HENKILÖLLISYYDEN VARASTAMISESTA 03 June, Jun 2015 - 09:30
Eilen illalla puhelimeni soi: “Onko siellä Sara Vanninen?”. Vastattuani myöntävästi kuului jatkokysymys: “Oletkohan sattumoisin hukuttanut lompakkosi”. Sydän alkoi jyskyttää rinnassa. Eikä, taasko?!
Tällä tarinalla tosin oli huomattavasti onnellisempi loppu kuin sillä edellisellä. Se edellinen päättyi nimittäin hovioikeuteen.
picture: Janni/Just My Imagination
Muutama vuosi takaperin lompakkoni varastettiin. Tajusin asian samantien, kuoletin kaikki korttini ja ilmoitin ajokorttini varastetuksi. Kuoletuksen tehnyt virkailija selvitti vielä ettei mitään nostoja oltu tehty kortiltani. Jes jes, hyvä säkä. Ehdin ensin ja säästyin – huh! No niinhän minä luulin, kunnes hetki tämän jälkeen varas oli kävellyt pankin konttoriin minuna esiintyen ja pyytänyt tilinsä tyhjentämistä. Tilinumeroakaan ei tarvittu, ajokortti riitti. Ja eipä siinä, tyhjäksihän se sitten nostettiin. Tämä oli sitä aikaa kun en omistanut säästötiliä. Aika nopeasti tapahtuman jälkeen sellainen kyllä luotiin. Mainittakoon vielä, että tyyppi oli mustine lyhyine hiuksineen ulkoisesti ehkä minun vastakohtani.
Koko tilin tyhjentyminenhän selvisi minulle vasta viikon päästä tapahtuneesta. Suu oli melko auki kun verkkopankkiin uusilla tunnuksillani kirjauduin. Mitä hittoa täällä on tapahtunut? Mutta minähän kuoletin korttini ja varmistin ettei mitään oltu nostettu? Tässä vaiheessa homma avautui minulle. Kortin kuolettamisesta ei ole mitään hyötyä siinä vaiheessa kun joku esiintyy sinuna. Viime kädessä henkilöllisyytemme perustuu siis ulkonäköömme, paitsi tässä tapauksessa ei näköjään siihenkään.
Tyyppi jäi lopulta kiinni ja asiasta istuttiin niin käräjillä kuin hovioikeudessakin. Raportteja, selvityksiä ja lausuntoja. Hitto, että ärsyttikin. Miten yhdestä lompakon ryöstöstä voikaan saada näin ison sopan aikaiseksi.
Aloin jälkikäteen pohtimaan asiaa tarkemmin. Miten olisin voinut estää tapahtuman? Entä miten voin suojautua jatkossa? Vastaus kuuluu en mitenkään! Hälytänkö apujoukot ja käsken heidät jokaiseen konttoriin vahtimaan, ettei kukaan vaan tyhjennä tiliäni? Soitanko koko kaupungin konttoreihin itse että älkää vaan antako Sara Vannisen tyhjentää tiliään? Ajokortin varastamisesta tulee kyllä merkintä tietoihin, mutta siinä menee oma aikansa. Ja ihmisiähän ne virkailijatkin ovat. Yritäppä itse analysoida vanhaa ajokorttikuvaa, jonka ottamisen jälkeen on mahdollisesti värjäilty tukkaa tai oltu puolen vuoden superdieetillä. Miten yksi vanha valokuva voi mitenkään riittää henkilöllisyyden tunnistamiseksi?
Eilinen lompakkoni katoaminen muistutti minua taas tästä ja halusin jakaa tarinan eteenpäin, ihan vaan muistutuksena ja varoituksena. Henkilöllisyysvarkaudet ovat kasvava ongelma ja olen bloggaajana joutunut uhriksi moneenkin kertaan. Se, että jollain on sinun kuvasi Facebook profiilinaan tai deitti-ilmoituksessaan, ei ole ok. Perusteluna edelliseen ei päde myöskään legendaarinen “no mitäs laitat kuviasi nettiin”. Toisena ihmisenä esiintyminen on rikos. Sitä tapahtuu niin verkossa kuin pankin konttoreissakin, ja siihen pitää aina suhtautua vakavasti.
Lompakkoni oli löytynyt eilen ratikkapysäkiltä. Ystävällinen nainen oli napannut sen talteen, selvittänyt puhelinnumeroni ja soittanut jopa useita kertoja minulle. Puhelun jälkeen pakkasin pyöräni korin suklaalla ja kiikutin kaikki kotoa löytyneet käteiset naiselle. Hyvä etten purskahtanut itkuun siinä rappukäytävässä kun sain lompakkoni takaisin. Ihanaa, että tällaisiakin ihmisiä löytyy. Iso kiitos päiväni pelastaneelle naiselle.
T. Sara
