*Kaupallinen yhteistyö: Halla Halla

 

Tässä on minä ja mun ihana ystävä ja kollega Veera. Meissä on oikeastaan ihan hurjan paljon samaa. Ollaan molemmat aika iloisia ja helposti innostuvia tapauksia. Me rakastetaan seikkailuja, valokuvausta, pitkiä keskusteluja, lierihattuja ja viiniä.

Mikä meissä sitten on eriä? Meidän kehot. Me ollaan erimuotoisia.

Toinen on tuntenut epävarmuutta kurveistaan ja toinen taas kurvittomuudestaan. Eikö ole hullua? Mä edustan pienempikokoisena sitä median suosimaa vartalomallia, joka ei saa osakseen samanlaista arvostelua kuin siitä muotista eroavan vartalo. En tiedä missä pisteessä olisin jos kehoani arvosteltaisiin julkisesti ruokakaupan käytävillä tai pilkattaisiin keskustelupalstoilla. Pelkkä ajatuskin siitä, että joku joutuu oikeasti kokemaan tällaista saa kyyneleet nousemaan silmiin.

 

 

 

Oon ollu aina tosi epävarma rinnoistani. Jostain syystä tämän ääneen sanominen hävettää. En ole ihan varma johtuuko se siitä että aihe on niin arka vai suuremmassa mittakaavassa niin mitätön. Mua on arvosteltu tästä teini-iästä asti, ja jokainen kommentti on jättänyt jäljet. Oon miettinyt monesti tuntisinkohan itseni enemmän naiseksi jos hankkisin silikonit? Olisinkohan onnellisempi? Oon tullut aina siihen tulokseen, että pyh. Jokainen tekee keholleen just sitä mitä haluaa, mutta ulkopuoliset paineet ja ilkeät kommentit on väärä perustelu lähteä muokkaamaan kehoa. Mulla on sitäpaitsi oikeastaan tosi hyvä olla mun kehossa. Mä oon oikeastaan just minä ja just hyvä, just tällaisena.

Jos kokoajan keskitytään vaan niiden ulkoisten virheiden etsimiseen ja paranteluun, livahtaa elämä helposti ohi. Puhutaan, että tyytyväisyyden määrä on vakio. Hankinnat ja saavutukset ruokkivat toisiaan. Halutaan enemmän, uutta ja lisää. Meille ihmisille ei riitä mikään, ennen kun päätetään, että nyt riittää.

Mitäpä siis jos lopetettaisiinkin se kehon virheiden etsiminen ja keskityttäisiin ihan muihin juttuihin?

Unelmavartalo on tässä ja nyt. Sen kanssa voi uida, tanssia ja käydä ravintolassa. Siinä on hyvä olla ja se tuo sinulle nautintoa. Unelmavartalosta kannattaa pitää hyvää huolta. Halia ja ruokkia hyvin. Pestä ja pitää hyvänä. Se on meidän elämämme ainoa keho ja se on tehnyt eteemme ihan valtavasti ponnisteluja. Se ansaitsee haukkumisen sijaan kunnioitusta ja taputuksen olalle.

 

 

Halla Hallan uusi Self Love Zone -mallisto sai inspiraationsa pop up -myymälän sovituskopeilta. Vaikka pinkissä kesämyymälässä on ihana tunnelma,  joutui henkilökunta kuuntelemaan päivä toisensa jälkeen, kuinka sovituskopeissa naiset haukkuivat ääneen omia kehojaan. Se oli kuulemma pysäyttävää. Omistajat Salla ja Hanna halusivat tehdä asialle jotain: syntyi Self Love Zone -uikkarimallisto.

Self Love Zone -mallisto on hurraahuuto meille jokaiselle. Se haluaa muistuttaa ja kannustaa sinua rakastamaan elämäsi tärkeintä ihmistä, eli itseäsi <3 Mallisto on täynnä ihania värejä, printtejä ja erilaisia malleja. Koot kulkee XS:stä XL:ään ja mitoitus on suht tavallinen. Uikkari tosin saa olla tiukka, eli suosittelen kokeilemaan jopa kokoa pienempää (mulla normaalisti S, mutta näissä XS). Self Love Zone -mallisto, kuten kaikki muutkin Halla Hallan mallistot on valmistettu merestä nostetusta muoviroskasta. Eettisen merkin uikkarit eivät ole markkinoiden halvimpia, eikä pidäkään. Kankaan valmistus on arvokkaampaa ja tuotteiden valmistuksesta maksetaan reilu korvaus Balilla sijaitsevan tehtaan työntekijöille.

Ennen Halla Hallaan tutustumista bikinit/uikkarit, jossa ei ollut mitään toppauksia, eivät tulleet kuuloonkaan. Ahdisti. Sittemmin oon tajunnut, että mallilla on väliä! Ja tässä Halla Halla on onnistunut ihan hirmuhyvin. Malliston suunnittelussa on huomioitu taitavasti erilaiset vartalotyypit. Sen lisäksi, että Halla Hallan uikkarit ovat käännettäviä, voi monet niistä solmia useammalla tavalla! Meillä on Veeran kanssa sama uikkari päällä, se on vaan solmittu eri tavalla (Kenza one piece – Lila)! Molemmat ovat valinneet itselleen mieluisan tavan solmia 🙂

 

 

Aloitin juhannuksena lukemaan Sara Karlssonin ja Pia Sievisen kovasti ylistettyä kirjaa Hyvän Elämän Anatomia. Se on ihana. Jo heti kirjan toisella aukeamalla tuli vastaan kappale, jonka viereen piirsin ison vaaleanpunaisen sydämen:

“Kun olosi on samea tai tyytymätön, keskity huomaamaan mitä ajattelet? Kannustatko ja kunnioitatko itseäsi? Vai pyöritteletkö mielessäsi itseesi, muihin ihmisiin ja elämäsi tapahtumiin kohdistuvia moitteita ja vähättelyä? Miltä tuntuisi luopua kielteisistä ajatuksista? Hengittää syvään ja todeta: en tahdo enää vähätellä itseäni ja elämääni, tahdon kokea tyytyväisyyttä. Kokeile.” – Sara Karlsson, Pia Sievinen: Hyvän Elämän Anatomia.

 

Sara: Twist top – Aloha & Dust bottom – Aloha   //   Veera: Maya One Piece – Yin

 

Kunnioitus itseämme kohtaan heijastuu tunteiden lisäksi ympäristöömme. Kun valitsemme ajatella kunnioittavasti ja lempeydellä, alamme nähdä kauneutta ja rakkautta ympärillämme. Se on hullua, mutta totta.

Tammikuussa 2019 rustasin tavoitteita uudelle vuodelle. Sain Minniltä inspiraation. Heidän perheellä oli kotona nollatoleranssi ulkonäkökritiikille. Ei kommentoitu omaa, eikä muiden kehoja. Ei telkkarissa, ei edes piirretyissä. Ei toisten asuvalintoja tai hiusmalleja, jotka eivät jostain syystä miellytä omaa silmää (koska sillä ei ole mitään väliä mitä sinä ajattelet!).

Tämä on ollut yksi parhaista uv-lupauksistani ja se on pysynyt kohtalaisen hyvin. Se on auttanut kunnioittamaan ja hyväksymään enemmän itseäni ja muita. Kun asiat jättää sanomatta ääneen, ne ei ole enää niin todellisia. Ne ei satuta samalla tavalla. Ja mikä parasta, ne alkavat hiljalleen vähentyä myös omasta ajattelusta.

Jokaisen keho on jokaisen oma asia. Ei sinulla, eikä minulla ole oikeutta kommentoida toisen kehoa. Vauvamahaa ei sanota valtavaksi eikä isälle kertyneille lomakiloille naureskella. Harmittominakin tarkoitetut kommentit voivat aiheuttaa syviä haavoja. Jos tuttavasi on laihtunut paljon lyhyessä ajassa, kysy varovasti onko kaikki kunnossa.

Puututaan niihin tilanteisiin, jossa kehoja arvostellaan, vaikka oltaisiin ulkopuolisia ja se epämukavalta tuntuisikin. Maailmaa muutetaan teoilla.

 

Pam top – Mamba & Cheeky bottom – Mamba

 

Käyn läpi toukokuun lopulla mökillä napattuja kesäisiä kuvia. Näytölle lävähtää kuva, jossa takareisissä ja pakaroissa näkyy raskausarpia ja selluliittia. Takapuoleen on jäänyt iso punainen rinkula terassituolilla istuskelusta. Normaalisti poistaisin kuvan alle puolessa sekunnissa ja hyppäisin seuraavaan, mutta tämän kohdalla pysähdyn. Tarkastelen sitä hetken. Tallennan.

Vastaavanlaisiin kuviin harvemmin törmää mun kanavissa. Julkaistavat kuvat valitsen aina sieltä skaalan edustavimmasta päästä. Niissä iho on sileä ja raajat näyttää mielummin pidemmiltä kuin lyhyemmiltä. Ei siinä, kyllä nekin ihan todellisia ovat, eivät vaan kerro koko totuutta. Osa totuudesta nimittäin piilotetaan ja deletoidaan alle puolessa sekunnissa.

Kun ruokkii itseään pelkästään tietynlaisilla mielikuvilla ja näkee oman kehonsa kuvissa tietynnäköisenä, siihen tottuu. Koen, että olen identifioinut itseni just siihen tietynnäköiseen ja tietynlaiseen Saraan, josta olen vuosien ajan pitänyt kynsin ja hampain kiinni. Sitä alkaa ajatella, että tuolta minä näytän, enkä miltään muulta.

Iloitsen ihan valtavasti siitä että mediassa alkaa pikkuhiljaa näkyä aitous ja erilaisuus (esim katalogikuvissa eri kokoiset/väriset/ikäiset kehot), mutta samaan aikaan poistan itsestäni ne “epäedustavat” kuvat ja editoin näppylät piiloon? Miksi ihmeessä toimin näin?

Päätän julkaista kuvan, vaikka se saakin minut alkuun tuntemaan itseni epävarmaksi. Se kannatti. Kuvasta tuli kaikkien aikojen tykätyin ig-kuvani. Tätä selvästi tarvittiin.

Näin jälkeenpäin tarkasteltuna en näe ylemmässä kuvassa oikeastaan enää mitään erikoista, silmäni ovat jo tottuneet siihen. Mainio esimerkki siitä, että me ja meidän silmät tarvitsemme tätä. Muutoksen aikaansaamiseksi, me tarvitaan variaatiota niiden siloteltujen kuvien rinnalle. Me tarvitaan kuvia julkaistavaksi sieltä skaalan toisestakin päästä. Raskausarpia, rupia, finnejä, selluliittia, silmäryppyjä ja vatsamakkaroita.

 

kuvat: Johanna Rontu

edit: Veera Bianca

 

 

SELF LOVE -haaste

Me halutaan Veeran kanssa haastaa teidät Self Love Zone -haasteeseen. Me molemmat ollaan sitä mieltä, että some tarvitsee lisää totuuden erilaisia sävyjä, ei pelkästään niitä kärkipään otoksia! Haastetaan teidät jakamaan someen itsestänne myös sellaisia kuvia, joista tunnette ehkä epävarmuutta. Sellaisia kuvia, joita ette olisi ehkä aiemmin jakaneet. Avatkaa ja tarkastelkaa syitä epävarmuuksien takaa. Ja lopulta vaan haistattakaa pitkät niille! #selflovehaaste <3

Ihanaa kesää tyypit! You rock!

 

 

xx Sara

 

Juhannusviikon jälkeinen paluu arkeen alkoi aika rytinällä. Ensitöiksemme kannettiin varastosta meidän tuuletin viilentämään kohtalaisen tukalaan kotiamme. Dyson, mitä tekisimmekään ilman sinua!

Juhannus oli ihana. Hyvää ruokaa, uimista saunomista ja maalailua. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän mökkielämää arvostan. Ainoa pitkä miinus on itikat ja käärmeet, (taas törmäsin kyyhyn. Ahdistaa ajatus, että se on uinut saareen :D), niihin en totu varmaan ikinä. Tuliaiseksi toin juhannuksen vietosta itselleni kuusi valtavaa hyttysenpuremaa vasemmalla pakaralla. Ai että niistä on revitty huumoria. Nimettiin ne kuuden suoraksi. Ihan kuin ne pirulaiset olisivat viivottimen avulla imeneet, hitto! 😀

Tulin just Cargo cafen katolle haukkaamaan jotain ennen pian alkavaa palaveria. En tainnut viime kesänä käydä täällä kertaakaan. Ihanaa olla ulkona, ihanaa kun tuuli tuntuu miellyttävältä iholla. Mä oon jotenkin tosi fiiliksissä nyt kaikesta. Siitä, että pieniä terasseja on ilmestynyt joka kadulle ja puistot on täynnä piknik-kansaa. Ihanaa nähdä elämää ympärillä!

Päätettiin Johannan kanssa pitää viikkopalaveri ulkona. Pakkasin pyyhkeen ja uikkarit reppuun siltä varalta, että käyn pulahtamassa. Koskaan ei tiedä jos eteen osuu hyväuimapaikka ja tekeekin mieli mennä uimaan! Tänään on muuten pakko hakea jädet!

Tosi moni pisti viestiä mulle aikaisemmin viime viikolla tästä kuvissa näkyvästä mekosta. Se on kotimaisen Rumeur-merkin viime kesän mallistoa. Mekko on loppuunmyyty, mutta samalla printillä löytyy vielä tosi kiva hame! Merkin uusi 2020 -mallisto kannattaa myös tsekata, niin upeita juttuja!

Nyt on pakko rientää, kivaa päivää!

 

 

mekko Rumeur (saatu pr-lahjana)

 

kuvat: Johanna Rontu

 

xx Sara

Tags:

Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko, sisäpiha

 

Meillä on Haminassa mökki, jossa tulee käytyä aika usein. Haminan keskustassa sen sijaan en ole vieraillut vuosikausiin. Pienenä käytiin täällä kesäisin kahvilla ja jätskillä. Muistan vanhat värikkäät puutalot ja linnamaiset rakennukset. Ja sen miten kutsuttiin tätä aina hämähäkkikaupungiksi.

Nimi tulee siitä, että Haminan asemakaava on pyöreä, se muistuttaa hämähäkinverkkoa.

Kompakti ja kaunis Hamina on historiallinen linnoituskaupunki.  Täällä on valtavasti nähtävää, mutta lyhyet etäisyydet! Upeita historiallisia rakennuksia, pieniä somia putiikkeja, kahviloita ja kirpputoreja täynnä aarteita.

 

Raatihuone

Vanhankaupungin parturi

 

Kaupungin tyylikkäimmästä parturista löytyy baari ja pihalta terassi! Valloittavan ihana Vanhakaupungin parturi!

 

Vanhankaupungin parturi

  

Konditoria Huovila

 

Huovilan konditoria lienee kaupungin tunnetuin kahvila. Tänne ehdottomasti pullakahveille!

 

Linnoituksen vartiorakennus

Linnoituksen vartiorakennus

Galleria Ruutikellari

 

Linnoitukset on Haminan must-see nähtävyyksiä! Muuteman metrin korkeudella kulkee pieniä vehreitä polkuja. Kukkia kaikkialla! Tuli ihan Suomenlinna mieleen! Harmillisesti taidegalleria Ruutikellari oli kiinni, täällä pitää käydä joku toinen kerta.

 

Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko

Rampsi Kitchen & Lounge

 

Tervasaaren uudistettu Rampsi Kitchen & Lounge on mainio valinta lounas- tai kahvitauolle. Hurjan viihtyisä paikka! Terassilta avautuu idyllinen merinäköala ja samasta paikasta löytyy myös veneasema.

 

Rampsi Kitchen & Lounge

Pikkuympyränkatu

Pikkuympyränkatu

 

 

xx Sara