Juhuuu! Kasasin eilen soittolistan, johon lisäsin hyvää fiilistä tuovia biisejä! Nyt on taas sellanen fiilis, että tekisi mieli kuunnella musiikkia vaan ihan kokoajan!! Käykää tsekkaamassa Spotifysta Tickle Your Fancy – GOOD VIBES ONLY.
New playlist on Spotify! Tickle Your Fancy – GOOD VIBES ONLY!
Pictures: Annika O
xx Sara
Kävin tällä viikolla normaalilla kuntosalilla pitkästä, pitkästä aikaa. Sanottakoon vielä, että edellisestä kuntosalijäsenyydestäni on pieni ikuisuus. TFW:tä ennen treenasin vuoden päivät vanhan taloyhtiöni pommisuojasalilla, jossa törmäsi hyvällä säkällä silloin tällöin pariin eläkeläiseen (terkkuja vaan!! <3).
Alkuviikkoisella visiitilläni kuntosalin energiaa ja koko yleistä tunnelmaa viisi minuttia haisteltuani muistiini palasi syy miksi alunperin siirryin suositulta kuntosalilta alakerran pommisuojasalille. Ahdistavaa! Omassa kuplassa treenaavia ihmisiä, epämääräistä tuijottelua ja laitteisiin jonottamista. Jokainen salin seinä on peiliä, jotta itsensä näkee jokaisesta suunnasta. Kukaan ei puhu toisilleen, eikä moikkaa ketään. Jengi ei näyttänyt juuri nauttivan touhusta. En tainnut nähdä treenin aikana yhtäkään hymyä, mikä tuntui myös varsin hassulta. Koko tunnelma vaan tarttui minuunkin ja ihan ärsytti. Liikunnan riemua parhaimmillaan…
Muistan kun joskus olin todella vahvasti sitä mieltä, että pidän yksin treenaamisesta. Kävin salilla yksin ja luulin aidosti nauttivani siitä. Kokeiltuani yhteisöllisempää liikuntaa oivalsin mistä koko hommassa on kyse. Se ei ole pelkästään liikuntaa, se on niin paljon muutakin. Kohtaan viikottain minulle täysin tuntemattomia ihmisiä, joista saan vähintään yhtä paljon energiaa kuin itse liikunnasta. Tsempataan, jeesataan, kannustetaan, heitetään yläfemmoja ja autetaan toinen toistamme parhaaseen suoritukseen. Meillä on oikeasti HAUSKAA!
top SOC (gifted) / pants Nike
On varmasti niitä, jotka ihan aidosti rakastavat yksin treenaamista, mutta mikäli yhtään epäilyttää, suosittelen todellakin kokeilemaan yhteisöllisempää treeniä kuten TFW:tä, crossfittiä, yhteisöllisempää kuntosalipiiriä tms. Yhteisöllisyydellä on ihan järkyttävä voima ja liikunta voi avautua aivan uudella tavalla. Ihan niin kuin minullekin kävi 🙂
xx Sara
*Kaupallinen yhteistyö: Suomen kansallisooppera
Voi vitsit kuinka mukava oli lukea tässä postauksessa teidän kommentteja suhteestanne balettiin. En todellakaan osannut kuvitella, että siellä ruudun toisella puolen olisi näin paljon balettifaneja! Mahtavaa!
Tosi moni mainitsi, että balettiin ei ole opiskelijana varaa, joten haluaisin heti alkuun vinkata teitä opiskelijalipuista, jotka kannattaa ehdottomasti hyödyntää! Opiskelijat pääsevät tosiaan balettiin/oopperaan edullisesti: saman päivän esitykseen on opiskelijoille tarjolla 15 euron lippuja paikkatilanteen mukaan, ja lisäksi opiskelijalipuissa on jatkuva 40% opiskelija-alennus (etu voimassa maanantaista torstaihin ja rajallisesti viikonlopun esityksissä).
Vaikka meitä faneja paljon löytyykin, liittyy balettiin, kuten moneen muuhunkin taidelajiin tiettyjä stereotypioita. Helposti kuvitellaan, että Oopperatalon ovista astuu sisään pelkästään niitä hajuvesipöllyn keskellä seisovia, turkiksiin kietoutuneita rouvia ja kultturelleiksi itseään kutsuvia henkilöitä. Epäilemättä näin on varmasti joskus ollutkin, mutta tänäpäivänä totuus on kuitenkin jotain ihan muuta.
Oopperatalon sali on täyttynyt suurimmaksi osaksi aivan tavallisista ihmisistä. Takanani istuu mm. isä ja 5-vuotias poika. Minun lookkinikin eroaa siitä stereotypisestä balettikatsojasta: tennarit, trikoot ja over sized villapaita. Olen tullut uppoutumaan iltapäiväksi baletin maailmaan ja ajattelin tehdä sen mahdollisimman mukavalla tavalla.
Onegin pääroolissa oleva Salla Eerola Maskissa
viiksiseinä!!
Esitys vie mukanaan. Baletin kohdalla käy se sama kuin elokuvateatterissakin: uuteen maailmaan vaan uppoutuu. Ajantaju häviää kun keskittyy orkesterin kylmiä väreitä aiheuttaviin sointuihin ja sulavasti liikkuviin tanssijoihin. Se on samaan aikaan kaunista ja kiehtovaa niin erikoisella tavalla, että sitä on äärimmäisen vaikea selittää.
Bongaan lavalta paljon tuttuja naamoja treenivisiitiltäni. Osa liikkeistäkin näyttää tutulta. Ne ainoastaan näyttävät täältä ylhäältä katsomosta käsin huomattavasti helpommilta kuin aamulla salissa. Miten voikaan näyttää noin yksinkertaiselta?!
Pääsin seuraamaan osan Oneginin näytöksestä lavan sivulta. Tämä oli ensimmäinen kertani baletin kulisseissa, jännää! Sitä harvemmin tulee näytöstä katsoessa ajateltua, että mitä verhojen toisella puolella tapahtuu.
Pimeässä erottui jättimäisiä lavasteita. Heiluvia taskulamppuja ja pukujen vaihtajia valmiina hyökkäämään lavalta tulevien tanssijoiden kimppuun. Venytteleviä ballerinoja, häikäiseviä spottivaloja, suputtelua ja lattia täynnä teipillä merkattuja alueita, jotka eivät sanoneet minulle mitään. Mutta mikä parasta, kulisseissa lensi myös huumori!
Tuottajaopiskelijana kaikki itse tapahtuman ja näytöksen taustalla tapahtuva kiinnostaa valtavasti. Tämä taisi näkyä myös ulospäin, sillä sain vielä esityksen jälkeen kattavan talokierroksen, jonka aikana tavattiin niin pukuompelijoita, suutari, lavastuksen rakentajia, koreografeja, maskeeraajia ja vaikka ketä!
Ps. ehkä siistein kuulemani juttu oli, että pukuompelijoiden huoneessa järkätään koko henkilökunnalle aina kerran päivässä yhden biisin mittainen disco, jolloin jorataan se 3,5 minuuttia discopallon valossa!! 😀 Tekisi mieli vaihtaa alaa ihan pelkästään jo tämän takia!!!
Pps. Balettilippujen voittajiin on otettu yhteyttä! 🙂 Mikäli arpaonni ei suosinut, löytyy lippuja Oneginiin täältä!
xx Sara