Laskua, auringonpaistetta ja kylkeen vielä kaakaota (+vaahtokarkkeja!!) ja laskiaispullia. Täällä kirjoittelee varsin onnellinen hiihtolomalainen. Fiilis on oikeastaan pikemminkin kuin joululomalla. Tänäänkin aamupalan jälkeen raahattiin nojatuolit yhteen ja pistettiin Scrabblet pystyyn ja pelihän jatkuu edelleen.
Ei kiire mihinkään. Ihan paras fiilis!
T. Sara
24 asua tammikuulta olkaapas hyvät!
Mikä on teidän suosikki? 🙂
T. Sara
Kuinka hauskaa on tennis?? Miksi ihmeessä me ei koskaan käydä pelaamassa tennistä Helsingin päässä? Muutama vuosi sitten lajia oli helppo harrastaa, kun kenttiä oli takapihalla, mutta nykyään lähimmälle sisähallille on jo matkaa.
Haluan tarkentaa tuota postauksen ensimmäistä lausetta vielä. Tennishän on nimittäin hauskaa niin kauan kun peli pysyy suht harmittomana ja pysytellään lyöntien puolesta siellä turvallisissa kilometrinopeuksissa. Mikäli lyönteihin tulee liikaa voimaa, kuoriutuu nimittäin minun pallopelkoni ja tapahtuu se perinteinen, eli lukkiutuminen kilppariksi 😀
Kilpparilukkiutumisesta on kiittäminen sitä erästä legendaarista yläasteen pesistuntia, kun auringon häikästessä etukentällä silmiin sain kyseisen kovan pallon (miksi yläasteella piti siirtyä tennispallosta siihen kovaan palloon??) lyönnistä suoraan suuhuni. Leuka murtui, naama aukesi, neljä hammasta lähti paikoiltaan ja pallopelko tuli pysyäkseen.
Eli maltillista ja harmitonta. Let’s keep it that way 😀
T. Sara