Me löydettiin uusi koti! Ihan pähkähullua sanoa se ääneen. Tai no, kirjoittaa lauseena. Ei varmaan tule kellekään yllätyksenä, että asunnon metsästys on raastavaa puuhaa. Ihan erityisesti tällaiselle, jolla on tapana innostua niistä ihan pienimmistäkin asioista. Asuntotarjousta tehdessä sitä uskaltautuu jo kuvittelemaan miltä arki uudessa korttelissa tuntuu. Mihin tulee meidän kolibrikasvi ja surffilauta? Entä missä sijaitsee lähikauppa?

Kuluneiden kuukausien aikana tarjouksia on tullut väsättyä useampia ja joka kerta ne pyyntihinnasta pilviin kohonneet tarjouskilvat ja haaveista luopuminen romuttaa. Pakko tässä on miettiä neliöhintoja ja remonttikulujakin, vaikkei aina kiinnostaisi. Sitä kun halusi vaan sen ihanan kodin (maksoi mitä maksoi).

Viimeiset viikot ovat olleet niin tapahtumarikkaita, ettei pää meinaa pysyä mukana. Sen lisäksi, että oon tehnyt tuhottoman paljon töitä on tässä ostettu ja vuokrattu sijoituskämppiä, perustettu uusi yritys ja etsitty kuumeisesti uutta kotia. Ja nyt se koti vihdoin löytyi! Ostotarjous hyväksyttiin eilen, ja tätä on edelleen vaikea uskoa todeksi. Näin jo untakin, että koko uusi koti oli suuri väärinkäsitys, eikä me oikeasti mitään kämppää saatu.

 

 

Asunto ei ollut täysin meidän kriteerien mukainen, mutta mikä parasta, se tuntui heti kodilta. Aivan kuten tämä nykyinenkin silloin kun ensi kertaa tänne astuttiin. Tällä kertaa me etsittiin kolmiota, mutta päädyttiin kaksioon, jonka alkoviin saa lasiseinällä varustellun työhuoneen (herranjestas tätä on kaivattu). Toiveena oli löytää uusi koti lähikulmilta, mutta se löytyi Töölöstä <3 Neliöitä uudessa kodissa on ruhtinaalliset 85. Edessä on vielä pintaremontointia, oviaukkojen suurentamista ym. Ihanaa päästä valitsemaan materiaaleja ja suunnittelemaan uutta! Tässä on pakko alkaa nyt torittamaan ihan täysillä!

Ajatus siitä, että meistä tulee kesällä töölöläisia tuntuu kutkuttavalta. Samaan aikaan tunnen valtavaa haikeutta siitä, että lähdetään Kalliosta. Ja ihan erityistä haikeutta, että meidän ihka ensimmäinen oma asuntomme Torkkelinmäellä pitää hyvästellä (pystynköhän siihen?!). Olen asunut Kallio-Vallila akselilla käytännössä viimeiset 10 vuotta monessa eri osoitteessa. Tunnen Töölöä loppupeleissä aika huonosti. Harvemmin siellä tulee käytyä ravintoloissa tai kahviloissa. Pitää etsiä uudet kantikset ja lähileipomo, jännää!

 

kuvat: Johanna Rontu

 

xx Sara

Tags:
,

 

Miksi ne perus tiskirätit on niin räikeitä?

Miksi aivastuttaa monta kertaa putkeen?

Miksen voi lopettaa Huuhkajien kannatusbiisin kuuntelua?

Miksei ikkunat puhdistu rankkasateella?

Miksi suihkuun on vaikea mennä, mutta sieltä on myös vaikea lähteä?

Miksi suomen kielessä on olemassa niin paljon samoja, mutta eri asioita tarkoittavia sanoja? Ja miksi niitä ei ikinä tule ajatelleeksi? (Esim. lasku=paperilasku ja mäenlasku)

Miksi meikkipussit on liian pieniä? Aina ihan hullua survomista ja tetristä, että pussin saa kiinni.

Miksi Dressmannin mainokset on aina hidastettuja ja kiusallisia?

Miksi oon luullut, että vispipuuron tekeminen olisi jotenkin tosi työlästä, vaikka todellisuudessa siihen meni 10 min?

Miksen ikinä jaksa laittaa juustoa ja voita jääkaappiin heti kun voileipä on kasattu, vaan ne seisoo keittiön pöydällä aina sen 2h?

Miksi kinderit on vuonna 2021 edelleen ainoita hyvänmakuisia pääsiäismunasuklaita?

Miksei Beyoncella ole ikinä kuvatekstejä?

Miksi tajusin vasta kotona, että turistin kysyessä minulta Stockan edessä tietä “Feizer cafe“:lle hän tietenkin tarkoitti Fazerin kahvilaa?

Miksi ruokakaupassa valitsee aina niitä samoja merkkejä?

Miksi meidän kämpän pöydillä seisoo aina vähintään 4 tyhjää vesilasia?

Miksen ikinä muista käydä vaihtamassa sodastreamiin täyttä hiilihappopulloa?

 

 

Miksi laukkujen pohjalle ilmestyy aina hiekkaa, roskia ja epämääräistä roinaa?

Miksi niin monessa uskonnollisessa liikkeessä on  maailmanlopun päivämäärä/vuosi etukäteen päätettynä? (Ja miten perustellaan sitten kun se ei tapahdukaan?)

Miksi pienenä oli parasta haistella äidin tyynyä?

Miksi motarilla ajettaessa alan välillä räpytellä silmiäni valotolppien väleissä ja kehitän siitä itselleni “pelin”?

Miksi ollaan keksitty vastapäisessä talossa asuville tyypeille lempinimet?

Miksi mä oon ollut Selviytyjissä mukana just sen ainoan kerran kun ne on järjestetty kylmässä pohjolassa? 😀

Miksi suojatietä ylittäessä on aina pakko osua valkoisille?

Miksen ikinä muista minä vuonna joku tapahtui, etenkään viimeisen 10 vuoden ajalta? (Kaikki on aina “muutama vuosi sitten”.)

Miksi aina tulee tehtyä niitä samoja arkiruokia?

Miksi piilotan välillä pölypalloja viherkasvien ruukkuihin?

Miksi E on aina E niin kuin Eemeli? Ja H on H niin kuin Heikki?

Miksi puhelimen muisti on kokoajan täynnä?

Miksi uuden kodin etsiminen on näin hermoja raastavaa?

Miksi Disney plus -tilaus pitikin mennä peruuttamaan?! Kauheesti tekis mieli katsoa just nyt disneyleffoja!

Miksi Donald Trump fanittaa oranssia itseruskettavaa?

Miksei bluetooth-kuulokkeita muista ikinä ladata?

Miksi kaikissa luontodokumenteissa on aina matala miesääni?

 

  

kuvat: Johanna Rontu

 

xx Sara

Tags:

 

Tänään on iso päivä. Content Corner – Creative Agency on vihdoin livenä!

Vaikuttajamarkkinointiin erikoistunut luova toimisto on ollut mun pitkäaikainen unelma. Taisin aikoinaan heittää sen jossain haastatteluissa ilmoille kun kysyttiin urahaaveista. Taas kannatti avata suu. Ajatus alkoi kypsymään. Tiesin, että olisin törkeän hyvä tällaisen yhtiön pyörittämisessä. Siinä yhdistyisi niin moni asia mun vahvuusalueelta.

Lyöttäydyttiin kolme vuotta sitten kollegoiden kesken samoihin työtiloihin kun yksin puurtaminen alkoi turhauttamaan. Kaikki kaipasivat yhteisöllisyyttä ja työkavereita. Kaksi vuotta sitten syntyi nimi meidän toimistolle (siitä kiitos Hanna Väyrynen!!), koska pitihän työskentelytilalla oma nimi olla. Lähinnä syystä, että posti löytäisi helpommin perille kun ikkunassa luki nimi.

Sitten syntyi idea ihan oikeasta yrityksestä. Mitä jos yhdistettäisiin osaamisemme ja lyötäisiin luovat päämme yhteen sen sijaan, että keskitytään jokainen omiin juttuihin. Tästä porukasta löytyy osaamista. Meillä on vaikuttajamarkkinoinnin ammattilaisia, sisällöntuottajia, valokuvaajia, tv-tuotannon guru, toimittajia, tapahtumatuottajia ja pr-ammattilaisia. Palaset alkoivat loksahtelemaan paikoilleen. Syntyi vaikuttajamarkkinointiin erikoistunut luova toimisto ja mediayhtiö.

 

 

Content Cornerin toimintamalli kehitettiin vastaamaan asiakkaiden tarpeeseen saada mediatoimistolta entistäkin kokonaisvaltaisempia markkinoinnin ratkaisuja. Tarkoitus on työskennellä pääosin suoraan vaikuttajalta asiakkaalle ilman välikäsiä. Palveluihin kuuluu perinteisen vaikuttajamarkkinoinnin lisäksi kaikkea aina somestrategian suunnittelusta pr-tapahtumiin. Meidän täyden palvelun vaikuttajamarkkinointitoimisto panostaa erityisesti kampanjasuunnitteluun, jossa hyödynnetään tiimin luovuutta ja rautaista ammattitaitoa. Me tunnetaan alan trendit ja tiedetään mikä toimii ja mikä ei.

Content Cornerin taustalla on myös halu tukea naisyrittäjiä. Tutkimusten mukaan naiset perustavat vähemmän startupeja, ja meidän tavoitteena onkin rohkaista, tukea ja työllistää erityisesti nuoria naisia, joita on palkattu hoitamaan yrityksen kirjanpitoa, tilintarkastusta ja lakiasioita.

Näiden 13 mimmin kanssa on painettu hommia viime kuukausina ja musta tuntuu, että oon niin oikealla polulla kun voin vaan olla. Tuntuu kuin mulla olisi uusi työ, ja tavallaan mulla onkin. On ollut ihan mieletöntä istua palavereissa edustamassa tätä porukkaa. Jaettu ilo on paras iloa eikä hymy ole hyytynyt edes pandemian puristuksessa. Tänään Content Corner – Creative Agency on virallisesti livenä! Kippis sille ja näille upeille naisille!

Mikäli kiinnostuit, ota yhteyttä: team@contentcorner.fi

 

 

Mä en tiedä oonko koskaan esitellyt meidän ihanaa toimistoa. Content Corner sijaitsee Punavuoressa, Uudenmaankadulla. Toimistomme on kahdessa kerroksessa, mikä on ihan luksusta! Tila on niin kotoisa et tää tuntuu pikemminkin toiselta kodilta kuin toimistolta. Mun omat suosikit täällä on villasukkaparkki ja välipalabaari, molempia tulee käytettyä joka visiitillä. Muutettiin ja remppailtiin täällä loppuvuodesta, vielä uupuu viimeiset viilaukset, sit on valmista. En malta odottaa et päästään kokoontumaan tänne joku päivä koko porukalla. Enkä malta odottaa et saadaan kutsua tänne myös asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Noh, näiden aika tulee vielä 🙂

Tässäpä kuvia ja tunnelmia meiltä!

 

kuvat: Mona, Jessica, Johanna ja minä

 

 

xx Sara