*Kaupallinen yhteistyö: Vaasan & Indieplace

 

Tänä kesänä bao-sämpylät ovat vallanneet ainakin meikäläisen somefeedit, enkä yhtään ihmettele, että miksi! Ruokatrendin taustalla on hiljattain kauppojen hyllyille ilmestyneet Vaasan herkullisen pehmeät The Bao -höyrysämpylät, joiden avulla aasialainen herkkuannos valmistuu vaivattomasti. Olihan hittiruokaa pakko päästä testaamaan!

Bao buneista tulee mieleen meidän muutaman vuoden takainen moottoripyörä roadtrip Vietnamissa. Söin tuolla reissulla ekaa kertaa baoja. Ne maistuivat pienessä kylässä sijaitsevassa, muovituolein sisustetussa ravintolassa suorastaan taivaallisilta. Muistan vieläkin miten vesi nousi kielelle kun pienet täyteen vuoratut höyrysämpylät kiikutettiin tarjottimella eteeni. Ne olivat täynnä värejä ja raikkaita makuyhdistelmiä. Yrttejä, chiliä, vihanneksia, limeä ja ihanaa kastiketta, jonka perään teki mieli kysyä, mutta kukaan ei puhunut englantia. Hampaat upposivat pehmeään bao-sämpylään kuin veitsi sulaan voihin. Miten hyvää se oli!

 

 

Tuo Vietnamin muisto mielessä rustasin puhelimen muistioon ostoslistan ja marssin ruokakauppaan. Päätin ostaa ainekset meidän mökkireissulle ja valmistaa äidille ja isälle kasvistäytteisiä baoja. Vaikka vanhempani ovat Aasiassa paljon reissanneet, ei kumpikaan heistä ollut aikaisemmin tätä herkkua maistanut.

Tykkään etenkin kesäisin (tai no, eipäs nyt huijata… ympäri vuoden :D) tehdä simppeliä, raikasta ruokaa, joka valmistuu vaivattomasti. Valmiit bao-sämpylät ovatkin just täydellistä mökkiruokaa, johon ei tarvita kummoisia kokkausolosuhteita. Ne voi lämmittää näppärästi mikrossa tai vesihauteessa. Ja mikä parasta, hampaat uppoavat Vaasan Bao-höyrysämpylöihin samalla tavalla kuin niihin ensimmäisiin baoihini siellä Vietnamin muovituoliravintolassa.

 

 

Koska kotimaiset vihannekset ovat tähän aikaan vuodesta parhaimmillaan ja edullisimmillaan, päätin ottaa  “kokkisotamaisen” haasteen vastaan: täytteet alle 10 eurolla (3-4hlö). Eli nyt ei enää puhuta vaan helposta reseptistä, vaan myös edullisesta sellaisesta! Resepti koostuu perusjutuista, eli mihinkään erikoiskauppoihin ei tarvitse lähteä – kaikki saa lähikaupasta!

 

 

KAUPPAKUITTI:

riisiviinietikka (100ml): 1€

kurkku: 0,56€

2 porkkanaa: 0,63€

6 retiisiä: 0,59€

korianteri: 1,45€

1 lime: 0,23€

1 chili: 0,18€

sipuli: 0,40€

maustamaton tofu: 1,45€

kalakastike: 0,59€

Vaasan Bao bun -höyrysämpylät: 2,79€/pkt

 

yht. 9,87€

 

Huom. jos yli 2 hlö:ä, kannattaa Bao bun -höyrysämpylöitä varata 2 pkt

 

 

 

BAO BUN – KASVISTÄYTE TOFULLA (3-4 hlö)

 

PIKKELÖIDYT KASVIKSET

1,5 dl vettä

1 dl riisiviinietikkaa

0,5 dl sokeria

1 rkl suolaa

2 porkkanaa

1 kurkku / 2 avomaakurkkua

6 retiisiä

 

MUUT TÄYTTEET

1 pkt tofu

3 rkl soijaa

pippuria

suolaa

1 ruukku korianteria

1 chili

1 sipuli

kalakastiketta

1 lime

2 pkt Bao Bun -höyrysämpylöitä

 

 

  1. Kiehauta vesi, etikka, sokeri ja suola kattilassa. Anna jäähtyä.
  2. Siivuta retiisi ja viipaloi porkkana ja kurkku ohuiksi tikuiksi (tarpeeksi lyhyitä, jotta mahtuvat sämpylän sisään). Aseta ne kannelliseen kulhoon ja kaada liemi päälle. Pistä jääkaappiin maustumaan n. 1-2h.
  3. Leikkaa tofu levyiksi, anna kuivua talouspaperiin käärittynä n. 5-10min. Kuutioi ja paista pannulla tai grillissä. Mausta oman maun mukaan, esim lisää joukkoon 3 rkl soijaa ja pippuria + suolaa tarvittaessa.
  4. Hienonna korianteri, sipuli ja chili. Lohko lime.
  5. Lämmitä baot mikrossa tai vesihauteessa.
  6. Täytä lämpimät baot pikkelöidyillä vihanneksilla, tofulla, korianterilla, sipulilla ja chilillä. Mausta vielä lopuksi kalakastikkeella ja limellä.

 

 

Nam! Sämpylät hupenivat tarjoilulankulta hyvään tahtiin. Oli ihan mielettömän hyvää! Tofua ja pikkelöityjä vihanneksia jäi vielä seuraavalle päivälle. Tätä me tehdään vielä uudestaan!

 

 

 

 

xx Sara

Tags:
,

 

Tajusin tässä, että enpä ole meidän kihloista tai ensi keväänä koittavista häistä maininnut blogissa kuin korkeintaan sivulauseessa. Aihe on kovin toivottu ja ajattelinkin alkaa nyt säännöllisesti rustailemaan blogiin sisältöä meidän suunnitelmista ja häävalmisteluista. Ehkäpä näistä on hyötyä jollekin samanhenkiselle hääparille! 🙂

Startataan siitä yhdestä tärkeimmästä, eli häätilasta. Alkuun ajateltiin, että ei olla kovin vaativia tämän osalta. Että kunhan löytyy joku 130:lle sopiva loft-henkinen valoisa tila, joka ei maksa maltaita ja johon saa tuoda omat ruoat ja juomat. Nooh, voin kertoa, että näitä ei pk-seudulta ihan kauhean montaa löydy! 😀 Yritin neuvotella käyttöön ties mitä hylättyjä teollisuusmiljöitä ja  varastorakennuksia, mutta ei natsannut. Päätettiin laajentaa hakukenttää. Meidän ystävillä oli viime vuonna aivan upeat häät Billnäsin ruukissa. Miljöö ja rakennus olivat juuri sitä mitä haluttiin. Samaa ei viitsitty varata, joten tuumailtiin josko lähistöltä löytyisi meillekin sopiva tila.

Sitten törmättiin Kuparipajan Mustaan Saliin. Googlasin kaiken mitä sain irti. Tila toimii kesäisin näyttelykäytössä ja on vuokrattavissa kesäsesongin ulkopuolella yksityiskäyttöön. Kahlasin läpi hääkuvia, keskustelin stailistin kanssa, joka oli suunnitellut salissa kuvaukset ja jututin tuttuani, joka oli käynyt tilassa. Hyvin meille tyypilliseen tapaan toimittiin nopeasti. Soitin Kuparipajalle, vuokrasin tilan ja varasin viereiset hotellit hääviikonlopuksi. Tässä vaiheessa ei oltu nähty tilaa livenä, eikä itse asiassa koskaan käyty edes Fiskarsissa.

 

 

Eilen lähdettiin viimein kurkkaamaan meidän häätilaa ja vierailemaan ensimmäistä kertaa ikinä Fiskarsin ruukkikylässä. Google maps näytti 1h 20min Helsingin Kalliosta Fiskarsin ruukkiin. Kun päästiin perille kävelin kamera olalla ristiin rastiin ja pihisin intoa kuin pieni lapsi. Ruukkikylän upeita rakennuksia, vehreitä puistoja, Fiskarsinjoen päällä kulkevia siltoja ja ihastuttavia käsityömyymälöitä. Miten kaunista kaikkialla! Ollaanko me edes Suomessa?

Itse häätilassa, Kuparipajan Mustassa Salissa on tänä kesänä Onoman ilmastokriisin keskellä syntynyt NIITTY-näyttely, joka haastaa pohtimaan arjen tapoja ja uusia vastuullisempia polkuja kohti kestävämpää tulevaisuutta. Ostettiin pääsyliput näyttelyyn ja kiinnitettiin pyöreät tarrat rintaan. Astuttiin ovesta sisään käsi kädessä, silmät kiinni. Saatiin kummastuneita katseita kun avattiin kolmosella silmät. Edessä avautui korkea sali ja sen näyttävät, mustakarmiset ikkunat. Hitsi miten upea! Se oli vielä upeampi kuin kuvissa!

Häihin on palkattu somistaja ja kukkavastaava, joiden kanssa tehdään yhdessä somistussuunnitelma. Väreissä tulee todennäköisesti näkymään ainakin persikkaa ja beigeä. Itse vihkiminen tulee todennäköisesti tapahtumaan tuossa kasvihuoneen edustalla! Siinäpä kaikki mitä tässä vaiheessa tilasta tiedetään! 🙂

 

 

Postaustoiveita hääaiheista? Pistäkäähän kommentteihin jos tulee mieleen joku, josta erityisesti haluaisit kuulla! 🙂

 

xx Sara

Tags:

*Kaupallinen yhteistyö: Halla Halla

 

Tässä on minä ja mun ihana ystävä ja kollega Veera. Meissä on oikeastaan ihan hurjan paljon samaa. Ollaan molemmat aika iloisia ja helposti innostuvia tapauksia. Me rakastetaan seikkailuja, valokuvausta, pitkiä keskusteluja, lierihattuja ja viiniä.

Mikä meissä sitten on eriä? Meidän kehot. Me ollaan erimuotoisia.

Toinen on tuntenut epävarmuutta kurveistaan ja toinen taas kurvittomuudestaan. Eikö ole hullua? Mä edustan pienempikokoisena sitä median suosimaa vartalomallia, joka ei saa osakseen samanlaista arvostelua kuin siitä muotista eroavan vartalo. En tiedä missä pisteessä olisin jos kehoani arvosteltaisiin julkisesti ruokakaupan käytävillä tai pilkattaisiin keskustelupalstoilla. Pelkkä ajatuskin siitä, että joku joutuu oikeasti kokemaan tällaista saa kyyneleet nousemaan silmiin.

 

 

 

Oon ollu aina tosi epävarma rinnoistani. Jostain syystä tämän ääneen sanominen hävettää. En ole ihan varma johtuuko se siitä että aihe on niin arka vai suuremmassa mittakaavassa niin mitätön. Mua on arvosteltu tästä teini-iästä asti, ja jokainen kommentti on jättänyt jäljet. Oon miettinyt monesti tuntisinkohan itseni enemmän naiseksi jos hankkisin silikonit? Olisinkohan onnellisempi? Oon tullut aina siihen tulokseen, että pyh. Jokainen tekee keholleen just sitä mitä haluaa, mutta ulkopuoliset paineet ja ilkeät kommentit on väärä perustelu lähteä muokkaamaan kehoa. Mulla on sitäpaitsi oikeastaan tosi hyvä olla mun kehossa. Mä oon oikeastaan just minä ja just hyvä, just tällaisena.

Jos kokoajan keskitytään vaan niiden ulkoisten virheiden etsimiseen ja paranteluun, livahtaa elämä helposti ohi. Puhutaan, että tyytyväisyyden määrä on vakio. Hankinnat ja saavutukset ruokkivat toisiaan. Halutaan enemmän, uutta ja lisää. Meille ihmisille ei riitä mikään, ennen kun päätetään, että nyt riittää.

Mitäpä siis jos lopetettaisiinkin se kehon virheiden etsiminen ja keskityttäisiin ihan muihin juttuihin?

Unelmavartalo on tässä ja nyt. Sen kanssa voi uida, tanssia ja käydä ravintolassa. Siinä on hyvä olla ja se tuo sinulle nautintoa. Unelmavartalosta kannattaa pitää hyvää huolta. Halia ja ruokkia hyvin. Pestä ja pitää hyvänä. Se on meidän elämämme ainoa keho ja se on tehnyt eteemme ihan valtavasti ponnisteluja. Se ansaitsee haukkumisen sijaan kunnioitusta ja taputuksen olalle.

 

 

Halla Hallan uusi Self Love Zone -mallisto sai inspiraationsa pop up -myymälän sovituskopeilta. Vaikka pinkissä kesämyymälässä on ihana tunnelma,  joutui henkilökunta kuuntelemaan päivä toisensa jälkeen, kuinka sovituskopeissa naiset haukkuivat ääneen omia kehojaan. Se oli kuulemma pysäyttävää. Omistajat Salla ja Hanna halusivat tehdä asialle jotain: syntyi Self Love Zone -uikkarimallisto.

Self Love Zone -mallisto on hurraahuuto meille jokaiselle. Se haluaa muistuttaa ja kannustaa sinua rakastamaan elämäsi tärkeintä ihmistä, eli itseäsi <3 Mallisto on täynnä ihania värejä, printtejä ja erilaisia malleja. Koot kulkee XS:stä XL:ään ja mitoitus on suht tavallinen. Uikkari tosin saa olla tiukka, eli suosittelen kokeilemaan jopa kokoa pienempää (mulla normaalisti S, mutta näissä XS). Self Love Zone -mallisto, kuten kaikki muutkin Halla Hallan mallistot on valmistettu merestä nostetusta muoviroskasta. Eettisen merkin uikkarit eivät ole markkinoiden halvimpia, eikä pidäkään. Kankaan valmistus on arvokkaampaa ja tuotteiden valmistuksesta maksetaan reilu korvaus Balilla sijaitsevan tehtaan työntekijöille.

Ennen Halla Hallaan tutustumista bikinit/uikkarit, jossa ei ollut mitään toppauksia, eivät tulleet kuuloonkaan. Ahdisti. Sittemmin oon tajunnut, että mallilla on väliä! Ja tässä Halla Halla on onnistunut ihan hirmuhyvin. Malliston suunnittelussa on huomioitu taitavasti erilaiset vartalotyypit. Sen lisäksi, että Halla Hallan uikkarit ovat käännettäviä, voi monet niistä solmia useammalla tavalla! Meillä on Veeran kanssa sama uikkari päällä, se on vaan solmittu eri tavalla (Kenza one piece – Lila)! Molemmat ovat valinneet itselleen mieluisan tavan solmia 🙂

 

 

Aloitin juhannuksena lukemaan Sara Karlssonin ja Pia Sievisen kovasti ylistettyä kirjaa Hyvän Elämän Anatomia. Se on ihana. Jo heti kirjan toisella aukeamalla tuli vastaan kappale, jonka viereen piirsin ison vaaleanpunaisen sydämen:

“Kun olosi on samea tai tyytymätön, keskity huomaamaan mitä ajattelet? Kannustatko ja kunnioitatko itseäsi? Vai pyöritteletkö mielessäsi itseesi, muihin ihmisiin ja elämäsi tapahtumiin kohdistuvia moitteita ja vähättelyä? Miltä tuntuisi luopua kielteisistä ajatuksista? Hengittää syvään ja todeta: en tahdo enää vähätellä itseäni ja elämääni, tahdon kokea tyytyväisyyttä. Kokeile.” – Sara Karlsson, Pia Sievinen: Hyvän Elämän Anatomia.

 

Sara: Twist top – Aloha & Dust bottom – Aloha   //   Veera: Maya One Piece – Yin

 

Kunnioitus itseämme kohtaan heijastuu tunteiden lisäksi ympäristöömme. Kun valitsemme ajatella kunnioittavasti ja lempeydellä, alamme nähdä kauneutta ja rakkautta ympärillämme. Se on hullua, mutta totta.

Tammikuussa 2019 rustasin tavoitteita uudelle vuodelle. Sain Minniltä inspiraation. Heidän perheellä oli kotona nollatoleranssi ulkonäkökritiikille. Ei kommentoitu omaa, eikä muiden kehoja. Ei telkkarissa, ei edes piirretyissä. Ei toisten asuvalintoja tai hiusmalleja, jotka eivät jostain syystä miellytä omaa silmää (koska sillä ei ole mitään väliä mitä sinä ajattelet!).

Tämä on ollut yksi parhaista uv-lupauksistani ja se on pysynyt kohtalaisen hyvin. Se on auttanut kunnioittamaan ja hyväksymään enemmän itseäni ja muita. Kun asiat jättää sanomatta ääneen, ne ei ole enää niin todellisia. Ne ei satuta samalla tavalla. Ja mikä parasta, ne alkavat hiljalleen vähentyä myös omasta ajattelusta.

Jokaisen keho on jokaisen oma asia. Ei sinulla, eikä minulla ole oikeutta kommentoida toisen kehoa. Vauvamahaa ei sanota valtavaksi eikä isälle kertyneille lomakiloille naureskella. Harmittominakin tarkoitetut kommentit voivat aiheuttaa syviä haavoja. Jos tuttavasi on laihtunut paljon lyhyessä ajassa, kysy varovasti onko kaikki kunnossa.

Puututaan niihin tilanteisiin, jossa kehoja arvostellaan, vaikka oltaisiin ulkopuolisia ja se epämukavalta tuntuisikin. Maailmaa muutetaan teoilla.

 

Pam top – Mamba & Cheeky bottom – Mamba

 

Käyn läpi toukokuun lopulla mökillä napattuja kesäisiä kuvia. Näytölle lävähtää kuva, jossa takareisissä ja pakaroissa näkyy raskausarpia ja selluliittia. Takapuoleen on jäänyt iso punainen rinkula terassituolilla istuskelusta. Normaalisti poistaisin kuvan alle puolessa sekunnissa ja hyppäisin seuraavaan, mutta tämän kohdalla pysähdyn. Tarkastelen sitä hetken. Tallennan.

Vastaavanlaisiin kuviin harvemmin törmää mun kanavissa. Julkaistavat kuvat valitsen aina sieltä skaalan edustavimmasta päästä. Niissä iho on sileä ja raajat näyttää mielummin pidemmiltä kuin lyhyemmiltä. Ei siinä, kyllä nekin ihan todellisia ovat, eivät vaan kerro koko totuutta. Osa totuudesta nimittäin piilotetaan ja deletoidaan alle puolessa sekunnissa.

Kun ruokkii itseään pelkästään tietynlaisilla mielikuvilla ja näkee oman kehonsa kuvissa tietynnäköisenä, siihen tottuu. Koen, että olen identifioinut itseni just siihen tietynnäköiseen ja tietynlaiseen Saraan, josta olen vuosien ajan pitänyt kynsin ja hampain kiinni. Sitä alkaa ajatella, että tuolta minä näytän, enkä miltään muulta.

Iloitsen ihan valtavasti siitä että mediassa alkaa pikkuhiljaa näkyä aitous ja erilaisuus (esim katalogikuvissa eri kokoiset/väriset/ikäiset kehot), mutta samaan aikaan poistan itsestäni ne “epäedustavat” kuvat ja editoin näppylät piiloon? Miksi ihmeessä toimin näin?

Päätän julkaista kuvan, vaikka se saakin minut alkuun tuntemaan itseni epävarmaksi. Se kannatti. Kuvasta tuli kaikkien aikojen tykätyin ig-kuvani. Tätä selvästi tarvittiin.

Näin jälkeenpäin tarkasteltuna en näe ylemmässä kuvassa oikeastaan enää mitään erikoista, silmäni ovat jo tottuneet siihen. Mainio esimerkki siitä, että me ja meidän silmät tarvitsemme tätä. Muutoksen aikaansaamiseksi, me tarvitaan variaatiota niiden siloteltujen kuvien rinnalle. Me tarvitaan kuvia julkaistavaksi sieltä skaalan toisestakin päästä. Raskausarpia, rupia, finnejä, selluliittia, silmäryppyjä ja vatsamakkaroita.

 

kuvat: Johanna Rontu

edit: Veera Bianca

 

 

SELF LOVE -haaste

Me halutaan Veeran kanssa haastaa teidät Self Love Zone -haasteeseen. Me molemmat ollaan sitä mieltä, että some tarvitsee lisää totuuden erilaisia sävyjä, ei pelkästään niitä kärkipään otoksia! Haastetaan teidät jakamaan someen itsestänne myös sellaisia kuvia, joista tunnette ehkä epävarmuutta. Sellaisia kuvia, joita ette olisi ehkä aiemmin jakaneet. Avatkaa ja tarkastelkaa syitä epävarmuuksien takaa. Ja lopulta vaan haistattakaa pitkät niille! #selflovehaaste <3

Ihanaa kesää tyypit! You rock!

 

 

xx Sara