Kerroin kuukausi takaperin teille 5 AM clubista. Olen pitänyt uudesta rutiinistani nyt pari viikkoa vapaata. Ja nyt huom “pitänyt vapaata” eli siis keksimällä keksinyt syitä skipata aamulenkit ja -rutiinit: olen mennyt liian myöhään nukkumaan, räntäsade, duunireissut…

Rehellisesti sanottuna hieman pelkäsin, että tässä tulee käymään näin. Huomaan etten ole voinut yhtä energisesti kuin alkusyksystä ja se harmittaa suunnattomasti. Josko sitä olisi vihdoin aika ottaa itseään niskasta kiinni ja kääntää veneen keula takaisin oikeaan suuntaan.

Tänään nousin hieman aikaisemmin, 5 AM + 1,5H. Puin lämpimästi päälle ja hyppäsin pyörän selkään. Aamu oli ihanan kirpeä. Vesilätäköt olivat jäässä ja tienvarteen parkkeerattujen auton tuulilaseilla oli lunta kun pyöräilin seiskan maissa kohti Isoisänsiltaa ja Mustikkamaata.

 

  

 

Mustikkamaa on kilometrin päässä sijaitseva saari, johon karkaan yleensä haukkaamaan happea. Vaikka vastarannalla näkyy niin Kalasatama kuin Tuomiokirkko, pystyy luonnon ja sen vaikutukset silti aistimaan. Tykkään tulla tänne juoksulenkille tai kävelylle. Kesäisin iltauinnille tai ulkosalille. Tenniskenttiäkin löytyy.

Jos haluan vaihtelua Mustikkamaalle, suuntaan yleensä Lammassaaren ja Fastholman ulkoilupoluille. Nämä reitit on täynnä lintutorneja ja kaunista luontoa. Täydellisiä ulkoilumaastoja!

Tuntuu, että meikäläisen marraskuu kaipaa nyt uusia ulkoilualueita. Etenkin niille kortilla oleville aurinkoisille päiville. Siispä ajattelin kysellä apua teiltä. Jos sinä lähdet Helsingissä luontoon ulkoilemaan, mihin menet? Löytyykö sinulta vakio istuskelukallio tai tuttu juoksupolku? Ilmianna suosikkisi!

 

*takki saatu kampanjan yhteydessä: Peak Performance

 

 

Taivaalla ja merenpinnalla näkyi hattaran sävyjä. Aurinko nousi Korkeasaaren takaa. Mikä ihana päivän aloitus.

 

 

xx Sara

Tags:

 

Sormet on kohmeessa vaikka päällä on kaksi neuletta. Puolitoista tuntia ulkokuvauksissa seisomista oli näköjään liikaa. Lämmittelen käsiä välillä tuoksukynttilän liekin lähellä. Ajoittain jopa niin intohimoisesti, että onnistuin jo polttamaan etusormeeni pienen rakkulan.

Matkalaukut makaavat Budapestin jäljiltä eteisessä kolmatta päivää. Niihin on jo alkanut tottua 😀 Olen vaivihkaa heittänyt avonaiseen laukkuläjään muitakin pesua kaipaavia vaatteita. Treenikassinkin näköjään.

Meidän risteyksen puut ovat yhtä lukuunottamatta tiputtaneet kaikki lehtensä. Väriloisto on vaihtunut risukasaksi. Yksi keltainen vaahtera sinnittelee vielä sumun keskellä. Sadepisarat ropisevat peltisiin ikkunalautoihin, ilma olisi täydellinen leffamajan rakentamiseen. Ehkäpä kasataankin sellainen viikonloppuna!

 

 

 

Mulla on ristiriitaiset fiilikset käsillä olevasta vuodenajasta, huomaan että pimeys alkaa vaikuttamaan. Toisaalta fiilistelen tätä kotoiluvaihetta ja toisaalta taas en siedä ollenkaan. Tämän päivän ulkokuvaukset vaativat ainakin todellista luovuutta ja lopulta ihan vaan luovuttamista 😀 Keli oli niin harmaa ja sateinen, ettei sitä pelastanut edes räikeä toppatakki.

Räikeästä toppatakista puheenollen, katsokaa mitä löysin vintagekaupasta Budapestista! Joku tässä hameessa puhutteli minua. Ensin se näytti aivan liian tyttömäiseltä, mutta tennareihin ja rentoon yläosaan yhdistettyäni rakastuin. Miten ihanan erilainen! Tällaisia piristyksiä valkoharmaabeige-vaatekaappini kaipaakin. Puin sen heti samana iltana (ja seuraavana päivänä) päälleni. Hame joutuu ehkä odottelemaan täällä Suomen puolella kevään tuloa ellei loppusyksyn säät nyt täydellistä U-käännöstä koe. We’ll see!

Tunnin päästä alkaa 90 minuutin hot jooga ja joogasta mennään porukalla suoraan ulos syömään. Sitä ennen korjaan muuten nuo laukut 😀 Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

kuvat: Janni Ehari

 

xx Sara

Tags:

 

Minulta kysyttiin hetki sitten mikä on työtehtävistäni kaikista mieluisinta? Minkä työtehtävän tekemisestä nautin ylivoimaisesti eniten?

Valokuvaus, kuuluu vastaukseni, mutta vielä tarkemmin uudessa kohteessa kuvaaminen. Rakastan sitä, kun saan kamera kädessä nuuskia uutta ympäristöä ja aistia sen tunnelmaa. Seurata ihmisiä, tutkia rakennuksia ja koluta katuja. Muodostaa kokonaiskuvaa minulle vieraasta kaupungista ja pyrkiä parhaani mukaan taltioimaan kohteesta muodostuneita tunteita kuviini.

Palasin Budapestista kotiin eilen illalla ja olen tänään plärännyt satoja kuvia muistikortiltani. Editoinut ja fiilistellyt ennen kuvien lähettämistä asiakkaalle. Ajatus siitä, että osa näistä päätyy mainoksiin tuntuu ihan pähkähullulta. Ja se, että voin kutsua tätä kaikkea työkseni vasta pähkähullulta tuntuukin. Hitsi, että rakastankin mun työtä!

 

  

  

 

xx Sara