Vietetään parhaillaan Vannisen perheen jokasyksyistä urheiluviikonloppua Kotkassa. Tänä vuonna tosin puolet porukasta on sen verran flunssaisia, että viikonlopun ainoaksi liikunnaksi muodostui eväsretki metsään. Fiilis oli kuin partiossa! Aurinkoinen syysilma, monta termarillista kaakaota, yhteirallatuksia ja jonossa talsimista. Aarreratakin oli meille Pyhtään metsään järkätty! 😀

Retken paras hetki oli tietenkin evästauko. Odoteltiin nakkien kypsymistä nuotiolla, hörpittiin kaakaota ja suunniteltiin tulevaa yhteistä reissua. Ihana päiväretki ja niin valtavan iloinen tästä porukasta!! 🙂

DSC_2975.jpg

DSC_3168.jpg

DSC_3016.jpg

DSC_3063.jpg

DSC_3104.jpg

DSC_3107.jpg

DSC_3157.jpg

DSC_3125.jpg

DSC_3139.jpg

DSC_3051.jpg

DSC_3172.jpg

DSC_2982.jpg

DSC_3178.jpg

 

Familytime!! <3

 

xx Sara

Tags:

DSC_7283.jpg

*Kaupallinen yhteistyö: Finnkino teatterilevitys

 

Onko mitään pelottavampaa kuin katsoa kauhuelokuvaa pimeänä, sateisena lokakuun iltana? Kyllä on: katsoa se täysin tyhjässä, jättimäiseltä tuntuvassa elokuvasalissa yhdessä pelkoa lietsovan tarrautujan kanssa!! 😀

DSC_7229.jpg

En sen kummemmin ajatellut asiaa kun lähdin kotoa leffateatteri Maximiin Crimson Peak leffan ennakkonäytökseen. Muutamassa ennakkonäytöksessä käyneenä tupa on tyypillisesti täynnä median edustajia ja meininki on kutakuinkin sama kuin tavallisessa näytöksessä. Maximin tyhjään aulaan astuessani kaivoin ensimmäisenä puhelimeni esiin ja tarkistin sähköpostistani, että olin varmasti oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Missä kaikki muut ovat?

Kohta Nata kävelee alakerrasta minua vastaan ja selviää, että näytös on vain ja pelkästään meille!?! Tässä vaiheessa on varmasti hyvä paljastaa, että kauhuleffojen suhteen molemmat ovat pelkureita. Ensimmäinen kysymys Finnkinon elokuvalevityksen edustajalle tuleekin yhdestä suusta: onko tämä kuinka pelottava leffa?

DSC_7252.jpg

Suhteeni kauhuleffoihin on jokseenkin hämmentävä. Haluan katsoa niitä, mutta oikeastaan en uskalla katsoa niitä. Vähintään kymmenen kertaa elokuvan aikana peitän silmät käsillä ja seuraan leffaa jonkin aikaa yhdellä silmällä pikkurillin ja nimettömän välistä. Kun homma menee liian jännäksi (lue näkyy verta) suljen silmät käsien alla kokonaan (huom pelkkä silmien sulkeminen ei riitä, kädet vaaditaan!). Tällöin tivaan kanssakatsojilta tietoja tapahtuvasta ja suutun, mikäli minulle ei vastata heti.

Välillä vaan iskee jäätävä kauhuleffahimo. Ihan pakko katsoa joku jännäri. Kutsunkin usein tyttöjä kylään, haetaan kunnon leffaeväät ja kiljutaan porukalla. Kauhuelokuvien katsominen teatterissa onkin sitten asia erikseen. Olen tätä ennen ehkä viisi kertaa elämässäni ottanut tämän pähkähullun haasteen vastaan. Pelkään elokuvaa, mutta pelkään myös itseäni: en osaa hillitä tunteitani enkä tiedä miten tulen pelon vallitessa regoimaan. Saatan huutaa/kiljua (check), alkaa pyörimään mielipuolisesti penkissäni (check), peittää silmät käsillä ja höpöttää samanaikaisesti (double check) tai syytellä/analysoida elokuvan hahmoja kovaan ääneen (check).

DSC_7243.jpg

Leikataan isot palat kakkua ja pystytetään leiri tyhjän salin keskiosaan. Vaikka Nata kovasti väitti pelkäävänsä kauhuleffoja en uskonut häntä. Kauttaaltaan tatuoitu kovaääninen tyyppi ei mitenkään voi pelätä kauhuleffoja, ei ainakaan samalla tasolla kuin minä (olin pahasti väärässä). Elokuva alkaa ja se on menoa. En halua spoilata mitään, mutta sanotaan, että kun yhdistää tyypin joka pelkää kuollakseen aaveita ja tyypin joka saa paniikkikohtauksia nähdessään verta saadaan tämän leffan kohdalla kiljumista ja säikähtelyä parille tunnille aika mukavasti 😀

Pakko myöntää, että yhteistyö elokuvan tiimoilta alkuun vähän epäilytti minua. Tehtäväni on olla postauksissa ennen kaikkea rehellinen, entä jos en pitäisikään Crimson Peakista? Karu fakta nimittäin on, että huonoja kauhuleffojahan on läjäkaupalla. Tällaisen tavallisen tallaajan näkökulmasta kauhuun ei vaan jostain syystä aina panosteta samalla tavalla kuin esimerkiksi draamaan. Mielipiteeni on, että juonen uupuminen varjostaa todella montaa kauhu genreen kuuluvaa elokuvaa. Crimson Peak ei tähän ryhmään kuitenkaan kuulu. Siitä viestii pelkästään jo elokuvan ohjaajan nimi: Guillermo del Toro. Elokuva on niin paljon muutakin kuin kauhuleffa. Visuaalisuus, roolisuoritukset ja mukaansa tempaava juoni tekevät tästä pätkästä erityisen. Elokuva on äärimmäisen nykyaikainen, vaikka eletäänkin 1800-luvulla!

DSC_7260.jpg

 

Crimson Peak elokuvateattereissa tänään 16.10!

Hyvä pätkä leffasta ja henkilöistä sen takana löytyy täältä

 

Pssst. Crimson Peak -skaban voittaja on arvottu ja häneen otettu yhteyttä! 🙂

 

xx Sara

DSC_2297.jpg

Päätettiin Kaisan kanssa tällä viikolla, että tehdään toistemme asukuvat. Suomeksi tämä tarkoittaa siis sitä, että valitaan toisen puolesta kuvauspaikka ja kuvataan hänet omalla kameralla ilman että näytetään yhtäkään kuvaa hänelle. Valitaan kuvien joukosta omasta mielestämme parhaat otokset, jotka editoidaan oman mielen mukaan. Lukijan korvaan tämä kuulostaa varmasti aika laimealta. Mitä eroa tässä on siihen normaaliin toimintatapaan jossa valitaan ja editoidaan omat kuvat? Vastaus kuuluu, että paljonkin.

Sitä väkisin tottuu ja tykästyy tiettyihin ilmeisiin ja kuvakulmiin. Valitaan ne tyypillisimmät otokset, jotka editoidaan omia mieltymyksiä mukaillen. Pakkaa saadaan vähän sekoitettua kun joku muu hoitaa homman puolestasi. Parhaimmillaan tämmöinen vaihdoshan tuo uusia ideoita kuvaukseen ja kuvanmuokkaukseen! Asukuvauksen ei mielestäni pitäisi olla liian vakavaa. Kuva, joka omaa silmääni ei välttämättä miellytä, voi olla toisen mielestä upea (siitäkin huolimatta, että siinä nyt näkyisivätkin ne omat painajaiseni eli ryppyiset polveni tai hymyjuonteeni, joita kukaan muu ei varmaan edes nää… 😀)!

DSC_2419.jpg

DSC_2360.jpg

DSC_2386.jpg

Me tullaan Kaisan kanssa samasta kaupungista. Kotka yhdistää, tosin tällä kertaa ei kovin vahvasti. Saatettiin jutella Irc-galleriassa (:D) tai kotibileissä, mutta muuten ei oltu juuri tekemisissä. Vuoden vanhempaa Kaisaa on myös kiittäminen siitä, että päädyin lukiossa ykkösten nöyryytyspäivänä viiden muun kanssa mustalle listalle tekemään kaikkea todella urpoa 😀 Tasoittavaa siirtoani ei ole vielä tänä päivänäkään nähty (vielä se sielä tulee, odotappa vaan Kaitsu!). Tutustuttiin kunnolla vasta blogien kautta kun molemmat asuivat jo Helsingissä. Ystävyyttä on takana siis vasta muutama vuosi!

Vaikka elämäntilanteet ovatkin meillä erit ja toinen on niin suurpiirteinen kun olla ja voi, ja toinen taas hipoo perfektionistia, tullaan erinomaisesti juttuun. Vaikka asutaankin eri paikkakunnilla, nähdään viikottain. Luottokuvaajani (ja kuvattavani) ja ihminen, jolle voi tilittää kaiken mieltä ahdistavan ja lopulta nauraa päälle.

Kaisa on valmistunut vestonomiksi eli pukeutuminen ja trendit ovat lähellä sydäntä. On ollut kiva seurata vierestä kuinka hänen tyylinsä on muutaman vuoden aikana muuttunut minimalistisemmaksi ja naisellisemmaksi. Tyylikäs sanana kuvaa Kaisaa osuvasti. Vaikka asut ovatkin viimeistelty yksityiskohtia myöten, tulee niiden kasaaminen niin luonnostaan, ettei siihen juuri aikaa tarvitse käyttää. Luonnonlahjakkuus!

Harvoin näkee kuvia, missä Kaisalla olisi tennarit, tai etenkään urheilusukat jalassa, mutta nyt!! Kuinka siisti kontrasti tässä setissä onkaan!

DSC_2373.jpg

DSC_2393.jpg

DSC_2416.jpg

Lisää kuvia löydät Kaisan postauksesta, täältä

 

Aikaisemmat ystävätyylit:

@jekkuberglund

@johannavanninen

 

xx Sara