Lounasta, kotona, nopeasti – mutta mitä?! Mä sorrun aika usein tilaamaan tällaisen annoksen valmiina, vaikka se syntyisi keittiössä pienellä vaivalla ja huomattavasti edullisemmin. Parhaimmassa tapauksessa vieläpä ruokakaapin jämistä!

Tässäpä viisi erilaista arjen klassikkosalaattia lounaaksi tai kevyeksi iltaruoaksi, suoraan lautaselle tehtynä. Nämä salaatit toimivat mainiosti myös toimistolle mukaan pakattuna. Simppeliä, ravitsevaa ja herkullista! Nappaa helpot reseptit talteen!

 

 

1. LOHISALAATTI

 

 

keitetty kananmuna

lehtikaalia

salaattia

pinaattia

kirsikkatomaatteja

kurkkua

paprikaa

fetaa

lämminsavulohta

siemeniä

oliiviöljyä

sitruunan mehua

 

Keitä kananmuna. Silppua lehtikaali, salaatti ja pinaatti. Viipaloi kurkku, tomaatti, paprika ja kananmuna. Nosta joukkoon valmis lämminsavulohi. Lisää salaatin päälle vielä fetamurua, siemeniä, oliiviöljyä ja sitruunan mehua.

 

 

2. SALAATTI UUNIVIHANNEKSISTA

 

 

 parsakaali

kirsikkatomaatti

porkkana

kesäkurpitsa

chili

oliiviöjy

fetaa

pippuria & suolaa

+ kylkeen Dijon-sinappia

proteiiniksi: esim kalaa, mustapapupihvejä, falafeleja

 

Pilko uunipellille parsakaali, porkkana, kesäkurpitsa. Puolita kirsikkatomaatiti ja hienonna chili. Lisää päälle öljyä, pippuria ja suolaa. Paista 200c:ssa n. 20min. Huom. proteiinina toimii esim kala, mustapapupihvi tai vaikkapa falafelit. Proteiini valmistuu uunissa samaan aikaan vihannesten kanssa. Lisää päälle fetamurua. Tarjoile Dijon-sinapin kanssa.

 

 

3. PARSAKAALISALAATTI

 

 

parsakaalia & kukkakaalia

punasipulia

maustamatonta jogurttia

pippuria, suolaa

kuivattuja karpaloita

proteiiniksi: esim mustapapupihvejä, falafeleja, paahdettuja kikherneitä, kalaa

 

Viipaloi parsakaali ja kukkakaali, silppua punasipuli. Sekoita kulhossa keskenään. Lisää joukkoon loraus maustamatonta jogurttia. Mausta pippurilla ja suolalla. Päälle kuivattuja karpaloita. Valitse ja valmista mieluinen proteiini kylkeen.

 

 

4. TEXMEX-SALAATTI

 

 

nyhtökauraa (1/2 pakettia per annos)

taco mausteos + loraus vettä

salaattia

lehtikaalia

kirsikkatomaatteja

avokadoa

chiliä

korianteria

oliiviöljyä & pippuria

nachoja

 

Paista nyhtökaura pannulla. Lisää pussillinen (tai puolikas) tacomaustetta ja loraus vettä. Pilko salaatti, lehtikaali, kirsikkatomaatti ja avokado. Poista chilistä siemenet. Hiennonna chili ja korianteri. Yhdistä kaikki ainekset. Lisää lautaselle vielä loraus oliiviöljyä ja pippuria. Murenna salaatin päälle lopuksi kourallinen nachoja.

 

 

5. MOZZARELLASALAATTI

 

 

lehtikaalia

pinaattia 

salaattia

mozzarellaa

avokadoa

kirsikkatomaatteja

pestoa

siemeniä

pippuria

proteiiniksi: esim falafeleja, paistettua kalaa tai papuja

 

Silppua salaatti, pinaatti ja lehtikaali. Puolita kirsikkatomaatit. Siivuta mozzarella ja avokado. Lisää joukkoon pestoa ja sekoita keskenään. Valmista kylkeen mieluinen proteiini. Annoksen päälle vielä siemeniä ja pippuria.

 

 

 

xx Sara // kuvat: Johanna Rontu

 

Mun ystävät nauravat jos ja kun näkevät tämän asun. Sanovat mua beigeksi muijaksi jo valmiiksi. Oman elämäni 50 shades of beige. Miten onkin niin, että aina kun nähdään, mulla on beessiä päällä. Tyypillisesti vielä useaa sävyä (rohkeaa!).

Vaikka beigeä nykyään rakastan niin myönnän, että onhan se värinä vähän hajuton ja mielikuvitukseton. Toisaalta samaan aikaan myös niin kovin harmoninen. Ehkä beige aluevaltaus on tapa saada tasapainoa elämääni? Vai voiko beessiin verhoutuminen tarkoittaa sitä, että harmonia on vihdoin löytynyt? Tuskin.

Asu on alkuviikolta. Tänään pukeuduin vihreään paitaan ja siniseen kukkamekkoon, ihan piruuttani.

 

 

Kuuntelen soittolistaa, jonka latasin koneelle vanhalta iPod shufflelta. Sellaiselta pinkiltä. Siinä oli klipsi, jonka sai näppärästi housujen vyötärölle kiinni. Löysin soittimen kaappeja siivotessani, sieltä paljastui timanttista kamaa. Shakiraa, Erique Iglesiasta ja Gavin DeGrawta. Ja yksi biisi Christian Forssilta (ollut Idolsin ekalla kaudella, googletin).

Muistan taas, etten ole juonut vettä koko päivänä. Aamulla viimeksi. Mulla ei oikeastaan koskaan ole jano. Välillä lenkin päätteeksi pitää ihan tsempata, että nyt muista juoda vettä. En koskaan hörpiskele vettä pitkin päivää, vaan tyypillisesti kiskon hillittomän määrä kerralla. 7,5 desiä yhteen kyytiin. Siitä ei ole mitään hyötyä, tiedän. Silti teen niin.

Oltiin tänään hoitamassa meidän 3kk ikäistä kummityttöä. Vanhemmat lähti ravintolaan treffeille. Kaikki meni tosi hyvin, mutta kyllä 2,5 tunnin aikana ehti googletella kaikenlaista 😀 Onko nyrkkien suuhun tunkeminen merkki nälästä? Kuinka nopeasti maito pitää juottaa tuttipullosta ja jos se ehtii jäähtyä niin voiko sitä lämmittää uudestaan? (mielenkiintoinen googlaushistoria tältä päivältä: Christian Forssia ja maidon lämmitystä).

En tiedä milloin viimeksi olisin julkaissut tällaisen asupostauksen. En tällä hetkellä kerta kaikkiaan muista mitä olen näihin yleensä kirjoittanut. En siis yhtään. Varmaan jotain järkevämpää kuin mitä tänään? 😀 Tuli vaan sellainen fiilis, että tekisi mieli pitää blogi aktiivisena ja kirjoitella matalalla kynnyksellä silloinkin kun ei ole mitään sen kummempaa sanottavaa. Olkoon nää sitten tällaisia välillä. Nyt tuli meidän falafelit. Ajateltiin tänään aloittaa se kovasti kehuttu It’s a Sin. Tai oikeastaan aloitettiin katsomaan ekaa jaksoa jo meidän Baby sitters club -keikalla. (“Voiko vauvat katsoa telkkaria”, sekin googletettiin). 

 

kuvat: Johanna Rontu

 

 

xx Sara

Tags:

 

Jazzi soi kodin molemmissa huoneissa. Kaiuttimet on synkronoitu yhteen, välillä ne toimii, välillä ei. Tänään näyttää toimivan. Pilviverho on niin ohut, että taivas näyttää miltei siniseltä. Isomaija on tehnyt ryhtiliikkeen pohjalla käytyään. Muutaman päivän tehokastelu ja se suorastaan säteilee ikkunalaudalla. Kurottelee raidallisia lehtiään elinvoimaisena. Jos sillä olisi suu, se takuulla hymyilisi. Ehkä se aistii, että tänään alkoi helmikuu.

Mä en ole pitkään aikaan kirjoittanut. En blogiin, enkä mihinkään muuallekaan. Tekstin tuottaminen tuntuu hankalalta. En tiedä johtuuko se siitä, että nykyään kuuntelen kirjoja lukemisen sijasta vai että elämässä ei tapahdu tällä hetkellä ihan kauheasti. Vaikka toisaalta tapahtuu. Kyllä me kaikenlaista puuhataan. Kyse on ehkä pikemminkin niistä elämän suuremmista päätöksistä, ne junnaa paikoillaan. Elämää varjostaa huoli tulevasta: korona, yt-neuvottelut, epävarmuus. Mä en ole koskaan ollut se tyyppi, joka epäröisi päätöksissä tai tuntisi näin kovaa huolta tulevasta, mutta viimeisen vuoden aikana oon löytänyt myös tämän puolen itsestäni. Toisaalta, ehkä ihan hyvä niin. Ehkä 31-vuotiaana on ihan hyvä epäröidä ja tuntea huolta.

Pakkasin eilen valtavia ruokaostoksia Niittykummun Lidlissä, hiihtomonot jalassa. Tunsin itseni espoolaiseksi suurperheen äidiksi. Mua aika usein alkaa huvittamaan jos päädyn johonkin stereotyyppiseltä näyttävään tilanteeseen totuuden ollessa jotain ihan muuta. Ihanaa kun jääkaappi on täynnä ruokaa ja viikon reseptit on valmiiksi mietitty.

Aloitin kuuntelemaan Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt kirjaa. Makasin sängyllä, tuijotin kattoon ja kuuntelin. Yleensä en pysty keskittymään äänikirjaan näin, mutta nyt keskityin. Ei tarvinnut puuhastella mitään, riitti kun vaan oli ja kuunteli. Pysäyttelin äänikirjaa yhtenään huutaakseni sitaatteja viereisessä huoneessa Barcan peliä katsovalle kihlatulleni. “Tämä on ihan meidän elämästä”. “Hei kuunteleppa miten hyvin sanottu”.

Eilen juteltiin Teamsissa vaarin kanssa. Vaari on paras. Muisti on ehkä heikko, mutta huumorintaju on pysynyt ennallaan. Hän lenkkeilee päivittäin eikä pysy paikallaan. Vaari sanoo aina “täh” ja maiskuttelee. Mua hymyilyttää joka kerta. Eilenkin, monta kertaa.

 

 

Kädet on kahden appelsiinin syömisen jäljiltä ihan tahmaiset, en millään jaksaisi mennä pesemään niitä. Pyykinpesukoneen viimeiset minuutit menossa. Ihan hurja meteli. Joutuu huutamaan jos haluaa sanoa toiselle jotain, ja siltikin vastaus kuuluu: “mitä?”.

Aloitettiin eilen katsomaan Pohjolan lakia. Vähän hävettää tämä tahti millä me minisarjoja ahmitaan. Ne on katsottu läpi parissa illassa. Mutta kun miettii, että kolmeen tuntiin mahtuu helposti 5 jaksoa niin ei se ole niin paha. Pohjolan lakia mainostettiin “vuoden koukuttavimpana kotimaisena lakidraamana”. Olen myös aika varma, että kyseessä on “vuoden ainoa kotimainen lakidraama”, mutta se on superhyvä! Koukuttava todellakin. Vähän ehkä ahdistava myös. En voi olla miettimättä sarjan henkilöhahmojen työtahtia. On menestystä, rahaa ja hienot kämpät, joissa tosin ei ehdi viettää aikaa, koska kaikki aika menee toimistolla, yöt ja päivät. Kuulumisia kysyttäessä on aina työkiireitä ja stressiä. Sitä tässä olen vaan miettinyt, että milloin me oikein lakataan ihannoimasta tällaista elämäntyyliä?

Mulla on nyt ekaa kertaa aikuisiälläni sukset! Pystyn melkein samaistumaan isän sataan kertaan kuultuun tarinaan siitä kun hän 60-luvulla sai  joululahjaksi Järvisen kilpasukset ja meinasi seota onnesta. Latuja ei löydy ihan pihapiiristä (eikä autoa, jolla laduille pääsisi), mutta tarkoituksena olisi pitää uusi harrastus välimatkoista huolimatta melko säännöllisenä. Uusi harrastus. Kuulostipa kivalta. Kaipa sitä voi jo sanoa, että harrastaa hiihtämistä? En ole kyllä koskaan aikaisemmin sanonut, mutta ehkä mä nyt alan sanoa.

Tein taas riisipuuroa. Se on jo aika mones kerta kuukauden sisään. En ole koskaan tehnyt joulukauden ulkopuolella riisipuuroa, mutta nyt keitän sitä yhtenään. Kokeilen aina erilaisia maitoja. Kookosta, mantelia, kauraa, soijaa… Eilen sekoitin kolmea erilaista (tuli mieleen ne ala-asteen synttärijuhlien limusekoitukset). Ei ollut ehkä paras sekoitus, mutta oli silti aika hyvää!

Sieraimet täyttyvät taas voimakkaan rahkasammaleen tuoksulta. Aivan kuin uusi huonetuoksumme annostelisi pieniä hajulähetyksiä. Niitä vaan tupsahtelee. Ulkona on niin pimeää ja sisällä niin valoisaa, että näen oman heijastukseni ikkunasta miltei peilin tarkasti. En lakkaa ihmettelemästä miten hyvältä hiukseni näyttävät, vaikka olen pessyt ne viimeksi kolme päivää sitten ja tehnyt kaksi hiihtolenkkiä tässä välissä. Kuivashampoo ja laineet saa ihmeitä aikaan.

Olen koukuttunut sporttikellooni. Tykkään siitä miten se haastaa minua lähtemään kävelylle tällaisena päivänä kun en ole liikahtanut kotoa yhtään mihinkään. Nyt se sanoo, että liikuhan johonkin. Että ei mitään liian kuormittavaa, ehkä kävelyä? Ehkä kello on oikeassa. Ehkä nyt on aika lähteä iltakävelylle!

 

 

 

xx Sara

Tags: