Bikini Fitness – ei ikinä

Jengi kyselee vähän väliä treenitavotteistani: “treenaatko johonkin kisoihin?”. Kun kerron treenaavani ihan vaan huvikseen ja omaksi ilokseni, saatan saada hölmistyneen ilmeen vastaukseksi.
Missä vaiheessa kaikkien on pitänyt alkaa tähtäämään johonkin helkkarin kisoihin tai olemaan jollain bikini challengella?
Mun suhtautuminen fitnesskisoihin on aina ollut negatiivinen. Jos pistää vastakkain esim triathlonin ja fitnesskisat, kumpi on mielestäni parempi ja arvostettavampi juttu? Ei tarvi muuten kauaa odotella vastausta. Molemmat vaativat kyllä työtä ja päättäväisyyttä, sekä molemmat kertovat itsensä haastamisesta ja -ylittämisestä. Mistä siis tämä negatiivinen suhtautuminen fitnesskisoihin?

Överimaalirusketus ja jättimäiset reisilihakset yhdistettynä kitten heelsseihin ja glitterbikineihin ei välttämättä ole suosikkicombojani. Myöskään ulkonäöllä kisaaminen ei kuulu lemppareihini. Mutta nämä eivät ole ne ainoat syyt. Keskusteltiin aiheesta yhtenä iltana ja koin vihdoin valaistumisen tähän bikini fitness -takakireyteeni.
Urheilun ja liikunnan pääidea hämärtyy kun tavoitellaan täydellistä lihaserottuvuutta ja kilpaillaan lavalla bikineissä siitä kellä on isoin hauis ja tiukin reisi. Tätä ennen on tehty aivan järkyttävästi työtä, kehitytty ja omistauduttu tähän päivään täysillä, mutta sitten blöööö, koko homma vaan lösähtää mun silmissä siihen h-hetkeen. Motiivi on loppujen lopuksi kuitenkin pinnallinen. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Kyse ei ole siitä kuka on vahvin, vaan siitä kuka näyttää vahvimmalta.
Oon ehkä vanhanaikainen, mutta mua kiinnostaa se mihin pystyn, miten kehityn, miten jaksan, miten tunnen, miten olen voittaja kun onnistun jossain, jonka eteen olen tehnyt paljon työtä. Mulle tavoite meinaa sitä, että pystyn johonkin suoritukseen (enkä nyt tarkoita lihasten pullistelua), jonka eteen olen tehnyt paljon töitä. Se, että treenaisin vuosia vain siihen, että voin nousta lavalle seisomaan, ei tunnu yhtään houkuttelevalta.
Jos motivaationi treenaamiseen olisi pelkkä ulkonäkö, olisin lopettanut jo aikoja sitten. Enkä nyt väitä, että fitnesskisoihin tähtäävät olisivat vain ja ainoastaan pinnallisia. Mielestäni on vaan ahdistavaa, että se on lopullinen tavoite.
Hyvältä näyttäminen on erittäin jees. Hyvältä näyttäminen sillä kustannuksella, että se rynnii olkapäätekniikalla elämäsi, ystäviesi ja kaiken kivan edelle, on erittäin epäjees. Work hard – play hard, ylitä itsesi salilla – lusikoi kinuskikakkua synttäreillä. Voin kertoa: toimii.

Liian monta kertaa olen lukenut blogeista ja lehdistä juttuja “Fitness-elämäntapa pelasti minut syömishäiriöstä”. Ei, vaan fitness-elämäntapa teki syömishäiriön sairastamisesta laillista. Miten pakonomainen treenaaminen, överihifistely ruoalla ja rasvattoman kropan ihailu eroaa syömishäiriöstä? No ei yhtään mitenkään.
Edellä mainittu on paperilla ehkä terveellisempää kuin biletys ja alkoholin kittaaminen, mutta rehellisesti mun mielessä ne on tällä hetkellä melkein samalla viivalla.
Jokaisella on omat mielipiteet ja treenitavoitteet. Toisilla tämä ilmiö voi toimia loistavana motiivina liikunnasta innostumiseen (harmillisen usein kuitenkin pinnallisena), toisilla taas aiheuttaa vastareaktion koko touhuun. Minä kuulun jälkimmäiseen.
Suoraan sanottuna viimeaikoina urheilu on maistunut puurolta ja pikkuhiljaa syy siihen on alkanut hahmottua. Rakastan liikuntaa, mutta en halua, että mua lokeroidaan fitnesstyypiksi. Pelkästään salista puhuminen puolituttujen kesken ällöttää. Juhlissa ja illanvietoissa keskustelut menee liian usein treenaamiseen, ja voin luvata, että silloin minä olen hiljaa. Jos joku tuttava sanoo, että sä vissiin käyt nykyään paljon salilla, suunnilleen nolostun.
Missä vaiheessa tää meni näin? Nykyään en haluaisi enää motivoida jengiä liikkumaan, lähinnä motivoida jengiä ottamaan vähän iisimmin. Pitäiskö alottaa uusi ilmiö ja alkaa vaan tykittämään jotain hampparikuvia instagramiin?

huppari Intersport / urheilutoppi Nike / housut Zalando* / lenkkarit Zalando* (*=saatu blogin kautta)

Janni kirjoitti musta ihan älyttömän hyvin postauksessaan The Kesäkunto. Tulevana kesänä aion myös minä olla vyötäröltä sitten vaikka vähän löysempi ja reisitä astetta lihaksettomampi. Meinaan nimittäin nauttia kesästä, enkä ottaa lomamatkalle omia eväitä, treenata kahdesti päivässä, feidata festarit koska treeni ja syödä puistopicnicillä höyrytettyjä papuja, ja näiden edellä mainittujen jälkeen tietysti kiven kovaa väittää että oli muuten best summer evö.
Ehkä yksi ärsyttävimmistä jutuista on juurikin tuo terveysruoan hehkuttaminen tyyliin “vihersmoothie on taivaallista ja se on suosikkijälkkärini” tai “kananmunapohjainen pitsa on yksinkertaisesti normaalia pitsaa huomattavasti parempaa”. No offence ystävät, jotka ootte mulleki näitä suositelleet, lopettakaa itsenne huijaaminen. Miksei voi vaan suoraan sanoa, että joo nää maistuu aivan paskalta, mutta syön niitä koska ne on terveellisiä ja koska niistä ei tule samanlaista ruokamorkkista kuin kermajäätelöstä tai salamipitsasta?
Bikini fitness -ilmiö ei vaikuta enää vaan kisoihin tähtääviin, vaan se tuntuu olevan ilmassa joka paikassa. Tänään istuin ratikassa kun kaksi tyttöä selasivat treenilehteä, jossa oli kooste jostain bikini fitnesskisoista. “Tollahan on selkä ihan paskassa kunnossa” (huom luulin ensin, että tyyliin välilevyn pullistuma, mutta nyt puhuttiinkin siis lihaserottuvuudesta). “Miten tollasessa kunnossa olevia on voitu päästää ees finaaliin, tollahan on tommonen löllömaha suunnilleen”. Tytöistä inspiroituneena päädyin kirjoittamaan tämän tekstin.
 
T.Sara

172 Comments
  • Jennikaro
    Posted at 15:16h, 02 June

    Aamen.
    Olen niiiiin samaa mieltä tästä kaikesta. Liikun omaksi ilokseni, en siksi että saisin täydellisen perseen. (Joka mun ruumiinrakenteella vaatisi asioita, jotka laskisivat muuta elämänlaatuani.)
    Fitness on mielestäni uusi anoreksia, eikä siinä mielessä tippaakaan parempi kuin 2000-luvun alun edeltäjänsä. Milloin kohtuullisuudesta tulisi trendikästä?
    ps: oot tosi fiksu nuori nainen. Aiemmin ehkä luulin että oot vajonnut tän fitnessbuumin syvään suohon, mut tää selkeytti ajatusmaailmaasi hyvin. Kiitos siitä. Toivottavasti tää herättelis muitakin naisia keskittymään liikunnasta nauttimiseen, ei suorittamiseen.

  • jonnnna
    Posted at 15:20h, 02 June

    WORD.

  • Sporttispurtti
    Posted at 15:27h, 02 June

    Uskomatonta mutta mietin tässä IHAN samaa yksi ilta. Harrastan elämäntapaliikkujana kaikenlaista, erityisesti kestävyyslajeja, mutta ihan oikeasti teen sen siksi että rakastan liikkumista, luonnossa olemista, sitä että kehoni toimii jne jne. Totta kai sivutuotteena painoni on ollut viimeiset 20-vuotta sama (olen 42-vuotias) ja olemukseni on ryhdikäs – mutta mikään “lihaserottuvuus” ei toden totta ole koskaan se “maali”. Luen monia liikunta-aiheisia blogeja, ja kyllä minusta on selkeä ero miten kirjoitetaan “fitnessliikunnasta” ja “urheiluliikunnasta”. Toiset korostavat aika lailla pelkästään sitä ulkoista puolta, kun taas muut (riippuen toki henkilön tavoitteista) vaikka kisakokemuksia, elämyksiä urheilun parissa ja kehittymistä suorituksissa. Mielenkiintoista. Ei tämä minusta aiemmin jotenkin näin mennyt…? Ja se, että minuakin yritetään välillä laittaa johonkin “terveysfitnessfanaatikko” -laatikkoon, on vähintäänkin mielenkiintoista – ottaen nyt huomioon että olen elänyt näin melkeinpä koko elämäni 🙂 Onneksi tuo ikä suojaa jo pahemmilta luuloilta ehhehe. Oikein hyvää liikunnallista jäätelökesää sinulle ja kaikille lukijoille! Nautitaan kesäisestä luonnosta, oli se sitten vaeltamalla, lokoilemalla auringossa tai vaikkapa pyöräilemällä.

  • Hanna
    Posted at 15:38h, 02 June

    Aamen Sara. Ihan huikee asiateksti sulta! Ite oon miettiny tota samaa ja mua on alkany tympii instagramin #fitness kuvat, ja on tullu sellainen olo et pitäiskö nyt salilta julkaista kuva et mäkin oon samanlainen vaikka en oikeesti ookkaan. Mä ainakin liikun oman hyvän olon takia ja että se on kivaa! 🙂

  • essi
    Posted at 15:39h, 02 June

    Asiaa!! Sara, oot vaan niiiin MAHTAVA! Kiitos, että pidät tätä blogia, ja pidä toi asenne! 🙂

  • elluuu
    Posted at 15:40h, 02 June

    Siis luin kans Jannin tekstin ja oon ihan samoilla linjoilla teitin kans! 🙂 Te ootte muutenki molemmat ihania ! 😀 ihanaa kesää teille! 🙂

  • Heidi
    Posted at 15:41h, 02 June

    Niin samaa mieltä, itelläkin tuli salista tauko, kun rupes niin rassaamaa tää fitness-hössötys, huooooh. lenkkipolkuja ja aerobista nyt sit toistaseksi!

  • Nina
    Posted at 15:41h, 02 June

    Huippua Sara! Hyvä että linkkasit tämän postauksen FB:ssä vielä näin jälkikäteen, muuten olisin missannut sen. Olen kanssasi niiiiin samaa mieltä! Järki käteen ja kohtuus kaikessa, sillä saadaan parhaita tuloksia (tai ainakin onnellisimpia ihmisiä) aikaan. 🙂

  • juuli
    Posted at 15:42h, 02 June

    hyvä että kirjotin tän koska yhdessä vaiheessa sun blogia lukiessa olin huolissani. treenasit ihan törkeen paljon ja ihmettelin Miksi. rajansa kaikella 🙂 hyvä et sulla ainakin tän tekstin mukaan homma nyt balanssissa! 🙂 todella hyvä kroppa sulla nyt!

  • Inka
    Posted at 15:43h, 02 June

    Oon ite kans pohtinu tätä fitness-buumia ja tullut aika samankaltaisiin lopputuloksiin. En vaan ymmärrä mitä siitä loppujen lopuksi saa, että treenaa vähintään sen vuoden hullun lailla ja sitten menee lavalle vähäksi aikaa pullistelemaan TÄYSIN EPÄNORMAALIN näköisenä ja sitten se homma on ohi. Voittaa tai ei, niin tuntuu, että mitä ihmettä tosta sitten jää käteen. Tuollasen hullun pinnistelyn jälkeen varmaan painiskelee ihan omissa ongelmissaan, kun kroppa palautuu pakostakin hiukan “huonompaan” kuntoon. Ja puhumattakaan siitä, että se unelma kroppa kestää sen hetken, kun ollaan lavalla ja kaikki hiton nesteet ja mitkä lie aineet on imetty kropasta veks! Ihan oikeesti, miks ihmiset kuluttaa tommoseen rahaa ja aikaa?!? 😀 Onko se karmee rääkki ja mauttoman ja hyvin rajatun ruoan syöminen sen arvosta?

  • Senni
    Posted at 15:45h, 02 June

    Asiaa Sara. Tää sai mutki ajattelemaan minkä takia en oo koskaan bikini fitnesskisoista tykännyt ja minkä takia lehtien fitness jutut on vaa saanu kylmät väreet kulkemaa selkää pitkin. Täysin samaa mieltä sun kanssa Sara! 🙂

  • violaa
    Posted at 15:49h, 02 June

    Tähän vielä lisäyksenä voisin mainita tämän nykynuorison (miksei myöskin aikuisten) villityksen. Mennään salille, laitetaan tiukat treenivaatteet, peilin eteen niin että peppu näkyy kuvassa ja otetaan kuvia, joissa taustalla näkyy kuntosalivehkeitä. Sitten väitetään “Käyn tosi aktiivisesti salilla ja treenaan paljon!”. Äh en kestä, miksi näin on pitänyt käydä.. Itsellänikin on yksi kaveri, joka menee salille, hakee kahvakuulan käteen ja ottaa sen kanssa peilin edessä monenmonta kuvaa. Sitten hän menee johonkin laitteeseen, tekee siinä pari toistoa, jää istumaan siihen ja räplää puhelintaan. Musta tää touhu alkaa mennä jo liian pitkälle, jos pitää salista maksaa esim. kuukaudessa 50 euroa ja siellä ei muuta tehdä kuin otetaan kuvia ja väitetään kavereille että ollaan koviakin treenaamaan:-D Joo mikäs siinä jos haluaa välttämättä salilla ottaa ne kuuluisat selfiet sun muut, mutta siinä vaiheessa alkaa hermo mennä kun varataan kaikki laitteet istumalla ja räpläämällä kännykkää.. Huolestuttavaa!

  • Annika
    Posted at 15:50h, 02 June

    Can I get a hell yeah
    Osallistuin itse alkuvuodesta juurikin bikini challengeen, mutta pian tajusin että yritin sillä vaan hallita muuten stressaavaa elämää. Ei mua kiinnosta näännyttää itteäni tai saada mitään lihaserottuvuusmitalia, motivaatio siis oli miinuksella ja lopulta dieettikin tietty vaan lisäsi stressiä entisestään. Lopetin sen sitten kesken ja tein täyskäännöksen treenaamisessa, rupesin jälleen kuuntelmaan itteäni ja tein vaan sitä mikä tuntui just sinä päivänä hyvältä. Tässä edelleen opetellaan elämään itseään varten, mutta kyllä toi dieetin kokeilu avasi jo silmiä sen verran että tiedän taas yhden asian enemmän joka ei sovi mun elämään.
    Kyllä siitä ex tempore juoksulenkistä saa vaan niin paljon enemmän iloa kuin kaksi viikkoa etukäteen suunnitellusta tarkan sykkeen intervallitreenistä, josta ei saa lipsua sitten metriäkään 😀

  • Sari / Sarpukka.com
    Posted at 15:57h, 02 June

    Mä arvostan fitness-kisaajia, siis lajina fitness, mihin kuuluu myös vapaaohjelma. He ketkä elävät kuin kisaajat ilman kisoja, eivät mahdu omaan ymmärykseeni. Joku, joka menee kaverin tupareihin omilla eväillä saa kyllä osaltani ihmettelyt. Jopa kisailijat (pl. kisadieettiläiset) löytävät varmasti sopivaa syötävää sieltä kaverin ruokatarjonnasta, kokonaisuus ratkaisee loppupeleissä! Olen niin samaa mieltä tuosta elämästä nauttimisesta, treenaaminen on hienoa ja tärkeää myös terveyden kannalta mutta mihin piruun sen kultainen keskitie on oikein hävinnyt????

  • Anna
    Posted at 15:58h, 02 June

    Sara olet ihana sisältä ja ulkoa <3 olen samaa mieltä täysin samaa mieltä kanssasi! 🙂 mahdollisimman kivaa päivää sulle!

  • Anette
    Posted at 16:03h, 02 June

    Huippupostaus! Ihan mieletön!
    Se on aivan totta & jotenkin tuntuu, että nykyajan “ihannenainen” on juurikin tälläinen bikinibabe, överipumpatut lihakset,ripulinvärinen rusketus & niin vintage pornon asusteet!
    Mitä tämä on oikeasti? Ihan järkyttävää!
    Tiedän monta nuorta naista tai tyttöjähän he vielä ovat, jotka suunnittelevat tälläisiin kisoisiin menemistä.
    Tai kun katsoo kauniita naisia, jotka tavoittelevat tätä kyseistä “fittnessiä” muuntautuvat hirviöiksi.
    Kaunis kiitos Sara tästä kirjoituksesta!

  • mjai
    Posted at 16:05h, 02 June

    Hmm sinänsä hassua, sillä tuo sun vartalosi näyttää siltä, että eläisit itsekin melko kurinalaista elämää etkä tosiaanka lappaisi kauhalla sitä kinuskikakkua napaasi 🙂
    Mutta hyvä teksti kyllä. Tällaset tekstit varmaan alkaakin lisääntyy kun kaikki alkaa pikkuhiljaa kyllästyyn tähän fitnessbuumiin.

  • merii
    Posted at 16:05h, 02 June

    Sara, musta tää koko ilmiö kans tuntuu tosi kiusalliselta. Ja mä luulen tietäväni mistä just toi sunkin mainitsema nolostuminen johtuu. Me molemmat kuulutaan niihin jotka on liikkunu oikeestaan aina ja joille liikkuminen on ehkä maailman luonnollisin asia. Siks (mustakin!) tuntuu jotenkin tosi oudolta että siitä pitää jauhaa kaiken aikaa 😀 lisäks musta tuntuis äärettömän nololta postata harva se päivä kaikkiin mahdollisiin medioihin kuvia esim.perseestäni tai muuten kropastani (eri asia yksittäiset ennen-jälkeen kuvat jotka oikeesti motivoi muita). Liikunta on ainaki mulle vähän niinku syöminen, sitä tarvii jotta pysyy hyvä fiilis ja muutenkin veto päällä! Ja se siitä – jokainen liikkukoon sen verran kuin tykkää ja omaan elämäntyyliin sopii. Kiitos.

  • Elina
    Posted at 16:07h, 02 June

    Oon niin samaa mieltä sun kanssa.
    Nyt väsyneenä aivan jäätävän työpäivän jälkeen en jaksa kirjoittaa muuta.
    <3

  • rr
    Posted at 16:08h, 02 June

    Elämäni noin kolmas kommentointi blogikirjoituksiin, sillä nyt puhuttiin asiaa.
    Arvostan kaikkia urheilijoita ja heidän tekemäänsä työtä urheilusuorituksen eteen. Minulle urheilu on yksilön tai joukkueen tekemä suoritus, jonka voi jotenkin mitata. Silloin on aina tulos, jota voi lähteä parantamaan seuraavalla harjoituskaudella. Tuloksien saavuttamiseksi urheilijan pitää kehittää fyysisten ominaisuuksiensa lisäksi omaan lajiin kuuluvia taito-ominaisuuksia. Kauneutta ei voi mitata, sitä arvostellaan erilaisilla asteikoilla. Kaikkiin kauneuskilpailuihin pyrittäessä sitoudutaan harjoittelemaan omaa suoritusta, joka varmasti vaatii paljon treenitunteja, kunnianhimoa, urhautumista sekä tietyssä määrin lahjakkuutta, kuten urheilukin. Kauneuskilpailuissa ei mitata kilpailijan taitavuutta, jolloin hänen ei tarvitse harjoitella taito-ominaisuuksia, vain fyysisiä ominaisuuksia. Näiden fyysisten ominaisuuksien harjoittaminen ei myöskään tue kilpailijan taitoharjoittelua, johon urheilijat pyrkivät oheisharjoittelulla.
    Liikunta-alalla työskentelevänä näen tässä hyviäkin puolia, vapaa-aikaa on enemmän ja sitä aikaa halutaan käyttää myös omaan hyvinvointiin. Ihmiset ovat valmiita panostamaan myös rahallisesti enemmän vapaa-ajan liikkumiseensa, joka tietää lisää töitä mulle (jes!). Toivoisin vain kaikkien löytävän innostuksen itse liikunnasta ja sen monipuolisista mahdollisuuksista, jolloin motivaatio kumpuaa jostain muusta kuin instagramin hohdokkaista iskulauseista ja sixpack-kuvista. Olisi sitten niitä töitä vielä kymmenenkin vuoden päästä muuallakin kuin kuntosalilla.

  • Jenni
    Posted at 16:09h, 02 June

    Tosi hyvä kirjoitus! Oon todellakin samaa mieltä monesta kohdasta PAITSI, että kukkakaalipohjainen pitsa on oikeesti hullun hyvää!! 😀 Ja eipä aiheuta mulle jäätävää turvotustakaan, kuten normipitsa.
    Tuntuu monessa semi-fitness blogissakin näkymään hiipuminen, kun on juuri alettu kyseenalaistamaan tuota elämä vs. dietti -asiaa. Nyt on sitten nousussa se hyvinvointi-buumi, että keskitytään siihen, että henkisesti olisi hyvä olla.

  • sonjjj
    Posted at 16:11h, 02 June

    ihanaa että muutkin on samaa mieltä, mustakin tuntuun että salilla käynti ja fitness on mennyt vaan siihen että pitää päästä esittelemään peppua instagramiin. Sitten kun käy salilla niin voi kirjoittaa tietoihin “bikini fitness” vaikka se ei oikein mitenkään muuten käy ilmi. Tästä touhusta on vähän lähtenyt järki :/

  • J
    Posted at 16:14h, 02 June

    Tosi hyvä teksti, oon täysin samaa mieltä!! Ennen kun on vietetty iltaa kavereiden kanssa niin ollaan syöty sitä mitä tekee mieli, mutta nykyään pitää miettiä saako niistä tarpeeksi proteiineja ja vitamiineja ja ties mitä. On ihan eri fiilis viettää mökkiviikonloppua niin että kaikki ottaa rennosti ja jos urheillaan niin pelataan yhdessä lentopalloa, kuin siten että joku on kokoajan vähintääkin venyttelemässä tai tekemässä vatsoja muiden viettäessä mukavaa iltaa.
    Sitten on tietysti ne jotka kovasti puhuvat että osaavat ottaa rennosti ja tekevät sitä mikä tuntuu hyvältä, mutta kyllähän sen heistä huomaa kun on pakko päästä lenkille ja saada päivän raejuustoannos samalla kellonlyömällä kuin eilenkin..

  • Janette
    Posted at 16:17h, 02 June

    Iha huikea teksti!
    Sai mut ajattelemaan, että voisin jopa löysätä mun herkkulakkoa ja ottaa iisimmin, kiitos Sara 🙂

  • Amanda
    Posted at 16:29h, 02 June

    Paras teksti ööh…ever! 🙂 Olen täysin samaa mieltä. Mutta hullua ja pelottavaa miten huomaa itse lähtevänsä samaan mukaan koska koko yhteiskunta pyörii niin tämän homman ympärillä. Instagramissa pyörii pelkät fitness kuvat ja super smoothie kuvat. Scary!

  • Iiris
    Posted at 16:31h, 02 June

    Täysin totta! Syön terveellisesti ja urheilen paljon (nyt nilkka reistailee ja tää on täyttä tuskaa olla menemättä crossfit-tunneille), mutta en voisi ikinä kieltäytyä kesäillan jätskistä ym muista herkuista. Eikä mulle edes tule huono omatunto, vaikka vetäisinkin puolikkaan suklaalevyn XD
    En ole ikinä mainostanut tätä mun elämäntapaa tai lisäillyt Instagramiin salikuvia. Tämän vuoksi järkytyin aika pahasti kun viime viikonloppuna juhlittaessa puolituttu tuli kysymään paljonko kyykkään ?!! Seuraava mies sitten tokaisi, että kyllähän sinulta tuota olkalihasta löytyy. Koko illan sain kuulla oikeastaan pelkästään salijuttuja ja tursus jo korvista ulos. Vaihdoin sitten mestaa, kun alkoi kyllästyttää!

  • Heini
    Posted at 16:31h, 02 June

    Hurraa tälle postaukselle! 🙂

  • AmandaP
    Posted at 16:33h, 02 June

    Täyttä asiaa. Itse laitoin salikortin hyllylle heti, kun toukokuun helteet pamahtivat käyntiin ja samassa meni hyllylle myös tavoite saada vatsalihkaset näkyviin. Tein oikean ratkaisun. Olitkohan se sinä, kuka joskus blogissaan mainitsi henkilöistä, jotka valtakunnallisina juhlapyhinä lisäävät salikuvia someen ja pönkittävät näin fitnessegoaan? Anyways, pointti oli mahtava ja havainto erittäin oikea. Go Sara!

  • reetta v.
    Posted at 16:34h, 02 June

    Meinasin tulla kommentoimaan jotain, että aamen, mutta näemmä moni muukin on kommentoinut samaa. 😀
    Hyvä teksti jokatapauksessa ja täyttä asiaa! Ja odotan kyllä niin paljon, että tällaista meininkiä näkyisi enemmänkin blogeissa ja treenaajien kesken.

  • MN
    Posted at 16:34h, 02 June

    Vihdoinkin joku sanoo sen mistä tuossa bikini fitness on kysymys. Minun mielestä sitä ihanoidaan aivan liikaa . vaikka se on kaikkea muutankun urheilua ! Se on lähempänä sitä että kuka syö vähiten ! Mutta hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa !

  • Roosa
    Posted at 16:42h, 02 June

    Aivan erityisen hyvä kirjoitus!

  • Eve
    Posted at 16:43h, 02 June

    Kiva ja asiallinen teksti!
    Mua ihmetyttää myös se, millon normaalin ruuan syömisestä tuli kiellettyä? Jos sanoo syövänsä aamupalaksi pari leipää juustolla ja kurkulla rahkapurkin sijasta, niin sitä pidetään aivan kamalana rikoksena. Samoin ihan tavalliset kotiruuat kuten makaroonilaatikko, lasagne tai kinkkukiusaus ovat monen mielestä hirveetä mättöä, joita saa syödä vaan “herkkupäivänä”. Mihin tää maailma on oikein mennyt, kun jo aivan normaalin ruuan syömisestä pitäis potea jotakin ruokamorkkista?? En pysty käsittämään.

  • Tanja
    Posted at 16:47h, 02 June

    Huippu mielipidekirjoitus, hyvä, tollasia lisää! Ootta varmaan huomannu myös sen että nykyään joka työpaikalla syödään rahkaa, raejuustoa ym super paljon enemmän kuin ennen….siitä on tullut yks kaks niin sporttista….

  • Moonaaaa
    Posted at 16:50h, 02 June

    Apua ihana sinä ja ihana postaus, oikee päivän piristys! Huippua kesää sulle <3

  • hennna
    Posted at 16:52h, 02 June

    Niin samaa mieltä!!!!

  • Tanja
    Posted at 16:54h, 02 June

    ..ja vielä. ..hoikka ja hyväkuntonen voi olla vaikka ei laskekaan kaloreita ja ei stressaa muutoinkaan mitä suuhunsa laittaa. Ite oon sellanen, liikun kun ehdin töiden ja koulun ohella ja oon niin makian perso että…silti ihmiset olettaa että en voisyödä herkkuja tm jos joku tarjoaa koska olen hyvä kroppainen …oletetaan siis että olen dieetillä tms, niin ärsyttävää!

  • Sini
    Posted at 16:54h, 02 June

    Juurikin näin !! Siis onhan se kiva että tää terveys intoilu on muotia mut se tosiaanki menee joillakin yli ! Mimmit on kuukaudesta toiseen hirveellä kisadietillä ja ihmettelee ku kuukautisetki jää pois! Ei voi olla hirveen tervettä touhua. Kaikkea kohtuudella, niin se menee. 🙂

  • Reetta
    Posted at 16:55h, 02 June

    Huippua, juuri näin!
    Nykyään on melkein kiellettyä syödä tavallista leipää, pastaa, kakkua? you name it. Ja vieläpä tykätä näistä!
    Saatika, jos sanon ääneen olevani tyytyväinen vartalooni, joka on normaalipainoinen/hoikka (olen pitkä). Tuntuu, että minua katsotaan kieroon, eihän normaaliin saa olla tyytyväinen, täytyy olla helvetin kireä, että voi edes vähän olla tyytyväinen. Eikä tietenkään vielä silloinkaan, ehkä kisapäivänä lavalla saat sanoa aidosti olevasi tyytyväinen.
    Harrastan juoksua ja salia, mutta vain 3 kertaa viikossa. Syön mitä haluan, herkuttelen, enkä ikinä, en ikinä pode huonoa omaatuntoa syömisistäni, olen tyytyväinen vartalooni.

  • Sara
    Posted at 17:02h, 02 June

    Voin niin samaistua sun tekstiin, kaima! Ite käyn kolmesti viikossa salilla, harrastan hiphoppia ja siihen päälle lenkkeilen meidän koiran kanssa ja kerran sain blogiin kommentin “harrastat kyllä hyvin liikuntaa, mutta et saa tuloksia jos et syö oikein :/”. En oikeesti osannut vastata kyseiseen kommenttiin mitenkään, sillä a) kyseisellä anonyymillä ei tietenkään todellisuudessa oo käsitystäkään siitä miten syön b) kyseisellä henkilöllä oli vielä vähemmän hajua mun tavotteista. Tottakai sitä haluaa olla hyvässä kunnossa, mutta mä käyn salilla, koska tykkään siitä tunteesta kun saa haastaa itteensä, tanssia harrastan, koska se saa ajatukset muualle ja yksinkertaisesti tykkään siitä ja käyn lenkillä koiran kanssa, koska se on vähän niinkuin pakko ja kävelylenkit on rentouttavia.
    Ärsyttävää, että heti kun kertoo käyvänsä salilla tai harrastavan muuten liikuntaa, oletetaan, että tavoitteet on luokkaa bikini fitness.
    ps. Kirjoitin tän kommentin päivälenkin jälkeen ja palautusruokana toimi geisha-patukka. Ihan vain siksi, että mun keho (mieli) vaati enemmän suklaata kuin grammalleen punnittua proteiini-hiilihydraatti-kasvikset lautasta. 😀

  • ina
    Posted at 17:04h, 02 June

    Loistava teksti! Itsellä meinaa puskee kanssa vastareaktio kaikelle “vihersalaatti on lempiruokani” julistukselle ja viidelle sadalle smoothie-kuvalle instagramissa. Sekä sille, että nykyään normaalipainoista joka syö hampparia katsotaan alentuvasti. Pitäis valita se perkeleen kanasalaatti siellä mäkkärissä, koska ei oo kisakiree. Ulkonäköpaineet kiristyy ja samoin meikätytön pinna. Aamen 😀

  • soofia
    Posted at 17:07h, 02 June

    Kiitos sara tästä, sunlaisia ajattelijoita ku olis lisää niin hyvä tulis! 🙂

  • velve
    Posted at 17:09h, 02 June

    Varmaan maailman paras teksti ikinä! Toit ton asian esille niin super hyvällä tavalla! Kiitos, että kirjotit ton. Ei oo enää huono omatunto siitä ettei ite pyri noihin kisoihin tai elä tommosta elämää! Oot kyllä niin paras ja inspiroivin tyyppi mitä tiedän, kiitos!

  • Salla
    Posted at 17:22h, 02 June

    Ah, aamenta tälle! Loisto postaus!

  • "kukkakeppi"
    Posted at 17:31h, 02 June

    Jep, hyvä kirjoitus!
    Näin luonnollisesti hoikan ja “muodottomamman” kropan omaavana voin sanoa, että tämä fitness-hömpötys tuntuu toisinaan luovan myös käsityksen, että et voi olla vahva ja hyvännäköinen nainen ellet ole jotenkin vahvan tai muodokkaan näköinen. Itse en haluaisi superlihaksia – ei siksi, etteikö se näyttäisi esim. sulla tosi hyvältä, vaan koska se ei vaan olisi mua. Eli siis kaikki tän fitness-hömpötyksen paineet ei liity pelkästään laihduttamiseen ja rasvan polttamiseen, vaan se luo paineita myös laihemmille naisille, kun yhtäkkiä kaikkien pitäisikin olla niiiin lihaksikkaita ja muodokkaita. Enkä nyt siis tosiaankaan väitä että sä tekisit niin, vaan siis nämä fitness-keskustelut toisinaan yleisellä tasolla. Kunhan heitin tämän näkökulman. 🙂 Toisinaan keskusteluissa aletaan mollaamaan laihaa kroppaa vastakkainasettelun vuoksi, mikä ei mun mielestä ole yhtään sen parempi jos tavoitteena on hyväksyä kaikki erilaisina.

  • Janna
    Posted at 17:36h, 02 June

    Muistan kun liityin salin jäseneksi ja täytin sellaisen lomakkeen jossa kyseltiin mun syitä reenaukseen. Siinä oli vaihtoehtoina terve-elämäntapa, ulkonäkö, kuntoutus, jne.
    Ja ihmettelin vaihtoehtoa ulkonäkö. Tottakai urheilu vaikuttaa ulkonäköön, mutta että en ymmärtänyt miten se voi olla päämäärä. Nyt ymmärrän, kun näen miten se ilmenee. Kaikki kuvat, kisat tyypit, puheenaiheet.. ne latistaa intoa urheiluun.
    Mutta sun kirjotus motivoi olemaan mitä on ja tekemään miltä tuntuu.
    Kiitos

  • Susan
    Posted at 17:46h, 02 June

    Aamen!

  • Sipe
    Posted at 17:47h, 02 June

    Ihan kingi postaus!!! Arvostan et uskalsit tuoda aiheen esille, oon tismalleen samaa mieltä.

  • k
    Posted at 18:06h, 02 June

    Aaahaha, hyvä Sarppa. Bikinifitnes: Uuniin!

  • Veera
    Posted at 18:10h, 02 June

    Ihan huippu teksti! Itsekin kun sanoo että on alkanu reenaan nyt tosissaan, niin ensimmäinen kysymys on poikkeuksetta että reenaanko johonkin kisoihin.
    Yks pikkupikku huomautus vain, että kitten heelsithän on korkokengät todella pienellä korolla, kun taas bikinifitnessimuikkelithan käyttää kunnon platformeja lavalla 🙂

  • Roxy=)
    Posted at 18:13h, 02 June

    Mahtavaa tekstiä! Niin samaa mieltä sun kanssa! Uskon, että tässä muutaman vuoden sisällä alkaa mennä pois muodista tämä fitnessvouhkaaminen ja ihanteet alkaa mennä enemmän siihen suuntaan että urheillaan hyvinvoinnin takia ja muutenkin tajutaan tämä kaiken salliva perusterveellinen ruokavalio. Ainut minkä uskon jäävän joka on ihan positiivistakin on terveellisen ja sopivasti lihaksikkaan vartalon ihaileminen. Siis, että ei enää tavoitella semmosta langanlaihaa tikku-ukko kroppaa. =)

1 2 3 4