Ilmastonmuutos tuntuu kaukaiselta asialta. Sitä on toisinaan vaikea hahmottaa, se kun ei konkreettisesti tässä ja nyt aina näy. Ilmastonmuutos tuli keskusteluun vähän yllättäen muutama vuosi sitten ja yhtäkkiä olikin jo kiire.

Parin asteen lämpeneminen ei kuulosta paperilla kovinkaan pahalta, mutta sillä on mittavat vaikutukset ihmiskunnalle. On hyvä muistaa, että niiden laajojen, hankalasti ymmärrettävien uhkien lisäksi ilmastonmuutos uhkaa myös meille korvaamattomia, arjen isoja ja pieniä asioita.

Huhtikuussa valittavan uuden eduskunnan tehtävä on jälleenrakentaa Suomi. Poliittisten päätösten aika on nyt, ilmastonmuutoksen suhteen ei ole enää aikaa odottaa.

 

 

Kysyn sinulta, mikä sinulle on korvaamatonta?

Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, ajattelen ensimmäisenä yleensä luontoa. Siitä on viime vuosina tullut minulle hurjan tärkeä. Sen kauneus, rauhoittava vaikutus ja puolustuskyvyttömyys puhuttelevat minua.

Minulle korvaamattomia asioita ovat tavallinen, turvallinen arki. Läheiset ja perhe ympärillä. Vuodenajat, luonnon värit, raitis ilma, metsät ja pulkkamäet. Kesämökki, lumilautailu ja hyvä ruoka. Sauna ja avantouinti. Ilmastonmuutos uhkaa myös kahvituotantoa, joten lisään vielä yhden: aamukahvi.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan elämä. Sekä ihmisten, luonnon kuin eläintenkin. Kaikki elämä.

 

 

Olen mukana tukemassa ympäristö- ja kehitysjärjestöjen ilmastokampanjaa nimeltä Korvaamaton. Yhdeksän suomalaista ympäristö- ja kehitysjärjestöä (Birdlife, Greenpeace, Fingo, Luonto-Liitto, Maan Ystävät, Natur och Miljö, Protect Our Winters, Suomen Luonnonsuojeluliitto ja WWF Suomi) ovat yhdistäneet voimansa tehdäkseen eduskuntavaaleista aidot ilmastovaalit ja myös minä haluan kantaa korteni kekoon.

Korvaamaton-kampanjan tavoitteena on yhdessä kansalaisten kanssa muistuttaa poliitikkoja siitä, mikä on meille suomalaisille korvaamatonta.

 

 

Mitä konkreettista Suomen pitää tehdä? – Ilmastokampanjan 6 steppiä

 

Jotta Suomen ilmastopolitiikka saadaan Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen mukaiseksi Suomen pitää….

1) suojella luonnon hiilen varastoja ja kasvattaa hiilinieluja

2) luopua fossiilisista polttoaineista vuoteen 2035 mennessä

3) luopua kivihiilestä, öljylämmityksestä ja turpeesta vuoteen 2025 mennessä

4) lopettaa fossiilisten polttoaineiden tuet seuraavan hallituskauden aikana

5) siirtyä kestävään energia- ja liikennejärjestelmään

6) suunnata ruoantuotanto ja -kulutus kasvispainotteiseksi.

 

Lisäksi: Suomen ja suomalaisten pitää näyttää esimerkkiä sekä EU:ssa että kansainvälisesti ja kirittää muita maita ilmastokriisintorjuntaan. Ilmastokampanja kannattaa oikeudenmukaista siirtymää, tukea köyhimpien ilmastotoimiin ja ilmastokasvatusta kaikille koulutusasteille.

 

 

Minulla oli tälle vuodelle useampia tavoitteita, joista yksi koskee eduskuntavaaleja. Päätin hyödyntää kanaviani ja tehdä töitä sen eteen, että saisin seuraajistani mahdollisimman monet äänestämään. Ajattelen, että jos onnistun aktivoimaan teistä yhdenkin, joka ei alunperin meinannut äänestää, on tämä kannattavaa.

Ei varmaan tule enää kenellekään yllätyksenä, että edessä olevat vaalit tulevat olemaan the vaalit. Ilmastokysymysten lisäksi pöydällä on monta muutakin tärkeää asiaa.

 

Miksi kannattaa äänestää?

 

Olen kokenut äänestämisen aina kovin merkittävänä asiana. Tunnen ylpeyttä siitä, että minulla on äänioikeus ja mielipidettäni kuunnellaan. Koen äänestämisen olevan myös velvollisuuteni. Ajattelen, että jos en äänestä, ei minulla myöskään ole varaa kritisoida yhteiskunnallisia asioita. Enhän vaivautunut edes vaaliuurnille.

En voi sanoa olevani kiinnostunut politiikasta, mutta olen kiinnostunut arvomaailmani tukemisesta ja sen edistämisestä yhteiskunnassamme = olen siis sittenkin kiinnostunut politiikasta. Politiikka on liitoksissa kaikkeen. Se ei välttämättä näyttäydy niin konkreettisesti arjessamme, mutta se vaikuttaa ja ohjailee meitä väkisinkin. Äänestämällä, eli vaikuttamalla päätöksentekoon omaa arvomaailmaasi peilaten, edistät sinulle tärkeitä asioita.

Vaik­ka po­liit­ti­set pää­tök­set ei­vät oli­si si­nul­le ajan­koh­tai­sia juu­ri nyt, ne todennäköisesti kos­ket­ta­vat sinua muutaman vuoden päästä. Anna ehdokkaille siis aikaa. Pysähdy ja tutustu rauhassa, mieti paitsi tätä hetkeä, myös tulevaisuutta. Valitse puolue ja ehdokas, jotka jakavat kanssasi samanlaisen arvomaailman ja ovat valmiita suojelemaan sinulle korvaamattomia asioita. Vaikka oikean ehdokkaan löytäminen onkin välillä raastavaa, ajattelen, että tämä on pieni panos siitä, mitä poliitikot tekevät meidän puolestamme. En kestäisi sen työn paineita hetkeäkään.

 

 

TIIVISTELMÄ:

Päättäjät: tehkää rohkeita päätöksiä, jotka suojelevat meille korvaamattomia asioita.

Kansalaiset: auttakaa poliitikkoja ymmärtämään, mikä meille suomalaisille on korvaamatonta: jakakaa teille korvaamattomia asioita somessa hashtägein #korvaamaton, #ilmastovaalit ja #nytonpakko. Ja äänestäkää.

 

 

xx Sara

 

Sain loppuvuodesta meilin eräältä iäkkämmältä tuttavaltani blogiurani aivan alkuajoilta. Hän onnitteli minua urallani menestymisestä, mutta muistutteli samalla ettei ole fiksuinta antaa haastatteluja vuosituloista tai kertoa suunnitelmista sijoitusasunnon oston osalta. Perusteluna oli se, ettei kaikilla ole välttämättä varaa moiseen ja tällainen suorapuheisuus rahasta aiheuttaa vain ikäviä tunteita.

Minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa puhua rahasta. Ei silloin kun tienasin 1200e kuukaudessa eikä nyt kun kuukausitulot ovat moninkertaistuneet. Mielestäni niitä ongelmia ja eriarvoisuutta nousee esiin juuri silloin kun rahasta ei puhuta ääneen. Kun oletetaan ja arvuutellaan, eikä tiedetä miten esimerkiksi ystäväpiirin sisällä sijoitetaan tai pyydetään palkkaneuvotteluissa.

Vastausviestissäni totesin, että uskon uuden sukupolven, jossapa vielä freelancereitä ja yrittäjiä on kasvavassa määrin, kaipaavan nimenomaan läpinäkyvyyttä. Sitä, että puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Koen, että näillä keinoin saadaan aloja eteenpäin ja tasa-arvoa niin alojen sisälle kuin eri alojen välille. Rahan ei pitäisi olla tabu, vaan keskustelunaihe siinä missä mikä tahansa muukin arkinen asia.

Veera herätti inspiroivalla IG-postauksellaan raha-aiheen jälleen esiin, ja päätin minäkin tarttua pitkästä aikaa tähän! Siksi kysyinkin teiltä tänään Instagram Storyssani: mitä te haluaisitte kysyä minulta rahasta?

Tässä tulee teidän kysymyksiä (oli muuten hurja määrä ihan mielettömän hyviä!) ja vastauksia niihin.

 

 

10 SUORAA KYSYMYSTÄ RAHASTA

 

 

Sijoitatko rahastoihin/osakkeisiin? Paljonko rahaa sinulla on säästössä?

Kyllä. Kuukausittain tililtä lähtee n. 1000 euroa neljään eri rahastoon. Osa matalan riskin rahastoja, osa riskillisempiä. Kaikki pitkäaikaisia, eli tarkoituksenani ei ole koskea säästöihini kuin vasta vanehmmalla iällä, tai sitten kun on ihan pakko.

Lisäksi pari kertaa vuodessa teen erillisiä sijoituksia, viimeksi sijoitin tammikuussa vuokratuottoon. Rahastoissa ja osakkeissa minulla on kiinni n. 140 000. Tietynlaiseksi sijoittamiseksi koen myös hyväntekeväisyyteen ja ympäristöjärjestöihin lahjoittamisen. Näihin minulta lähtee kuukausittain 150e.

 

Kuinka paljon tienaat/nostat palkkaa?

Vaihdoin vuodenvaihteessa osakeyhtiöön, enkä ole vielä nostanut palkkaa kertaakaan. Yrittäjänä on muutenkin hankalampi hahmottaa kuukausiansioita palkkatyöläiseen verrattuna. Rahaa tulee silloin kun laskutetaan ja esimerkiksi vuosiprojektien osalta laskutuskausia voi olla kaksi tai kolme kertaa vuodessa, ei siis joka kuussa.

Säästöjä on kertynyt sen verran, että pystyn tällä hetkellä elelemään hyvin niillä. Viime vuonna tein voittoa/tienasin n. 250 000, josta maksan toki ison siivun veroja.

 

Paljonko maksoit asunnosta?

Omistan asunnostamme 65% eli yksin en asuntoa ostanut. Kämpästä maksettiin 370 000 euroa.

 

Miten rahan arvo on muuttunut, kun tulosi ovat kasvaneet?

Suurin kontrasti on ollut vaihe kun opiskeluista on siirtynyt täyspäiväisesti työelämään. Kun siirryin työelämään ja tietynlainen rahasta stressaaminen loppui, vaikka työllistinkin itse itseni.

Tilanne tänäpäivänä mahdollistaa sen, ettei rahaa tarvitse liiemmin miettiä. Voin syödä ulkona keskellä arkiviikkoa tai ostaa lennot ilman, että pitää säästää kuukausituloista. Koen olevani ihan hurjan etuoikeutettu. Välillä pitää nipistää itseään.

En koe olevani tuhlaaja, mutta samaan aikaan myös pistän rahaa mielelläni liikkeelle. Ajattelen, että raha palvelee meitä parhaiten silloin, kun se laitetaan kiertoon. Kun raha sijoitetaan tai sillä tuetaan esimerkiksi paikallisia palveluita, siitä on hyötyä meille kaikille.

 

Paljonko sinulla menee keskimääräisesti rahaa viikossa ruokaan, mikä osa siitä ulkona syömiseen?

Riippuu tosi paljon siitä kuinka paljon viikolle osuu ravintolassa käymistä. Tyypillisenä viikkona syön lounasta ulkona 3-4 päivänä viikossa. Yleensä yhtenä iltana viikossa käydään ulkona syömässä tai tilataan kotiin. Sanoisin, että n. 150-200e tavallisena viikkona ruokaan, ehkä hieman reilu puolet siitä ulkona syömiseen.

 

kuvat: Kaisa Turunen

 

Miten määrittelet työsi arvon Instagram-yhteistyössä?

Suurimmat merkittävät tekijät hinnan osalta ovat kuvan tavoittava näkyvyys sekä oma brändiarvoni. Tätä voi verrata esimerkiksi sanomalehdestä ostettuun mainospaikkaan. Suuri merkitys on myös kuvaoikeuksilla, eli sillä missä kaikkialla kuvaa käytetään, kuinka pitkään ja kuinka paljon sille ostetaan sponsorointia. Osan hinnasta muodostavat myös suunnittelu, kuvaaminen ja raportointi. Joskus mukaan voi sisältyä myös valokuvaajan palkkioita tai tilavuokria. Riippuu siis tosi paljon kampanjan laajuudesta ja asiakkaan vaatimuksista, saattaa olla 500e tai 2500e.

 

Onko sinulla koskaan ollut pulaa rahasta?

Sanoisin, että tavallaan opiskeluaikoina. Olin jääräpää enkä suostunut ottamaan opintolainaa. En jostain syystä halunnut lainata rahaa edes vanhemmiltani. Tein opiskelujen ohella aina töitä, jotka helpottivat arjen kuluja. Muistan kyllä kauppareissut kun kiersin ensitöikseni hyllyjen aletuotteet ja olin todella perillä siitä monta euroa ja senttiä tililläni on rahaa. Tiedostin kuitenkin, että tämä vaihe elämästä on vaan väliaikaista, ehkä sen takia se ei tuntunut niin pahalta. Lisäksi taustalla oli tieto siitä, että jos en yksinkertaisesti selviä, niin sitten otan vaan lainaa tai lainaan vanhemmiltani. Asemani oli siis selvästi etuoikeutettu. Tiukka rahatilanne toimi minulla eräänlaisena motivaationa paiskia hommia kahta kovemmin koulussa ja töissä.

 

Kallein ostoksesi?

Se lienee 4300 euron Chanelin laukkuni, jonka ostin itselleni valmistujaislahjaksi. Isäni maksoi laukusta kyllä puolet, se oli hänen lahjansa minulle! Tosin tuo puolikas laukun hinta on varmaan sekin kallein ostokseni.

 

Riitelettekö ikinä rahasta kotona?

Poikaystäväni on huomattavasti säästeliäämpi rahankäyttäjä minuun verrattuna. Hän maksaa laskunsa aina ajoissa ja tekee yleensä pelkästään järkeviä hankintoja. Suurimpia riidanaiheuttajia rahan osalta ovat olleet ehkä tilanteet, jolloin en ole muistanut maksaa laskuja tai vaatia vakuutusyhtiöltä korvauksia myöhästyneistä matkatavaroista tms 😀 Merkkilaukkuja hän ei myöskään ymmärrä.

 

Viiden vuoden ura-/taloussuunnitelma?

Anni Hautala sen sanoi fiksusti Trendi-lehden haastattelussa: “En ole suunnitellut uraani. Inhoan kysymystä, missä olen viiden vuoden päästä. Olen tarttunut tilaisuuksiin”.

Allekirjoitan tämän täysin. Ja totean samalla, että ajattelen aika samalla tavalla taloudestani. Pyrin tekemään fiksuja siirtoja ja sijoittamaan säännöllisesti. Samalla haluan kuitenkin nauttia elämästäni ja kuluttaa esimerkiksi ravintoloihin, kosmetologi-käynteihin ja hyvään kuntosaliin. Raha ei ole se ensimmäinen motivaattori urallani, mutta se on aika konkreettinen tapa asettaa tavoitteita.

 

 

 

Psst. haastan muutkin bloggaajat tarttumaan samaiseen kysymyshaasteeseen!

 

 

xx Sara

Tags:
, ,

 

Ollaan jo pitkään tehty poikaystävän kanssa vuosittainen viikonloppumatka Tukholmaan. Reissu on yleensä ajoittunut alkukeväälle, maaliskuun kieppeille. Ollaan syöty hyvin, käyty keikalla, kierretty pieniä putiikkeja Södermalmilla, tsekattu Photografiskan näyttely ja fiilistelty keväistä Tukholmaa.

Mutta mitä jos ei tänä vuonna lähdettäisiin Tukholmaan, mitä jos jäätäisiin viikonlopuksi Helsinkiin, hotelliin?

Mieleen muistui viime syksy, kun pidettiin äidin ja siskon kanssa staycation-viikonloppu Helsingissä. Kaksi yötä tuntuivat ihan ulkomaan kaupunkilomalta turistiohjelmineen ja hotellibuffeteineen. Ei me Tukholmaan lähdetä, varataan loma Helsingistä! Buukattiin kaksi yötä kovasti kehutusta  St. Georgesta, jossa kumpikaan ei ollut vielä käynyt (bongasin yhtenä levottomana yönä hyvän tarjouksen hotels.com:sta ja sain hotelliöistä -40%).

Riku Rantala kirjoitti samasta aiheesta sopivasti tänä viikonloppuna hesarissa: “Uusi pettämätön matkakonsepti säästää rahaa, aikaa ja luontoa.” Rentouttava lomaviikonloppu ei välttämättä vaadi kotikaupungista poistumista. Tai edes kotoa poistumista. Rahan, ajan ja luonnon säästön lisäksi se todennäköisesti saa sinut ihastumaan tuttuihin ja tuntemattomampiin kulmiin kahta kovemmin. Samalla tulee vieläpä tuettua paikallisia palveluita.

 

 

Luonnontieteellinen museo

The Cock

 

Rantalakin sen sanoi, kunnon lomaviikonloppu vaatii suunnitelmia, jotain rutiineista poikkeavia. Mitä siis voitaisiin viikonloppuna tehdä?

Luonnontieteellinen museo, siellä ei olla koskaan kumpikaan oltu (edit huom. kuulemma olen ollut pienenä monta kertaa, mutten vaan muista vierailuista mitään :D). Ja olisipa kiva kävellä sellaisilla kaduilla, joilla ei olla koskaan kävelty. Ties mitä sieltä voi löytyä! Keskipäivän kuohuvat jossain Bistrossa ehkäpä. Tuntemattomampia kiinnostavia pikkuputiikkeja ja kirppiksiä, löytyisiköhän sellaisia vielä? – katsotaan!

Kunnon turistipäivään kuuluu tietenkin myös kalakeitot yhdessä kauppahallin pikkuruisista kojuista. Mieluiten sellainen mihin pitää jonottaa. Illalliset varattiin BasBas:sta ja Kuurna:sta.

Päätin pakata viikonloppukamani lentolaukkuuni, jotta saisin kunnon lomafiiliksen päälle. Ja olo oli toden totta sellainen kun perjantaina hyppäsin auringonpaisteessa matkalaukkuni kanssa ratikkaan. Ihan lomaviikonloppu!

 

Luonnontieteellinen museo

kahvila Andante

uusi Relove, Fredrikinkadulla

aamiainen St. Georgessa, ravintola Andrea

 

Molemmat päivät aloitettiin spa-osastolta aamu-uinnilla ja -saunalla. Vierailtiin museoissa, nautittiin lämmittävästä auringosta ja haahuiltiin käsikynkässä. Kilisteltiin useampaan otteeseen, koluttiin kirpputoreja ja syötiin aamiaisella navat täyteen julmetun hyvää graavilohta.

Sunnuntaiaamun ensimmäisiä auringonsäteitä hotellihuoneemme ikkunasta ihastellessani se iski: Helsinki on ihana. Niin kiehtova ja niin monipuolinen. Se näyttäytyi minulle tänä viikonloppuna taas hieman erilaisesta kulmasta.

Tämä lomaviikonloppu kotikaupungissa ei takuulla jää viimeiseksi.

 

kahvila Andante

Lohisopat kauppahallissa

Beam Hill

 

xx Sara