Miksi joskus kananmunankuoret ovat v-mäisiä kuoria ja joskus ne lähtevät helposti?

Miksi suurin osa turistipostikorteista on aina sairaan mauttomia?

Miksi päädyin tökkimään ja puristelemaan pientä nenäfinniäni hakaneulalla ja nyt siinä on toisen asteen palovammaa muistuttava jäätävä läiskä?

Miksi läppärin ilmoittaessa, että akkua on 5%, en laita sitä latautumaan heti silloin, vaan vasta silloin kun se sammuu?

Miksi menin leikkaaamaan vesimelonia samalla veitsellä kuin kevätsipulia?

Miksi nainen on muka kauneimmillaan saunan jälkeen?

Miksi näytän pyyheturbaani päässä ihan alienilta?

Miksi suodatinpusseja pitää valmistaa eri koossa (ja miksi se pienempi on aina ekana?)? Siis ilmottautukoon tässä ja nyt se, jolla oikeasti on se pienempi keitin, koska en ole moiseen koskaan törmännyt? 😀

 

  

 

Miksi sukkahousut aina hajoaa?

Miksen kaikkien ylistyksestä huolimatta ole vieläkään innostunut katsomaan Game of Thronesia?

Miksi olen yökukkuja?

Miksei mummeli ole virallinen “mummonimi”, sehän on maailman söpöin!? Mun tulevaisuuden lapsenlapset kutsuvat mua kyllä mummeliksi!

Miksi tilaan viiniä ravintolassa vain jos muutkin tilaavat?

Miten vuonna 2019 Youtube-videoita ei vieläkään voi muka pelkästään kuunnella, vaan ne sammuvat jos näytön sulkee?

Miksen ikinä muista ostaa käsisaippuaa? Edellinen loppui jo huhtikuussa…

Miksi aloitin Tuplakääk podcastin kuuntelun vasta eilen?! Tuli muuten ahmaistua rennosti 12 jaksoa!

 

kuvat: Elisa Lepistö

 

xx Sara

 

Jos tuntematon mieshenkilö alkaisi heittämään sovinistisia mielipiteitään, osaisi varmasti osa puolustautua ja kyseenalaistaa sanomisia siinä samaisessa hetkessä. Mutta ei kaikki. Vaikka nopea liikkeissäni yleensä olenkin, kuuluun näissä tilanteissa liian usein niihin, jotka osaavat avata suunsa vasta tilanteen jälkeen. Vasta kun kuultuja sanoja on hieman prosessoinut ja tilanteeseen pureutunut pienen aikalisän jälkeen.

Sain aika monelta teistä viestejä, joissa kyseltiin omaa kantaani Metin ja Hannan julkaisemaan Miehen suusta podcast-jaksoon. Tapani mukaan, halusin ensin tarkkailla tilannetta ennen kuin avaan suuni.

Itsekin mediapyörityksiin joutuneena voin sanoa, että kohut ovat hurjan uuvuttavia ja raskaita. Harva meistä tarkastelee näitä keskipisteestä käsin. Mediakohut eivät katso aikaa tai paikkaa, vaan saattavat tulla yllättäen, esimerkiksi silloin kun oma jaksaminen on muutenkin koetuksella.

Mutta samaan aikaan yhteiskunnan rakenteita eteenpäin vievät kohut ovat välttämättömiä. Niitä tarvitaan, jotta saadaan muutoksia aikaiseksi.

Julkinen työ tuo mukanaan omat haasteensa. Suurennuslasin alla elämiseksikin sitä kutsutaan. Omia sanomisia ja valintoja kommentoidaan ja kyseenalaistetaan jatkuvasti. Vaikka toisinaan koen sen hyvin raastavana, on se samaan aikaan äärimmäisen palkitsevaa. Mielipiteiden ja valintojen kyseenalaistaminen lisää perspektiiviä. Kyseenalaistaminen antaa aina mahdollisuuden oppia. Se tuo esiin useampia kantoja ja muistuttaa, että maailma muuttuu. Se, että olet aina toiminut tai ajatellut asiasta tietyllä tavalla, ei tarkoita, että se olisi ainoa tai paras tapa.

En usko, että maailmankatsomukseni olisi tämä, ilman sitä rakentavaa kritiikkiä, jota olen yleisöltäni vuosien varrella saanut.

Tämän viikkoinen tasa-arvokohu sai myös oman perheeni ja ystäväpiirini keskustelemaan avoimesti. Jos tasa-arvokohuja tarvitaan, niin se mitä ei tarvita on henkilökohtaisuuksiin menevä herjaaminen. Se ei edistä eikä vie yhtään mihinkään. Sen sijaan, että hyökätään, syytellään, vähätellään ja nimitellään on syytä vetää henkeä ja pureutua ongelmakohtiin. Näin keskustelusta saadaan kehittävä.

Miksi osan mielestä podcastissa esiintyneen Juhan kommentit olivat hauskoja ja osan mielestä sovinistisia ja tasa-arvoa loukkaavia? Mitkä asiat kommenteissa oikeastaan satuttivat, ja miksi? Miten tällaisiin tilanteisiin tulisi puuttua? Onko naisen pukeutuminen syy ahdistella ja pukeutuuko nainen seksikkäästi vain miehiä varten? Jos tilanne olisi ollut toisinpäin, ja Juha olisikin ollut nainen arvostelemassa miehiä, olisiko se silloin voinut olla hauskaa?

Pureuduttiin syvälle.

Keskusteluissa nousi esiin tuttu huomio: saavutetuista eduista on vaikea luopua. Tämä sama ongelma on läsnä oikeastaan kaikessa yhteiskunnallisessa keskustelussa, oli kyse sitten tasa-arvosta tai ilmaston lämpenemisestä.

Keskustelu ja kyseenalaistaminen ovat aina hyvästä. Ne vievät eteenpäin ja auttavat ymmärtämään muita. Maailma muuttuu, ja hyvä niin. Humoristiseksi tarkoitettu sallittu “läpän heitto”, joka saattoi toimia vielä 10 vuotta sitten, ei toimi enää, ja täytyy sanoa, että olen siitä äärimmäisen kiitollinen.

 

 

Loppuun haluan jakaa viestin, joka on näin jälkeenpäin ajateltuna ollut aika merkittävä rooli. Tällaisia viestejä tulee välillä, tosi harvoin, mutta välillä. Toisinaan lähettäjä on mies, toisinaan nainen. Olen oppinut suodattamaan niitä ja jättämään ne omaan arvoonsa, mutta samaan aikaan myös koen, että haluan vastata ja tuoda esiin oman kantani, jotta viestin lähettäjä voisi oppia tilanteesta jotain.

Sain vuosia sitten eräältä mieheltä viestin. Sen mukaan rintani ovat liian rasvattomat ja vatsani muistuttaa enemmän miehen kuin naisen vatsaa. Olisi syytä rajoittaa urheilua ennen kuin muutun kokonaan mieheksi. Silikonien hommaamistakin suositeltiin. “Ihan vinkkinä, koska onhan se nyt selvää, että keräät miehiltä huomiota kun kerran kuvias nettiin laitat”.

Tuntuu pähkähullulta ajatella, että urheilisin miesten takia. Pidän kehostani huolta ja ruokin sitä hyvin, koska arvostan ja rakastan sitä. Se on taloni, jossa asun koko elämäni ajan. Pyrin pitämään kehoni sellaisena, joissa juuri minun on hyvä olla. Ja pukemaan sen vaatteisiin, joissa juuri minun on hyvä olla. Minusta ihmiskeho on kaunis ja ihmeellinen. Ennen kaikkea luonnollinen. Koen, että minulle on luontevaa tuoda sitä esiin. En elä täällä miellyttääkseni minun tapauksessani vastakkaista sukupuolta. Tai ole esittämässä jotain mitä en ole, eikä kenenkään muunkaan pitäisi.

Koen olevani etuoikeutettu. Lähipiirissäni ei ole ollut “Juha-miehiä” vaan upeita miehiä, jotka arvostavat ja tukevat minua juuri tällaisena. He eivät yritä tunkea minua tiettyyn muottiin. Jos koen, että tasa-arvo ei toteudu jossain tilanteessa, pystyn avaamaan suuni ja siitä keskustellaan ja opitaan turvallisessa ympäristössä.

Kohujen paras puoli on se, että ne opettavat. Uskon, että olen jälleen hieman rohkeampi reagoimaan ja puolustautumaan yllättävällä hetkellä. Kyseenalaistamaan ja taistelemaan tasa-arvon puolesta. Toivottavasti tekin!

 

 

xx Sara

 

Äiti täytti 60 vuotta ja päätti, että pyöreitä juhlitaan koko perheen kanssa Italiassa. Neljä päivää Roomassa ja viikko villassa Italian itärannikolla, Grottammaren kylän lähistöllä ei ollut lainkaan huonompi tapa kokoontua 10 hengen voimin juhlistamaan uutta vuosikymmentä.

Marchen alue oli minulle uusi tuttavuus. En ole käynyt Italiassa muualla kuin Roomassa, joten oli mahtavaa päästä näkemään uusia seutuja. Itärannikon vuoristoiset maisemat, lukuisat viinitilat ja sympaattisen vanhatkaupungit saavat sydämen pamppailemaan. Alue on hyvin rauhallista, etenkin näin turistisesongin alkuvaiheessa.

Miten mieletöntä meillä on ollut. Vaikka osa jengistä (lapset mukaan lukien) on viikon aikana harmillisesti sairastellut, ollaan ehditty tekemään kaikenlaista aina viinitilavierailuista pellehyppykisoihin (kiitos kaikista kommenteista tähän IG-Storyyn – ihan huippuja ootte! :D). Ratsastusreissullakin käytiin! Meidän villan piha, erityisesti allasalue on ihan huippu. Täällä viihtyisi vaikka koko kesän!

Vielä viimeiset lomapäivät Italiassa ennen arkeen paluuta. Aion ottaa näistä kaiken irti. Kohta starttaa pihaolympialaiset!

Ihanaa kesäviikonloppua!

 

 

 

xx Sara

Tags:
,