Totolla yöhön (tai sitten ei) 02 October, Oct 2015 - 09:20

*Kaupallinen yhteistyö: Novelle

?Elämää kannattaa nauttia ahnain kulauksin, eikä jättää muuten vain kulumaan. Joka päivä näyttää vähän erilaiselta, kun siihen oikein asennoituu. Juuri tästä asenteesta on kyse Novellen Elämän Janoon -haasteessa. Se vie monenlaisiin paikkoihin ja yllättää uudenlaisilla sisällöillä ? kuten vaikkapa tällä.?

Novelle tosiaan haastoi bloggaajia kokeilemaan jotain epätyypillistä. Sellaisia asioita, joita normaalisti ei vaan ikinä tulisi tehtyä. Ensimmäisessä haasteessahan uskaltauduin liftaamaan ekaa kertaa elämässäni (tarinan voi lukea täältä). Tällä kertaa lähdettiinkin sitten katsomaan raveja 😀

En osaa sanoa mikä tässä lajissa oikein huvittaa, mutta joku se on. En ole koskaan ollut mikään heppahullu. Kyseistä lehteä ei ikinä tipahtanut postilaatikosta eikä huonettani ollut vuorattu turpien kuvilla (vaan hansonin kuvilla!). Siinä missä äiti ja sisko ravasivat tallilla ja hevosleireillä, olin minä vahvasti sitä mieltä, että tallilla haisee ja hevoset on outoja.

Heppahulluuteen syntyikin jonkin sortin vastareaktio ja ollaan parhaan ystäväni kanssa ala-aste ajoilta asti lähetelleet toisillemme niitä kaikista mauttomimpia heppakortteja ja pahimmillaan tosiaan tungettu hevospehmoleluja toisen postilaatikosta 😀 Ja huom. edelleen harrastetaan tätä…

Eli kyllä, olin 99% varma, etten elämäni aikana tulisi käymään raveissa, mutta kuinkas kävikään (ja kuinkas puhkikulutettu lausahdus).

Hommahan starttasi sillä, että googletin kotona “ravit yleisö”, jotta tiedän mitä tapahtumaan pitää pukea päälle 😀 Aika kuoritakkipainoitteiseltahan tuo pukukoodi näytti, joten tennarit jalkaan ja kipparilakkia päähän. Sillä katsomo näytti olevan sekä sisällä, että ulkona pakkasin auton vielä varoiksi täyteen kaulaliinoja ja villapaitoja.

Dollarin kuvat silmissä köröteltiin ystäväni Ellin kanssa kohti Vermon ravirataa. Päätettiin pistää matkalta vielä viestiä tuttavallemme, joka on ainakin parin instagram-kuvan perusteella käynyt raveissa. Josko häneltä irtoisi muutama viime hetken vinkki Totossa onnistumiseen. Vastaukseksi saatiin toteamus, että koko järjestelmä on melko haastava ja voittajahevosen löytäminen vaatii kunnon paneutumista lajiin. Shit! Päätettiin pysyä alkuperäissuunnitelmassa: veikata sitä jolla on hauskin nimi. Samaa tekniikkaa olen muuten käyttänyt myös seurakuntavaaleissa, toimii.

Päästiin perille! Parkkipaikalta rakennukselle kävellessämme mielessä pyöri kaksi kysymystä: maksaakohan tänne sisään (kyllä maksaa) ja käyköhän täällä ylipäätään kortti (ei käy)? Henkilökunta oli äärimmäisen ystävällistä ja lupautui höyläämään meille rahaa sisäänpääsymaksua ja totoa varten. Myös peliohjausta luvattiin, nice! 

Voiko totoaminen sitten olla vaikeaa? Vastaus: voi. Erilaisia pelejä on tyyliin 12 ja kaikissa on omat sääntönsä. Ensin kärsivällisesti 10 minuuttia selitettyään mukava totomies ojensi meille lehtisen, jossa oli kaikkien ravipelien nimet ja ohjeet: “Tutustukaa tähän ja tulkaa kohta takaisin.” Toivottomia tapauksia, I know.

Tilattiin nachoja ja syvennyttiin Toto-ohjeisiin. Tajuttiin nopeasti, ettei tässä ole mitään järkeä, koska meillä ei a) ole hajuakaan hevosista b) myöskään kertoimista c) miksi erilaisia pelejä on näin hitosti?!? Päätettiin siis valita jokaiselle kierrokselle kaksi hauskinta nimeä, joita veikattiin voittajiksi (myöhemmin selvisi, että tämä on ilmeisesti kaikista huonoin mahdollinen tapa totota). Henkilökohtaiset suosikkini olivat Fu king fast, joka tosin ei osoittautunutkaan nimensä veroiseksi sekä Global official, joka valittiin syystä että kansainvälisempää nimeä ei voi olla + se kuulosti kaiken lisäksi vielä instagram-nimimerkiltä 😀

Taidettiin innostua vähän liikaa ja kiinnitettiinkin arvauksiimme yhteensä 50e. Ehkä vähemmälläkin olisi pärjännyt. Etenkin ensikertalaisena ja tällä pelitaktiikalla.

Jengiä ei ollut paikalla mitenkään liikaa. Ehkä joku 20 tyyppiä! Selostajan ääni kantautui kaiuttimista. Siellä analysoitiin kunkin hevosen lähtönopeutta ja kauden keskivauhtia. Ravit starttasivat ja pystytettiin leiri aidan viereen. Rata oli niin iso, että nähtiin hevosten ravaavan kullakin kierroksella vaan lyhyt pätkä. Seurattiinkin nopeasti ohitse painelevia hevosia ja todistettiin kuinka kerta toisensa jälkeen ykköseksi veikkaamamme hepo tuli maaliin häntäpäässä. Voihan fu king fast minkä teit!! 😀

Neljännen kierroksen jälkeen oltiin sen verran kohmeessa ja kyllästyneitä hepojemme suorituksiin, että siirryttiin seuraamaan raveja kaakaoiden ääreen sisätiloihin. Siltä täältä sisäkatsomoa kaikui aina vuoroin kiroilua ja vuoroin onnen huutoja. Parhaita olivat kuitenkin kannustushuudot hassun nimisille ravihepoille: “Vauhtia Ego even!!!”

Siis niin oma maailmansa. Eihän tähän pääse tavallinen tallaaja sisään mitenkään. Vierailu raviradalla ei auttanut kyllä ymmärtämään lajia yhtään sen enempää. Edelleen siis ulapalla. Ei ehkä lähdetty Totolla yöhön, mutta hurjan hauskaa meillä sen sijaan oli ja auringonlaskukin oli nätti! Uutta kokemusta rikkaampana ja parastahan tässä on se, että lisää on tulossa!

Käy kurkkaamassa Novellen sivuilta mitä aion tehdä seuraavaksi!

xx Sara