Hetki lauantai-illalta kun päivän viimeiset auringonsäteet lämmittivät puiden lomassa, Natu oli tavanomaista leikkisämmällä päällä, hiukset tuoksuivat mökkishampoolta ja taivas oli samaan aikaan keltainen, sininen ja violetti. Ympärillä oli aistittavissa syksy. Ensimmäiset lehdetkin olivat jo tippuneet mökkipolulle.

Näitä rauhallisia, varsin yksinkertaisia hetkiä on oppinut arvostamaan kunnolla vasta aikuisiällä. Ne on loppujen lopuksi tosi yksinkertaisia juttuja, mutta niistä saa ihan hirveästi energiaa. Tulen varmasti muistamaan tämän hetken vielä pitkään 🙂

Pilvisydän!

DSC_0180.jpg

DSC_0189.jpg

DSC_0190-2.jpg

DSC_0195.jpg

DSC_0212.jpg

DSC_0223.jpg

 

xx Sara

Syksyllä aloitetaan puhtaalta pöydältä ja tämä pätee myös treenitavotteisiin. Vaikka treenaankin pääsääntöisesti hyvinvointi edellä, janoan jatkuvasti haasteita. Motivoivia, konkreettisia tavotteita, joita kohti on mukava suunnistaa, ja joissa onnistuminen palkitsee. 

Mitähän sitä seuraavaksi keksisi? Totta kai yleisesti tekniikkaa niin kyykyissä, maastavedoissa kuin penkkipunnerruksessakin jne, mutta mikäli yksi konkreettinen pitäisi valita… Asiaa pohtiessani päädyin juttelemaan salimme valmantajan kanssa. Hän kyseli, että missä oikeasti haluaisin kehittyä. Vastaukseni kuului “leuanvedoissa”. “Mitä luulet montako pystyisit loppuvuodesta vetämään”, valmentaja kysyi. “Kovalla treenillä varmaankin 15”, vastasin. “Hyvä, pistetään 20”.

No kyllä, välillä tarvitaan ulkopuolista tuuppausta, jottei vahingossakaan päästetä itseään liian helpolla 😀 Mutta 20 leuanvetoa?! Tällä hetkellä tavoite tuntuu aivan naurettavan mahdottomalta, mutta eipä niiden kai liian helppoja pidä ollakkaan. Ja toisaalta, enhän olisi neljä kuukautta sitten uskonut juoksevani maratoniakaan alle 3.40… Eikai tässä muuta kun aleta treenaamaan ihan kunnolla ja katsota mihin se riittää! Jauzaa! 😀

DSC_9024-4.jpg

DSC_9030-4.jpg

DSC_9019-4.jpg

 

xx Sara