Bikini Fitness – ei ikinä

Jengi kyselee vähän väliä treenitavotteistani: “treenaatko johonkin kisoihin?”. Kun kerron treenaavani ihan vaan huvikseen ja omaksi ilokseni, saatan saada hölmistyneen ilmeen vastaukseksi.
Missä vaiheessa kaikkien on pitänyt alkaa tähtäämään johonkin helkkarin kisoihin tai olemaan jollain bikini challengella?
Mun suhtautuminen fitnesskisoihin on aina ollut negatiivinen. Jos pistää vastakkain esim triathlonin ja fitnesskisat, kumpi on mielestäni parempi ja arvostettavampi juttu? Ei tarvi muuten kauaa odotella vastausta. Molemmat vaativat kyllä työtä ja päättäväisyyttä, sekä molemmat kertovat itsensä haastamisesta ja -ylittämisestä. Mistä siis tämä negatiivinen suhtautuminen fitnesskisoihin?

Överimaalirusketus ja jättimäiset reisilihakset yhdistettynä kitten heelsseihin ja glitterbikineihin ei välttämättä ole suosikkicombojani. Myöskään ulkonäöllä kisaaminen ei kuulu lemppareihini. Mutta nämä eivät ole ne ainoat syyt. Keskusteltiin aiheesta yhtenä iltana ja koin vihdoin valaistumisen tähän bikini fitness -takakireyteeni.
Urheilun ja liikunnan pääidea hämärtyy kun tavoitellaan täydellistä lihaserottuvuutta ja kilpaillaan lavalla bikineissä siitä kellä on isoin hauis ja tiukin reisi. Tätä ennen on tehty aivan järkyttävästi työtä, kehitytty ja omistauduttu tähän päivään täysillä, mutta sitten blöööö, koko homma vaan lösähtää mun silmissä siihen h-hetkeen. Motiivi on loppujen lopuksi kuitenkin pinnallinen. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Kyse ei ole siitä kuka on vahvin, vaan siitä kuka näyttää vahvimmalta.
Oon ehkä vanhanaikainen, mutta mua kiinnostaa se mihin pystyn, miten kehityn, miten jaksan, miten tunnen, miten olen voittaja kun onnistun jossain, jonka eteen olen tehnyt paljon työtä. Mulle tavoite meinaa sitä, että pystyn johonkin suoritukseen (enkä nyt tarkoita lihasten pullistelua), jonka eteen olen tehnyt paljon töitä. Se, että treenaisin vuosia vain siihen, että voin nousta lavalle seisomaan, ei tunnu yhtään houkuttelevalta.
Jos motivaationi treenaamiseen olisi pelkkä ulkonäkö, olisin lopettanut jo aikoja sitten. Enkä nyt väitä, että fitnesskisoihin tähtäävät olisivat vain ja ainoastaan pinnallisia. Mielestäni on vaan ahdistavaa, että se on lopullinen tavoite.
Hyvältä näyttäminen on erittäin jees. Hyvältä näyttäminen sillä kustannuksella, että se rynnii olkapäätekniikalla elämäsi, ystäviesi ja kaiken kivan edelle, on erittäin epäjees. Work hard – play hard, ylitä itsesi salilla – lusikoi kinuskikakkua synttäreillä. Voin kertoa: toimii.

Liian monta kertaa olen lukenut blogeista ja lehdistä juttuja “Fitness-elämäntapa pelasti minut syömishäiriöstä”. Ei, vaan fitness-elämäntapa teki syömishäiriön sairastamisesta laillista. Miten pakonomainen treenaaminen, överihifistely ruoalla ja rasvattoman kropan ihailu eroaa syömishäiriöstä? No ei yhtään mitenkään.
Edellä mainittu on paperilla ehkä terveellisempää kuin biletys ja alkoholin kittaaminen, mutta rehellisesti mun mielessä ne on tällä hetkellä melkein samalla viivalla.
Jokaisella on omat mielipiteet ja treenitavoitteet. Toisilla tämä ilmiö voi toimia loistavana motiivina liikunnasta innostumiseen (harmillisen usein kuitenkin pinnallisena), toisilla taas aiheuttaa vastareaktion koko touhuun. Minä kuulun jälkimmäiseen.
Suoraan sanottuna viimeaikoina urheilu on maistunut puurolta ja pikkuhiljaa syy siihen on alkanut hahmottua. Rakastan liikuntaa, mutta en halua, että mua lokeroidaan fitnesstyypiksi. Pelkästään salista puhuminen puolituttujen kesken ällöttää. Juhlissa ja illanvietoissa keskustelut menee liian usein treenaamiseen, ja voin luvata, että silloin minä olen hiljaa. Jos joku tuttava sanoo, että sä vissiin käyt nykyään paljon salilla, suunnilleen nolostun.
Missä vaiheessa tää meni näin? Nykyään en haluaisi enää motivoida jengiä liikkumaan, lähinnä motivoida jengiä ottamaan vähän iisimmin. Pitäiskö alottaa uusi ilmiö ja alkaa vaan tykittämään jotain hampparikuvia instagramiin?

huppari Intersport / urheilutoppi Nike / housut Zalando* / lenkkarit Zalando* (*=saatu blogin kautta)

Janni kirjoitti musta ihan älyttömän hyvin postauksessaan The Kesäkunto. Tulevana kesänä aion myös minä olla vyötäröltä sitten vaikka vähän löysempi ja reisitä astetta lihaksettomampi. Meinaan nimittäin nauttia kesästä, enkä ottaa lomamatkalle omia eväitä, treenata kahdesti päivässä, feidata festarit koska treeni ja syödä puistopicnicillä höyrytettyjä papuja, ja näiden edellä mainittujen jälkeen tietysti kiven kovaa väittää että oli muuten best summer evö.
Ehkä yksi ärsyttävimmistä jutuista on juurikin tuo terveysruoan hehkuttaminen tyyliin “vihersmoothie on taivaallista ja se on suosikkijälkkärini” tai “kananmunapohjainen pitsa on yksinkertaisesti normaalia pitsaa huomattavasti parempaa”. No offence ystävät, jotka ootte mulleki näitä suositelleet, lopettakaa itsenne huijaaminen. Miksei voi vaan suoraan sanoa, että joo nää maistuu aivan paskalta, mutta syön niitä koska ne on terveellisiä ja koska niistä ei tule samanlaista ruokamorkkista kuin kermajäätelöstä tai salamipitsasta?
Bikini fitness -ilmiö ei vaikuta enää vaan kisoihin tähtääviin, vaan se tuntuu olevan ilmassa joka paikassa. Tänään istuin ratikassa kun kaksi tyttöä selasivat treenilehteä, jossa oli kooste jostain bikini fitnesskisoista. “Tollahan on selkä ihan paskassa kunnossa” (huom luulin ensin, että tyyliin välilevyn pullistuma, mutta nyt puhuttiinkin siis lihaserottuvuudesta). “Miten tollasessa kunnossa olevia on voitu päästää ees finaaliin, tollahan on tommonen löllömaha suunnilleen”. Tytöistä inspiroituneena päädyin kirjoittamaan tämän tekstin.
 
T.Sara

172 Comments
  • KiaJessika
    Posted at 18:24h, 02 June

    Hei mitä ihmettä! Mietin tätä just eilen ku pyöräilin töistä kotiin 😀 oon urheillu koko mun elämäni, ja nyt kesä/oheistreenikaudella meil on iha kunnon valmentaja. Oon ollu iha super innoissani, ja mul on tajuton motivaatio käydä treeneissä ja vetää omatoimisii! Pari kaverii vetäs jonku kuntokuurin just ennen kesää et ois tikissä, mut ei mul ollu motivaatioo vaik yritin 😀 sit tajusin et mä en treenaa sen takii et saisin hyvän kropan, ja siin sivussa kuntoo, vaan just toisteppäin, mä treenaan koska mä haluun kehittyä, mä haluun voittaa! ja en todellakaa pistä pahitteeks jos siin samal tulee se hyvä ja urheilullinen kroppa 😉
    Jatka samaan malliin, oot kyl ihan mahtava!

  • Ira
    Posted at 18:29h, 02 June

    Aamen! Itsekin rakastan käydä salilla ja lenkillä ja mun lähipiiri tiedostaa sen, mutta silti jos kaivan jääkaapista vehnäpatongin sen sijaan että mutustaisin raejuustoa (vaikka raejuusto onkin ihanaa), niin tulee kommenttia että eihän toi ole fitness, ja alkaa spekulointi että onko treenaamisessa mitään ideaa jos syö vähän rennommin. Menee vähän yli.

  • tiinat
    Posted at 18:36h, 02 June

    Tästä postauksesta on vaikea olla tykkäämättä! 🙂 Mun kaveripiirissä ei fitnessbuumiin ole lähdetty mukaan vaan enemmänkin iän takia on pakko vähän kiinnittää huomiota siihen, mitä suuhunsa lappaa (kolmenkympin jälkeen painoa tuntuu kertyvän helposti) ja liikunta on tärkeää ehkä enemmän jaksamisen kuin ulkonäön kannalta. Itse olen liikkunut aina (aerobista ryhmäliikuntaa, juoksua, hiihtoa, kävelyä), kausittain paljonkin, välillä taas on ollut useammankin kuukauden tauko, tosin viimeiset kolmisen vuotta olen liikkunut säännöllisesti. Kestävyyskuntoni on erinomainen, mutta sen sijaan salilla en viihdy ollenkaan ja siksi en siellä käy. Eli vaikka olen hyvässä fyysisessä kunnossa ei se minusta oikeastaan päällepäin näy – käsivarsista ja etenkään vatsasta ei erotu mitään lihaksia eli en todellakaan olisi missään bikini fitness -kunnossa. Nyt buumin alettua monta kertaa on tullut sellainen olo, että pitää selitellä, miksi en ole tosi “fit”, vaikka mukamas treenaan (niitä näkyviä lihaksia kun ei kai saa kuin tiukalla ruokavaliolla ja salitreenillä, joista kumpikaan ei ole mun juttu) 🙂 Muutaman kerran olen törmännyt (puoli)tuntemattomiin, jotka alkavat nopeasti ohjeistaa, miten minun pitäisi syödä ja treenata ja ohjeet ovat hyvin fitness/proteiini/crossfit/salipainotteisia. Yritän kyllä tilanteesta riippuen vastata nätisti, mutta pääpointtina, että ei kiinnosta hittojakaan… Ja jos tarvitsen neuvoja, kysyn niitä sellaisilta, jotka ovat parempia kuin minä lempilajissani juoksussa ja harvat bikinikisaajat sitä ovat! Täältä siis pisteet Sara sun asenteelle ja tälle kirjoitukselle! 🙂

  • Siiri
    Posted at 18:45h, 02 June

    Moikka,
    tekstisi näyttää osuvan aika moneen veitsi sulaan voihin. Mutta. Luehan itse tekstisi, katso kuvia, selaa vanhoja postauksia aiheina treenaaminen ja syöminen. Olet kirjoittanu viljojen vähentämisestä, puhtaan ruuan syömisestä, herkkujen vähentämisestä, kuvannut salilla peilin kautta sitä ja tätä kohtaa itsessäsi, kannustanut samalla kuuntelemaan itseä ja panostamaan hyvinvointiin. Olet painellut parinkymmenen kilsan “fiilislenkkejä” ja käynyt kotisalilla useammin kuin moni lukijasi. Aika lailla kuullostaa ristiriitaiselta tämän päivän tekstisi kaikkeen aikaisempaan verrattuna. Tuolla rasvaprosentilla ei ole ajankohtaista miettiä omaa painoa sen kummemmin, olet hyvässä kunnossa, mutta tuskin popsit kaikkea mitä mieli tekee “hyvällä omalla tunnolla”. Vai mitä olet mieltä?

  • Ding
    Posted at 18:50h, 02 June

    Mielenkiintoista lukea sun ajatuksia aiheeseen liittyen. Tottahan se on, että kyseessä on hyvin pinnallinen laji. Enemmän se korostuu mielestäni juuri naisten fitnesslajeissa: Lajia harrastavat naiset tuntuvat esittelevän elämäntapaansa miehiä enemmän vaikkapa sosiaalisessa mediassa.
    Vaikka henkilön fitnesstaival kulminoituu sinne lavalle, ei kaikkien kilpailijoiden henkilökohtaiset tavoitteet ole siinä, että mulla on alimmat rasvat tms. Siellä lavalla tuodaan esille se järjetön työ, mitä sen vartalon eteen ollaan tehty. Ja siihen työhön kuuluu nämä sinun mainitsemat “vanhanaikaiset tavoitteet”: Mihin mä kykenen ja miltä musta tuntuu. Fiilikset siitä, kun saa vihdoin ylös x-määrän kiloja kyykätessä tai saa tietyn määrän leukoja. Fiiliksen, kun huomaa, että lihasta pystyy oikeasti muokkaamaan hyvinkin spesifisti. Kyseiseen lajiin vaan sattuu kuulumaan se, että nämä työn tulokset tuodaan esille lavalla, kaikkien edessä.
    Kyllähän esimerkkinä mainitsemassasi triathlonissa on paljon samankaltaisia piirteitä. Halutaan päästä tiettyihin tavoitteisiin, näyttää että “mä oon kovassa kunnossa.”

  • memmi
    Posted at 18:54h, 02 June

    Aamen, word, asiaa, mitä näitä nyt on. Eipä lisättävää noihin (tai no, irtois kyllä vaikka kuinka ja paljon tekstii, mutta tää laiskimus ei jaksa näpyttää kännykällä :-D). Ihanaa kun tän tyylisii mielipiteitä ja ajatuksia on alkanu nousee esiin useemmassakin paikassa, itekin kun alan olee pikku hiljaa kurkkuani myöten täynnä fitnessii.

  • Julia Hoo
    Posted at 19:02h, 02 June

    Ymmärrän pointtisi sataprosenttisesti.
    Se mitä en kuitenkaan ymmärrä on se, minkä takia koetaan että kaikki fitnessharrastajat leimataan tähän samaan kastiin peppuselfietytsyjen kanssa?
    On myös meitä, jotka syttyvät paremmista tuloksista salilla ja fyysisesti paremmasta olosta joka tulee tasapainoisesta ja suunnitelmallisesta ruokailusta. Ei vain pakaralihaksista. On myös ihmisiä jotka tekevät näitä asioita vain itselleen. Dieetti on minun mielestäni poikkeusaikaa elämässä, mutta siitä huolimatta tulee elämässä huomioida mikä on oikeasti tärkeää: perhe, oma hyvinvointi ja ystävät. Valitettavasti tuntuu että osalla tämä vain tuntuu välillä unohtuvan.
    Se, että osa ihmisistä pitää vain enemmän meteliä itsestään ei kuitenkaan poista sitä, ettei lajin parissa olisi myös ihmisiä joille terveellinen ja kurinalainen elämäntapa on se joka tekee aidosti onnelliseksi.
    Ja mitä siihen kakkupalaan tulee, niin kyllä allekirjoittanut senkin syö jos ei ole dieetillä.

  • Kaisa
    Posted at 19:09h, 02 June

    Siis mun on ihan pakko kommentoida tähän et ensinnäkin tosi hyvä postaus on hienoo et uskallat sanoo noin rohkeesti mielipitees!
    Ja toiseks mun on pakko kans kommentoida ja kertoo et oon itekki harrastanu kaikenlaista liikuntaa koko elämäni, ihan sm-sarjallakin koripallossa kilpaillut, käyny aina lenkillä ja salilla mut kaikki ne on ollu ihan vaa omaksi ilokseni. Mutta koko mun elämäni oon ollu ehkä vähän pyöree. Siis en todellakaan mikään huomattavasti ylipainoinen, mun bmi on aina ollu normaali, mut tämmönen “vähän pyöreempi”. Liikunta on aina ollut mulle tosi iso nautinto ja oon harrastanu sitä sen takia et nautin siitä ja se on mulle ehkä parasta ajanvietettä mitä tiiän.
    Nyt tän fitness-buumin myötä, saleilla tosi moni semmonen hyvä kuntonen kenellä on just rasvaprosentti joku miinus10 on tullut kyselemään multa että mitä keinoja oon aatellu käyttää tähän laihduttamiseen ja haluisinko jotain neuvoja, ja tullut ohjeistamaan mua kun teen jotain sarjoja tai sitten ihan siinä mun silmien edessä naureskellu mulle kavereittensa kanssa. Ja monta vuotta oon salilla jo käynyt ja varmasti opettellut jokaisen liikkeen oikein ja hyvin. Ja kun ihan oikeesti en oo mikään “läski”.
    Välillä on tehnyt mieli oikeesti huuta että haloo, kaikille liikunta ei oo sitä tuloksien hakemista ja “ittensä kiusaamista” ja pelkän ulkonäön eteen työskentelyä. Ei kaikki haluu voittaa mitään mitallia tai saada eniten some-tykkäyksiä lihaskuvillaan.
    Suoraan sanottuna vituttaa kun urheilu on NIIN ulkonäkö painoitteista nykyään ja kun sitä tuputetaan joka suunnasta. Aina luullaan kun mennäään salille että siellä jokasella olis samat tavotteet ja se tavote olis aina se yks ja sama eli hyvä ulkonäkö.

  • Iida
    Posted at 19:16h, 02 June

    Word. Peace out. Amen. Mitä näitä tunnesanoja nyt olisi! En valitettavasti taivu nyt kaltaiseesi verbaaliseen tykitykseen, mutta kiitos tekstistäsi! Iso käsi suorasanaisuudesta ja fiilisten osuvasta kuvailusta ;–)

  • Stefanie Hagelstam
    Posted at 19:24h, 02 June

    Juhlin tätä tekstiä! Jess!!!
    x Steffi

  • Miau
    Posted at 19:36h, 02 June

    Huomaa jotenkin, että monet pohtii tätä samaa asiaa! Loistava kirjoitus ja kaikinpuolin mielenkiintoinen. Mukavaa myös huomata miten monet ovat samaa mieltä asiasta!
    Tuokin on totta, mitä joku toinen kommentoija kirjoitti, että luonnostaan hoikkiakin katsotaan nykyään melkeinpä kieroon. Kaikkien pitäisi olla jotenkin todella lihaksikkaita. Itse olen luonnostaan hoikka ja tuntuu monesti siltä, että kaikki katsovat kieroon, kun on olekaan lihaksikas yms.
    Kirjoituksesi toi aivan mahtavan hyvän fiiliksen, joten kiitos paljon siitä!

  • h
    Posted at 19:39h, 02 June

    Superhyvä kirjotus! Itse liikun ja oon aina liikkunut koska siitä tulee ihan superhyvä fiilis! tottakai on myös kiva kun kroppa toimii paremmin liikunnan ansiosta ja saa myös urheilullisia muotoja. 🙂 Mutta mutta, postauksen kommentteja lukiessa alko jostain syystä tekemään hulluna mieli ruisleipää, joten menenkin nyt syömään pari viipaletta ja aiheutan todennäköisesti sydänkohtauksen jollekin “fitness”-mimmille. Sorbe.

  • Lara
    Posted at 19:47h, 02 June

    Samaistun tekstiin ja moneen kommenttiinkin, vaikka en harrastakaan urheilua niin kuin sä, itse lähinnä lenkkeilen ja yritän syödä suht järkevästi pystyäkseni kunnossa. No fitnessbuumin alettua oon saanut välillä kommentteja tyyliin “ei enää oo muotia olla laiha, nyt pitää olla lihaksikas”. Wut. Mä oon luonnostani laiha jo voin hyvin näin, miksi ihmeessä muuttaisin hyväksi havaittuja tapoja ollakseni “muodikas”? Muistan fitnessbuumin olleen valloillaan myös 90-00-lukujen vaihteessa mutta nettiaikakausi tietysti vielä lisää hypeä.

  • Sanna
    Posted at 19:55h, 02 June

    Todella hyvä kirjoitus ja itsekin odotan kuin kuuta nousevaa tämän överin fitnessboomin loppumista. 🙂 Olen aina syönyt suht terveellisesti, mutta herkutellen ja ylläpitänyt omasta mielestäni kivannäköistä hoikkaa kroppaa. Liikkunut oman fiiliksen vuoksi, elämäntapana. Lähiaikoina on saanut koko ajan vastaat kysymykseen tavoitteista ja saanut ihmettyneitä katseita, kun olen sanonut liikkuvani vain oman hyvänolon ja kunnon ylläpidon vuoksi.
    Just eilen luin jostain fitness-blogista, kuinka bloggaja odottaa herkku/tankkauspäivää kun saa syödä jopa MAITORAHKAA, KAURAHIUTALEITA JA MANSIKOITA! Wait – what? Menee kyllä ihan överiksi, että joissain piireissä noitakin pidetään ei-niin-terveellisinä ja vain herkkupäiviin sopivina ruoka-aineita. Makaroonilaatikot sun muut normaalit kotiruuat tuomittiin jo ajat sitten, mutta nykyään ei tosiaan saisi syödä edes rahkaa. Ei jeesus. Nykyään maitotuotteistakin on tehty hemmetinmoinen paha. Ei tässä joidenkin blogien perusteella saa syödä enää kuin kananmunan valkuaisia ja vihreitä vihanneksia. -.-
    Ihan käsittämätöntä, että nykyään ajatellaan ettei hyvässä kunnossa voi olla ilman kellonlyömän tarkkaa valmentajan laatimaa ruokavaliota? Tottakai voi olla! Monesti nykyään kuvitellaan, että hyvä kroppa vaatii täydellistä omistautumista. Ei todellakaan vaadi.
    Kohtuus kaikessa. Itse rakastan sitä, että voin tehdä kaikkea mistä nautin: treenata, syödä terveellisesti yleensä, herkutella ilman huonoa omaatuntoa ja juoda alkoholia. Olla tasapainossa. Ahdistavaa, että parista viinilasillisestakin perjantai-iltana on tehty joku hemmetin piru “jos juot kulauksenkaan alkoholia rasvanpoltto hidastuu!!!1” Siinähän hidastuu, olen hyvässä kunnossa silti ja se hitusen pienempi rasvaprosentti ei todellakaan ole ikimuistoisten viini-iltojen arvoinen 😀

  • lj
    Posted at 20:03h, 02 June

    Hyvä postaus! Mullakin on herännyt ajatuksia aiheesta, kun se on niin kovasti pinnalla ja itsekin olen saanut hieman vaikutteita fitnessbuumista. Mielestäni toisten ihmisten fitnesstouhuista ei kannata ahdistua (en tiedä tai väitä, että olisit ahdistunut, mutta olen huomannut monen ahdistuneen), eikä ihmisten liikuntamotiiveita tai harrastuksen terveellisyyttä välttämättä pysty ulkopuolinen arvioimaan. En usko, että voidaan sanoa tietyn osan fitnessbuumin innostamista ihmisistä toteuttavan harrastustaan epäterveesti tai terveesti. Sinutkinhan ovat lukijat saattaneet laittaa sellaiseen kategoriaan, johon et oikeasti kuulu. Mielestäni olet esimerkki loistavista valinnoista ja liikunnanharrastamisesta! Ja sattumalta upealla ulkonäöllä varustettu;).
    Jos ajatellaan fitnessurheilijoita, he omistautuvat H-hetkelle niin paljon, että se kisapäivän ulkonäkö tietyillä kriteereillä on tärkeintä. Kilpaurheilulle (jota ei kannata sekottaa liikuntaan) on tyypillistä äärimmäinen huippukunto kilpailuissa, jonka saavuttaminen voi tapahtua muiden asioiden kustannuksilla. Naiselle liian alhainen rasvaprosentti voi aiheuttaa hedelmällisyysongelmia, maratoonari altistaa nivelensä aikamoiselle rasitukselle, extremelajeissa voi teloa itsensä ja 15h viikoittainen treenaaminen lisää infektioriskiä. Urheilu ei valitettavasti useinkaan ole terveellistä, mutta mitäpä asialle voisi tehdä? Kilpaurheilijoiden ei auttane muu kuin yrittää minimoida riskit.
    Liikunta sensijaan voi hyvinkin olla tie terveyteen ja hyvinvointiin kuten sinunkin kohdallasi. Minulle liikunta (kohtuullinen) merkitsee itsestäni huolehtimista ja hyvän olon saavuttamista. Myös ulkonäkö on yksi motiivi. Näin 30-vuotiaana ajattelen vähän jo toimintakyvyn säilyttämistä (kuulostaa eläkeläiseltä:). Olen näillä geeneillä heiveröinen narukäsi, jos en harrasta kolmea kertaa viikossa lihaskuntoliikuntaa ja kulauta salin jälkeen vähän palautumisjuomaa kurkusta alas. (tämä yhteensä n.4h viikossa on minulle sopiva satsaus ja olen tyytyväinen saavuttamaani kuntoon).
    Jostain syystä fitness-harrastaminen (hömpötys, kuten täällä oli kommentoitu) aiheuttaa valtavasti ärsytystä. (mahtuisikohan joukkoon muutama kateellinen kritisoija? uskallan väittää, enkä missään nimessä tarkoita sinua, koska tuolla kropalla en usko sinun olevan kateellinen). Mutta kuntosaliharrastaminenhan on kaikissa muodoissaan kuitenkin melko viaton harrastus, esimerkiksi hiilidioksidipäästöt ovat hyvin pienet. 🙂

  • S
    Posted at 20:08h, 02 June

    Ihanaa huomata, et tällä pallolla on vielä näinki paljon omilla aivoillaan ajattelevia, tervejärkisiä ihmisiä ketkä ei orjallisesti ala kipittää joka ikisen älyvapaan villityksen perässä! Ja ihan mahtavaa, että tätä näkökulmaa asiaan tuodaan esille, kiitos Sara!

  • Ekakerta
    Posted at 20:10h, 02 June

    Eksyin lukemaan postauksen ja oli pakko kirjottaa.. Moni ystävä innostunut tästä fitness villityksestä.. Tuntuu, että ite sitä ei enää sais olla niitten parin ylimääräsen kilon kanssa vaan niillä ihmisillä on sellanen käsitys ja pakkomielle et kaikkien on alettava nyt ahkerasti käymään salilla.. Ihan niinkun sitä ite ei sais enää olla millainen haluaa. Vaikka kannankon paria ylimäärästä kiloa niin silti olen tyytyväinen itseeni. Monelle se tulee yllätyksenä “lähe salille mukaan” “osallistu superdieettiin”.. Vaikka liikuntaa harrastankin niin ruoka viä voiton! Paino kun pysyy eikä nouse ja peilissä näyttää hyvälle niin ihan sama!

  • Laura
    Posted at 20:25h, 02 June

    Jes Sara !
    Ei mitään lisättävää eikä pois otettavaa. Iso peukku tälle jutulle! :))

  • Iids
    Posted at 20:34h, 02 June

    Moikka! Tosi hyvä juttu, että säkin nostit asian tapetille. On hirveen tärkeää, että nuoret saa monenlaisia näkökulmia, koska fitness- näkökulma alkaa olemaan liian dominoiva. Tarvitaan monenlaisia esikuvia, elämänarvoja ja mielipiteitä. Terve järki, kohtuullisuus ja elämästä nauttiminen ovat tuiki tavallisia arvoja, jotka ovat päässeet tässä hässäkässä liian monelta unohtumaan. Sinä muistutit niistä monia, kiitos!

  • Essi
    Posted at 20:52h, 02 June

    Jes!! Hyvä kirjoitus, kaikki 100pros totta 🙂 Kiva olla kunnossa ja näyttää sopusuhtaiselta mutta ei sais hallita elämää…

  • ripsu
    Posted at 21:00h, 02 June

    Ihme, että muija jonka rasvaprosentti on -5 on täällä kertomassa että “minä en ainakaan tingi herkuista kesällä”. Sinun ei varmaan tarvitse, kum geenit pelastaa sinut lihomiselta, niin ei ole kaikilla. Mielestäni hauskaa voi olla ilman ruokaakin, eikä koko kesä ole pilalla tai tuhlattu, vaikka sen käyttäisikin jossain muualla kuin jätskikioskilla.
    Vaikka ilmeisesti suurimalle osalle tämän blogin lukijoista veren maku suussa reenaaminen ei tuota nautintoa, ei se tarkoita etteikö kenellekään voisi tuottaa.
    Itse saan ainakin valtavan euforian kun rääkkään itseni loppuun salilla ja tulokset näkyvät. Mieli ja olo pysyvät kevyinä kun syö puhdasta ruokaa, vaikka se ei olekaan yhtä hyvää, kuin esim kermaimen kinkkukiusaus, mutta terveellisen ruuan tuomaa hyvää oloa ja hetken suussa olevaa makua ja sen jälkeistä turvotusta ja väsymystä ei vaan voi verrata.
    Kukin tavallaan, mutta ei kannata lytätä muiden toimintatapoja. Toisille sopii asiat, mitkä sinulle ei.

  • June
    Posted at 21:09h, 02 June

    Ah, musiikkia korvilleni! Kiitos tästä tekstistä.

  • Sofia
    Posted at 21:10h, 02 June

    Aamen. Puit just sanoiksi kaiken mitä oon tässä viime kuukaudet miettinyt.

  • Iida
    Posted at 21:13h, 02 June

    Ihan tooodella hyvä kirjotus! Komppaan niin täysin kaikkea. Ensinnäkin toi syömishäiriöpointti on häirinny mua jo todella pitkään. Ei se anoreksia edelleenkään ole vaan sitä, että ollaan laihoja, eikä syödä. Se on henkinen sairaus, ja sairastuneella on tarve kontrolloida elämäänsä ja kroppaansa sen ruuan kautta. Syömisen hallitseminen tuo anorektikolle sen kontrollin tunteen. Jos vaan siirryt syömättömyydestä todella tiukalle terveelliselle ruokavaliolle, ei se syömishäiriö katoa. Ehkä maksimissaan muuttuu anoreksiasta ortoreksiaks. Tietysti se oma pää voi tulla paranemismyönteisemmäks, jos kroppa saa ruokaa. Mutta pelkällä ruokavalion muutoksella harva paranee.
    Toinen juttu, mikä mua ärsyttää tossa fitnessbuumissa on se salin loputon hehkutus. Itekin aloin käydä salilla ja kävinkin monta kuukautta, kunnes vaan kyllästyin. Nykyään käyn ratsastamassa ja juoksemassa useita kertoja viikossa, mutta jostain syystä monet ei miellä sitä treenaamiseks, kun eihän siinä edes lihakset kasva ja “juoksemalla tulee laihaks läskiks.”

  • Emilia
    Posted at 21:14h, 02 June

    Niin, niin, NIIN hyvä kirjoitus. Olen kaikesta samaa mieltä. Onneksi oma kaveripiirini on sellaista, että puheet eivät kyllä koskaan käänny salijuttuihin, ja olen sen näköinenkin että ketään ei varmasti kiinnosta salilla käymiseni 😀
    Ekaa kertaa kuulin sun blogista, kun kaveri linkkas tän Facebookiin. Täytyykin laittaa seurantaan 🙂
    Hauskaa kesää!

  • Jutta
    Posted at 21:23h, 02 June

    Sairaan hyvä teksti taas Sara! 🙂 Mä aion ainakin nauttia täysillä kesästä ja liikun silloin, kun huvittaa! Ollaa just hyvii tämmösinä ku ollaan. 🙂

  • Plug.
    Posted at 21:40h, 02 June

    WORD! Aivan upia teksti – kiitos tästä.
    Pelasti päivän!

  • elppa
    Posted at 21:41h, 02 June

    Nooo nää tuntuu menevän rennosti sykleissä, niiinko kaikki muutkin trendit. Muistelen kun yläasteikäsenä joskus vajaa 10 vuotta sitten kaikkien piti olla tosi laiheliineja, mutta laihduttaminen oli sairaan noloa. Siinä sitten vedeltiin trendin aallonharjalla himmee kasa mäkkärin juustohamppareita ja koululounaalla santsattiin sapuskaa vähintään kerran. Lightlimut oli epäcoolein asia ikinä. Limut noin yleisesti ei. Paras kohteliaisuus: “miten noin pieneen tyttöön voi mahtua noin paljon ruokaa?” No eihän sitä nyt semmoisella mättämisellä kovin pienenä kauaa pysyiskään. Osa harrasti liikuntaa puolisalaa, osa söi vain julkisesti ja hoiti nolot laihduttelut poissa muiden sillmistä. Joillain ehkä nuoruus ja geenit auttoi. Itse painiskelin koko teini-iän ahmintojen jälkeen yrjöllä. Aika tervettä. Tuntuu, että oli trendi mikä hyvänsä, niin aina se loppumetreillä on jotenkin vahingollista ja huonoksi. Kaikkien pitäisi oppia se kohtuus kaikessa ja kultainen keskitie.

  • Niinu
    Posted at 21:42h, 02 June

    Kirjoituksessa on hyvä pointti. Fitness hömpötyksessä moni asia on mennyt överiksi. Toisaalta mielestäni tämä teksti menee siihen samaan syyttelyyn kuin “terveellisiä elämäntapoja” noudattavien syyttely “epäterveellisiä elämätapoja” noudattavia kohtaan.
    On ihanaa jos joku on luonut sellaisen kropan toiminnan, ettei tarvitse miettiä, mitä syö. Itse voisin sellaisen ottaa mielelläni, koska suklaa maistuu huomattavasti paremmalta kuin kaurapuuro. Valitettavasti näin ei ainakaan itselläni ole. Vuosien kamppailun jälkeen olen löytänyt sen hyvän tien ja siihen ei valitettavasti mahdu herkkuja. Nettivalmennuksissakin jokainen valitsee sen itselleen sopivamman. Turha sitä on ottaa mitään bikinichallengea, jos kokee, ettei se itselleen sovi. Itse voin paremmin kuin koskaan erään valmennuksen jälkeen.
    Sen lisäksi, että fitness hömpötys on luonut överimeiningit. Niin on varmasti tuonut jotain positiivista. Uskon, että se on saanut sellaisetkin ihmiset liikkeelle, jotka eivät olisi välttämättä muuten sohvalta nousseet. Mieluummin teinitytöt hakevat mallinsa terveellisten elämäntapojen kautta, kun haaveilevat olevansa superlaihoja catwalkmalleja. Mielestäni on myös parempi, että ihmiset tutkivat ruokapakettit ja niiden ainesosat tarkemmin. Muussakin mielessä, kuin vain kalorit silmissä. Moni paketti sisältää sellaisia asioita, mistä emme tiedä tarkemmin mitään.
    Se miltä ihminen näyttää kertoo aika paljon ihmisestä itsestään.

  • Krista
    Posted at 21:50h, 02 June

    En ikinä kommentoi kenenkään blogiin, vaikka niitä ahkerasti luenkin. Nyt on kuitenkin pakko sanoa että olet aivan asian ytimessä!! Oon niin samaa mieltä, tää on suoraan ku mun suusta 😀 en kestä niitä instagram-päivityksiä: “kananmunanvalkuaisraejuustorahkapirtelö on parempaa ku mikään herkku!!! Siis oikeestiiii!” Ja liikaa on valitettavasti menty siihen suuntaan, että treenataan vaan ulkonäöllisistä syistä. Sillon se liikunnan ilo ei kestä yleensä niin kauaa ja se alkaa jossain vaiheessa maistumaan pakkopullalta. Tosi hyvä teksti!

  • Martina
    Posted at 21:57h, 02 June

    Ihanaa, kiitos Sara, vihdoinkin joku puki mun ahdistuneet ajatukset sanoiks!! AAMEN.

  • MAKE
    Posted at 22:05h, 02 June

    Voi jeesus. Tämänkin tekstin takana on se täysin sama ongelma kuin sen kritisoimassa villityksessä – stressataan sitä miltä oma toiminta näyttää muiden silmistä. Tästä kirjoituksesta paistaa läpi stressi siitä, että pitää “perustella”, miksi höllentää spartalaisesta elämäntavasta.
    Eläkää naiset just niinkun haluatte ja jättäkää ihmettelijät omaan arvoonsa. Ei rennompaa treenaamistaan tarvitse perustella arvostelemalla sitä, mitä joku muu mahdollisesti treenaamiseltaa haluaa. Joku haluaa hakea sitä lihaserottuvuutta, mitä se on sinulta pois?

  • Reetta
    Posted at 22:20h, 02 June

    Ei lisättävää. Älyttömän hyvä kirjoitus! Välillä on tuntunut siltä, että jos on ns. tavallinen treenaaja ja syö ihan normaalia ruokaa niin se ei ole mitään. Pitäisi olla vaan niin fitness, fitness ja fitness.

  • Katya
    Posted at 22:22h, 02 June

    Siis vitsi miten hyvä teksti!! Pisteet sulle tästä Sara. 🙂
    Mä oon kans tosi paljo viime aikoina miettiny sitä, miks treenaan ja yrittäny hakee tasapainoo sen terveellisesti syömisen ja herkuttelun välillä. Jotenki ehkä on tiiätkö semmonen olo, että ku kaikki on niin “eat clean” -meiningillä mukana, niin yhdestä jäätelöstä tai suklaapatukasta tulee tuplasti huonompi omatunto?!
    Ite treenaan ihan sen oman itsetunnon kannalta, että saisin itsevarmuutta oman kroppani suhteen ja siks haluan tuloksiaki nähdä. Mutta, kyllä mä treenaan myös siks, että mä tykkään siitä. Syömisten kanssa tosiaan on vähän hakemista, mutta mä ajattelen sen ehkä niin, että ku arkena syö säännöllisesti ja hyvää ruokaa, niin ei se suklaalevy viikonlopun aikana voi maailmaa kaataa. Vaikka pakko myöntää, kyllä mulla tulee noista herkutteluista silti semmonen rumaläskifiilis, mutta ehkä oikeestaan vaan sen takia, ku joka puolella pysytellään niin dieetissä ja tiukassa ruokavaliossa, vaikka olis mikä.
    Joten omalla kohdalla ajattelin vähän saada taas säännöllisyyttä treeniin ja viikonlopuiks tiettyä rentoutta syömisiin, koska let’s face it: mulle ne herkutkin on tärkeitä sen treenin lisäks, niin ristiriitaselta kun se kuulostaakin 😀

  • Inspiroitunut
    Posted at 22:25h, 02 June

    Pakko tähän kommentoida, että puhut aivan asiaa. Tosin menen kyllä itse siihen “Buumi kastiin” jonkin verran. Olen ollut koko elämäni liikunnallinen ja sitten tuli parin vuoden tauko ja aina kun liikkumaan yritin itseni saada, päädyinkin selkätukien ja muiden härvelleiden kaveriksi. Tää buumi sai mut yrittää uudestaan peloistani huolimatta ja siitä mä oon kiittollinen.
    Tällä buumilla on mun mielestä muutenkin hyvät puolet; Ihmiset on inspiroitunu, kännikalat käy salilla ja ihmiset syö terveellisemmin. Mä en voi sanoo et se olisi mun mielestä huono asia, vaikka suurin osa näistä ihmisistä jättää urheilun kun tää buumi on ohi ja palaa pizzojen ääreen. Mutta silti aina kun ihmiset nostaa perseensä sohvalta se on mun mielestä aplodien paikka. Ja kyllä vaan ne terveyskakutkin maistuu hyvältä, mutta oikeassa olet, gluteenilla täytetty vehnäpizza ja suklaakuorutteinen juustokakku on aina paremman makuista ja niiden välttely kokonaan on hiukan liian mainstreamiä.

  • @nsku
    Posted at 22:37h, 02 June

    Loistava kirjoitus! Itse käyn salilla jonkun verran, mutta pääasiassa oikeastaan sen takia kun on selän kanssa vähän ongelmia ja istumatyöläisenä meinaa olla yläkroppa jumissa, niin salilla käynti on auttanut.
    Mä oon vähän huolestunut kyllä tästä fitness-keskeisestä ajattelumaailmasta.
    Vain muutamaa liikunta-aiheista blogia voin lukea, sillä en todellakaan vaan jaksa sitä rahkan palvontaa ja kana-parsakaali ynnä muita ruokia. Mä ainakin haluan syödä sitä makarooniplootaa 😀 Paljon erilaisia salaatteja tykkään kyllä syödä, mut ei nekään taida ihan mennä “sääntöjen” mukaan.
    Mun tuttuja on olleet superdieetillä ja niillä oli ihan oikeesti tosi huono olo muutaman viikon jälkeen :/ Rahka tuli korvista pihalle ja muutenkin ihan paska fiilis. Kannattaako?
    Nauttikaa ruoasta, liikunnasta ja läheisistänne <3

  • anni annela
    Posted at 22:39h, 02 June

    Ihanaa lukea tälläinen teksti! Olen aivan 100 % samaa mieltä sinun kanssasi! Jes! 🙂

  • Suski
    Posted at 22:43h, 02 June

    Hyvä kirjoitus, kiitos! Olen itse urheillut kilpaa koko nuoruuteni aina reiluksi parikymppiseksi saakka, ja tottunut siten treenaamaan VÄH 8 kertaa viikossa (huipulla ei pärjää treenaamatta, sehän on selvä) – mutta koskaan en edes kyseisen lajin huipulla näyttänyt miltään bikini babelta; ei paljon urheilevista, hyvin ja terveellisesti syövistä urheilijoista mitään bikinimissejä tule, vaan sutjakoita ja sporttisia mimmejä. Eli toisin sanoen juuri niitä läskejä joille on “jäänyt vähän ylimääräistä pömppömasua”?
    Olin pitkään kilpaurheilu-urani jälkeen ainoa kaveripiiristäni, joka jaksoi kuutena päivänä viikossa raahautua salille tai lenkille, ja opiskelukaverini ihmettelivät pyörein silmin meininkiäni. Nyt, muutama vuosi tämän jälkeen, kaikki muutkin kaverini ravaavat salilla koko ajan – vaikkeivat koskaan aiemmin ole olleet kiinnostuneita treenaamisesta tai urheilun tuomasta hyvästä olosta (eivätkä varmasti ole jälkimmäisestä vieläkään, ainakaan kaikki).
    Itse olin aluksi tyytyväinen, kun vähän liikkuva nuoriso ja nuoret aikuiset saatiin liikkeelle kotisohvalta, mutta nyt tämä buumi jo lähinnä naurattaa. Nuoret naiset, jotka eivät pari vuotta sitten tienneet syvien- ja pinnallisten vatsalihasten eroa, treenaavat viittä erilaista olkapääliikettä saadakseen kauniimmat muodot hartia- ja käsilinjaansa. Niin – ja laihduttavat sitten mahdollisimman tiukkaan kuntoon, jotta ne lihakset sitten näkyvät.
    Hassuinta tässä on, että minä, koko ikäni urheilua harrastanut ja edelleen 6-7 kertaa viikossa treenaava ihminen alan jäädä “ulkonäkömittarilla” ystävieni jälkeen – minä katsos kun en treenaa näyttääkseni mallikelpoiselta, vaan tullakseni paremmaksi, voidakseni hyvin ja kyllä, ihan vain päästääkseni ajatukseni lomalle. Ystävieni silmissä olen se surkimus, joka ei hurjasta treenimäärästä huolimatta onnistu pääsemään ylimääräisestään eroon – siis “Ylimääräisestä”, jota tällaisella 170cm ja 60kg painavalla on niin “kauheen paljon”.
    Olen järkyttynyt, että olen ajoittain itsekin alkanut ajatella, että nyt olisi aika laihduttaa. SIIS OIKEASTI? jos tähänkin asti on ollut hyvä, ja olen todennut painonpudotuksen vain laskevan suoritustasoani, niin miksi? Koska olen kaveriporukkani “pullukka” ja “toivoton herkkusuu”?
    Järki käteen kaverit. Liikunnan aloittaminen ja säännöllinen harrastaminen ovat erittäin positiivisia ja kannattavia asioita, mutta kuten monessa muussakin asiassa, myös tässä liika on liikaa. Urheilkaa urheilun, älkää muiden ihmisten aiheuttamien ulkonäköpaineiden vuoksi.

  • Minä
    Posted at 23:00h, 02 June

    En ymmärrä, miksi paheksut näitä bikini fitness -malleja? Onko se sinulta pois? Minun mielestäni jokainen saa tehdä sitä mistä nauttii. Puhut, kuin elämä Bikini fitness -mallina olisi jotenkin hirveää, mutta ehkä he itse nauttivat siitä! Mielestäni se on laji siinä missä muutkin esim. juoksu. Joku haluaa olla nopein, joku paras jossain muussa. Ja en todellakaan usko sen olevan pinnallisista syistä. Se on vain elämäntyyli joillekkin. Kuten “normaalina” mallina oleminen. Kauneuttaan ei tulisi piilotella joidenkin kateellisten ihmisten takia.
    Ihmiset, tehkää sitä mistä ITSE nautitte. Kenelläkään ei ole oikeutta kieltää tai kyseenalaistaa sinulle tärkeitä asioita, (jos ne eivät ole “vaaraksi” kenellekkään).
    Aamen.

  • Jeesbox
    Posted at 23:07h, 02 June

    Mua hieman ihmetyttää noin jyrkkä kanta tähän hommaan. Ymmärrän kyllä, että nykysin sana fitness tulee joka tuutista ja kaikki haluu olla niin fitnestä, mutta mitä se on sulta pois, jos joku oikeesti nauttii tommosesta elämäntavasta, että syö tarkasti, treenaa kovaa ja tähtää vaikka johonkin kisoihin. Siitä ei oo vaan pakko kovaan ääneen kokoajan huudella ja katsoa kieroon muita, jotka ei hommasta niin tykkää. Ja kun vertasit, että ryyppääminen on yhtä epäterveellistä, kuin kovaa treenaaminen ja esim kisadieetin läpi vetäminen, niin tuo nyt kuulostaa aivan heprealle. Tottakai, jos mukaan otetaan lääkeaineita yms, niin homma on eri, mutta naturaali treenaaja, joka syö terveellisesti ja treenaa kovaa, ei varmasti ole yhtä epäterveellinen yhtälö, kuin joka lauantai ryyppäävä ja tupakkaa polttava kaveri. Tottakai välillä on hyvä ottaa rennosti ja nauttia elämästä, mutta jos joku nauttii tuosta tavasta elää ja saa kiksejä kehittymisestä, niin onko se sinulta pois? Muutenkin tuntuu, että jos reilusti ylipainoinen syö vaikka pizzaa, niin se on kaikille ok, mutta autappas armoa, kun urheilija syö terveellistä ruokaa, niin mikä numero siitä nousee “luuletko olevas jotain kun syöt tommosta kuraa ja toi varmasti maistuu ihan kauheelle” ja toi on kaikille ihan ok. Meeppäs itse sanomaan jollekkin ylipainoiselle, että miten sää voit syödä tommosta pizzaa, niin hommasta nousee kauhea paskamyrsky. En siis tarkoita, että kenenkään tuommoista pitäisi kenellekkään sanoa, mutta noin se vain yleensä menee. Sama asia, kun treenattu kaveri kävelee kesällä hihatonpaita päällä helteessä, niin jengi katsoo, että mitä tuo luulee olevansa. Sitten kun normaali vartaloinen tai ylipainoinen esiintyy samassa vaatetuksessa, ei kukaan sano mitään, vaan homma on täysin ok. Mielestäni sama asia pätee tuohon itsensä kuvaukseen. Jos harrastuksesi on autot, otat varmasti kuvia autostasi, mitä olet esim laittanut ja julkaiset kuvia muille. Tai vastaavasti harrastat juoksua ja kuvaat omaa suoritustasi ja julkaiset sen muiden nähtäväksi, miten lujaa menit yms. Sama tässä lajissa. Tottakai saat ottaa kuvia omasta kunnostasi tai treenivideoita liikkeistä. Näissä lajeissa vaan se kuvattava kohde on vartalosi. Mielestäni kirjoituksessa oli paljon asiaa, mutta oma mielipiteeni on, että mitä se on sinulta tai muilta pois, jos joku punnitsee ruuat ja on tarkka syömisistään. Jonkun kommentti oli, että katsoisi kovasti kieroon, jos esim juhliin toisi omat eväät, niin taas voisi verrata, että katsoisitko kieroon, jos reilusti ylipainoinen ihminen vetää isoa palaa täytekakkua? Et tietenkään, koska nythän on juhlat ja kyllä kesällä kuuluu herkutella, vaikka vyötäröllä killuukin 50kg ylimääräistä. Itse olen kilpaillut, tosin miestensarjassa, mutta tämän tekstin tarkoitus oli ottaa kantaa siihen, että eikö se ole loppupeleissä ihan sama miten kukin tekee ja elää, kunhan on vain itse onnellinen? (: se ei ole keneltäkään pois, jos toinen syö kebabia ranskalaisilla ja vastaavasti toinen tarkasti punnittuja ruokia. Pääasia, että molemmat ovat onnellisia ja nauttivat tavoistaan elää. :). Hyvää kesää ja toivotaan, että kelit olis kohillaan! (=

  • Ella
    Posted at 23:13h, 02 June

    Hyvä teksti! Toimin ihan samalla mentaliteetilla, tosin en juurikaan urheile ylipäätään, heh. Oon miettiny myös tota syömishäiriöjuttua, sitä miten fitness voi olla hyväksyttävä keino “harjoittaa” syömishäiriötä.
    Tykkään muutenkin paljon näistä sun asiapostauksista!

  • EI
    Posted at 23:19h, 02 June

    En vain voi samaistua tekstiisi. Olet väärässä.
    Oletko varma, ettet ole katkera kun itselläsi ei ole riittänyt rahkeet kisaamiseen? Täällä varmaan moni joka kuittaa aamenta tekstiisi, on itse sellaisia jotka eivät saa persettään ylös penkistä. Anteeksi tekstin negatiivisuus, minua pisti vain ketuttamaan mielipiteesi siitä, etteikö ihmiset voisi olla bikini fitness malleja ja tehdä sitä muustakin kuin pinnallisista syistä. Jotkut saavat siitä hyvän olon. Ja piste.

  • Moona
    Posted at 23:32h, 02 June

    Pakko oli vielä kaikkien muiden kommenttien ohella tulla sanomaan, että aivan MAHTAVA teksti! Oon ite funtsinu näitä samoja juttuja, omaa treenaamista, tavoitteita ja sitä mikä mua motivoi.. Ja tää teksti avasi kyllä mun silmät uudestaan, ISO kiitos siitä!
    Sun tekstit motivoi todella paljon ja niin myös säkin ihmisenä! 🙂 Kiitos mahtavasta blogista ja ihanaa kesää sulle, oot huippu esikuva!<3

  • Tuulihattu Tiina
    Posted at 23:36h, 02 June

    Sara, oon sun fani!

  • Juhani89
    Posted at 23:36h, 02 June

    Esittelyteksissäsi lukee:
    Vihaa käärmeitä, ilmapalloja, negatiivisuutta ja piikkejä.
    Ja välittömästi tässä artikkelissa:
    Mun suhtautuminen fitnesskisoihin on aina ollut negatiivinen.
    Onko sulla joku kaksisuuntainen mielialahäiriö? Vai miksi noin negatiivinen ihminen olet 🙁

  • tannu
    Posted at 23:39h, 02 June

    Niin hyvä teksti! 🙂
    Salilla olen itse käynyt varmaan 6vuotta ja nyt vuoden sisällä siittä on tullut monille ihmisille “Pakko käydä salilla tai muuten olen läski”. Toivon todellaki ja uskon vahvasti et tää on hetken villitys. Nuorille tää on pahin, kun he kulkeutuvat(valitettavasti) massan mukana. Ja monesti ihmiset kyselee “käytkö sä salilla.missä salilla.millä ohjelmalla teet?” Oikeesti! Eläkää hyvät ihmiset ja nauttikaa elämästä! 🙂 Menkää vaikka hiihtämään tai uimaan.:)

  • Mege
    Posted at 23:39h, 02 June

    Arvostan sun puhetta ja haluaisin heittää sun kanssa yläfemmat ja sen jälkeen viedä sut pizzalle! 🙂

  • Lj
    Posted at 00:05h, 03 June

    Moi! Lukemalla tekstisi läpi voin vain todeta että et oikeasti tiedä kyseisestä lajista mitään. Mutta viis siitä ajattelin vain tulla sanomaan että voitaisiinko kaikkien kukkien antaa kukkia? Ja elää niinkuin juuri itse haluaa:) ja jos kyseinen laji ei sinua miellytä tai oikeestaan edes kiinnosta niin miksi teet siitä negatiivisen yleistyspostauksen.. Haet kanssa sisaria yhdessä haukkumaan lajia joka on monelle tärkeä ja mielekäs:D itse henkilökohtaisesti kannustan ja olen iloinen aina muidenkin puolesta jos he itse tykkäävät siitä mitä tekevät, vaikka itse en kyseisestä asiasta niin välittäisikään. Positiivisuus kunniaan..

  • Riikka
    Posted at 01:09h, 03 June

    Mun elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin treenaaminen, kuten ystävät, poikaystävä, perhe, terveys, matkustaminen ja vapaa-aika. Silti treenaan salilla usein ja tavoitteellisesti, harrastan monipuolisesti liikuntaa ja olen aina harrastanut. Treenaaminen ja varsinkin siihen lisättynä terveellinen ruokavalio saavat oloni todella hyväksi ja kropan näyttämään hyvältä. Minulle on ihan se ja sama mitä muut tekevät tai miten syövät, eikä se ole keneltäkään muulta pois.
    Tämä teksti toisin kuin Jannin teksti samasta aiheesta oli todella ristiriidassa koko tähänastisen blogisi kanssa. Olet kuitenkin omalta osaltasi ollut varmasti luomassa ainakin nuorempien lukijoiden keskuudessa jonkinlaista buumia omalla treenaamisellasi. Luin aiemmin blogiasi säännöllisesti, mutta kyllästyin siihen, että blogi painottui niin paljon treenaamiseen. Oman aikaisemman treeni-intoilusi huomioiden teksti oli aika huvittava. Et kuitenkaan ole saavuttanut kroppaasi pelkästään herkkuja vetelemällä ja nyt sulla on hyvin jyrkkä ja tuomitseva kanta tähän asiaan.
    Miten kenenkään maailma romahtaa siihen että joku muu ei juo kuoharia juhlissa tai ota sitä kakkupalaa? Sä voit ottaa ja thats it. Ja onhan se nyt naurettavaa että joutuu perustelemaan miksi ei syö sitä kakkupalaa?. pitäskö jokaiselta sitä ottavalta kysyä, että miksi sä syöt sitä kakkua? Jokainen saa syödä mitä haluaa 🙂
    Itsekään en koe ulkonäöllä kilpailun olevan oma juttuni, mutta treenaaminen itselleen on eri asia. Miksi kukaan kävisi salilla jos se ei olisi jollain tasolla tavoitteellista? Pelkkä salilla käyminen on yleisin treenimotivaation kadottaja. Täälläkin niin hehkutettu Hyvä olo syntyy urheilussa omien tavoitteiden saavuttamisesta, hyvästä fiiliksestä kun on antanut kaikkensa sekä itsetunnon paranemisesta ulkonäön kautta. Varsinkin salitreenillä ulkonäkö muuttuu nopeastikin ja jos joku väittää, ettei se lisää myös hyvän olon tunnetta on aika hakuteillä. Siksi en myöskään pysty samaistumaan tekstiisi. Valitettavasti oman itsekurin puute on yleisin syy muiden ihmisten terveellisestä elämästä avautumiseen.
    Itse noudatan tällä hetkellä dieettiä, mutta tavoitteeni eivät ole kuitenkaan pelkästään ulkonäössä, koska elämästä ja ruuasta pitää nauttia. En ole joutunut luopumaan mistään, mistä en olisi halunnut luopua. Tänä kesänä mä nautin täysillä auringosta, bikineistä, kesän herkuista ja ystävistä, kuten sinäkin!:)

  • Hetu
    Posted at 01:51h, 03 June

    Aamen.
    Muo kiinnostaa kyllä itteäni kaikki urheilu ja terveelliset elämäntavat mut tähän fitness buumii en oo vielkää päässy sisälle (saati sit et aina eläisin terveellisesti tai urheilisin koko ajan). Se mikä muo eniten kummastuttaa on se et tykkään lukee näistä jutuista, mitta en keskustella. Jos joku kaveri alkaa puhuu urheilusta nii saatan pari sanaa sanoa ja mainita mun vk ohjelman mut en mä haluu siitä KESKUSTELLA. Sekii tuntuu jo liian fitness hömpötkseltä.
    Epäterveelliset elämäntavat kohtuudella on vaa hyvä. Oon ihan samaa mieltä tosta et tää terveydenihannointi on yhtä sairasta ku syömishäiriökii!