Istutaan parhaillaan autossa matkalla mökiltä kotiin. Ei taideta olla ainoita. Autojono matelee hidasta vauhtia Kouvolan liittymän kohdalla ja Radio Novalta raikaa samat hitit kuin 10 vuotta sitten. Mutta mikäs tässä, eipä meillä kiire ole. Salmiakit tosin on jo syöty.

Juhannus oli rentouttava, oikeastaan koko juhannusviikko oli. Tarkoitukseni oli pitää etäviikko mökillä, mutta ei sitä ehkä siksi voi oikein kutsua. Tein töitä suunnilleen kaksi tuntia päivässä.

Vietin 5 yötä meidän mökillä Haminassa ja juhannusviikonlopun Juuson mökillä Suomenniemellä. Valvottiin myöhään ja nukuttiin pitkään. Kuunneltiin vanhoja suomihittejä, kokkailtiin ja pelattiin lautapelejä. Uitiin helteessä ja kaatosateessa. Käytiin uistelemassa ja nautittiin hiljaisuudesta.

Parasta oli kun lähdettiin perjantaina extempore juhannustansseihin veneellä, tuntia ennen ovien sulkemista. Ehdittiin just sopivasti pyörähdellä Kultaisen nuoruuden tahtiin. Hyvää harjoitusta ensi viikonlopun häihin! 😀

Oli niin ihanaa ettei olisi tehnyt mieli lähteä vielä kotiin. Päätettiinkin vielä tänään viettää kokonainen mökkipäivä saaressa. Lämmitettiin sauna ja hypittiin viimeiset pommihypyt laiturilta ennen kotimatkaa.

Miten mieletön juhannus. Olipa ihana olla mökillä vuoden tauon jälkeen. Muitsinhan minä, että siellä on kaunista, mutta pikkuisen taas yllätti, että näin kaunista.

Akut on ladattu uutta viikkoa varten! Toivottavasti sielläkin! <3

Ps. auringonlaskuja tulee ikävä.

 

  

 

 

xx Sara

Tags:

 

Meri kimaltelee auringossa ja kaislat tanssivat tuulessa. Lounaistuuli puhaltaa tänään kovempaa kuin aikaisempina päivinä. Mökkilaiturilla ei voi pelata korttia, mutta kylmä siinä ei missään nimessä ole. Havahdun miettimästä, että jos aallot olisivat hieman korkeimpia, vaikka tuplakokoisia, voisikohan niillä surffata?

Sorsapoikue näyttää siltä kuin olisi joutunut ahdinkoon. Koko perhe on ajautunut kaislikkoon. Ehkä tuulelta suojaan? Tuskin niillä mitään hätää on.

Mökkipihan suunnilleen jokaiseen puuhun on tänä keväänä kiinnitetty linnunpönttö. Ollaan seurailtu lintujen liikkeitä ja availtu lintukirjaa tiheään tahtiin. Isä on jopa hankkinut lintukirjan, jolla pystyy soittamaan eri lintulajien laulua. Aina ei ole varma tuleeko äänet kirjasta vai luonnosta.

Kolme ja puoli päivää takana mökillä. Se ei ole ihan hirveän paljon, mutta siinä ajassa on ehtinyt jo rentoutua ja tottua erilaisiin rutiineihin, kuten aamu-uintiin ja tiskiveden lämmittämiseen hellalla.

Valokuvaaminen tuntuu ihanalta. Kauneutta ja lämmittäviä muistoja on ympäristössä niin paljon, että voisin viettää täällä vaikka kuukauden kamerani kanssa. Valokuvaaminen herättää muistot uudestaan henkiin ja auttaa tarkastelemaan niin muistoja kuin miljöötäkin uusin silmin.

Selasin eilen vanhaa vieraskirjaa. Sieltä löytyi merkintöjä vuosikymmenien takaa. Ensimmäinen merkintä oli vuodelta -80. Siinä äiti ja hänen viisi ystäväänsä seisovat aitan edessä talkoohommissa. Vuosi ennen kuvan ottoa isä ja äiti olivat aloittaneet seurustelemaan samaisissa maisemissa, mökkirannassa.

Valmistettiin eilen muurinpohjalettutaikina kerrankin oikeaoppisesti ohrajauhoon. Apua miten hyviä letuista tuli, en tiedä olenko koskaan syönyt näin hyviä!

 

  

 

Harvoja asioita, joista en mökillämme pidä on käärmeet. Tai pikemminkin käärmepelko. Ei täällä käärmeitä kovinkaan usein näy, mutta joskus on näkynyt. Joudun joka kerta ulkohuussille lähtiessäni hyväksymään, että saatan metsäpolulla törmätä käärmeeseen. Yleensä juoksen koko matkan, ihan varoiksi.

Kauneinta täällä on illat. Rakastan sitä kun auringonlasku maalaa puunlatvat kultaisiksi ja pumpulipilviin ilmestyy vaaleanpunaiset ääriviivat. Joskus viivat ovat oransseja, joskus purppuraisia. Toissapäivänä laskeva aurinko oli kuin suuri tulipallo. Näytti kun vastarannan pieni bonsaisaari olisi ollut ilmiliekeissä.

Rakastan aamu-uintien ja iltasaunan jälkeistä raukeaa oloa. Pihatöihin uppoutumista ja perunoiden pesemistä. Sitä kun ulkona vietetyn päivän jälkeen kietoutuu 70-luvun retrolakanoihin ja nukahtaa välittömästi.

Keittiöstä kuului juuri lause, joka sai minut nostamaan katseeni ja naurahtamaan. Yleensä en kuule ympäriltäni mitään kun olen koneella, mutta tällä kertaa havahduin: “Nyt mennään ulos ja minä haluan lasin proseccoa”.

Mukavaa juhannusviikkoa!

 

 

xx Sara

 

Kello on 13:03 lauantaipäivänä ja makailen edelleen sängyssä. Huomio heti alkuun: postauksen Italian loman kuvituksella ei ole yhtään mitään tekemistä tekstin kanssa.

Olen selannut kaikki mahdolliset iltapäivälehdet, plärännyt uuden tuulettimen käyttöohjeet. Kuunnellut Aladdinin soundtrackia (tänään leffaan!) ja muutaman podcast-jakson (ja hakannut vähän väliä 15 sek kelausnappia, kun ajatus harhaillut ties missä).

Syönyt jo kaksi aamupalaa.

Vähän huono omatunto, koska kesälauantai ja ulkona paistaa aurinko ja täällä minä vaan homehdun ilman mitään kunnollista syytä. Edes ikkunaa en ole avannut, voin vaan kuvitella miten huono ilma täällä on. Ja edelleen siis sängyssä, vaikka heräsin jo 5 tuntia sitten. Mutta kaipa sitä joskus voi näinkin päivää viettää. Kesälläkin. Vaikkei olisikaan kuumeessa tai migreenissä. Tai darrassa.

Juuso lähti viikonlopuksi pelaamaan golfia. Tuntuu oudolta olla viikonloppua yksin kotona. Yleensä se olen minä, joka on menossa.

Loman jälkeinen työviikko hurahti ennätysvauhtia. Rästihommia ja haastatteluja. Olin eräässä podcastissa vieraana keskustelemassa ilmastoahdistuksesta ja eilen puhumassa lehteen ulkonäköpaineista. Tärkeitä aiheita molemmat, oli mahtava päästä mukaan! Innolla odotan näiden julkaisuja!

 

 

 

Ei muutenkaan mikään perusviikko tämä. Olin nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä graffiti maalaamassa, kiitos mimmit peinttaa! Vitsit se oli haastavaa. Mä alan ymmärtämään niitä kaikista rumimpia teoksia, kun sitä miettii, että miksi joku on tommosenkin tohon tahallaan sutannut. Mutta todennäköisesti se on vaan parasta mihin seinään suihkuttaja on pystynyt. Ei ole helppo laji tämä ollenkaan 😀 Se mitä en ymmärrä, on graffitit siellä, mihin ne ei kuulu. Taiteilkaa siis siellä, missä se on sallittua! PS. oon aina miettinyt, että saako toisen graffiti maalauksen päälle tehdä omansa. Vastaus kuuluu, että saa. Pitää vaan kuulemma odottaa, että itse tekijä saa omasta teoksestaan kuvan, jonka jälkeen tila on vapaa!

Tällä viikolla on tapahtunut myös toinenkin ennennäkemätön juttu: olen käyttänyt joka päivä huulipunaa. Kiitos Labellon matalan kynnyksen huulipunatikku, pääsit suosikikseni!

Eilen kävi nolo homma. Istuin verkkarit päällä keittiön pöydän ääressä näpyttämässä läppäriä kun puhelimeen kilahti ilta seitsemältä viesti: “Sara, ootko sä tulossa, ne tulee kohta?!“. Shit. Yllärinä järkätty valmistujaisdinneri, oliko se tänään?! Olin merkannut väärälle päivälle. Onneksi en ollut pessyt meikkejä pois, ei nimittäin ollut kaukana. Tilasin taksin, heitin mekon päälle ja lisäsin kerroksen matalan kynnyksen huulipunaani 😀 Vartissa olin jo töööläisessä tapasravintolassa. Ja kolmen tunnin jälkeen vielä ihastelemassa seurueemme karaoketaitureita KGB:ssä. Mietin miten mahtavaa olisi osata laulaa. Oon joskus haaveillut laulutunneista tai kuorosta. Ihan vaan huvikseen. Vaikken laulaa osaakaan, musta laulaminen on silti kivaa. Ja samaan aikaan sairaan jännittävää. En ole koskaan uskaltanut laulaa karaokea yksin!

 

  

 

En ole kahteen ja puoleen kuukauteen harrastanut mitään muuta liikuntaa kuin lenkkeilyä, ja voin kertoa, että se näkyi ja tuntui torstaina kun tauon jälkeen palasin TFW:lle. Maitohapot pamahtivat kohtalaisen iisissä treenissä reisiin jo tunnin puolivälissä. Siis käytännössä kehonpainokyykyistä?! Hullua miten se meneekin näin, että juosta jaksaa vaikka kuinka, mutta muutama kyykky saa jäsenet vapisemaan?!

Hei ja se Kallion lenkkiryhmä! Se pitää muuten pistää pystyyn kesän aikana. Viimeistään loppukesästä! Vähän oli puhetta, että käytäisiin syyskuun lopussa vetämässä Espoon rantamaratonilla puolikas (juuri kun puhuin, että nyt loppuu juokseminen haha). Mutta silleen kivalla fiiliksellä ja rennolla treenillä, ei verenmaku suussa ja ennätysajalla.

Huomenna häippäsen viikoksi mökille perheen kanssa. Vaikka ei tästä niin hirveän kauaa ollut kun viimeksi hengattiin, mutta toisaalta tällä jengillä sitä viihtyisi vaikka vuoden neljän seinän sisällä. Mökki-ikävä on valtava <3

Näen jo itseni laiturilla makoilemassa skumppalasin kanssa, mutta todellisuus on kyllä vähän erinäköinen. Etätöitä on tehtävä jonkun verran ja sen lisäksi mökillä on tosi paljon hommaa. Metsää pitää raivata ja puutöitä tehdä, mutta eiköhän meillä ihan lystiä tule kuitenkin olemaan <3

 

     

 

Nyt mä ryhdistäydyn. Pesen ensinnäkin hampaat (yök) ja puolipakotan itseni ulkoilmaan. Ihanaa viikonloppua tyypit 🙂

 

xx Sara

Tags: