Kun ei vaan lähde 26 August, Aug 2015 - 17:08

Välillä on niitä päiviä kun ei vaan lähde. Tänään on sellainen päivä. 500 kpl hammastikkuja pitkin keittiötä levitettyäni epäilykset epäonnen päivästä alkoivat pikkuhiljaa heräilemään. Sen sijaan tiputettuani koko maustehyllyn banaanikärpäsen tappoyrityksellä epäilyni vahvistuivat. Voihan kämäpäivä.

Huom. tapahtumat sijoittuvat ajalle 12.00 – 13.30

1. Vien pyykit parvekkeelle kuivumaan. Jossain vaiheessa havahdun siihen kun ulkona sataa kaatamalla vettä ja pyykit ovat katottomalla parvekkeellamme ylläri aivan litimärkiä (osa pyykeistä on myös paskaisella partsin lattialla).

2. Läimäyttäessäni mikroaaltouunin oven kiinni, 500 kpl:n hammastikkupurkki leviää ympäri keittiötä. Myös tiskikoneeseen. Myös tiskikoneen johonkin rööriin, josta en saa niitä pois (mieleen palasi hilariushiiren tunnari: “putkeen, röööriin tule kanssani hilariuskööriin”)

3. Havahdun siihen, kun 150g:n lehtikaaliannoksen loppupuolella löydän sattumoisin yhdestä lehdestä ison valkoisen, pumpulin näköisen möykyn (???). Olen luultavasti syönyt muut möykyt.

4. Kävelen alusvaatteisillani olkkarin läpi ja nään kun meidän partsilla roikkuu joku jäbä, joka huutelee että onko Jenna tai Jykä/Ykä kotona (?? Mikä tää päivä oikein on?!)

5. Syön läppäriä näpytellessäni vahingossa kokonaisen rasian Läkerolin licorice seasaltteja. Vatsa on todennäköisesti turvoksissa vielä syyskuun puolellakin?.

6. Keittiö on taas vaihteeksi täynnä banaanikärpäsiä. Juuri kun kaksi banskukärpästä lentelee vierekkäin ja ehdin jo hymähtämään lauseelle “kaksi banskukärpästä yhdellä iskulla”, ei käsien läpsäytyksen lopputuloksena suinkaan ole tuplakuolema vaan maustehyllyn sisältö ympäri keittiön tasoa. Saan myös uuden hienon mustelman käteeni.

7. Tulen vessasta pyyhe päällä ulos ja kompastun keskellä eteisen lattiaa olevaan aukinaiseen matkalaukkuun. Kaadun pyyhkeineni matkalaukkuuni ja saan jalkaan uuden ihastuttavan jättimustelman. Kostoksi en pura matkista vieläkään.

Kompastumisen jälkeen istun alas ja hengitän syvään. Suunnittelen loppupäivän paikallani istumista ja käsieni sitomista, mutten tee sitä. Sen sijaan järjestän keskelle olkkarin lattiaa Tukholmasta ostamani postikortit ja katselen niitä hetken aikaa. Innolla odotan mitä loppupäivänä on luvassa 😀 (edit huom. loppupäivä sujui huomattavasti iisimmin!!)

xx Sara