D8X_4312-2.jpg

 

Pahoittelut heti alkuun mikäli aiheutin otsikollani korvamadon. Puolustukseksi kerron, että pää löi otsikkokentän kohdalla tyhjää noin 10 minuuttia (tapahtuu aina välillä. aika useinkin). Ja tämä oli paras mihin pystyin. 

Mutta päivän kysymykseen. Sehän kuuluu, että missä ihmeen vaiheessa tämä väriloisto on oikein saapunut?!

Tajusin ettei meikäläisen jokapäiväisille kulkureiteille juuri syksyn puuloistoa osu. Suomen tiheimmin asutulla pläntillä (nippelitietoa tähän väliin: Suomen tiheimmin asuttu alue: Kallion Torkkelinmäki 31 000 asukasta/neliökilometri) näkee kyllä söpön värikkäitä taloja, muttei näköjään puita. Juoksemassa ja kävelyilläkin olen käynyt sen verran hämärällä, ettei värejä ole erottanut!

Tämä vaahteranlehtien värittämä puistikko löytyi vanhempieni kotitalon vierestä Kotkasta, jossa oltiin eilen viettämässä kuvauspäivää. Iltapäivän auringonsäteet ja oranssi lehtimeri olivat kuin suoraan satukirjasta. Oli pakko poiketa ikuistamaan näky, silläkin uhalla että todennäköisyydet koirankakkaan astumisesta olivat melko korkealla.

Tämän päivän pyörin palavereissa ja asioilla keskustassa. Päätin liikkua kaikkialle kävellen. Suunnittelin reiteilleni mahdollisimman monta puistikkoa, jotta pääsisin pällistelemään syksyn värejä. Juku, että oli kaunista!

Se on kuulkaa loppukuu lenkeille sitten valoisan aikaan. Kiitti ja kuitti!

 

D8X_3483.jpg

D8X_4331.jpg

D8X_3447.jpg

pictures of me: Kaisa Turunen

 

 

xx Sara

VW&TFW09.10.2018-5.jpg

 

Jokainen TFW-treeni alkaa motivaatiotarinalla. Myös tämän aamuinen Vitamin Well:n bootcamp-treeni:

Intialainen mies istui aamukahvilla. Hän seuraili vilkkaan kadun hulinaa, kun yhtäkkiä isoa elefanttia taluttanut poika vei hänen huomionsa. Norsuntaluttaja sitoi mahtipontisen norsun ohuella talutusköydellä kiinni puutolppaan siksi aikaa kun meni itse tekemään ostoksia basaarille.

Miehen oli vaikea ymmärtää, miten norsu jäi kadulle odottamaan. Surumielisen oloinen norsuhan olisi koska vaan voinut riuhtaista itsensä vapaaksi köydestä ja livahtaa vilkkaasta kaupungista metsään lajitoveriensa luokse, mutta siinä se seisoi paikallaan ja odotti taluttajaansa basaarilta.

Mies päätti kysyä asiaa norsuntaluttajalta itseltään.

“Norsu sidottiin samaan köyteen jo aivan pienenä. Pienenä sillä ei ollut voimia irrottautua köydestä, vaikka kuinka riuhtoi ja rimpuili. Aikuinen norsu luulee edelleen, että köysi on häntä vahvempi. Aikuinen norsu ei hahmota voimiaan. Se ajattelee, että jos köysi on joskus ollut vahvempi, se tulee myös aina olemaan”.

 

Tunnistin tarinan alistuneesta ja kykyjään epäilevästä norsusta itseni. Silmäni avautuivat. Vaikka olin kuullut tarinan ties kuinka monta kertaa, nyt se osui kunnolla. Aivan kuin tarina olisi omistettu suoraan minulle. 

Heti aamutreenien jälkeen ryhdyin ennakkoluulottomasti hommiin. Tartuin pitkään jahkailemiin asioihin ja pistin pyöriä pyörimään. Saa nähdä mitä nämä alkavat muutokset tuovat tullessaan!

Kiitos inspiraatiosta ja energiasta TFW ja bootcampin mimmit. Lokakuiset tistaiaamut on aina yhtä hymyä teidän kanssa! <3

 

VW&TFW09.10.2018-4.jpg

VW&TFW09.10.2018-26.jpg

VW&TFW09.10.2018-29.jpg

VW&TFW09.10.2018-8.jpg

VW&TFW09.10.2018-13.jpg

VW&TFW09.10.2018-30.jpg

VW&TFW09.10.2018-52.jpg

VW&TFW09.10.2018-53.jpg

VW&TFW09.10.2018-62.jpg

VW&TFW09.10.2018-84.jpg

VW&TFW09.10.2018-7.jpg

VW&TFW09.10.2018-28.jpg

VW&TFW09.10.2018-32.jpg

VW&TFW09.10.2018-92.jpg

VW&TFW09.10.2018-93.jpg

VW&TFW09.10.2018-95.jpg

VW&TFW09.10.2018-101.jpg

VW&TFW09.10.2018-96.jpg

Pictures: Wilhelm Öhman

 

 

xx Sara

D8X_3346-4.jpg

*hiuslisäkkeet saatu blogin kautta

 

Istuin pari viikkoa sitten kampaajani tuoliin. Tarkoituksena oli tehdä niinsanotusti perinteiset: irroittaa vanhat teippipidennykset, värjätä oma juurikasvu ja pistää uusilla teipeillä varustellut vanhat pidennykset takaisin päähän. Pidennykset on tosi vähän väärä sana, puhutaan pikemminkin tuuhennuksesta. Tukkani kun on ollut pitkään jo pidennysten kanssa saman pituinen.

Ensitöikseen kampaajani Simo kysäisi haluaisinko kokeilla toisen firman hiuslisäkkeitä, jotka hän oli saanut testiin? Kyseessä oli slaavihiusta valmistavan BPhair:n Premium Slavic-hius.

Tässä vaiheessa myönsin, etten ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan slaavihiuslisäkkeistä. Olen tähän päivään asti ostanut aina omat lisäkkeeni toiselta firmalta, ja lisäkkeet ovat olleet tyypillisesti aasialaista hiusta. Olen ollut aikaisempiin ihan tyytyväinen, mutta miksenpä tosiaan kokeilisi välillä jotain muuta? 

 

D8X_3393-3-side.jpg

D8X_3372.jpg

 

Miten slaavihius sitten eroaa perinteisestä aasialaisesta pidennyshiuksesta? BPhair Premium Slavic -hius on äärimmäisen laadukasta ja kestävää. Se on aasialaista ohuempaa ja sulautuukin luonnollisesti pohjoiseen hiuslaatuun. 

Premium Slavic-hiukset tulevat Venäjältä. Niissä ei käytetä tehtaalla hoitoaineita tai pintasilottajia, joten hius käytännössä vaan paranee käytössä kun se saa pestessä kosteutta. Premium Slavic-pidennyksiin käytettävien hiusten luovuttajilta vaaditaan, ettei hius ei saa olla entuudestaan käsiteltyä. Vaaleisiin hiuksiin valitaan aina valmiiksi vaalea tai vaaleanruskea luonnonhius jolloin ei tarvitse tehdä rajuja vaalennuksia, eikä hius näin ollen kärsi.

Pidennyshiuksiani ei värjätty lainkaan, väri osui täydellisesti yhteen oman hiusvärini kanssa. Päätettiin, ettei tällä kertaa leikatakaan uusia pidennyksiä pitkäksi polkaksi, kuten normaalisti on tehty. Sekä minä, että kampaajani haluttiin nähdä miltä pitkä slaavihius näyttää käytössä ja miten se kestää arjessa. 

Vaikka teippejä upotettiin päähän aika reilusti, tuntui alkuun koko tukka huomattavasti tavallista lisäkepehkoani ohuemmalta. Slaavilisäkkeet tuntuivat paljon aikaisempia pidennyksiäni kevyemmiltä.

Muutaman pesun jälkeen tilanne oli toinen. Vaikka hiukset ovat edelleen kevyet, kosteutettu slaavihius tuntuu nyt runsaammalta ja luonnollisemmalta. Hiukset näyttävät paksuilta ja hyvinvoivilta. Ne sulautuvat aikaisempia lisäkkeitäni paremmin omaan hiukseeni, eikä juurta tarvitse tupeerata tms.

 

D8X_3319-3.jpg

 

Syy miksi päädyin aikoinani lisäkkeisiin on otsatukkani. Kohtalaisen massiivinen otsikseni vie hiusten paksuudesta reilun neljänneksen. Unelmatukkani on aina ollut otsiksella varusteltu, kylmänvaalea, paksu ja skarppi. Tämä kuvaus unelmatukastani ei ole muuttunut viidessä vuodessa mihinkään.

Käyn kampaajalla suunnilleen parin kuun välein värjäämässä tukkaa ja vaihtamassa teippejä. Samoja teippilisäkkeitä pystyn käyttämään kolmisen kertaa. Kolmella huoltokerralla aasialaisille hiuslisäkkeille tulee siis elinaikaa n. 5-6 kk. Kolmannella huoltokerralla hius on kuitenkin jo selvästi käytössä kärsinyttä eikä näytä läheskään niin hyvältä kuin ensimmäisellä kiinnityskerralla. 

Innolla odotan miten slaavihiuksen kanssa käy, ainakin tässä vaiheessa vaikuttaa lupaavalta! 

 

D8X_3354.jpg

Pictures: Elisa Lepistö // edit by me

 

 

xx Sara

Tags:
,