DSC_1651.jpg

 Tehtiin iltapäivällä pieni löytöretki lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsevalle rannalle (nimi selvisi vasta myöhemmin: shark beach. Eipähän tarvitse mennä tänne uimaan :D). Löytöretki tulee siitä, että mestoille piti kulkea kilometri eläimiä kuhisevan ja sademetsältä tuoksuvan luonnonpuiston läpi. Byron Bay on kyllä huikea mesta. Trendikästä kuppilaa, kivoja ravintoloita, leppoisia ihmisiä, biitsejä ja vehreää metsää samassa paketissa!

Trooppista ilmastoa ja valkoisia hiekkarantoja on ollut ikävä. Ihanaa, ihanaa, IHANAA olla täällä!

DSC_1633.jpg

DSC_1641.jpg

DSC_1686.jpg

DSC_1674.jpg

So afternoon we made a little trip to the quiet beach near by. The beach was called Shark Beach, but actually we didn’t hear the name until afterwards. Luckily we didn’t go to swim, haha! To get to the beach we had to walk through a little “jungle”, which was super exciting. So many weird (and loud) animal voices!

Feels so good to be here in Byron Bay. I’ve been missing the white sand and the tropical weather so bad!

 

xx Sara

Tags:
,

DSC_1547.jpg

Pika pika päivitys, ennen illan dinneriä! 27h matkustusksesta selvitty (joskin olo on kuin ilmapallolla…) ja perillä ollaan! Iltapäivä vierähti poolilla jet lageissä ja käytiimpä tsekkaamassa viereinen biitsikin!

Musta on ollut ihana huomata, että matkaseurani täällä ihan ykkösluokka! Voin myöntää, että alkuun vähän jännitin viikon Australian reissua vieraiden tyyppien kanssa, mutta tytöt on aivan ihania! Meillä tulee olemaan niin hauskaa täällä! 🙂

Kuullaan pian 🙂

DSC_1526.jpg

DSC_1500.jpg

 

Greetings from Byron Bay! 🙂

 

xx Sara

Tags:
,

DSC_0210.jpg

Olen viimeisen viikon aikana viettänyt meikittömiä päiviä tavallista enemmän. Kyse ei ole tällä kertaa ollut siitä, että istuisin päiväni neljän seinän sisällä tai etten jaksaisi/ehtisi meikata. Nyt on vaan tehnyt mieli liikkua luonnollisena.

Olen piirteiltäni hyvin vaalea. Kulmakarvani muistuttavat joulupukin omia eikä ripsiäni juuri erota. Hyvin tyypillinen suomalaisnassu siis. 

20-vuoden kieppeillä kyllästyin tavalliseen ulkonäkööni ja hankin kaikki mahdolliset pidennykset, värjäykset ja lisäkkeet mitä markkinoilta siihen aikaan suunnilleen vaan sai. Hiukset ulottuivat lantiolle, ripsillä oli pituutta 15 mm ja iho oli kauttaaltaan tummanoranssi. Miksi? Jonkinlaisesta lisäkkeiden trendivaiheesta voidaan varmasti myös puhua, mutta oli taustalla muutakin. Näin jälkeenpäin asiaa tarkastellessani huomaan, että halusin piiloutua kaiken tämän alle. En voinut hyvin, en sisäisesti enkä ulkoisesti ja koin, että nuo kuukausittain huollettavat asiat kuontalossani, olivat ne kauneimmat asiat ulkonäössäni.

Heräsin jossain vaiheessa tähän ajatukseen ja halusin irti lisäkkeistäni. Se oli ensimmäinen vaihe. En halunnut kehooni enää mitään tekaistua. Kiinnostuin niin henkisestä kuin fyysisestäkin hyvinvoinnista ja halusin oppia hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Oivalsin, että sisäinen hyvinvointi vaikuttaa myös ulkoiseen: kun voin hyvin sisältä, näytän paremmalta myös ulkoa. Panostin ruokavalioon, ihmissuhteisiin, rentoutumiseen sekä liikuntaan, josta aidosti pidin. Yhtäkkiä aloinkin olemaan sinut itseni kanssa. Aloin viihtymään omassa kehossani ja pitämään myös meikittömistä kasvoistani.

Älkää ymmärtäkö väärin. En ole tässä tuomitsemassa ripsenpidennyksiä tai botox-huulia, vaan toivomassa, ettei niitä oteta samoista syistä kuin minä aikoinaan otin. Toisilla lisäkkeet voivat vahvistaa omaa aitoa hyvinvointia kun taas toisilla ne voivat lytätä sitä alas, kuten minulla kävi. 

 

DSC_0280.jpg

 

 

Just wanted to remind you that you are the most beautiful when you’re real you! Listen to yourself and be real you -> feel good inside -> look great 🙂

 

xx Sara