Kulttuurituottaja x 2 19 December, Dec 2016 - 17:45

Paperit hanskassa ja hymy herkässä! Nyt ollaan virallisesti kulttuurituottajia, kääk!

Tyyppi, joka seisoo kuvassa vasemmalla ei ole ihan kuka tahansa jamppa, vaan aika erityinen tapaus. Nyt muutama sananen hänestä.

Tapasin Erikan ensimmäisen kerran pääsykokeissa. Siinä missä kaksisataa muuta näytti stressaantuneilta ja jokseenkin kuoriinsa vetäytyneiltä (minä mukaan lukien), tämä kaveri hymyili kuin naantalin aurinko ja kävi jututtamassa varmaan jokaista pääsykoekokelasta. Kuin ihmeen kaupalla, jokaisen tyypin kanssa tuntui löytyvän yhteinen sävel, tai ainakin yhteinen tuttu.

Erika esitteli itsensä Eetuksi, siitäkin huolimatta, että rinnalla olevassa tarralapussa luki Erika. Kukaan ei kuulemma kutsunut häntä Erika nimellä, koska Eetu kuvasti hänen luonnettaan paremmin.“Sori, mä oon vähän tärinöissä, join just kahvia, vaikken sais. Kävitsä jo tuolla ekassa kuulustelussa? Pitiks siellä puhua ruotsia? Venaa mä käyn vessassa täs välissä, katotko näitä kamoja”.

Jatkuva hymy ja paikasta toiseen sinkoilu, eivät suinkaan olleet ainoita asioita, joihin kiinnitin huomiota. Asuvalinnassa oli nimittäin myös jotain hyvin erikoista. Päällään hänellä oli miesten hihaton XL-huppari, elämää lyhyemmät farkkusortsit ja flip flopit. “Aattelin, että pääsen kouluun helpommin sisään, kun puen tarpeeks lyhyet housut, hehh. Ei vaan, kelasin mennä tästä suoraan Stadikalle, tuu mukaan?”. Pääsykokeista suoraan stadikalle, why not! En kuitenkaan ollut pakannut rantakamoja pääsykokeisiini, joten jouduin kieltäytymään.

Pitkän pääsykoepäivän ajan juteltiin, tsempattiin toisiamme ja naurettiin naamat punasina. En ollut koskaan tavannut näin positiivista ihmistä. Ihan huippu tyyppi! Vaihdettiin numeroita ja sovittiin, että törmäillään (Eetun sanoin, ziigataan…). Pääsykoepäivän päätteeksi jokaisesta hakijasta otettiin vielä kuva. Jostain kumman syystä me haluttiin samaan kuvaan ja jostain vieläkin kummemmasta syystä, se oli koululle ok 😀

Ja niinhän siinä sitten kävin, että me päästiin molemmat kouluun. Yökyläilyä, mökkeilyä, matkustelua, elämän parantamista, hämmentäviä kauppareissuja, hysteerisiä naurukohtauksia ja yhteistä koulutietä on takana nyt reilut viisi vuotta. Viimeinen jää listalta pois, mutta muista en suostu luopumaan. En olisi kyllä selvinnyt koulusta (tai opparista) ilman tätä möllykkää. Kiitos, että olet <3

ja mitä olisikaan valmistumispäivä ilman shampanjaa!

…tai Hokun Teryaki lohta <3

xx Sara