Nyt puhuu itse head chef. Lupasin Saralle tehdä pienen palveluksen ja avata salaisen reseptiarkistoni. Parasta ruokaa on sellanen, jonka voi jakaa muiden kanssa, joten siksi valintani päätyi tähän. Vuorossa Iloisen Mörön Pitaleipä pienellä sovelluksella. Iloinen mörkö on siis meidän ravintola, joka on toiminut Joensuussa ravintolapäivinä ja jonka salaa toivon muodustuvan joskus ihan oikeaksi ravintolaksi.

Pidemmittä puheitta hypätään reseptin kimppuun. Tähän pitasettiin  tulee itsetehty pitaleipä, intialainen kanakastike, tzatziki, coleslaw, marinoidut punasipulit ja normisalaatti. Resepti koostuu siis monesta osiosta ja voi miettiä haluaako tehdä niin sanotusti pikaversion vai pidemmän kaavan kautta. Käytännössä ero on siinä tekeekö tämän samalta istumalta vai esimerkiksi edellisenä iltana. Tzatziki, marinoidut punasipulit ja coleslaw ovat sellaisia kavereita, jotka maistuvat huomattavasti paremmilta, kun niiden antaa seistä jääkaapissa vaikkapa yön yli!

Pitaleipä

4,5dl vettä

30gr hiivaa

4-5rkl öljyä

3tl sokeria

1-2tl suolaa

9-10dl venhäjauhoja

Sekoita lämpimään veteen hiiva ja muut ainekset paitsi jauhot. Tämän jälkeen joukkoon jauhot ja sitten alkaakin vaivaus. Tämän jälkeen anna taikinan kohota väh. 30min. Tee taikinasta pitko ja leikkaa se tasapaksuiksi palloiksi ja kauli ohuita reilun kämmenen kokoisia leipiä. Tämän jälkeen vasta laitan itse uunin 250 C ja annan kaulittujen pitojen kohota hetken. Tämän jälkeen paisto uunissa n. 5min kunnes leivät ovat kohonneet.

Intialainen kanakastike

1rkl garam masalaa

1rkl kurkumaa

1rkl chilijauhetta

1rkl paprikajauhetta

1 sipuli

loraus öljyä

1prk kookosmaitoa

1prk tomaattisosetta

purkki tomaattipyreetä

2 isoa tomaattia

pala inkivääriä

muutama hassu valkosipulin kynsi

soijaa

vettä

+ yksi salainen ainesosa

Kuumenna kattila ja paahda mausteita öljyssä hetki. Heitä sekaan pieneksi silputtu sipuli ja anna paahtua hetki. Lisää sekaan tomaattipyree , -sose ja pilkotut tomaatit. Sekoita, anna hautua hetki ja sekoita mukaan puolet kookosmaidosta. Hienonna nyt mukaan myös valkosipuli ja inkivääri. Anna kypsyä rauhassa.  Tässä taas hyvä muistaa, että melkein mitä pidempään sitä parempi. Tuttu sanonta “se, joka aluks hosuu, lopuks väsyy” pätee hyvin tässäkin 😀 Jos kastike alkaa liikaa kuivua voit lisätä hieman vettä. Tässä vaiheessa voi valmistella hyvin muita. Kun kastike on tarpeeksi hautunut se tulee vetää sieläksi esim. sauvasekoittimella/blenderillä. Siirsin itse blenderiin ja pyöräytin sieläksi. Tässä vaiheessa paistoin kanan samassa kattilassa ja kun kana on lähellä kyspymistä lisäsin kastikkeen takaisin. Lisää tässä vaiheessa loput kookosmaidosta ja anna kastikkeen taas hautua hyvän aikaa. Mulla tais mennä koko kastikkeen teossa n. 3h, mutta uskokaa pois, se kannattaa.

Coleslaw

Kokonainen kaali

2 porkkanaa

puolisen purkkia majoneesia

1-rkl dijon sinappia

valkoviinietikkaa

sitruuna

ripaus sokeria

hyppysellinen suolaa

pippuria

Leikkaa kaali ohuiksi siivuiksi (ohut parempaa kuin paksu) ja raasta porkkanat isoon kulhoon. Sekoita erillisessä kulhossa loput aineet keskenään ja lisäile aineita oman maun mukaan. Lopuksi sekoita kaikki keskenään. Sotke sekaisin huolella ja laita jääkaappiin maustumaan.

Marinoidut punasipulit

 reilu desi punaviinietikkaa

jonkin verran sokeria

3 isoa punasipulia

suola

öljyä

Kiehauta punaviinietikka ja liuota mukaan sokeri ja suola hyvin sekoittaen. Lisää joukkoon ympyrän muotoiseksi leikattu punasipuli. Kiehauta uudelleen ja lisää mukaan reippaasti öljyä ja pippuria. Jäähdytä ja laita jääkaappiin maustumaan.

Tzatziki

1 kurkku

2-3 valkosipulin kynttä

1 purkki kreikkalaista jugurttia

 hieman oliiviöljyä

pippuria & suolaa oman maun mukaan

Halkaise kurkku pituus suunnassa puoliksi ja kaiverra keskusta kokonaan pois. Raasta kurkku ja purista raasteesta ylimääräinen vesi pois. Silppua valkosipuli pieneksi. Tämän jälkeen vain kaikki ainekset sekoitetaan keskenään ja eikun taas jääkaappiin maustumaan.

Lisäsin vielä pitaleipiin täytteeksi jalopenoja, salaattia, kurkkua ja paprikaa. Vaihtoehdot ovat loputtomat; fetaa, halloumjuustoa, falafelpyöryköitä jne.

Tämä ei varsinaisesti siis mitään pikaruokaa ole, mutta kun tämän kaiken on jaksanut alusta asti itse jaksanut vääntää, niin kyllä maistuu. Tästä myös riittää monelle, joten kutsu parhaat tyypit luoksesi 🙂 Muistakaa myös, että ruoanlaitossahan ei ole kyse tarkkaan ohjeitten seuraamisesta vaan parasta juuri on se soveltaminen. Lisää siis rohkeasti omia makuja ja sovella!
 
T. Juuso
P.S. Lukekaa ja jakakaa. Aion nipistää mun osuuden sit Saran palkasta, ha! 😀

Tosi moni teistä kommentoi, että tämä video muutti käsityksen minusta, ja mikä parasta, parempaan suuntaan. Totesitte, että kuvien kautta saatan näyttää kylmältä, mutta livenä videolla olenkin jotain ihan muuta.
Neljä vuotta putkeen poseerasin suunnilleen jokaisessa blogikuvassani samalla tavalla: leveä hymy kasvoilla. Iloinen ja kiva meininki, mutta joka ikinen kuvani alkoi näyttää jo ihan samalta. Muutamissa kuvauksissakin ongelmaksi muodostui se, kun en yksinkertaisesti osannut poseerata, osasin vain hymyillä leveästi 😀
Leveä, hampaat paljastava hymy on aina varma valinta. Se kannattaa ehdottomasti hyödyntää ryhmäkuvissa ja Yo-kuvissa, mutta bloggaajana siihen vain kyllästyy. Poseeraaminen ei tosiaan ole maailman helpoin juttu. Mikäli suu ei ole leveässä hymyssä näyttää koko ilme helposti tuimalta. Kuvausolosuhteet ovat vielä monesti sen verran hankalat, että se itse onnistunut ilme ei ole enää edes pääasia. Se jää oikein tarkentuneen kuvan, sopivan valaistuksen, onnistuneen taustan ja hyvän asennon varjoon.
Tarkoituksenani ei ole ollut täysin unohtaa hymyilemistä, mutta ilmeisesti niin on kuitenkin vahingossa käynyt. Jopa vähän pelästyin tämän tajutessani. Kiitos teidän palautteeni, nappaan todellakin jatkossa palan sitä aitoa minua takaisin asukuviini, ainakin välillä 🙂 Hymyä viikkoon! <3

jacket H&M* / shirt Gina Tricot / pants Vila / hat Stradivarius / shoes Dinsko / clutch Pieces (*=gifted)

Translation: When I started blogging, I was always smiling in the pictures. After four years I just got tired, every single picture looking exactly the same with the same pose and the same smile on the face. After reading your comments about it I realized that you guys are right,  I can’t even remember the last time I was smiling in the outfit pictures. It wasn’t the plan. I definitely start smiling again, at least every now and then 🙂

 Pictures: Kaisa/Si Moda

T. Sara

Tämä on vähän venynyt, pahoitteluni siitä! Tarkoituksena on tiivistää koko meidän Filippiinien parin viikon loma yhteen postaukseen. Eli luvassa vinkkejä mm. siihen missä kannattaa käydä, millä liikkua, missä yöpyä, mitä harrastaa ja missä syödä! Vamos!
Sinä, joka et ole niin kiinnostunut kilometripostauksesta ja haluat vain päästä fiilikseen, tsekkaa meidän reissuvideo täältä

kuva: Port Barton

Lennot
Saattaa tulla varmasti monelle yllätyksenä, mutta lennot eivät pääkaupunkiin Manilaan päätä huimaa. Se mikä huimaa on itse matkan pituus. Suoria lentoja tänne ei Suomesta lennetä. Eli nopeita ja edullisia lentoja kannattaa kytätä esim. Hongkongin kautta (esim viettää pari päivää siellä). Me lennettii marraskuun lopulla Manilaan kolmella lennolla ja pulitettiin siitä 550 euroa per naama (Southern China). Manilasta matka jatkui suoraan Palawanin “pääkaupunkiin”, Puerto Princesaan (Cebu Pacific). Filippiinien sisäisiä lentoja irtoaa suunnilleen 10-100 eurolla, nämä meidän omat taisi olla jotain 30 euroa. Pienempiin kaupunkeihin ei sisäisiä lentoja välttämättä suositella. Meidän neljä lentoa välilaskuineen kesti reilu 30h, tästä kesti hetki toipua.
 
Ilmasto
Sade ja taifuunikausi kestää toukokuusta marraskuuhun, eli tänä aikana matkustaminen ei välttämättä ole hyvä idea. Tosin meidän loman aikana joulukuussa maassa riehui taifuuni, eli näitä saattaa esiintyä hieman sadekauden ulkopuolellakin. Kuiva ja “viileä” kausi on otollista loma-aikaa ja kestää joulukuusta helmikuuhun. Kuuma ja kuiva kausi, jota filippiiniläiset itse kesäksi kutsuvat kestää maalis-toukokuun. Meidän loma ajottui marraskuun lopulta joulukuun puolen välin yli ja asteita mittarissa oli tuona “viileänä” aikana vakiona se 30.
Vettä tulee joka päivä aina jossain vaiheessa, eli mikäli säätiedotuksessa näkyy aurinko, pilvi ja vesipisara, ei kannata huolestua. Se tarkoittaa suomeksi, että aurinkoa sekä kuuroja on luvassa. Ne tosiaan menevät ohi 10 minuutissa. Aurinko nousee viiden jälkeen ja säkkipimeää tulee klo 18. Unirytmi oli siis varsin ihanteellinen: nukkumaan ysiltä ja herääminen automaattisesti kuudelta.
 
Hintataso
Euro on n. 51,5 filippiinien pesoa. Helpointa oli ajatella, että 500 pesoa on 10 euroa. Majoituksista maksettiin yleensä n. 500 pesoa per naama. Asuttiin siis suht vaatimattomasti, mutta ilmastointi, wc ja suihku oli jokaisessa. Ruoka on edullista. Tyypillisesti kahden hengen pääruoat ja bisset kunnon ravintolassa maksaa juurikin 10 euroa. Kaupasta puolen litran bissen saa 30 pesolla, 50 pesoa se maksaa ravintolassa.
 
Palawanin saari
Filippiinit koostuu saarista. Liikkuminen saarien välillä tapahtuu siis veneellä tai lentäen. Välimatkat saattavat olla pitkiäki ja tämä tietysti hankaloittaa saarien vaihtoa. Koska aikaa ei ollut kuin kaksi viikkoa, meidän piti tehdä päätös: Palawanille länteen vai keskifilippiineille Cebuun. Päädyttiin ensimmäiseen vaihtoehtoon.
Palawanin saari on n. 50km leveä ja 450km pitkä ja sijaitsee oikeastaan eristyksessä muusta, aivan Filippiinien länsipuolella. Saari on monesti valittu maailman kauneimpien joukkoon ja ihan syystäkin. Luonto on uskomaton. Viidakkoa, turkoosia merta ja ehkä parasta kaikessa, ystävälliset ihmiset. Mikäli kaipaat rauhallista lomaa, tämä on the place. Vietimme kaksi viikkoa Puerto Princesan ja El Nidon välimaastossa. Aivan saaren ja koko maan eteläosissa on levottomuuksia, esim mikäli joku muistaa Jolon panttivankikriisin niin tämä tapahtui Filippiinien eteläsaaristossa.
 
Ruoka
Ruoka oli positiivinen yllätys. Aasialainen ruoka tosin kuuluukin suosikkeihini. Monet varoittelivat tulisista ruoista, mutta meikäläinen ainakin lisäili chilisoosseja lähes kaikkeen 😀 Tuore kala on ihan parasta. Esim curry fish ei vaan voi mennä pieleen! Suosikkiruoaksemme nousi Pork Adobo, törkeän hyvää!! Mangoa löytyy paljon ja se on tavattoman hyvää täällä. Lähes jokainen aamu alkoi mangoshakella.
 
Ihmiset
Englanti on toinen kieli, ja sitä puhuvat lähes kaikki. Ihmiset ovat avuliaita, puheliaita ja kiinnostuneita. Etenkin lapset tulevat usein juttelemaan. Taskuvarkauksien kohteeksi ei jouduttu, mutta kamoista on tietysti pidettävä huolta. Helposti uskalsin kuitenkin jättää läppärit, kamerat yms majapaikkoihin.
 
Liikkuminen
Luonnon hehkutuksesta päästäänkin pienehköön miinuspuoleen: liikkumiseen. Mikäli haluaa nähdä ja kokea, pitää myös matkustaa. Tiet Palawanin saarella eivät ole niitä parhaimmassa kunnossa olevia. Eivät edes toisiksi parhaimmassa 😀 Suurin osa on ihan hyvää asfalttitietä, mutta pirun mutkaista. Välillä taas jännitetään pääseekö auto mudasta liikkeelle. Eli kaikki sielunsiskot, matkapahoinvointilääkkeitä messiin.
Nopeinta on liikkua minibussilla/tila-autolla, hitainta bussilla ja jeepneyllä. Hitainta huom niin matkallisesti kuin lähdollisestikkin. Aikatauluja ei välttämättä ole, ja iso auto voidaan haluta ennen lähtöä täyteen. Minibussi on tietysti kallein, mutta näin muutaman viikon lomalla sillä ei oikeasti ole yhtään mitään väliä. Puhutaan mitättömistä summista. Sillä liikuttiin kahdeksan hengen porukassa fiksuinta oli monesti napata kuski ja tila-auto. Aivan pohjoiskärjestä Puerto Princesaan, 5h:n ajomatka uudessa ilmastoidussa tila-autossa maksoi suunnilleen 10 euroa per lärvi (ja silti mutkikkaalla tiellä sai ihan tosissaan pidätellä yrjöä). Sama olisi ollut bussilla puolet halvempaa, mutta myös hitaampaa.
Kaupungeissa kannattaa liikkua tricycle kyydeillä. Näiden kertahinnat liikkuu jo todella alhaalla. Valkoisia turisteja toki yritetään huijata kyytimaksuissa, mutta pysykäähän kovina.

Kuvat matkalta Port Bartoniin

Puerto Princesa City
Tosiaan kyseessä saaren “pääkaupunki”, jonne tultiin ihan ensimmäisenä iltana ja painuttiinkin illallisen jälkeen suoraan nukkumaan. Majoituttiin kaupungissa myös loman lopulla. Miten tätä kuvailisi, saaren isoin kaupunki. Paljon palveluita, kojuja ja rafloja. Ostoskeskus ja leffateatterikin löytyvät. Ei mikään lomakohde itsessään. Kaupunki oli juurikin semmoinen siirtymispaikka, jossa syötiin hyvin, nostettiin rahaa ja yövyttiin ainoastaan ennen lentoja ja lentojen jälkeen.
Hotellivinkki:
Casa Linda Inn. Ihan paras paikka. Yövyttiin täällä aivan loman loppuvaiheessa. Tunnelmallinen, siisti, edullinen paikka mukavalla henkilökunnalla. Sijaitsee ihan lentokentän hollilla! Sisäpihalla pystyi nauttimaan vielä vikoista auringoista ja kuistilla oli ihana syödä aamupalaa! Ja seurallinen pikkukisu, jonka nimesin Ristoksi, viekää terkkuja <3

Ugong Rock Seafood & Grill: krokotiilia ja grillattua munakoisoa

Ravintolavinkit:
Ugong Rock Seafood & Grill. Erinomainen ja tunnelmallinen rafla livemusiikkeineen ihan edellä mainitun hotellin vieressä. Täällä kannattaa ottaa hot plate, kokeilla krokotiilia ja napata kylkeen grillattuja munakoisoja (voi taivas kun oli hyvää!!). Ja jälkkäriksi tai alkuun tietenkin mangoshake (always a good idea).
Kalui. Yksi hienoimmista rafloista missä käytiin. Upea sisustus ja tunnelma. Tätä ylistettiin Lonely Planetissa. Ekalla kerralla kun käytiin ovella, ei sisään mahtunut. Eli kannattaa varata pöytä mikäli mahdollista! Tokalla kokeilulla tultiin juuri ennen sulkemisaikaa ja ehdittiin vielä tilaamaan. Sanotaan, että perinteistä aasialaista safkaa, oma annokseni (tilasin riskillä tonnikalapihvin, nämä harvoin onnistuvat) ei ollut mikään tajunnanräjäyttäjä.

kuva Port Bartonista

Port Barton
Postauksia aiheesta Port Barton: Filippiinit alkufuuliksiä, Crazy Snorkeling Lady, Secret Island, Ah-Mazing Sunset
Tarkoituksena oli alunperin mennä Puerto Princesasta suoraan Palawanin saaren pohjoiskärkeen, El Nidoon, mutta päätettiin viettää pari päivää suunnilleen puolessa välissä reittiä, Port Bartonissa. Itseasiassa bussimatkalla tänne törmättiinkin samaan paikkaan meneviin suomalaisiin, joiden kanssa matkustettuinkin koko loppuloma 🙂
Kiitos aiemmin viikolla riehuneiden vesisateiden, viimeinen 20 km:n matka päätieltä Port Bartonin kylään oli ikimuistoinen. Tie oli niin käsittämättömän mudassa, että uhmattiin suunnilleen henkemme tolla reissulla. Matka kesti kommelluksineen monta monta tuntia, mutta se kannatti. Rauhallinen pikkukylä upeine saarineen oli yksi kauneimmista paikoista missä olen ollut. Port Barton jäi reissusta mieleen ihan parhaimpana paikkana, myöskin aurinkoisimpana. Jälkeenpäin säätiedotuksia katsoessa täällä oli tyyliin aina pelkkä aurinko kun muualla satoi!

Kuva Port Bartonista

Ausan beachfront cottagesin etupihalta

Mitä tehdä?
Kyseessä on tosiaan pieni kylä, eli tekemistä ei itse kylässä ole paljon. Täydellinen akkujen lataukseen sekä auringosta ja rannoista nauttimiseen. Yksi suosikkipäivistäni oli kun vietettin kokonainen päivä island hoppingilla. Koko paikka tuntui jotenkin koskemattomalta. Valkoinen hiekka, paratiisisaaret, turkoosi meri ja muutama hassu turisti. Paikallisia asui pienillä saarilla, ja he tekivät meille ruokaa kun tulimme maihin. Iso sydän!
White Beach on ranta kylän toisella puolella. Sinne pääseminen vaatii vähän vaivaa, mutta oli kuulemma kaiken sen arvoista. Minun ja poikaystäväni ollessa merellä, muu porukka oli kulkenut reilun tunnin verran viidakon läpi tuonne upealle rannalle, jossa ei ollut ristin sielua. Paluumatkalle he olivat saaneet viidellä eurolla venekyydin, tosin kolmepaikkasella miniveneellä kuus henkeä?. Videomateriaali oli suht huikeaa 😀 Mutta joo veneelläkin siis pääsee, ainakin jotenkin!
Viidakossa järkätään ilmeisesti myös joogatunteja, joissa tosin ei ehditty käymään!

kuvat Island Hoppingilta Port Bartonista

Hotellivinkki:
Ausan beachfront cottages. Tämä oli loman huikein majapaikka, ei epäilystäkään. Rannalla sijaitsevat bungalowit olivat tunnelmallisia ja paikan omistaja, Ariel (huom, hän oli mies :D), oli kertakaikkiaan mieletön tyyppi. Kun googlettaa hotellin, saa väkisin ylistystarinoita omistajasta, eikä turhaan! Syntymäpäiväni kunniaksi hän oli siirtänyt meidät vielä parhaimpaan bungalowiin! Yövyttiin kolme yötä, mutta olisi voitu olla pitempääkin!
Ravintolavinkit:
Kivoja ravintoloita löytyy biitsiltä muutamia, käytännössä jokaisella hotellilla on oma ravintola. Kala oli superhyvää. Kovin montaa ravintolaa ei kylässä ole. Puumajamainen Jambalaya jäi mieleen, eli jos on voileipiä ikävä, niin täältä sai ainakin varsin maittavia sellaisia! 🙂

Kuva Ausan beachfron cottagesin pihalta

El Nido
Postauksia aiheesta El Nido: Päivä Merellä, They See Me Rollin, Philippiinit: El Nido
Palawanin saaren pohjoisosassa sijaitseva turistien suosima paikka on hehkutettu suunnilleen puhki: kaunein paikka maailmassa. Odotukset olivat korkealla. Lähdettiin Port Bartonista porukalla tänne. Oltiin varauduttu taifuuniin, joka iski maahan samoina päivinä. Kukaan ei osannut sanoa kuinka iso se tulisi olemaan, ja kuinka pahasti vaikuttaisi lomaamme.
Koko El Nidon alue on ihan erilaista verrattuna muuhun. Korkeuseroja, kukkuloita ja hyvät autotiet. Maisemat ovat uskomattomat ja esim auringonlaskuja oli ihana seurata tien vierestä kukkulalta.
Paikka toi mieleeni minkä tahansa turistien suosiman kylän vaikkapa Thaimaasta. Kojuja, kujia, ravintoloita ja myyjiä. Koska turisteja on enemmän, myös tarjontaa on enemmän. Tapahtumia ja bileitä löytyi eniten täältä!

Las Cabanas beach, El Nido

Mitä tehdä?

El Nidon keskustan alueen biitsit ovat suorastaan likaisia ja aivan täynnä veneitä. En tiedä johtuiko alkusesongista, mutta tosiaan täynnä roskia mm. Corong Corong ranta. 5 km keskustasta etelään sijaitsevan Las Cabanasin ranta oli ainoa, joka oli pidetty siistinä. Biitsillä oli jonkin verran ehkä astetta parempia hotelleja. Eli tämä varmasti syynä! Biitsipäivä kannattaa siis viettää täällä!

Skootterivuokraus, ihan ehdottomasti! Alue on aika iso ja tiet hyviä. Ihan mielettömiä maisemia keskustan ulkopuolella! Parin päivän skootterivuokra taisi olla 20e luokkaa.

kuva El Nidosta ja skootteriajelulta

El Nido ja auringonlasku

Island Hopping kuuluu El Nidon vahvuuksiin. Upeita saaria ja laguuneita on ympäristössä paljon! Tosin erona Port Bartoniin, nämä ovat usein täynnä ihmisiä. Eräskin “Secret Island” niminen saari oli niinkin salainen, että sinne oli rakennettu ihan kioski, johon sai btw jonottaa cokiksia sen 10 minuuttia 😀 Mikäli mahdollista, vuokratkaa mahdollisimman pieni vene. Vastaan tuli turistiveneitä, joissa keltaisissa pelastusliiveissä istui 60 henkeä vierekkäin, ei varmasti kovin mukava kokemus.

Island Hopping El Nido

Island Hopping, El Nido

Hotellivinkki

Otettiin varman päälle ja etsittiin taifuunin takia vankka talo 😀 El Nidon keskustan tuntumasta löytyi suloinen kivitalo. Paikan nimi oli Vera Rosa ja sen omistajat olivat maailman söpöimmät Elena ja Robert <3 Päästiin ekaa kertaa nauttimaan kuumista suihkuista ja pestyistä pyykeistä!

Ravintolavinkit:

Ravintoloita oli tarjolla paljon, mutta Squido’s Restaurantissa syötiin reissun parhaat Pork adobo -annokset. Ei mitään järkeä kuinka hyvää tuo ruoka oli 😀 Sitä pitää ehdottomasti opetella tekemään kotonakin.

Päärannalla oli tosi kivoja baareja, jotka tarjosivat aamuisin myös aamupalaa. Koko reissun paras mangosmoothie löytyi rannalta jostain reggae henkisestä aamiaismestasta, mutten kuollaksenikaan muista nimeä!! 😀 (olipas hyödyllinen vinkki)

Vera Rosaan mentiin riippusiltaa pitkin 🙂

El Nidossa taidettiin viipyä viisi päivää. Oltiin tavallaan taifuunin aikana jumissa täällä. Säät eivät taifuunin takia oikein suosineet ja tarkoituksena oli jatkaa lautalla/purjeveneellä Coronin saarelle, josta meillä oli jatkolennot Manilaan, mutta taifuunin takia merimatkustus oli kielletty. Siitä, pääseekö merelle ilmoitettiin joka päivä erikseen klo 7 aamulla.

Muutaman yön purjevenereissuja on kehuttu ystäväpiirissämme ihan sairaasti (aika tyyriitä, mutta kuulemma sen arvoisia). Saarissa tähtitaivaan alla telttailu ja purjehtiminen upealla merellä olisi ollut varmasti mieletön kokemus, mutta se ei tällä kertaa onnistunut. Harmi! Myös Coronin saaresta olen kuullut paljon hyvää, etenkin luontoa ja patikointimahdollisuuksia on kehuttu.

Päätettiin lopulta lopettaa venaaminen ja lähdettiinkin koko porukalla takaisin etelään, Puerto Princesan alueelle Sabangiin.

 
Sabang
Postauksia aiheesta Sabang: Loman Viimeiset, Sabang Beach, Aamulla, The Underground River
Aurinkoinen Sabang oli juuri se mitä tarvittiin loppulomalle. Hiljainen kylä, jonka pitkä ranta oli täydellinen aamulenkkeihin! Alueella on pari kallista hotellia ja kourallinen vaatimattomia majapaikkoja. Tänne pääsi kätevästi minibussilla Puerto Princesa Citystä. Noin 1,5h ajomatka. Vuokrattiin rannalta kahden huoneen halpa majapaikka, jossa viivyttiin neljä yötä.

Sabang Beach

Sabang Beach

Mitä tehdä?
Tämä on sinulle joka kaipaat löhöämistä, pokkareihin syventymistä, lenkkeilyä, aurinkoa, hierontoja ja aikaisin nukkumaan menemistä. Biitsilaiffia parhaimmillaan!
Sabang tunnetaan Underground Riveristä, jonne pääsee kävellen tai veneellä! Oli mieletön kokemus tarpoa haastavassa viidakossa ja lillua aivan hiljaisessa ja pimeässä luolassa 40 000 lepakon kanssa. Erillinen postaus Underground Riveristä täällä

Matkalla Underground Riverille Sabangissa

Yksi meistä teki muutaman tunnin tripin viidakkoon pienelle suihkulähteelle. Tämä oli kuulemma kiva kokemus ja suihkulähteessä kylpeminen teki hyvää viidakossa tarpomisen jälkeen!
Ravintolavinkki:
Green Verde oli paikan ainoita ravintoloita, mutta meidän onneksemme erinomainen! Helppo tunnistaa puisista loosseista. Käytiin ruokalista läpi suunnilleen kolme kertaa ja aina oli hyvää! 😀
Sabangin kahden viiden tähden hotellin brunssit/illallistarjonta kannattaa hyödyntää. Aamupalabuffetin sai ainakin 10 eurolla, ja siihen kuului vaikka ja mitä!
 
Manila
Ennen kotiinlähtöä vietettiin vielä viikonloppu pääkaupungissa Manilassa. Totesin, että nyt riittää vaatimattomat majapaikat, haluan kylpyyn, kunnon raflaan, poolille, shoppailemaan ja pehmoiseen sänkyyn. Toive toteutui. Tämä viikonloppu ei antanut todellista kuvaa Manilasta, sillä vietettiin se suht lähellä lentokenttää, businesskansan suosimalla Makatin alueella.

Makati, Manila

Hotelli- ja ravintolavinkki:
Mikäli tällainen viikonloppu kiinnostelee, niin Dusit Thani Makati oli varsin nappivalinta. Sijaitsee lentokentän hollilla ja aivan shoppailuhulinoiden vieressä. Vastapäätälähtee kauppakeskusjono ja tarjolla on kaikkea aina ketjuliikkeistä designmerkkeihin. Hotellin illallisbuffettia ei muuten turhaan oltu hehkutettu. Siis paras ja laajin buffetti missä olen koskaan käynyt. Eri puolilla ravintolaa oli jäätävä määrä eri maiden keittiöitä aina Espanjasta Intiaan ja Marokosta Japaniin. Ja siis kaikki oli niin tavattoman hyvää, että siis miten se on edes buffetissa mahdollista?! 😀
 
Rokotukset, viisumi ja muuta
Ilman viisumia maassa saa olla 30 päivää. Rokotuksiksi (alueella Puerto Princesa ja siitä pohjoiseen) A ja B -hepatiitti. Mikäli vietät aikaa etelämpänä suositellaan malarialääkitystä. Adapterit kannattaa ostaa paikanpäältä, itse ostin kolme adapteria eurolla. Sähköt ovat yleensä kylissä pois päivisin. Klo 12-18 oli aika perus. Kun sanotaan, että kukonlaulun aikaan, niin Filippiineillä kukot huutavat ainakin läpi yön. Suosittelen korvatulppia mukaan 😀 Hyttysiä on, mutta apteekin sprayt karkoittivat ne hyvin! Ja yksi tärkeä huomio vielä: raha-automaatteja ei ole mitenkään liian paljon. Esim El Nidossa ei yhtäkään. Ainoat, johon me törmättiin, löytyivät Puerto Princesasta. Kortilla ei voi maksaa juuri missään, eli kannattaa varata käteistä reilusti mukaan!
Postauksia aiheesta Filippiinit: Randoms From Philippines, Ystäviä Pallon Toiselta Puolelta, When The Sun Goes Down
 
Siinäpä se meidän loma kaikessa lyhykäisyydessään. Toivottavasti ei ollut liian epäselvä kokonaisuus! Filippiinit oli upea kokemus ja voin suositella sitä ihan kaikille! Mikäli heräili muuten jotain kysymyksiä, antaa paukkua! 🙂
Ps. samantyyppisen matkapostauksen olen muuten tehnyt myös Sri Lankasta, lue postaus täällä.
 
T. Sara