Tukholman maraton: vähän erilainen loppu 03 June, Jun 2013 - 07:04
Pettynyt itseeni (mutta sairaan ylpeä ystävistäni!! Mieltöntä!) ja pelko, ne on ollu päällimmäisenä mielessä pari päivää. Tahdon voima vs. keho 0-1. Ja tarinahan menee näin…
Lähdettiin maratonille Viking Linen maratonristeilyllä. Laiva oli siis lastattu maratonporukalla, joten voitte kuvitella kuinka hyvä fiilis paatissa oli! Säätiedotus ehti muuttua edellisenä päivänä aika radikaalisti, 20c puolipilvisen sijaan juoksun aikana tuleekin vettä kaatamalla.
Hitot sateesta, fiilis oli mieletön lähtöviivalla, vaikka meidän ryhmä olikin hajaantunut ryysikseen. Ehkä 100m lähdön jälkeen mun sykemittarista loppuu kuitenkin akku, noh ei mitään hajua kuinka kovaa tässä 22 000 ihmisen tungoksessa liikutaan. Saavuin 10km:lle ja näin kellosta että n. 13, tunti mennyt, vähän turhan hidas vauhti ilmeisesti, vois kiristellä. Tajuan jossain vaiheessa että perhana mähän lähdin juoksemaan vasta 12.12. Ei ollutkaan mennyt kymmeneen kilsaan kun alta 50 minuuttia.
15km:n kohdalla jäätävä päänsärky, oksetti ja koko kroppa vaan tärisee. Olen aivan jäässä, sortsit ja toppi likomärät hiestä ja sateesta. Puoliväli, 21km, kamala olo, hatarat muistikuvat että ympärillä on jotain peltoa, nään vaan Tiian selän muutaman kymmenen metrin päässä ja seuraan lilaa toppia. Tän jälkeen en muista enää kilometrimerkkejä, muistan vaan että etsin vessaa. Kyselin muilta juoksijoilta milloin ne tulee, kukaan ei tiennyt. Näin vessan ja menin oksentamaan. Istuin hetken, kirosin, vedin geelin ja lähdin jatkamaan.
Kamala jano, voimaton olo, kun yritin juoda kaikki nousee vaan ylös. Oksennan useamman kerran ja päätän, että en voi juoda enää. Vesisade yltyy, tärisen, mietin kuinka siistiä on kun olen sitten maalissa. Kaikki juoksevat mun ohi. En voi luovuttaa, en tee sitä itselleni enkä meidän porukalle. Muistan suomen lipun ja sen kun joku kysyy olenko ok. Musiikki alkaa ärsyttämään ja lisää vaan päänsärkyä, revin kuulokkeet pois. Reitin varrella on paljon ihmisiä…
Muistan miehen kasvot, hänellä on juoksunumero ja hän pitelee päätäni. Asfaltti on märkä. Olen huolissani, että miehen juoksu menee pilalle. Hengittäminen on vaikeaa ja mulla on sairaan kylmä. Ympärillä on ihmisiä, jotka puhuu ruotsia. Joku kaataa suuhun jotain ja oksennan sen ulos. Olen autossa, joka on täynnä mustaa muovia, juoksijamies seisoo edelleen auton vieressä. Nainen halaa mua kovaa. Naisen puhelin soi ja hän nauraa. Olen ambulanssissa. Makaan sängyssä, olen sairaalassa. Kylmä, päätä särkee, itkettää. Olen tiputuksessa.
Nestehukka, ruumiinlämpö 40c ja aivan liian kova vauhti ekalla puolikkaalla. Tässä painavimmat syyt tajunnan menetykseen. Maratonin aikana ruumiinlämpö kyllä nousee, muttei ihan tollasiin lukemiin. Siellä sitä oltiin, sairaalassa, ilman puhelinta, ilman rahaa, ilman että kukaan tietää missä olen. Kamat laivassa ja Stadionilla. Kukaan ei vastaa puhelimeen, jätän vastaajaan viestin.
Multa otettiin paljon verikokeita ja sydänfilmi. Sanon, että laiva lähtee klo 20, lääkäri sanoo, että jäät vähintään yhdeksi yöksi sairaalaan. Taas mä pillitän, missä kaikki oikeen on. Hoitaja kertoo, että mun tilanteesta kuulutettiin maraton alueella ja lopulta nään ystäväni vieressäni, mitalit kaulassa. Elli ja Tiia tulivat tuomaan mun stadionille jättämät kollarit, hupparin, ajokortin ja pankkikortin. Halattiin lujaa ja tytöt lähtivät juoksemaan hetken päästä lähtevään laivaan.
Seuraavana aamuna herään jo paljon parempaan oloon, tosin aivan jäätävään lihaskipuun. Mut oli nostettu ambulanssiin 33km:n kohdalta. Suu loksahtaa auki tähän uutiseen, sillä viimeiset muistikuvat ovat puolen välin jälkeen. Olen sairaalassa vielä päivään asti, kunnes uusien sydänfilmien ja verikokeiden jälkeen lääkäri antoi luvan lentää kotiin. Puen vastahakoisesti maratonkamat päälle, ja samalla säälin sitä, joka joutuu istumaan koneessa mun vieressä (huom en ole käynyt vielä suihkussa) (huom. sain tyhjän penkkirivin, woho).
Tulen Suomeen ja kentällä vastassa on ystäviä <3 Taas pillitän. Olen ehkä tyhmä, mutta elossa ja turvassa.
T.Sara
Epiccccc
Posted at 20:16h, 04 JuneVoi Sara, kyyneleet tuli kun luin tämän. Onneksi olet nyt kunnossa 🙂 <3
JÄRKI KÄTEEN HOI
Posted at 20:18h, 04 JuneSun tai kenenkään muunkaan näkemys ei ole sen oikeampi kuin esim. minun. Ja jos bloggaa, niin ei se tarkoita sitä että lukijoiden kommenttien/palautteen pitää olla pelkästään toisen mielistelyä ja hehkuttamista. Ei ainakaan silloin jos ei aihetta ole. Suurinosa lukijoista on tosi teennäisiä, kun hehkuttaa ja ylikehuu koko ajan, vaikka juuri niinkuin joku jo sanoinkin EI OIKEESTI TUNNE Saraa ollenkaan, mutta selvästi haluisi ja sen takia kehuu joka käänteessä ja on mielinkielin. Mä annan positiivista palautetta ja kommenttia jos on aihetta, en vaan sen takia että on pakko palvoo jotain ihmistä. Mun mielipide on juurikin se, että Saralla menee aika överiksi noi hommat. Ja olen lukenut Saran blogia jo niistä vanhoista blogeista lähtien. Enkä ole tehnyt päätelmiä parin kirjoituksen perusteella. Ja sinä joka kommentoit, että olen sohvalla löhöäjä, eikös sekin ole toisten arvostelua ja aika typerää sellaista, kun et tiedä olenko sitä vai en. Ja jos olisinkin, niin mitä sitten?? Mä en kirjoita blogia itsestäni. Ja tämä tuntuu olevan vakikommentti juuri näiltä sairaalloisilta liikunta addikteilta, joille kaikki muut on sohvalla löhööjiä, jotka ei treenaa joka päivä ja oksenna treenien jälkeen. Ensinnäkin, jos oksentaa treenaamisen jälkeen, se on jo vahva merkki siitä että menee yli. Se että sä puhut siitä, niinkuin se olisi normaalia, niin et todellakaan tiedä mistä puhut. Ja juuri näistä monista syistä, käy välillä ja nykyään useimminkin niin, että se sydän pettää, ihan nuorilla ns. terveillä elämäntavoilla elävillä ihmisillä. Ja hei toki Sara saa treenata vaikka itsensä hengiltä jos haluaa, niinkuin muutkin, mutta lukijoilla on myös oikeus suhtautua kriittisesti tähän ei niin yllättävään tapahtumaan. Ja onhan Sara aika usein ollut kipeenä lyhyellä aikaa ja silti mennyt treenaan heti kun vaan vähän olo on kohentunut. Ja eiköhän tee saman nytkin. Ja tästä blogista saa juuri sen kuvan että tuollainen tyyli liikkua/elää on terveellistä. Mutta hei trendejä tulee ja menee. Ensin halutaan olla laihoja ja sitten treenattuja ja sitten ehkä jotain muuta. Toivottavasti jotain terveellisempää seuraavalla kerralla. Ihmisten ongelmana, niinkuin vaikuttaisi Sarallakin olevan,on se että aina on joku uusi juttu ja sitten se vedetään överiksi. Ja hei liikunta on hienoa, mutta ne liikkujat, enkä puhu ammattiurheilijoista, joilla se menee noin pahasti yli on todellakin uusi potilasmuoto, joka jossain vaiheessa puhkeaa kukkaan. Ja mitä tulee niihin ammattilaisiinkin, niin monella lopettaneella on yhtä ja toista ongelmaa juurikin siitä syystä, että elimistöä ei ole tarkoitettu tuollaiseen sairaalloiseen rääkkiin. Mutta hei tämähän oli vain tällaisen lihavan sohvaperunan kommentti, eikös vain. Jos blogia kirjoittaa avoimesti, on silloin myös valmis vastaanottamaan palautetta, niin hyvää kuin huonoa.
Oona-a
Posted at 20:50h, 04 JuneVoi Sara<3 Mielettömästi tsemppiä toipumiseen (henkiseen ja fyysiseen). Oot kyllä rautanen tyttö, onneksi kaikki on sulla nyt hyvin. 🙂 Oot myös rohkea, kun jaoit tän sun kertomuksesi täällä. Go girl! Ihanaa ja iloista kesää 🙂
Hienoa Sara
Posted at 20:59h, 04 JuneOoh! Ootpa uskomaton, mahtavaa, upea, ihmeellinen ja hieno esikuva, jopa oksentessasi. Hienoa! Tosi tervettä! Jatka samaan malliin! Hienoa!
Zammm
Posted at 21:04h, 04 JuneSuomalainen menee vaikka läpi harmaan kiven vaikka elimistö yrittäis määkiä käyttää ovea. Todistit et oot suomalainen, nyt ei enää please tartte todistaa. What does it mean, sisu? Well, it means Sara Vanninen you know. 😉 Toipumishali!
PlusGirl-
Posted at 21:07h, 04 JuneMe ihmiset ollaan inhimillisiä. Vai tietääkö joku sen fiiliksen,kun ajattelee,että vielä jaksaa,vaikka oikeasti pitäisi pysähtyä?Kun luin postausta, se pysähdytti oikeasti. Koska tiedän,että sinä osaat urheilla todella järkevästi mielestäni.Toki urheilet paljon,varmasti enemmän,kuin monet ihmiset yhteensä,mutta mielestäni sulla on ollut aina tosi hyviä vinkkejä treenin suhteen ja saanut inspistä sulta 🙂 Siksi se pysähdytti,sillä itse nyt vihdoin liikunnan löytäneenä tajuan,että omien rajojen ja kehon kuunteleminen on tärkeätä. On löydettävä raja sen välillä milloin pitää ylittää itsensä ja milloin vetää stoppia.Se raja joskus voi oikeasti hämärtyä.Asiassa kun asiassa ja varsinkin,kun todella haluaa onnistua.Toivon kuitenkin,kun sanoit tekstissä,että olet pettynyt itseesi.Älä ole! Erehdyksiä sattuu,samoin arviointivirheitä,mutta se on elämää ja niitä tapahtuu kaikille. Loppujen lopuksi koko juttu tuntuu varmasti negatiiviselta ja toki siitä vaikeaa on löytää positiivista. Mutta ajattele tätä todella rankkana ja ravistelevana oppituntina. Joskus meitä täytyy ravistella kunnolla,että heräisimme tajuamaan :enough is enough. Olen iloinen,että olet kunnossa ja kaikki on hyvin.Olet kotisuomessa ja läheisesi selvästi pitävät sinusta huolta.
Muista pitää itsestäsi huolta! 🙂 Olet antanut minulle niin paljon, tapoja ajatella ja myös olla oma itsensä. Suoraan sanottuna inspiroinut mua oman liikuntajutun aloittamisessa, esimerkiksi en uskaltanut lenkkeillä ajattelin,että näytän tyhmältä,koska en näyttänyt juoksijalta. Luin blogiasi ja innostuin juoksusta,vaikka en koskaan siitä pitänyt. Olen vasta alussa, mutta se tuntuu hyvältä,että olen löytänyt sen.
Hyvää kesän alkua sulle ja kiitos blogistasi joka on antanut mulle kuvaamattoman paljon.Kiitos!
noooh
Posted at 22:23h, 04 Junetässä saran treenipäikirjoja:
“Kasasin yhteen 11 päivän liikunnat!
PE:
30min juoksu, 30min crosstrainer, keskivartalo, punnerrukset
LA:
40min juoksu, 30min crosstrainer, punnerrukset
SU:
aamu: 30min juoksu, 30min crosstrainer, keskivartalo
ilta: 30min juoksu, 15min crosstrainer, syväkyykyt, askelkyykyt
MA:
30min juoksu, 15min soutu, keskivartalo, kädet
TI:
–
KE:
40min juoksu, 30 min crosstrainer, punnerrukset
TO:
aamu: 30min juoksu, 20min crosstrainer, keskivartalo
ilta: 30min crosstrainer, kädet
PE:
50min juoksu, keskivartalo, punnerrukset
LA:
30min juoksu, 30min crosstrainer, keskivartalo
SU:
1h juoksu, punnerrukset, kädet,
MA:
aamu: juoksulenkki 1h 20min
ita: tanssitunti, House
ja joku viikko
Ma: –
Ti: juoksulenkki 20km
Ke: –
To: salitreeni 1h10min (juoksu 20min, käsitreeni, keskivartalo)
juoksu-/kävelylenkki 1,5h
Pe: juoksu-/kävelylenkki 9km
salitreeni 1h15min (crosstrainer 20min, käsitreeni, keskivartalo)
La: juoksulenkki 16km
Su: salitreeni 1,5h (juoksu/crosstrainer 20min, crossfit tyyppistä toiminnallista kuntopiiriä, vatsalihas kuntopiiri)
ja viel yks päivis
Day 1: juoksulenkki 20km
Day 2: juoksulenkki 17km
Day 3: salitreeni (crosstrainer 30min, kädet, keskivartalo)
Day 4: salitreeni (juoksumatto 30min, peppu, jalat, keskivartalo)
Day 5: – (paitsi golfia!! :D)
Day 6: salitreeni (crosstrainer 30min, juoksumatto 15min, keskivartalo)
Day 7: juoksulenkki 17km
Day 8: salitreeni (crosstrainer 30min, kädet, keskivartalo)
juoksu/kävely 1h20min
Day 10: –
Day 11: juoksulenkki 10km
Day 12: juoksulenkki 7km
salitreeni (juoksumatto 10min, kädet, keskivartalo)
Day 13: salitreeni (juoksumatto 30min, toiminnallisia hyppyjä, keskivartalo)
Day 14: juoksulenkki 13km + porrasjuoksua
Day 15: juoksu/kävely 1h
salitreeni (crosstrainer 30min, kädet, keskivartalo)
Taija123
Posted at 22:47h, 04 JuneVoi ei, ikävä kuulla että kävi näin, mutta onneksi oot kunnossa! Varmasti harmittaa, mutta pääasia ettei käynyt pahemmin. Kyllä siellä Tukholman puolkillakin tuupertuneita ja ambulansseja on nähty, joten virhearviointeja sattuu urheilutapahtumissa monille muillekin, aina ei vaan tajua ajoissa..
Joku väitti että haet huomiota tällä postauksella, mutta veikkaan että isompi haloo kommenttiboksissa olisi syntynyt, jos et maratonia mitenkään olisi täällä kommentoinut.. Ihan sama mitä bloggaaja päättää jonkin asian kertomisen suhteen tehdä löytyy niitä jotka kaivavat asiasta negatiivisuutta..
Suvi.
Posted at 00:24h, 05 JuneJos tässä oli tarkoituksena alleviivata että liikaa on liikuttu, niin käypä vilkaisemassa jotain maratonitreeniohjeita. Oikeesti? Tuleeko yllätyksenä että maratonille treenatessa pitää juosta ja välillä pidempiäkin lenkkejä?
Tuuulia
Posted at 07:54h, 05 JuneTuliko Noooh jotenkin yllärinä, että ihminen, jolla on tavoite (maraton) treenaa lähes päivittäin? Ei varmasti jokainen tavallinen pulliainen treenaa näin usein, mutta musta tuo on ihan normaalia. Yhden treenin pituudeksi ei varmasti paljon yli tuntia tule, ja kukaan lukijahan ei voi tietää, kuinka kovaa Sara lyhyet lenkkinsä tekee. Sitä paitsi lepopäiviä näyttää olevan ainakin yksi viikossa, joka on tarpeeksi.
tsemppiä jatkoon Sara, onneksi olet jo Suomessa ystäviesi ja perheesi lähellä <3
jilly
Posted at 08:43h, 05 JuneOot kuitenki reenannu sen verran, että olis luullut, että osaat todellakin kuunnella itseäsi, mutta et ilmeisesti osannut niellä ylpeyttäsi ja maaliin oli pakko päästä. Mutta kuten itse sanoit, mielettömän typerää touhua, mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin. (paitsi tietysti se mies, jonka maraton meni hieman pilalle..)
tsirptsirp
Posted at 08:56h, 05 JuneVoi jestas sentään mitä kommentteja tähän on tullut. Onneks olet kunnossa! Ja vielä noihin treenimääriin, miettikää ihmiset hei kuinka paljon jotkut ryhmäliikuntojen ohjaajat liikkuvat päivittäin. Kyllä kakskin treeniä voi päivässä tehdä, kunhan muistaa, että välillä tehot ovat korkeammat ja välillä matalammat. Kehoa kuuntelemalla kyllä tietää milloin se lepoa tarvitsee. Ja uskon että Saralla treenien jaksotus on tätä nykyä ihan kunnossa. Blogihan ei kerro koko todellisuutta ihmisen elämästä.
komppaan kyllä
Posted at 13:54h, 05 Junepakko kommentoida että oon kyllä täysin samaa mieltä näiden kommenttien kanssa! kyllä se vaan usein niin menee,että tää nykyajan terveellinen elämä ja sen havittelu ja vatsalihasten näkyminen menee monella yli! ja voin myöntää että siihen itekki sorruin tossa alkuvuodesta, ja monen itkun ja kautta sen tajusin itekki kun kaverit mulle siitä suoraan sano. ei se oo tervettä vetää montaa treeniä päivässä monena päivänä viikossa. enkä ymmärrä tota kun sanoit viikkoa ennen maratoonia että otat sen viikon rennosti, silti vedit parinkymmenenkilsan lenkkejä ja salitreeniä, onko oikeesti mitään järkeä?? ei todellakaan. mun mielestä ite kerjäsit kohtaloas ja oon pahoillani että sulle kävi noin mutta välillä tollaset herätykset on vaan paikallaan ennenku oikeesti käy pahemmin. ei terveydellä kannata leikkiä vaan siks että saa näyttää samalta kun kaikki muut. tää ihmeellinen lihaksikkaan vartaloon ihannointi menee ohi vuodessa tai kahessa, tää on todellakin uus syömishäiriö ja mun mielestä tää alkaa olla jo aika vakava ongelma kun pikkutytötkin juttelee vaan siitä että ne on liian lihavia eikä oo tarpeeks iso hauis. oikeesti kamalaa. mutta pointtini on se, että koitahan relata välillä, ei se elämä voi koostua pelkästä lenkkeilystä. ja turhaa sä kiellät kaikkea mitä nää ihmiset kommentoi.. oot tosi usein laitellu instagramiin kuvia baari-illan jälkeisisitä urheiluista sun muista, mikä ei myöskään oo todellakaan tervettä. lenkkiä ja hiihtoa baari-illan jälkeen, huhheijjaa.. ei kannata suhtautua näihin kommentteihin noin kriittisesti koska uskon että monet meistä ajattele vaan sun parasta ja toivottavasti joskus itekki sen tajuat. mun mielestä et oo yhtään upea nainen koska jaksoit jatkaa maratoonias oksennusten ja muiden jälkeen, musta se on ihan silkkaa tyhmyyttä!
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 14:47h, 05 JuneMielipiteitä saa olla, mutta nyt sä kyllä vääristelet asioita. En todellakaan käynyt 20km:n lenkeillä maratonviikolla, vaan otin sen viikon todella iisisti. Ja juhlimassa ja baarissa olen ollut selvinpäin jos olen treenaillut seuraavana pävänä. instagramkuvat tuskin kertovat mun treenien tehoja tai kerro mun treenaamisesta juuri mitään sen tarkempaa. Tutustuppa maratonille treenaamisen kun havitellaan alle 4h aikaa! “kerjäsit kohtaloa” oikeesti voiko kukaan ajatella noin, hyi kamala. Pistää vihaksi tämmöset syyttelyt, jotka tehdään omista päättömistä johtopäätöksistä, mutta joo se nyt tän kommentin pointti sulla varmaan olikin, onnistuit! toivottavasti kukaan muu ei joudu tällästen uhriksi :/
elisa1
Posted at 21:37h, 05 JuneItselläni ei ole kokemusta pitemmän matkan juoksusta, mutta olen aivan varma, että ajattelisin sen huonon olo itsekin kuuluvan asiaan. Vaikea varmasti erottaa, että missä vaiheessa liikutaan rajamailla ja missä vaiheessa ollaan vaan “normaalissa” maratonkivussa.
Hurjat tsempit sinne! Oot edelleen huikea mimmi! 🙂
K.
Posted at 23:02h, 06 JuneOnneks oot kunnossa <3
Mashenka
Posted at 00:05h, 07 JuneHuhhuh mikä tarina. Tuntui et oma sydän pysähtyi tätä lukiessa. Onneksi olet kunnossa ja hengissä! Varmasti kova pettymys, mutta tulee noita maratoneja vielä. Mä niin tykkään lukea sun juoksujuttuja kun itsekin rakastan juoksemista ja juoksin pari viikkoa sitten ekan maratonin.
Voimia sulle toipumiseen ja kohti uusia haasteita:) oot mahtava tyttö!
:))))
Posted at 16:18h, 07 JuneTäällä nämä pullamössösiideri perussuomalaiset sitten analysoivat toisten toimia. . . niin surullista. Kyllähän sun liikuntaviikkojen merkinnöistäkin joka ikinen on kykenevä näkemään, että siellä on ihan lepopäiviäkin, välillä useitakin, eikä mitään 20km lenkkejä ja kahden tunnin crossfittiä joka päivä. Ei terve. Ja kyllähän sinun siiderikin kädessä voi bongata, joten se niistä “moi mä pelkään kaloreita” väitteestä. Ei hyvää päivää, antakaa ihmisten olla ja liikkua ja näyttää terveiltä. Virhearvioita sattuu.
Laurahoooo
Posted at 09:33h, 08 Junepakko nyt itsekin kommentoida tätä, ihan älytöntä hei ihmiset. ohjaan työkseni ryhmäliikuntaa koko kesän ajan ja kroppa on siis työvälineeni. tunteja kertyy huomattavasti enemmän viikossa kuin mitä yllä kopioiduissa liikuntapäiväkirjoissa näkyy eivätkä ne ole mitään mammojen tuolijumppia. pointtina se, että kun syö oikein/riittävästi ja muistaa nukkua eikä läträä viinojen kanssa, kroppa palautuu eikä pala loppuun, vaikka treenitunteja kertyisikin viikkoon huimia määriä. tottakai vaaditaan täyslepoja, sehän on itsestäänselvyys, mutta itselläkään niitä ei aina ole työkuvioiden takia joka viikko saatavilla enkä silti koe olevani jokin hullu, joka yrittää olla yli-ihminen ja kärsii jonkunsortin häiriöstä. me tehdään sitä rakkaudesta treeniin ja yleensä juuri ne ketkä treenaa eniten, osaavat kuunnella omaa kroppaansa parhaiten. on sitä itsekin tullut koulutuksissa oksennettua kun ottaa niin koville ja tehtyä, vaikka tuntuu että on jo pää kainalossa. siinä on se ero tavallisen jumppaajan/treenipullaisen ja niiden ihmisten välillä, joilla on oikeasti tavotteita. me ei lopeteta silloin kun vähän tuntuu pahalta.
oot sara huippu ja ei voi muuta kuin hattua nostaa! saan blogistasi jatkuvasti hirmuisen paljon treenimotivaatiota ja uskon, että inspiroit valtavia määriä ihmisiä. ihanaa kesää sinulle <3
lukijavaan
Posted at 20:08h, 11 Junemoi sara,
onneksi ei käynyt pahemmin :/
olen seurannut blogiasi joitain vuosia, ja varsinkin muoti- sekä ruokajuttusi ovat inspiroivia.
toisaalta, tuo runsas treenaamisesi näyttäytyy blogia lukevalle aika ongelmallisena juttuna. oliko sinulla valmentajan laatima ohjelma, jolla alle 4h aikaa tavoiteltiin? perustuiko aikatavoite kuntotestiin (maksimaalinen hapenottokyky, Cooper), aiempiin maraton suorituksiin vai omaan arvioon ja kunnianhimoon? tukiko muu harjoittelu (punttis? cross-fit?) tätä juoksutavoitetta? useinhan treeni on pitkällä aikavälillä jonkin tietyn ominaisuuden suhteen optimoitua, ja ainakin näiden blogitekstien perusteella vaikuttaisi että tykkäät treenata sekalaisesti kaikenlaista… useinhan lihasten kasvatus on hiukan vastakkainen tavoite kestävyydelle…
tää nyt on vaan yleistä pohdintaa, ei arvostelua.
kaunista kesää ja parempaa jaksamista!
lukijavaan
Posted at 20:21h, 11 JuneJa vielä sellailainen juttu tuli mieleen et eikö Tukholma ole vielä maratonien joukossa kohtuu raskas, se silta ja kaikki. Et jos tahtoo parantaa aikaa ja matkailla, esim Frankfurt vois olla passeli…
ssenja
Posted at 12:18h, 22 Junemoikka sara. mä en oo lukenut sun blogia hetkeen ja nyt tänne taas pitkästä aikaa tulin ja luin nää sun kaikki juoksujutut ja valmistautumiset maratoniin. ensinnäkin todella kurja tää juttu, voin vaan kuvitella miten pelottavalta tää on tuntunut. ja miten paljon on harmittanut, että näin kävi. onneksi maratoneja tulee ja menee ja ensi vuonna uudestaan yhtä kokemuksta viisaampana matkaan 🙂
tykkään lukea näitä sun juoksujuttuja, koska ollaan melkoisen samanlaisia treenaajia.(paitsi mitä tulee salitreeniin, siinä oon surkea ja laiska:D) mä todellakin ymmärrän sen, ettet “luovuttanut” vaikka pahalta tuntui. oisin ite varmaan toiminut samalla tavalla tossa tilanteessa. jotenkin kun aina kuulee, että maraton sattuu ja toi voi olla “normaalia” jne, niin ei sitä olisi varmaan osannut lopettaa. ja vielä tommonen uusi tilanne, vieras maa ja tuntemattomat ihmiset ympärillä, kai sitä nyt vaan yrittää päästä sinne maaliin missä kaikki kaverit ja muut on eikä tuu mieleen lopettaa keskelle “ei mitään” vaikka olisikin kamala olo.
viisasta olisi tietenkin olla niin pro kuuntelemaan omaa kehoaan ja tajuamaan kaikki viestit samantien ja lopettaa siihen jne, mutta ei se nyt ole niin yksinkertaista ja inhottavaa, miten tuntemattomat ihmiset tulevat syyttelemään ja arvostelemaan tätä koko juttua kun ainoa tunne, joka pitäisi sua kohtaan tässä herätä on sympatia ja paha mieli, että näin kävi. hemmetti, ihmiset osaa olla julmia.
niin, nää juoksujutut herättää mussa paljon fiiliksiä koska ite oon harrastanut juoksua vuosien ajan. nyt muutaman kk oon juossut ammattilaisen ohjelmalla ja syksyllä on edessä eka juoksutapahtuma, puolimaraton ihan vaan mutta kuitenkin, iso juttu mulle. oon treenannut paljon, mutta ekaa kertaa mun elämässä MONIPUOLISESTI, nyt kun oon tän ammattilaisen ohjelman saanut.
ennen olin nimittäin juoksija, joka vaan juoksi paljon ja satalasissa. nykyään juoksen kilometrejä ehkä enemmän, mutta seassa on paljon pk-lenkkejä ja pitkiä palauttavia, juoksu on saanut ihan uuden ulottuvuuden. eli vaikka jengi täällä valittaa, että juokset paljon, niin ne ei ehkä ymmärrä, miten “kevyttä” treeniä osa maratonillekin tähtäävästä treenistä on. tai en siis sun ohjelmasta tiiä, mutta ite ainakin juoksen paljonkin alle 160 sykkeillä lenkkejä ja vaan pari kovaa juoksutreeniä on viikossa. tuntuu vaan, että ihmiset luulee että me juoksunharrastajat juostaan vaan jotain maksimisykkeenlenkkejä kokoajan ja ollaan ihan ylikierroksilla……
juoksu on kuitenkin raskas laji keholla ja se, että suorituksessa menee jokin pieleen on niin kovin monen asian summa. itelläkin kävi samanlainen äksidentti tossa n. kk sitten. että lenkin jälkeen oksensin, tärisin ja vaikka mitä. kyseessä oli ihan vaan puolentoistatunnin kovatempoinen lenkki, ei mikään maratonmittainen, mutta periaate sama. jokin meni nesteytyksessä tai jossain muussa pieleen ja keho pisti seinän vastaan. se oli kamalaa, pelottavaa ja vaikka mitä muuta, mutta siinä myös oppi, että tän lajin kanssa pitää olla varuillaan. ja jos mulle kävi noin, niin en ihmettele, että tämmösessä puristuksessa keho voi sanoa ei. se on kurjaa, mutta elämää.
äh, ei tällä kommentilla ollut oikeen mitään pointtia. halusin vaan sanoa, että älä välitä ilkeistä ihmisistä ja sen, että inspiroit mua todella näissä juoksujutuissa. älä lannistu tästä vastoinkäymisestä, oot kova mimmi ja tuut vielä juoksemaan sen maratonin joskus alle neljään tuntiin, aivan varmasti!;)
tsempit ja ihanaa kesää!