Tuntuu ihan epätodelliselta, että tästä saa nyt puhua ääneen. Salailu, tekosyiden keksiminen ja “ei tässä mitään, ihan tavallista kuuluu” -larppaaminen tällaisten uutisten äärellä on ollut mulle todella haastavaa. Huomattavasti haastavampaa kuin mitä se on ollut puolisolleni. Mun on tehnyt mieli kertoa raskaudesta joka tilanteessa, mutta oon jotenkin onnistunut hillitsemään itseni. Mut nyt ei enää tarvi! Nyt mä haluan kertoa teille mun tarinan alkuraskaudesta ja niitä oikeita todellisia kuulumisia viimeisiltä kuukausilta!
Oli maaliskuinen tiistai kun käveltiin kahden läheisen ystävän kanssa Seurasaaressa. “Oon 85% varma, että oon raskaana” läväytin keskellä hiljaista hetkeä. Ja olin minä. Olin vaikka kuukautisten alkuun olisi vielä muutama päivä. Tällaista kipua rinnoissa en ollut vielä koskaan kokenut, pieninkin hipaisu sattui. Vatsassa oli ollut outoja tuntemuksia muutaman päivän. Ei tavallista turvotuskipua, vaan sellaista jännää nipistelyä. Tytöt kannustivat hakemaan raskaustestin kotimatkalla. Lupasin hakea.
Tajusin apteekkiin kävellessäni, että tämä on ensimmäinen kerta kun menen ostamaan raskaustestiä ja toivon olevani raskaana. Itketti niin paljon, että piti kerätä itseäni hetki apteekin pihalla. Nyt olin 99% varma, että olin raskaana.
Ja niin minä olin. Tikussa näkyi aamulla kaksi viivaa. Tuijotettiin niitä yhdessä ja hymyiltiin leveästi ja mietittiin et tässä sitä nyt ollaan, uuden äärellä. Tikku oli päivän olkkarin pöydällä ja tuijottelin sitä pitkin työpäivän. Soitin neuvolaan. En muistanut ekalla kerralla ollenkaan niitä asioita mitä minulle kerrottiin ja jouduin soittamaan uudestaan. Latasin raskausapin. Sen mukaan olisin viikolla viisi.
Raskausviikot 6-7
Se kuuluisa pahoinvointi alkaa. Se ei välttämättä ole jokapäiväistä, mutta hyvinäkin päivinä se iskee jossain vaiheessa yllättäen. Yllättäviä pahoinvointiaaltoja tulee ratikassa, kävelyllä ja keskellä palaveria. Makaan kaikki etäpäivät varoiksi sängyssä. Kannan mukanani muovipussia, kaiken varalta. Hamstraan Lidlistä vauvojen smoothieita, joita vedän useamman päivässä. Ajattelen, että kassalla työskennellyt henkilö tajuaa varmasti minun olevan raskaana. Olen vainoharhainen kaikesta. Tekee mieli syödä kaikkea suolaista. Fetaa, suolakurkkuja ja hamppareita. Juon San Pellegrinoja, jotka eivät aina pysy sisällä. Katson kalenteriani tarkemmin ja tajuan, että mulla on ihan sairaasti töitä seuraavina kuukausina. Normitöiden lisäksi aloitin juuri uuden pr-asiakkuuden ja uusi firmamme Content Corner lanseerataan. Aletaan tosissamme etsimään uutta isompaa kotia. Itken kolme tuntia putkeen kun ihana kämppä, josta tehdään tarjous menee ohi.
Käydään varhaisultrassa. Näin edellisenä yönä unta, että meille tulee kaksoset ja nyt ensimmäisenä näen valtavalla näytöllä kaksi kohtua. Ei kaksosia, mutta kohtuni on kaksiosainen. Y:n muotoinen ja väliseinällinen lukee papereissa, jotka saadaan kotiin. Se ei ole periytyvää, se on vain mutaatio. Mutaatioita kohdussa on muutamalla prosentilla naisista. Lääkäri kertoo, että kaksiosaisuutta ei välttämättä havaita enää myöhemmässä vaiheessa, mutta nyt sen vielä näkee. Hän sanoo, että väliseinällinen, kaksiosainen kohtu tarkoittaa todennäköisemmin ennenaikaista synnytystä ja sektiota, koska vauva ei välttämättä mahdu enää loppuvaiheessa kääntymään, mutta koskaan ei tiedä. Kohdulleni myös keskenmenot ovat tyypillisempiä, mutta pieni sinnikäs merihevonen on onneksi kiinnittynyt pienessä kaksiossaan selviämisen kannalta juuri oikeaan paikkaan. Sydämen lyönnitkin löytyvät. Ollaan valtavan helpottununeita tästä uutisesta, mutta googlataan varoiksi seuraava viikko kaksiosaista kohtua.
Raskausviikot 8-9
Kuuntelen raskauteen liittyviä podcasteja ja luen tuttujen raskaana olleiden kollegoiden blogipostauksia raskausajalta. Saan näistä ihan valtavasti iloa. Osa podcasteista ja blogiteksteistä on jo kertaalleen luettu joskus aikoja sitten, mutta ne tuntuvat nyt uudessa elämäntilanteessa ihan eriltä. Mulla on jatkuvasti nälkä. Syön parin tunnin välein. Jos tauko venyy tulee huono olo, mutta jos syön kerralla liikaa tulee myös. Pyörryttää ja huimaa päivittäin. Välillä liikun kotona kontaten tai seiniä pitkin. En uskalla kävellä toimistolle, koska pelkään pyörtyväni matkalla. Istuskelen senioreiden kanssa puiston penkillä huilimassa kesken postireissun. Näissä tilanteissa on tavallaan jotain koomista.
Löydetään just meille sopiva koti ja tehdään asuntotarjous, joka menee läpi. Mulla on Sport-lehden kuvaukset ja jännitän näkyykö vatsa jo näillä viikoilla (ei näy). Sinänsä huvittavaa mennä Sportin kuvauksiin, koska todellisuudessa hengästyn ihan tosissani jo pelkästään kolmanteen kerrokseen kävelystä. Olo on kaikkea muuta kuin sporttinen. Huvittaa kun valokuvaaja ehdottaa toisenlaista poseerausta: “ei sittenkään tehdä tätä, koska nyt nimittäin näyttää vähän siltä, että tässä piiloteltaisiin raskausmahaa”.
Heräilen keskellä yötä ja silittelen masuani. Toivon enemmän kuin mitään muuta, että nallekarkilla olisi kaikki hyvin. Sinnittele, pikkuinen.
Raskausviikot 10-11
Ensimmäinen neuvola. Meillä on ihana neuvolan yhteyshenkilö ja ensimmäinen käynti on jotenkin tosi kiva ja onnistunut. Paino on laskenut, koska lihakset ovat kadonneet. En ole pystynyt urheilemaan kunnolla pariin kuukauteen. Verenpaineet on pohjamudissa. Suositellaan, että söisin enemmän suolaa, ja mua naurattaa koska en juuri muuta teekään. Ruokavalioni peruspilareita ovat fetajuusto ja suolakurkkuleivät. Ja tuorepuristettu appelsiinimehu. Pyörryn verikokeisiin ja aiheutan kunnon shown Kalasataman terveyskeskuksessa. Nukahdan ratikkaan ja toimistolle.
Laitetaan koti myyntiin ja se myydään ensinäytössä. Suunnitellaan remonttia, valitaan materiaaleja ja etsitään urakoitsijoita. Töitä ja muutoksia on tosi paljon ja tuntuu etten pysty käsittelemään arkea. Stressinhallintaa ei tunnu olevan ollenkaan. En ole yhtä tehokas kuin tavallisesti ja työpäivät venyvät pitkälle iltaan. Olen öisin hereillä ja pulssi on taivaissa. Ahdistaa suunnattomasti.
Varaan hetken mielijohteesta ultra-ajan kahden tunnin varoitusajalla. Toivon sen tuovan helpotusta epätietoisuuden keskelle. Kohdussa on kaikki kunnossa. Väliseinää ei enää näy, näkyy vaan pää alaspäin polskiva energinen tyyppi. Voi miten rakkaalta hän tuntuu jo nyt. Tajuan että tämän tyypin hyvinvoinnin eteen teen nyt kaikkeni. Mun on pakko vähentää töitä ja rauhoittaa muutenkin tahtia.
Raskausviikot 12-13
Käydään ensimmäisessä virallisessa ultrassa ja meille tulostetaan noin 40 ultrakuvaa. Myös sellainen, joka on otettu sikiöstä suoraan edestäpäin. Hän näyttää siinä ihan pääkallokummitukselta 😀 Kaikki on kunnossa ja ollaan hurjan helpottuneita. Ensimmäinen kolmannes on takana. Juhlan paikka! Laskettua-aikaa siirretään ensin neljällä päivällä ja heti perään vielä yhdellä lisäpäivällä. Viikko 12 kestää melkein kaksi viikkoa. Uusi laskettu aika on 1.12, kaksi päivää ennen omaa syntymäpäivääni. #marraskuiset2021 tägin kyttääminen vaihtuu #joulukuiset2021 tägiin. Vatsa ei näy muuta kuin iltaisin. Se on turvonnut, muttei kipeä, mikä on tosi outoa. Olen nimittäin tottunut siihen, että yleensä pallomasu tarkoittaa herkkää vatsaa ja kivuliasta oloa. Nenä on jatkuvasti tukossa. En yleensä kärsi allergiaoireista, mutta nyt kärsin. Vai onkohan tämä tukkonenä vaan raskauden aiheuttamaa?
Kesä tulee kaupunkiin ja olen aivan vakuuttunut, että vatsani erottuu jo kesämekon läpi. Kaikki arvaavat kohta. Oikeasti kukaan ei arvaa yhtään mitään. Olen jatkuvasti hengästynyt. Kasvomaskin käyttäminen ahdistaa entisestään, sen läpi tuntuu olevan mahdoton hengittää. Lisäksi se haisee pahalta. Kuljen kaikkialle mieluiten pyörällä. Kasvoille alkaa ilmestyä näppylöitä ja epäpuhtauksia. Varmasti raskauden ja epämääräisen ruokavalioni yhdistelmä.
Olo on toisinaan tosi hyvä. Pyrin lähtemään kävelylle tai kevyelle juoksulle aina kun jaksan. Nukun päikkärit aina kun pystyn. Tekee mieli Joe and the Juicen Spicy Tuna -leipiä. Voisin syödä niitä neljä putkeen. Käydään melomassa ja pitkällä pyörälenkillä. Olo on selvästi kohentunut, mutta edelleen huimaa. Huimaukseen olen tavallaan jo tottunut. En ole enää ihan varma miltä tuntui elää normaaleilla verenpaineilla. Uusi assari aloittaa toimistolla ja hän ottaa ison siivun mun päivittäisistä töistä. Olen valtavan helpottunut.
Raskausviikot 14-15
Juuso on viikon poissa ja äiti tulee Helsinkiin kylään. Päässä sumenee kesken kirppiskierroksen. Tilaan taksin kotiin ja päätän ottaa viikon niin rennosti kuin pystyn. Ihanaa olla kotona, nukkua ja löhötä. Katson Sinkkuelämää ja Frendejä. Itken vuolaasti Frendien paluujaksossa. Katson sen kahdesti. Teen savitöitä ja tilaan Woltilla katkarapususheja. Selaan Raskaus+ -sovellusta ja urkin jo etukäteen minkä kokoinen hedelmä pikkutyyppi on kolmen viikon päästä.
Saadaan leasing-auto ja lähden kuvausreissulle mökille. Ihanaa päästä luonnon keskelle. Ihanaa päästä uimaan ja saunomaan. Äiti on ostanut meille ison läjän alkoholittomia siidereitä, bissejä ja moktail-juomia. Parasta miten paljon hyviä alkoholittomia vaihtoehtoja on nykyään tarjolla. Päätän, että julkaisen raskausuutiset kun raskauspäiviä on takana 100. Mökillä huomaan, ettei hyttyset pistä minua?! Ne vain käyvät iholla ja lähtevät pian pois. Mitä ihmettä tämä on? Maailman paras juttu!! Seison paljain säärin keskellä kesäiltaa ininän keskellä ja teen kenttätutkimusta. Ei yhtäkään puremaa, vaikka hyttysiä on 200. Voiko johtua raskaudesta? Pakko! Tai sitten puremakapasiteettini on täytetty Selviytyjissä. Ken tietää.
Uutisten julkaisun jälkeen on helpottunut olo. Ilman jatkuvaa salailua ja pelkoa tuntuu, että raskausajasta pystyy pikkuhiljaa alkaa nauttimaan. Vietetään Juuson kanssa ihana staycation-viikonloppu ja kilistellään tulevalle. Varaan ajan kattaviin raskausajan veritutkimuksiin, josko sieltä saisi helpotusta huimaamiseen. Masu turpoaa iltaisin ja erottuu silloin jo ihan selvästi. Aamuisin/päivisin ei oikein vieläkään. Huomenna alkaa viikko 16 ja meillä on toinen neuvola! <3
xx Sara
Posted at 10:28h
in
Uncategorized
by Sara
