntää sivuun odottelemaan, koska siihen meillä ei yksinkertaisesti ole varaa. Muutoksia saadaan aikaan kun ryhdytään hommiin ja tehdään töitä yhteisen hyvän puolesta. Valitaan se, mikä on oikein, vaikka se vaatisikin enemmän pinnistelyä ja edellyttäisi tutusta luopumista.

 

 

“Jos meillä on varaa nautinnolle, meillä täytyy olla varaa ja halua myös maksaa niiden kustannukset maapallolle” – Jymy.

Jymy toi markkinoille Suomen ensimmäisen hiilinegatiivisen jäätelösarjan. Taivas-jäätelö todellakin pienentää maapallon hiilikuormaa. Lisäksi se maistuu taivaalliselta.

Hiilinegatiivinen jäätelö, mitä se käytännössä tarkoittaa? Taivas-jäätelöiden hiilikuorma on minimoitu ja ylikompensoitu niin, että jäätelön hinnalla istutettavat hiilinielut Etiopiassa sitovat hiiltä enemmän kuin jäätelön valmistus ja pakkaaminen on tuottanut. Ylikompensointi ei tarkoita, että jäätelön myyntihinta nousisi. Hiilinegatiivisen Taivas-jäätelön hinta on linjassa Jymyn muiden tuoteperheiden hintojen kanssa. Ylikompensointi toteutetaan Humbon metsityshankkeella, jolla on hiilen sitomisen lisäksi myös sosiaalisia vaikutuksia. Hankkeesta saatavat tulot nimittäin sijoitetaan paikallisiin koulutus-, terveys-ja ympäristönsuojeluhankkeisiin.

Ihan helppoa hiilinegatiivisen jäätelön valmistaminen ei Jymylle ollut. Sopivan ja luotettavan kompensointikohteen löytyminen oli haastavaa. Päästöjen kompensointia on alusta asti varjostanut luottamuspula ja puheet viherpesusta. Toteutuuko metsitys oikeasti? Kuka sitä valvoo? Onko kompensointi vaan yritysten tapa sysätä ongelmat toisten harteille? Kritiikissä on pointtinsa. Kompensointi on vielä lapsenkengissä ja luotettavia metsistyshankkeita tarvitaan lisää!

Haasteita aiheutti myös hiilikustannusten auki laskeminen. Valmistus, kuljetus ja varastointi kun ovat vain pieni osa hiilikuormaa, suurimmat vaikutukset ovat raaka-aineilla. Jotta kuorma saatiin minimoitua ja laskettua heti alusta lähtien, Jymy loi kokonaan uudet jäätelömaut. Pastellisävyiseen Taivas-tuoteperheeseen kuuluu kolme suussa sulavaa makusekoitusta: Vadelma-salmiakki, minttusuklaa ja omenakinuski crumble. 

Nyt kun resepti hiilinegatiivisen jäätelön valmistukseen on kasassa, seuraava askel on muuttaa koko Jymy-perhe hiilinegatiiviseksi!

 

 

Mä rakastan jäätelöä. Erityisesti silloin kun se on täyteläistä ja maistuu aidosti siltä mitä pakkauksen kyljessä luvataan. Mukana saa olla myös mielellään jotain struktuuria: suklaapaloja tai oikeita marjoja. Jäätelön pitää olla pehmeää, ja tämän suhteen olen tarkka. Paketti pitää ottaa huoneenlämpöön n. 10 minuutiksi ennen kuin ryhdyn herkuttelemaan.

Meillä on jäätelöä aina pakkasessa siltä varalta, että tekee mieli herkutella. Ja siltä varalta, että tulee vieraita. Jäätelö on myös siitä mainio herkku, että se on pakkasessa piilossa. Siihen ei siis törmää joka päivä, eli sitä ei myöskään osaa kaivata joka päivä.

Olen herkutellut Taivas-sarjan kolmella täyteläisellä maulla viime viikkoina. Vadelma-salmiakki tuo mieleen lapsuuden siirtolapuutarhan vadelmapensaat. Mukana on myös ihania salmiakkipaloja, nam! Omenakinuski crumbe on täydellinen sekoitus makeaa ja suolaista. Tässä on ihan täydellinen rakenne! Minttusuklaa maistuu täyteläiseltä, raikkaalta ja suklaiselta. Rakastan tästä purkista löytyviä minttusuklaapalloja.

 

kuvat: Johanna Rontu

 

Kun teoilla on positiivinen vaikutus ympäristöön ja sen ihmisiin, kaikki voittaa. Aina se ei ole helppoa, eikä mustavalkoista. Tuttujen toimintatapojen muuttaminen ja saavutetuista eduista luopuminen on vaikeaa.

Ympäristöteoilla on merkitystä myös sen takia, että ne haastavat ja motivoivat muita. Kun istuin palaverissa tämän hiilineutraalin jäätelösarjan tiimoilta, ryhdyin pohtimaan, että miten minä voisin kuluttajana ja yrittäjänä toimia vastuullisemmin. Sitä kohti!

 

 

xx Sara