MY DEAR HUMANS 15 March, Mar 2015 - 08:20
Nämä kaksi upeaa tyyppiä olen tavannut kouluni kautta. Toiseen heistä tutustuin itseasiassa jo pääsykokeissa, voitteko kuvitella! Menee suoraan kastiin “toisilla ihmisillä vain kolahtaa”. Muistan kun Erikalla oli päällä lyhyet revityt farkkusortsit, joku XXXL vetoketjullinen miesten huppari ja jalassa taisi olla flipflopit 😀 Hän oli kuulemma menossa suoraan biitsille kahdeksan tunnin pääsykoepäivän jälkeen. Arvostan. Jokaisesta hakijasta otettiin päivänä aikana kuva, ja me haluttiin jostain syystä mennä kuvaan yhdessä. Olisi muuten mahtava löytää tuo kuva jostain koulun arkistoista 😀 Tyyppi btw vähän päivittynyt noilta meikittömiltä hihaton huppari -ajoilta. Haha.
Renazin kanssa olisi varmasti tapahtunut samalla tavalla, mikäli oltaisiin vaan oltu samassa pääsykoepäivässä. Tosin muistan kyllä miten ihan aluksi suorastaan pelkäsin tätä mimmiä. Sanavalmiimpaa ihmistä en tunne. FB:n profiilikuvistakin löytyi yhteiskuva Kaarle Kustaan kanssa (?!) ja tyyppi oli muutenkin tehnyt ja kokenut tähän ikään mennessä vaikka ja mitä?!
Tämä trio muodostui kuitenkin heti ekoina koulupäivinä ja tässä sitä ollaan edelleen. Jo ystävyyden alkuajoista asti meillä on ollut tapana karata arkea ja velvollisuuksia Helsingin ulkopuolelle mökkimaisemiin. Vuorokauden aikana on tyypillisesti tehty ruokaa, istuskeltu raittiissa ulkoilmassa, juotu lasit viiniä, saunottu, analysoitu ihmisiä (miehiä) ja nukahdettu kesken elokuvan. Sama kaava toistui tälläkin kerralla.
Kaikki on muuttunut ja samaan aikaan mikään ei ole muuttunut. Jutut edelleen härskejä ja nauruäänet kovia. Jos joku on varmaa niin se, että nämä mimmit pysyvät ystävinä ihan sinne loppuun asti. Love u!
T. Sara
