*Kaupallinen yhteistyö: Lindex

 

Täydellinen neule on mukava päällä. Se on pehmeä ja lämmin, sopivan väljä. Täydellinen neule on laadukas ja ajaton. Se kaipaa käyttöä, mutta käytön jäljet eivät juuri näy siinä. Haluat pukea sen päällesi kotisohvalle, brunssille ja työpalaveriin. Täydellinen neule on helppo yhdistää suosikkivaatteiden kanssa ja se päällä tulee aina hyvä fiilis.

Tuntuu että tänä syksynä täydellisiä neule-ehdokkaita on tarjolla enemmän kuin koskaan. Materiaaleissa näkyy ennen kaikkea laatu ja jo pitkään pinnalla ollut mukavuus.

Lindexin syysmallisto on varteenotettava vaihtoehto, kun haussa on se täydellinen neule. Heidän syysuutuuksia hypistellessäni ihastuin erityisesti alpakkaneuleisiin. Syitä on useampiakin.

 

neule // farkut

 

MATERIAALIESITTELY: ALPAKKA

 

Alpakka muistuttaa ominaisuuksiltaan lampaan villaa, mutta on kevyempää ja pehmeämpää. Alpakanvilla ei sisällä lanoliinia, ja siksi se on hyvin siedetty materiaali myös monille villa-allergikoille. Alpakkavilla on kestävää ja lämmintä, siinä on sileä pinta eikä se pistele, kuten lampaanvilla. Se ei nukkaannu kovin helposti, kuten taas esim. kašmir. Alpakanvillan ominaisuudet takaavat, että vaate on pitkäikäinen ja laadukas.

Alpakkaa sisältävät neuleet puhdistuvat hyvin ihan tuulettamalla ja ominaisuudeltaan alpakka hylkii itsessään jo jonkin verran likaa. Yksittäiset tahrat voi usein poistaa paikallisesti kostealla liinalla. Kun neuleen pesu tulee ajankohtaiseksi, tulee se pestä käsin villapesuaineella ja haaleassa vedessä. Neuletta tulee puristella vedessä vain hellästi, ei vääntää eikä kiertää. Pesty neule muotoillaan kosteana ja kuivataan tasaisella alustalla.

 

neule // housut // kaulaliina

 

Jos pitäisi valita suosikkiasuni juuri tällä hetkellä, se olisi varmaankin laadukas neule yhdistettynä suoriin vaaleisiin housuihin, valkoisiin tennareihin ja kamelitakkiin. Tämä skandihenkinen klassikko vaan toimii vuodesta toiseen!

Salainen aseeni pian koittavalle vuoden synkimmälle kaudelle on muuten vältellä mustaa. Tai sanotaan, että ainakin kokomustaa. Asuissa saa olla väriä ja valoa vaikkei ilma sitä olisikaan!

 

neule // hame

kuvat: Kaisa Turunen

 

 

xx Sara

Tags:

*keramiikkapaja saatu yhteistyönä

 

Studion ovi on auki kun saavun pyörällä paikalle hieman ennen muita. Musiikki kantautuu ulko-ovelle, täällä on tekemisen meininki. Huoneen seinät on vuorattu lattiasta kattoon luonnonsaviruukuilla ja -astioilla. Osa on myynnissä, osa polttamatta. Keskellä tilaa seisoo essuun pukeutunut Eva, leveä hymy kasvoillaan. Viikoittainen keramiikkakurssi on juuri loppumaisillaan. Kurssilaiset kirjoittavat nimikirjaimia töihinsä, osa hörppii savikupeista teetä. Tee on kuulemma tuotu Lontoosta, Eva vietti siellä juuri kaksi viikkoa alan messuilla ja myi/sai jälleenmyyjille myyntiin koko paikalle raahaamansa tuotannon, aina viimeistä kuppia myöten.

Janni täytti 30 ja me annettiin kotkalaisen mimmiporukkamme kanssa hänelle lahjaksi ohjelmapäivä. Erinomainen syy nähdä tiiviimmin tällä jengillä ja tehdä yhdessä kaikkea kivaa! Iltapäivän ohjelmassa on kahden tunnin keramiikkapaja ihastuttavassa UDUMBARA:ssa.

 

 

UDUMBARA on ekologinen studio keskellä Helsingin Kallioa. Täällä sijaitsee Evan galleria ja työpaja. Tilassa järjestetään myös dreijauskursseja, workshopeja ja Airbnb -kokemuksia. Paikalla on käynyt viime aikoina mm. työporukoita ja polttariseurueita

Udumbaran Keramiikan tuotteet valmistetaan paikan päällä aidosta kotimaisesta Kultelan tiilitehtaan punasavesta. Luonnonsavi luo astioihin ihanan rehevän maanläheisen luonteen. Se ei vaadi monimutkaista prosessointia ja se poltetaan matalassa lämpötilassa aurinkoenergialla valmiiksi tuotteeksi.

“En koe, että on tarvetta tuottaa paljon esineitä maailmaan joka on jo ihan “ähkyssä” liiasta tuotannosta”, Eva kommentoi. UDUMBARA:n koko tuontanto onkin käsin dreijattua, uniikkia piensarjaa. Evan kukkaruukkuja myydään mm. Kämp Gardenissa.

 

 

Studiolle sai tuoda omat eväät. Lastaan pöydälle viiniä, rypäleitä ja linssisipsejä. Tytöt saapuvat ihan kohta. En malta odottaa, että pääsen testaamaan dreijausta. En ole koskaan kokeillut! Luonnonsavi käyttäytyy hieman eri tavalla teolliseen saveen verrattuna. Siitä ei kuulemma kannata teeastiastoa lähteä kasaamaan, etenkään ensimmäisellä dreijauskerralla. Mielummin jotain, mikä voi vähän repsottaa. Sovittiin, että jokainen valmistaa kukkaruukut. Ruukkuja saa tehdä niin monta kuin haluaa, mutta vain yksi paras poltetaan aurinkoenergialla toimivassa uunissa. Ruukun saa kotiin parin viikon päästä.

Eva opettaa jokaista yksitellen. Tällä välin muut voivat harjoitella omineen, dreijauspisteitä löytyy tilasta yhteensä neljä. Ensin hän kuitenkin opastaa dreijauksen vaihe kerrallaan aina saven keskelle asettamisesta valmiin ruukun irroittamiseen dreijasta.

Eva istahtaa jakkaralle ja painaa jalallaan dreijan pyörimään. “Älä sitten ota kuvaa missä nauran suu auki”, Eva kommentoi ja nauraa suu auki.

 

 

Rento musiikki soi ja neljä dreijaa pyörii. Välillä kuuluu kehuja, välillä naurua. Jos Jannin päiväkotikokeilua ei lasketa, niin kukaan meistä ei ole dreijausta aiemmin testannut. Muutama on kuitenkin dreijalla kuin kotonaan, huom. minä en kuulu tähän porukkaan 😀

Terapeuttista, luovaa ja pirun haastavaa. Kaikkea tätä dreijaaminen on. Eniten nautin siitä miltä dreijassa pyörivä savi käsissäni tuntuu. Ruukun muoto voi vaihtua hetkessä, siinä on jotain tosi taiteellista. Vaiheita ja muistettavaa on paljon, mutta ei tässä hyvä tarvitse heti olla.

Sanomattakin selvää, että palo syttyi. Suunnittelen tosissani kurssille ilmoittautumista.

 

 

Kaksi tuntia on täyttymässä. Minulla on kaksi ruukkua valmiina. Toinen on perinteisempi, kauniin tasainen ja pyöreä. Toiseen ruukuista onnistuin tekemään renkaita (kuva alla). Kumpi menee polttoon ja kumpi uusiokäyttöön? “Valitse se perinteinen, erikoiset ruukut on melkein kivempia kuvamuistoina.”, Eva suosittelee. Ehkä punasaven oranssi väri pukee perinteistä ruukkuani paremmin. Päätän kuunnella Evaa ja nappaan kuvan muistoksi toisesta ennen kuin kiikutan sen uusiokäyttöön menevien savien laatikkoon.

Tällä pajalla opitaan dreijaamaan ja luopumaan”, Eva muistuttaa. Jälkimmäinen on kuulemma tärkeämpi.

 

 

Keramiikkapajan jälkeen siirrytään saman taloyhtiön sisäpihalle vuonna 1929 perustettuun legendaariseen Arlan saunaan. Saunasta matka jatkuu korttelin päähän, Fleminginkadulle suosikki ravintolaani Winoon illalliselle. Voin suositella kaikkia kolmea – toimii erityisen hyvin näin niputettuna!

Iso kiitos vielä Eva! Oli ihan mahtava kokemus!

 

 

xx Sara

 

Tänään Kotka-Helsinki bussissa viereeni istui päälle 80 vuotias tyylikäs rouva.  Meillä oli hyvät keskustelut. Porvoon kohdalla rouva kertoi asuneensa lähistöllä 60 vuotta sitten. Linja-autoaseman kulmassa sijaitsevan apteekin tilalla oli silloin “Liha ja Leikkele” niminen lihakauppa. Eräänä kuumana kesäpäivänä rouva oli ollut lihakaupan edessä ylittämässä tietä kun tuuli oli tarttunut hänen kellohameeseen ja nostanut sen korviin asti niin, että jokainen kadulla kävellyt oli kuulemma nähnyt hänen värikkäät, puntilliset alushousunsa. Pitkään kuulemma hävetti, mutta nykyään sattumalle voi jo vähän nauraa <3

Kun bussia tyhjennettiin Kampissa, huuteli kuski, että täällä olisi vielä rollaattori jäljellä. Laskin 1+1 ja juoksin uuden tuttavani perään varmistamaan, että olikohan kyseessä hänen rollaattorinsa: “Enhän minä mitään rollaattoria omista, en minä sellaista tarvitse. Siellä bussissa oli joku iäkäs rouva, astui sisään Loviisasta, kysykää häneltä.”

Tuli hyvä hurjan mieli kun selasin Roosa Nauha -keräyksen seinää ja lueskelin ihania viestejä, joita lahjoittajat olivat jättäneet! Tavoitteena on kerätä 10 000 € syöpäsäätiölle. Autetaan yhdessä, pienikin summa on jo iso juttu <3

 

 

Kävin tänään passikuvassa. Mietin aamulla, että mitä jos tällä kertaa tekisinkin historiaa ja itse asiassa onnistuisin passikuvassani. Suorastaan kutkuttava ajatus. Tässä vaiheessahan en suinkaan vielä tiennyt, että tulisin istahtamaan kameran eteen kahlattuani ensin puoli kilometriä kaatosateessa ilman sateenvarjoa. “Noi sun silmät näyttää vähän siltä kun oisit itkeny” totesi Rajalan kuvaajakin 😀

Selvittelin perintään joutunutta laskuani ja kerroin asiakaspalvelun puhelimessa, miten lasku oli päätynyt pahviroskikseen ja muistutus oli tullut työmatkani aikana, ja matkaan mahtui monta muutakin sähläystä. Koko totta oleva tarina kuulosti tosi tekaistulta, mutta minua palvellut henkilö totesi: “sä kyllä vaikutat tosi rehelliseltä tyypiltä, eiköhän me voida unohtaa tämä”. Awww!

Tajusin, että 30v syntymäpäivääni on tänään tasan 2kk. Mä tulen viettämään 30v juhlapäiväni Costa Ricalla, johon suunnataan Juuson kanssa 10 päiväksi lomailemaan ja surffaamaan. Vähänkö tulee ihanaa!!

 

kuvat: Kaisa Turunen

 

xx Sara