
*Kaupallinen yhteistyö: Suomen latu
Puhelin soi eräänä kesäkuisena keskiviikkona. Puhelu oli Eevalta: “lähdetkö nukkumaan ulos?” (huom. ei “lähdetkö ulos”, mikä olisi ollut ehkä tyypillisempi kysymys).
Telttailuyö olisi osa 8.9 järjestettävää Suomen ladun Nuku yö ulkona -kampanjaa, jonka tarkoituksena on kannustaa suomalaisia nukkumaan yönsä ulkona. Tuona syyskuisena lauantaina ympäri Suomea pystytetään metsähotelleja, joihin voi varata paikan. Toki mikä tahansa sallittu telttapaikka sopii, tai mikset pystyttäisi telttaa vaikkapa takapihalle ja viettäisi yötä perheen/ystävien kesken siellä 🙂
Mitä Eevan ehdotukseen tulee: ei epäilystäkään, lähdenhän minä telttailemaan! Ja niin lähti Anni ja Eevskukin.
Ainoa kaikille sopiva ajankohta löytyi elokuulta ja siihen tartuttiin. Paikaksi valikoitui Liesjärven kansallispuisto Tammelassa. Sovittiin sunnuntaipäivälle treffit Messukeskuksen eteen, josta Anni tulisi minut ja Eevskun noukkimaan. Eeva oli lähtenyt Tammelaan jo edeltä.
Siinä Messukeskuksen edessä telttailukamat salikassissa odotellessani mietiskelin miten epänormaali vuorokausi minulla onkaan edessä (ja miten siisti duuni minulla on!). Telttailemaan käytännössä tuntemattomassa porukassa, milloin ikinä tällaista oikeasti tapahtuu?!
Teki mieli huikata viereisille viikonlopun tietokonefestareilla valvoneille, ikeakasseissa pöytäkoneitaan kantaville teinipojille, että ette muuten arvaa mihin meikäläinen on menossa. En kuitenkaan huikannut.





Ratkiriemukkaan automatkan jälkeen oltiin kohteessa. Treffattiin porukalla parkkipaikalla ja lähdettiin tutustumaan Korteniemen perinnetilalle perinteisiin maatalon askareisiin ja eläimiin. Savusaunassakin piipahdettiin!
Tilavierailun jälkeen oli vuorossa metsäjooga. Alkaa hymyilyttämään kun vain ajattelenkin tätä harjoitusta. Metsäjoogasta tuli ihan mielettömän hyvä fiilis. Loppurentoutuminen mustikkapuskien keskellä oli suosikkini! Erityisesti tämä ohjaajan kehotus jäi mieleeni: “nyt rauhoitutaan, ja jos siinä ympärillä nyt pyörii jotain ötököitä niin sanokaa niillekin, että rauhoittuvat”
Joogan jälkeen peseydyttiin ja saunottiin. Pulikoitiin ehkäpä yhdessä kirkkaimmista järvistä joita olen koskaan Suomessa nähnyt.





Saunanraikkaina pakattiin kamat kanootteihin ja pukeuduttiin pelastusliiveihin. Kun Eeva kyseli, että olihan kaikille kanootilla liikkuminen tuttua, nyökyteltiin koko porukka.
Olenhan minä kanootilla melonut, mutta aina edessä. Minulla ei ole ollut mitään käryä, että kanootin perällä istuvan rooli eroaa etummaisesta, ja sepä välittyi etenemiseemme aika hyvin 😀 Pyörittiin Annin kanssa ympyrää ensimmäiset 300 metriä. Sorry!
Sain mainion pikakurssin perämiehen tehtäviin keskellä järveä. Jarruttaminen ja ohjaaminen alkoivat hiljalleen luistaa. Päästiin kuin päästiinkin perille yöpaikkaamme.
Tuuli alkoi yltyä ja taivas täyttyi mustista pilvistä. Nyt oli kiire. Äkkiä teltat pystyyn. Anni ei ollut koskaan kasannut telttaa. Minä ehkä kolme kertaa ja edelliskerrasta oli aikaa 15 vuotta. Lähtötilanteesta pisteitä täydet kymmenen!
Alkupaniikki laantui ja ilokseni huomasin, että teltat ovat hieman päivittyneet 15 vuodessa (samoin makuupussit!). Eihän tässä ole kuin ihan muutama juttu. Teltta kasaantui lopulta näppärästi ihan parissa minuutissa. Täytettiin aluspatjat ja avattin makuupussit. Kuinka kotoisalta valmiin telttamme sisällä näyttikään! Voiko jo mennä pötköttelemään?




Illallinen syötiin pienessä tihkusateessa kuorivaatteisiin verhoutuneina – ihan tunnelmallista näinkin. Sade lakkasi kun päästiin jälkkärilettujen kimppuun.
Pimeyden laskettua kokoonnuttiin nuotion ääreen jakamaan vielä hauskoja retkimuistoja. Kerroin mm. kuinka oltiin aiemmin viikolla poikaystäväni kanssa herätty vahvaan savun käryyn ja paikannettu haju makkarin ikkunaan. Nuuhkittiin päät päällekkäin ikkunassa ja mietittiin vaihtoehtoja. Ehkä alakerran pizzeria oli tulessa? Kummallista oli se, ettei kaduilla kulkevista kukaan tuntunut regoivan hajuun. Ei mennyt kauaa kun tajuttiin, että vahva savun haju tulikin meikäläisen hiuksista. Oltiin edellisiltana oltu saaressa kokkailemassa nuotiolla 😀 Tämä tulipalo sammutettiin hiusten pesulla.
Kello oli jo yli puolen yön, oli aika kömpiä telttoihimme. Ilta oli selvästi aikaisempia kylmempi ja päätin nukkua villapaidassani. Juteltiin ja kikateltiin vielä otsalamppujen valossa kuin partiolaistytöt konsanaan.
Herätyskello soi seiskalta. Tässä vaiheessa aamuaurinko oli täyttänyt jo koko teltan. Olin valosta huolimatta aivan unessa, tässä olisi voinut makoilla vielä tunti kaupalla. Pahin pelkoni ei toteutunut: pissahätä keskellä yötä. Telttakaan ei kastunut sisältä vaikka yöllä vähän ripottelikin (toinen pelkoni, joka on btw käynyt toteen kun aikoinaan telttailtiin ikivanhalla teltalla..). Sateen ropina teltan katossa oli itse asiassa aika ihanaa.
Suunnattiin aamupesulle. Oli aika pakata teltat ja meloa aamiaiselle.



kiitos kuvausavusta Eevalle ja Eevskulle!
Telttailukipinä syttyi ihan viimeistään nyt. Oma teltta ja hyvät makuupussit on hommattava – haluan nukkua ulkona syyskuussakin! Kiitos kun sain olla mukana!
Kuinka moni muu meinaa osallistua Nuku yö Ulkona -kampanjaan 8.9? 🙂
xx Sara
Posted at 11:52h
in
Uncategorized
by Sara