Vuoden alusta olen alkanut käymään TFW:llä myös Voima-tunneilla. Eli vauhdikkaamman circuit-treenin rinnalle on tullut 2 x viikossa sitä enemmän salitreeniä muistuttavaa toiminnallista voimaharjoittelua. Ajattelin tämän olevan ihan pala kakkua, mutta eipäs ollutkaan.
Aikaisemmin salilla treenatessani kyykyt olivat kyykkyjä ja maastavedot maastavetoja. Painoja oli aina sen verran, että 3 x 10 sarjat vietiin maaliin. Tekniikoita oli molempiin tasan yhdet ja niillä mentiin useampi vuosi.
Jo heti ensimmäisten voimatuntien jälkeen koin valaistumisia oikeastaan kaikissa liikkeissä. Etukyykky, jonka olen aikaisemmin suosiolla kiertänyt kaukaa, alkoi tekniikan hiomisen jälkeen tuntumaan jo hyvältä. Takakyykkyasento saatiin parempaan jamaan. Pystypunnerrus avautui aivan uudella tavalla. Maastavetoasentona omalla kohdallanikin toimi sen perinteisen kapean sijasta tuhat kertaa paremmin leveä haara, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan?.
Toisina päivinä on treenattu lyhyempiä sarjoja, toisina taas vedetty esim 4 x 8 sarjoja. Muutaman viikon voimatunneilla käyneenä, en ole maksimeja vielä kokeillut, mutta pitkästä aikaa olen kuitenkin uskaltanut ladata levyjä tankoon ihan reilustikkin. Tämän on mahdollistanut tasan se, kun tietää, että valmentajat ja kanssatreenaajat ovat kärppänä korjaamassa mahdollisia virheasentoja.

Perjantai-illan perinteinen voimatunti, johon olin aikaisemmin viikolla ilmoittautunut, oli viivattu lukujärjestyksessä yli ja tilalla luki “MAVEBILEET“. Siis mitkä? Normaalituntia tuplasti pidemmän iltatreenin aikana vedettäisiin kuulemma maksimeita maastavedossa ja penkkipunnerruksessa. Mitähän tästäkin tulee. Kun koko päivän luennoilla istumisen jälkeen klo 17.00 työnsin avainta kotioven lukkoon, tuntui tunnin päästä alkaviin, maksiminostoja sisältäviin “mavebileisiin” lähteminen aivan ylitsepääsemättömän vaikealta. Ääääh. Enkä minä ollut edes mitään maksimeja koskaan nostellut!
Ei kai sitä ikinä voi edistyäkkään, ellei jostain aloita. Maksimien treenaus alkoi minun tapauksessani perjantaina ja voi tätä motivaation määrää. Sanoja maksipaino ja hauskuus harvemmin yhdessä nähdään, mutta nyt ne olivat todellakin vierekkäin. Tässä tapauksessa ehkä jopa kasvaneet yhteen. Treenien jälkeen opeteltiin vielä muutamat killeri tanssiliikkeet ja saatiin tekonurmelle kunnon disko aikaiseksi. Vitsi miten hauskaa meillä oli, katsokaa nyt tätä porukkaa!! Mä treenaan/joraan tällä salilla vielä eläkkeelläkin, piste! 😀
 
T. Sara

Käsi ylös te ketkä olette väsyneet pinnatuolien metsästykseen. Ainakin Instagramiin lataamani kuvan perusteella päättelin, etten ole ainoa, joka näitä tuoleja etsii 😀 Tästä kumpusikin inspiraatio tähän postaukseen.
Vielä vuosi sitten vanhoja pinnatuoleja oli helppo bongata vaikka missä, mutta nykyään ne ovat loppu joka hiton kaupasta ja kirpputorilta. Koko talven ajan olen kyttäillyt erilaisia nettikirppiksiä tuloksetta.
Ongelma numero 1: vanhat pinnatuolit ovat matalia. Meidän megacoolit, rähjäiset pinnatuolit ovat aivan eriparia rakkaan keittiönpöytäämme kanssa. Kaikkeen siis selkeästi tottuu, sillä tämänkin oivalsin lopullisesti vasta pari viikkoa takaperin kun sain hankittua kunnon niskakivut näpyteltyäni muutaman päivän läppäriä keittiöpöydän ääressä. Sittemmin tajusin, että itseasiassa koko ruokailuasentokin on aivan hanurista. Hartiat ylhäällä ja kyynärpäät taivaissa. Olo on kuin pikkulapsella isossa pöydässä. Nyt ne uudet pinnatuolit jostain tänne ja vähän äkkiä!!
Poikaystävän käppäillessä eräänä iltana uimahallista kotiin, hän oli kertomansa mukaan törmännyt Mäkelänkadulla suloiseen tuolikauppaan. Liike oli kiinni, mutta ikkunassa oli kuulemma kivan näköisiä pinnatuoleja. Googleteltiin heti mäkelänkatua ja pinnatuolia ja päädyttiinkin Formen nettisivuille. Pian tämän jälkeen tehtiin sisustusinspiraatioreissu tähän naapurustossa sijaitsevaan tuoliliikkeeseen.

Ihana valoisa pieni myymälä sijaitsee Suvannontien ja Mäkelänkadun kulmauksessa (vastapäätä muuten mainio Suvanto kahvila!!). Urbaani musiikki, puiset tuolit, tavallisesta tuolikaupasta poikkeava sisustus toivat jollain tavalla mieleeni Berliinin. Liike oli pullollaan kohtuuhintaisia tuoleja, pöytiä ja mattoja. Meidän ei pitänyt ostaa vielä mitään, mutta toisin kävi. Kannettiin Formesta kaksi mustaa TON Ironica -pinnatuolia kotiin (parastahan tässä on se, että tuolit saa matkaan valmiiksi koottuina). Vakuutuin tuolesista viimeistään siinä vaiheessa kun kuulin kyseisen tuolin toimivan liikkeen omistajan työtuolina. Ergonominen pinnatuoli, kyllä kiitos.


Tsekkiläisellä TON:lla on yli 150-vuotinen historia puutuolien valmistuksessa ja se kuuluu maailman myydyimpien tuolimerkkien joukkoon. Jostain syystä en itse ollut tähän merkkiin vielä törmännyt. Ostettuamme ensin kaksi tuolia, haimme parin päivän päästä vielä toiset kaksi perään (korkeus- ja laatuero vanhoihin oli niin suuri, että koko keittiö näytti ja tuntui aivan hassulta. No choice siis.).
Meidän kotiin päätyivät tosiaan TON Ironica -tuolit (á 129 ?). Malli on klassinen ja tuolissa hyvä istua. Veikkaan, että näillä mennään aika pitkään!

tuolit TON (kaksi tuoleista ostettu alennuksella), pöytä Peroba 

T. Sara

Tags:
,

Tajusin tässä juuri, että kiitos mustikoiden/mustaherukoiden, aamupalasmoothieni on AINA saman väristä. Mehuja tulee tehtyä erivärisiä, mutta se smoothieni on nyt vakiintunut tumman violetiksi. Puuduttavaa. Rikoin rajoja ja valmistin pitkästä aikaa kunnon vihersmoothien, ihan kirjaimellisesti.

? kourallinen pinaattia

? pari isoa lehteä lehtikaalia

? banaani

? appelsiini

? avocado

? inkivääriä

? chia-siemeniä

? hamppuproteiinia

? reilusti vettä

T. Sara