*Kaupallinen yhteistyö: Iso-Syöte

 

Me vietettiin viime viikolla kolme kokonaista päivää Iso-Syötteellä mitä mahtavimmista talvikeleistä nauttien! Iso-Syöte on Suomen eteläisin tunturi, joka sijaitsee n. 1,5h ajomatkan päässä Oulusta. Tänne pääsee näppärästi autolla, lentäen (Ouluun) tai junalla (Ouluun). Oulun lentoasemalta ja keskustasta kulkee Iso-Syötteelle bussivuoroja, jotka on näppärästi synkronoitu etelästä tulevien lentojen ja junien kanssa. Omaa autoa et paikan päällä oikeastaan tarvitse, kaikkialle kun on kävelymatka ja aktiviteettien pariin pääsee suoraan KIDE-hotellilta.

Olen ollut Iso-Syötteellä aikaisemminkin ja ihastuin jo silloin pieneen, tunnelmalliseen laskettelukeskukseen, josta löytyi hyvät rinteet ja oma rauha. Laskettelun lisäksi täällä voi talvisesongilla harrastaa mm. hiihtoa, maastopyöräilyä, lumikenkäilyä ja patikointia. Syötteen Kansallispuistosta löytyy upeita reittejä!

Listasin tähän postaukseen mun vinkit Iso-Syötteelle ja fiiliksiä meidän reissulta! 🙂 Psst. postauksen alta löydät linkin hiihtolomatarjoukseen.

 

 

MAJOITUS

 

KIDE-hotelli

 

Majoituttiin Iso-Syötteen rinteiden juurella sijaitsevassa KIDE-hotellissa. Hotellin sijainti on keskeinen oikeastaan kaikkiin aktiviteetteihin. Välinevuokraamo ja lipunmyynti sijaitsee n. 100m hotellilta, ja  pihasta lähtee myös hyvät hiihto- ja pyöräilyreitit. Moderneista, tilavista huoneista löytyy oma keittiö ja upealla tunturinäkymällä varusteltu parveke! Huoneissa on mukavasti säilytystilaa ja löytyypä näistä myös oma kuivauskaappi. Hotellin alakerrassa sijaitsee kuntosali ja saunat. Jälkimmäisiä voi halutessaan vuokrata myös yksityiskäyttöön.

KIDE-hotellin yhteydessä palvelee italialaistyylinen hotelliravintola Tovaglia, jossa tarjoillaan majoitukseen kuuluva aamiainen. Ravintolasta saa aamiaisen lisäksi myös lounasta ja illallista. Hotellin sisäänkirjautuminen hoituu muuten Tovaglia-ravintolan eteisestä löytyvällä automaatilla ja uloskirjautuminen tehdään huoneen telkkarista. Mainio tapa välttää ylimääräisiä kontakteja.

 

 

 

 

LASKETTELU & RINTEET

 

Laskettelurinteiden huipulla

 

1. päivä

Reissun eka päivä vietettiin rinteessä. Iso-Syöte on kompakti, mutta monipuolinen laskettelukeskus. Tykkään tosi paljon rinteistä, nämä ovat olleet molemmilla vierailukerroilla ihan huippukunnossa. Rinteitä löytyy kaikentasoisille ja -ikäisille laskijoille. Yksi Iso-Syötteen laskettelukeskuksen parhaita juttuja etenkin näin valokuvaajan silmissä on sen päältä aukeavat, henkeäsalpaavan upeat näkymät. Tykkylumipuita ja ihan mieletön tunturinäköala!

Piipahdettiin laskupäivän aikana Romekievarissa lounaalla ja vielä toisen kerran kaakaolla. Ei laskettelupäivää ilman Tazza-kaakaota kermavaahtolisällä!

Valo on rinteessä kauneimmillaan iltapäivästä kun aurinko värjää horisontin sateenkaarivärein. Niin kaunista!

 

Romekievari

 

 

 

HIIHTÄMINEN

 

latu Pikku-Syötteelle

 

2. päivä

Toisena reissupäivänä päätin viedä Johannan hiihtämään. Hän ei ollut koskenut suksiin kuudennen luokan jälkeen, joten lähdettiin liikkeelle varovasti 😀 Hyvin meillä meni! Hiihtoladuille pääsee kätevästi KIDE-hotellin päästä. Suosittelen hiihtämään Syötteen kansallispuistoon, Luontokeskukselle (2,5km), josta lähtee paljon hyviä reittejä! Me heitettiin erillinen lenkki Pikku-Syötteelle ja hiihdettiin sen jälkeen vielä Luontokeskukselle lounaskeitolle.

Reaaliaikaiseen latujen kunnossapitotilanteen näet tästä.

 

Luontokeskuksen lähistö

 

 

 

LUONNONPUISTO & PATIKOINTI

 

Teerivaaran reitti

 

3. päivä

Kolmantena päivänä lähdettiin patikoimaan Syötteen Kansallispuistoon. Paikallisten suosituksesta päätettiin lähteä Luontokeskuksen parkkipaikalta lähtevälle Teerivaaran kierrokselle (4,5km). Reitti nousee tunturien päälle, ja matkan varrella pääsee ihastelemaan kauniita näkymiä! Arvottiin hieman, että tarvitaanko lumikenkiä. Kyseltiin paikallisilta yrittäjiltä ja saatiin kuulla, että polku oli ainakin hetki sitten ollut tosi hyvässä kunnossa. Koska lunta ei ollut tullut viikkoon, päätettiin jättää lumikengät vuokraamatta. Pärjättiin mainiosti ilman, mutta lumisemmalla kelillä lumikengät voi olla hyödylliset.  Kannattaa kysellä tilannetta esim. välinevuokraamosta tai Luontokeskuksesta!

Pakkasta oli meidän patikointipäivänä -31c, joten puettiin päälle niin paljon kerroksia kuin suinkin saatiin. Teerivaaran kierrokselta löytyy nuotiopaikalla varusteltu ihastuttava Teeritupa, johon pääsi lämmittelemään. Täältä löytyy myös puuvaja ja vessa. Ottakaa tulitikut ja lämmintä juomaa mukaan!

 

 

 

MUUT VINKIT

 

Vohvelikahvila

 

Vohvelikahvila – Talvikaudella rinteiden juurella (KIDE-hotellin parkkipaikan vierestä) palvelee ihastuttava vohvelikahvila Vohvis, josta löytyy herkullisia ja visuaalisia vohveleita sekä makean- ja suolaisen nälkään.

Tunturimarket –  KIDE-hotellin vierestä löytyvä Tunturimarket on mainio paikka ruoka- ja tuliaisostoksille. Mikäli pakkasta on paljon, suosittelen ostamaan Tunturimarketista muutamalla eurolla käsien ja jalkojen lämmittimiä.

Näköalapaikka – Iso-Syötteen päälle pääsee kävellen tai autolla! Laskettelurinteen huipun lisäksi meidän suosikki näköalaspotti oli Hotelli Iso-Syötteen alta löytyvä parkkipaikka. Täältä avautui mielettömät tunturinäkymät. Kuvat yllä ja alla täältä!

Revontulet – Iso-Syöte on mainio paikka revontulien bongailuun! Suosittelen lataamaan Aurora-sovelluksen, jonka karttanäkymä paljastaa missä revontulia näkyy (vihreä osuus). Revontulet näkyvät yleensä pohjoisessa, ja saatiinkin paikallisilta vinkki missä näitä parhaiten voi bongata. Edellä mainittu Hotelli Iso-Syötteen U-mutkassa sijaitseva parkkipaikka ja siitä lähtevä hiihtolatu vie tunturin pohjoispuolelle, josta revontulia pääsee ihastelemaan. Revontulia näkyy parhaiten kirkkaalla säällä ja keskellä yötä!

 

 

 

Psst. Tutustu Iso-Syötteen hiihtolomatarjoukseen täällä.

 

 

xx Sara

*Kaupallinen yhteistyö: Korkeila Jewellery

 

Sirot sormukset, hennot kaulakorut ja oikeastaan kaikki keltakultainen. Minusta on viime vuosina kuoriutunut korufani. Tähän asti olen vielä pohtinut, että tulisiko laadukkaita koruja ja sormuksia oikeasti käytettyä. Etteivät vaan jäisi korulaatikkoon pölyttymään. Kihlasormus sen on kuitenkin todistanut, kyllä tulee. Käytännössä kaikki omistamani sormukset (kihlasormusta lukuunottamatta) on ostettu vaatekauppaketjuilta. Onhan ne kauniita, mutta samalla kovin lyhytikäisiä. Olenkin alkanut haaveilemaan sormusten osalta sellaisesta minimalistisen laadukkaasta “vakiorivistöstä”, joka sopisi kaiken kanssa ja jota voisi käyttää aina. Rakastan koruja, joita voi pitää koko ajan!

Bongasin Korkeila Jewelleryn viime vuonna Instagramista kun etsin tietoa laboratoriotimanteista. Tavallaan vähän harmittaa, etten ollut tutustunut laboratoriotimantteihin vielä siinä vaiheessa kun kierrettiin vuosi sitten kihlasormuskaupoilla. En nimittäin halunnut ostaa luonnosta louhittua timanttia eettisistä syistä. Laboratoriotimantti olisi ollut oiva vaihtoehto kihlasormukseksi. Toisaalta, onhan tässä vihkisormus vielä hankittavana… 😀

 

Siro Ovaali timanttisormus // Muru timanttisormus // Malla timanttisormus

Siro Ovaali sivukivillä // Siro Ovaali timanttisormus

 

Korkeila Jewellery

Korkeila Jewellery on laboratimanteista koruja valmistava 2019 perustettu brändi ja osa perheyritystä. Korkeilan takana seisoo perheen tytär Marika Korkeila, joka kiinnostui eettisistä laboratoriotimanteista työskennellessään mm. stylistina Lontoossa. Briteissä laboratoriotimantteja myyviä brändejä oli paljon, Suomessa ei siinä vaiheessa vielä ollenkaan. Korkeila Jewellery toikin laboratoriotimantit ensimmäisenä Suomeen.

Korkeila Jewelleryn valikoimasta löytyy laboratoriotimanteista valmistettuja sormuksia, korvakoruja sekä kaulakoruja. Malliston minimalistiset ja sirot korut on suunniteltu niin, että niitä on mahdollisimman mukava pitää päällä (pyöristetyt rungot, tehty 14k kullasta). Tavoitteena on, ettei korujen kantaja haluaisi riisua niitä ollenkaan! Eettisyys ja vastuullisuus ovat brändin tärkeimmät arvot. Ne näkyvät kaikessa toiminnassa aina eettisistä pakkauksista, tuotteiden valmistukseen ja vastuulliseen markkinointiin.

 

Mikä ihmeen laboratoriotimantti?

Laboratoriotimantit ovat aitoja timantteja. Niillä on tismalleen samat kemialliset ominaisuudet ja sama rakenne kuin luonnosta louhituilla timanteilla. Louhittuja timantteja ja laboratoriotimantteja vertaillessa suosikkini on jääpalavertaus: jääpaloja syntyy ulkona, mutta niitä saa aikaiseksi myös pakasteessa

Timanttikaivostoimintaan liittyy valtavasti ympäristöongelmia. Kaivostoiminta myllää maaperää, siirtää alkuperäiseliöstöä ja -yhteisöjä pois alueelta, muuttaa maa-alueita pysyvästi sekä aiheuttaa eroosiota. Tämän lisäksi timanttikaivostoiminnalla on linkkejä konflikteihin, asekauppaan ja ihmisoikeusrikkomuksiin (lapsityö, halpa työvoima, puutteelliset- ja vaaralliset työolosuhteet). Laboratoriotimanteiden valmistuksessa edellä mainittuja ei ole.

Yksi iso ero luonnosta louhittujen timanttien ja laboratoriotimanttien välillä on hinta. Laboratoriotimanttien hinnat ovat 20-50% edullisempia luonnosta louhittuihin timantteihin verrattuna.

Korkeila Jewelleryn korut on valmistettu käyttäen viimeisintä teknologiaa: HPHT- ja CVC-menetelmiä. Yli karaatin timanteille on saatavilla luokittelutodistukset ihan kuten luohituillekin timanteille. Laboratoriotimantin ja luonnosta luohitun timantin erottaa ainoastaan ultraviolettivalolaite. 

Lisää laboratoriotimanteista täällä.

 

Siro Ovaali sivukivillä

 

Tässä on nyt viimein hoksattu, että kauniit ja laadukkaat korut todellakin viimeistelevät kokonaisuuden. Ne saavat simppelinkin lookin näyttämään hyvältä! Päädyin käyttämään osan kampanjapalkkiostani koruhankintoihin. Vasemmassa etusormessa komeilee tällä hetkellä kauniin soikea Malla ja oikeassa keskisormessa kolmiosainen Nisi. Laboratoriotimanttisormuksia molemmat 🙂

Mä oon ihan hurjan iloinen, että oon päässyt tutustumaan Korkeila Jewelleryyn ja henkilöihin sen takana. Rakastan tätä brändiä aina koruista pakkauksiin! Kaikessa on onnistuttu älyttömän hyvin, aina pieniä yksityiskohtia myöten. Vahva tunne siitä, että tulen tekemään koruostoksia täältä vielä tulevaisuudessakin!

 

Siro ovaali timanttisormus // Nisi timanttisormus // Hetta timanttisormus

Natta timanttisormus // Nisi timanttisormus // Malla timanttisormus // Timanttikaulakoru

 

 

 

xx Sara

Tags:
,

 

Istun läppärin äärellä ja ihailen kynsiäni. Niihin laitettiin tänään ranskalainen manikyyri. Mulla ei ole koskaan ollut ranskalaista manikyyriä. Paitsi joskus teininä oli kyllä. Silloin ostin Euromarketista sellaiset liimattavat tekokynnet, joissa oli valmiiksi ranskalainen manikyyri. Ohjeessa sanottiin, että ne kuuluu viilata oman kynnen muotoon sopiviksi, mutta mä en koskaan viilannut. En edes niitä teräviä reunoja, jotka rikkoivat kaikki sukkahousut ja tekivät sohvaan naarmuja. Otin vaan kynnet pakkauksesta ja liimasin paikoilleen. Mitä pidemmät, sen paremmat, ajattelin.

Teinikynnet ei olleet kyllä ihan tätä tasoa. Nämä näyttää ihan morsiamen kynsiltä. Sellaisilta itsestään huolta pitävän aikuisen naisen kynsiltä. Ei kyllä ikinä tunnu siltä, ei etenkään kynsien osalta. Olen äärimmäisen taitava laiminlyömään kynsien kotihuoltoa, en edes omista kynsiviilaa. Mua aina hävettää mennä kynsistudioon ja paljastaa, etten tälläkään kertaa ole hoitanut kynsiäni. Taas on liian pitkän huoltovälin takia revitty/pureskeltu osa geelilakoista irti ja kynsinauhat on auki kuivuudesta. Siinä ne sormet lepää tyynyllä kynsiteknikon arvioitavana armottomassa valaistuksessa, joka paljastaa jokaisen yksityiskohdan. Hetken hävetys on kuitenkin sen arvoista, että 45 minuutin päästä kynnet näyttää tältä. Vielä kun näyttäisivät neljän viikon päästä…

Ajattelen yleensä, että jos minua oikeasti kiinnostaisi tai kokisin asian tärkeäksi, varmaan myös tekisin jotain sen eteen. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan. Kauniit kynnet ovat kivat, muttei välttämättömät.

 

 

Oon iloinnut ihan suunnattomasti lumisesta Helsingistä, kuten näistä viime viikkoisista kuvista pystyy ehkä päättelemään. Päivät tuntuu himpun verran pidemmiltä kun valkea maa valaisee pimeitä iltapäiviä. Ollaan tehty kävelylenkkejä ennätyspaljon. Haettu kahvia mukaan ja palloiltu ympäri kaupunkia kuin turistit konsanaan.

Viikonloppuna tehtii ekaa kertaa itse pastaa. Kaikki sai alkunsa Master of None -sarjan italiajaksoista (paras sarja!!). Tuli ihan hirveä himo päästä kokeilemaan pastan valmistusta. Sehän oli ihan helppoa, eikä yhtään niin työlästä kuin olen aina kuvitellut. Etenkin kun teki kahdelle hengelle. Suurin haaste oli oikeastaan löytää lähikaupoista durum-jauhoja. Taikinaa jäi vielä puolet varastoon. Josko sitä vielä loppuviikosta kaulisi ja keittäisi uuden satsin!

Aloitettiin tällä viikolla katsomaan The Crownia. Mä en olen aivan pihalla kaikista kuninkaallisjutuista. En muista nimiä, enkä titteleitä. En ollut tv:n ääressä edes kun Meghan ja Harry menivät naimisiin. Ehkä The Crown muuttaa mieleni, sarja on ainakin tähän asti vaikuttanut hyvinkin lupaavalta. Olen yhtenään googlettamassa henkilöitä, vertaamassa niiden ulkonäköä näyttelijöihin ja selvittämässä, että miten sarjassa kuvatut tilanteet oikeasti menivät. Wikipediahaut on pelkkää brittien kuninkaallisia nykyään 😀

Törmäsin toimistoa muuttaessani tähän In The Company of Women -kirjaan. 100 naista ja 100 erilaista urahaastattelua. Ostin tämän pari vuotta sitten toimistolle, mutta se on unohtunut hyllyyn. Ajattelin aloittaa 2021 työpäivät aina lukemalla yhden tarinan. Tänään luin Danielle Coldingin, Brooklynissa asuvan sisustussuunnittelijan haastattelun. Kun häneltä kysyttiin, että mikä on ollut paras vinkki, jonka hän on saanut yrityselämään uransa alussa, hän vastasi näin: “palkata ammattilaisia hoitamaan asioita, joita et itse osaa tai jotka eivät kuulu omiin vahvuuksiisi. Kaikkea ei tarvitse osata yksin, turvaudu ekspertteihin kun pitää”. Tää on niin totta. Yrityksen pyörittämiseen liittyy ihan valtavasti kaikkea. Mä helposti ajattelen, että jos en osaa jotain, niin sitten pitää opetella ja väkisin yrittää selvitä. Todennököisesti tähän menee vaan sairaan paljon aikaa, joka on pois taas siitä päätyöstäsi. Lopputulos ei myöskään itse tehtynä aina ole se paras mahdollinen, tämä voi näkyä myös tuloksessa… Tällaisia tehtäviä pitäisi ohjata osaaville ammattilaisille ja käyttää ne työtunnit todelliseen työhösi.

 

 

Huomenna on taas vapaapäivä. Toisaalta ihanaa, toisaalta tekeekö se arkeen tarttumisen entistä vaikeammaksi? Rytmi on ollut hukassa ja asioihin on ollut vaikea tarttua. Työpäivät on jo toista viikkoa tämmöistä ihme sinkoilua, mitään ei meinaa saada kunnolla valmiiksi. Perusjutuissa kestää jotenkin tavallista kauemmin. No välillä tää on tätä. Ehkä huomisen jälkeen sitten.

Päätettiin rustata huomenna  loppiaisen kunniaksi vuoden tavoitteet ylös ja kasata 2021 Pinterest-taulut. Tää on ollut kiva tapa suunnitella uutta vuotta ja hahmottaa mitä kaikkea siltä toivoo. Haluaisin erityisesti lisää arkisia, päivittäin toistuvia kivoja rutiineja. Lukuhetkiä, kirjoittamista, ulkoilua, luovia harjoituksia ja itsenäistä opiskelua. Ja ehkä jotain ruoanlaittoon liittyvää. Viime vuoden tavoitelistasta moni kohta toteutui, vaikka vuosi olikin aika erikoinen. Toisaalta listaan mahtui myös monta sellaista tavoitetta, jotka eivät onnistuneet. Kynsien pureskelun lopettaminen oli yksi niistä… 😀

En yleensä innostu tammikuun haasteista, mutta tälle vuodelle me otettiin melko lempeä sellainen: 30min liikuntaa joka päivä. Tai toisin sanoin “urheilukellon aktiivisuustaso täyteen”. Sen ei välttämättä tarvitse olla hikiliikuntaa, kävelylenkki ja kehonhuolto käyvät myös. Olen haasteesta inspiroituneena kävellyt koti-toimisto välit äänikirjaa kuunnellen. Tää on ihana tapa aloittaa ja lopettaa työpäivä. Suon Villi Laulu on pian jo puolessa välissä!

Mua odottaa ensi viikolla vuoden ensimmäinen työreissu, ihan hullua. Se suuntautuu Pudasjärvelle, Iso-Syötteelle. Työreissuja ei ole viimeiseen puoleen vuoteen ollut yhtäkään, joten tuntuu jotenkin tosi spessulta. Oon ihan tosi innoissani. Ihana päästä valokuvaamaan ihan kunnolla!

 

 

 

xx Sara