Eilen vietettiin Anna lapsesi pukea sinut -päivää. Kuulun isosti teemapäivän faneihin. Rakastan tyyppejä, jotka keksivät tällaisia (ja tyyppejä, jotka heittäytyvät täysillä mukaan)! Koska omaa lasta ei löydy, päätin heittää haasteen 3-vuotiaalle kummitytölleni 😀

Vastaus tuli videon muodossa. Ohje ei ollut ihan selkeä. Ensin oltiin vahvasti kokovihreän kannalla, mutta vielä viime hetkillä vaihdettiin “siniseen paitaan, vaaleanpunaisiin housuihin ja vihreisiin sukkiin. Ja vihreisiin muihin.”.

Mietin jo mielessäni, että olisipa vuosi 2011 ja pinkit farkkuleggarit tallella. Pian löytyi kuitenkin nämä parin vuoden takaiset housut! Ja sininen kauluspaita, miten helppo. Sukkien osalta oltiinkin sitten umpikujassa. En omista vihreitä sukkia, eikä muuten omista näköjään poikaystävänikään (kävin kaikki läpi, jopa urheilu- ja lentosukat). En myöskään omista vihreitä asusteita tai kenkiä.

Syvimmät anteeksipyynnöt pikkuneidille vihreän puuttumisesta siis. Seuraavan kerran sukkakaupoille mennessäni lupaan valita ainakin yhdet vihreät! <3

 

Ottiko kukaan muu osaa tähän haastepäivään? 😀

 

   

pictures: Elisa Lepistö

 

 

xx Sara

Tags:

Yleensä en ikinä jaa mitään tällaista, mutta nyt tekee mieli raottaa arkkua. Taustalla tapahtuu kokoajan kaikenlaista ja pieni, mutta julkinen alamme on jatkuvasti suurennuslasin alla. Meiliketjuni lakiasiantuntijoiden kanssa on jo parissa kuukaudessa kasvanut kilometrin pituiseksi.

Olen oikeastaan tähän vuoteen asti katsonut kaiken enemmän tai vähemmän läpi sormien, mutta tänä keväänä päätin, että tämä loppuu nyt. Päätin, että yritän parhaani mukaan puuttua jokaiseen epäkohtaan, jota meidän alasta tai kollegasta julkisuuteen nostetaan. Jos me itse emme pidä puoliamme, niin kuka sitten?

Törmäsin toissapäivänä vaikuttajamarkkinoinnin ammattilaisen LinkdIn -julkaisuun, joka pysäytti hetkeksi. Olin saanut aiheesta viestiä peräti viideltä yhteistyökumppaniltani. Yksi huolestunut ja neljä julkaisun epäammattimaisuudesta pöyristynyttä. Suurimpaa osaa ihmetytti miten Suomen suurimpiin mediatoimistoihin kuuluvan päättäjän julkaisuun voidaan nostaa yksittäinen vaikuttaja. Ja vieläpä ihan syyttä.

Minun on vaikea käsittää miksi tällaista mustamaalausta kohdistetaan toimijoihin, jotka tuntevat säädökset ja mainitsevat kaupallisesta yhteistyöstä/mainoksesta selkeästi. Käytettäisiin energia mielummin siihen todelliseen ongelmaan, eli piilomainonnan kitkemiseen sen sijaan, että isketään lainsäädäntöä noudattavien julkaisujen kimppuun.

Otin yhteyttä Kuluttaja-asiamieheen ja vaikuttajamarkkinoinnin lakiasiantuntijoihin. Laadin oikaisuvaatimuksen, jonka toimitin julkaisijalle.

 

 

 

 

ICC:n saatavilla olevissa markkinointisäännöissä sekä MEN:n ja kuluttaja-asiamiehen Instagramia/muita sosiaalisen median portaaleja käsittelevissä lausunnoissa todetaan, että mainostunnisteen on oltava nopeasti silmäiltäessä helposti havaittava, selkeä ja ymmärrettävä. Siitä, missä kohtaa kaupallisen yhteistyön pitää Instagram-kuvassa lukea ei ole minkäänlaista virallista linjausta. Kaupallisiin blogi ja Youtube-sisältöihin on olemassa selkeämpiä linjauksia, mutta Instagramiin ei.

Perehdytän itseäni jatkuvasti uudesta lainsäädännöstä ja uusista virallisista tulkintakannanotoista olemassa olevaan lainsäädäntöön, sillä minulle on ensiarvoisen tärkeää, että brändiini voivat luottaa sekä kuluttajat, että yhteistyökumppanini. Mutta vielä julkistamattomien linjausten tarkasta sisällöstä ei toimijoiden voida olettaa olevan tietoisia.

Erilaisia vaikuttajamarkkinoinnin opaskirjoja on tehty useampiakin, ja uusimmissa IAB:n Vaikuttajamarkkinoinnin oppaassa (2019) on mainittu kaupallisten yhteistöiden merkitsemisestä Instagramissa. Oppaat ovat hyviä ohjenuoria alalla toimiville, mutta samaan aikaan epävirallisia, eivätkä näin ollen valideja sääntöjä. Kilpailu- ja Kuluttajavirasto on tänä vuonna julkaisemassa Vaikuttajamarkkinointi sosiaalisessa mediassa (2019) -linjauksen, johon tässäkin LinkedIn-julkaisussa nojattiin, mutta se ei ole vielä julkinen. Näin ollen linjaus ei ole voimassaolevaa oikeutta ja/tai soft law –normistoa.

Miten sitten merkitsen kaupalliset Instagram-julkaisuni? Asiakkaiden ohjeiden mukaan. Suurimmasta osaksi yhteistöistä laaditaan briiffi, jossa on selkeä ohjeistus julkaisulle. Syy miksi kaupallinen yhteistyö -merkintä saatetaan laittaa tekstiosuuden loppuun voi olla esteettinen tai esimerkiksi asiakkaan yleinen linja. On myös käyty spekulointia siitä, että algoritmit tarttuvat alussa mainittuun kaupalliseen merkintään antaen kuville vähemmän näkyvyyttä, ja tästä syystä suositaan ilmoitusta tekstiosuuuden lopussa. Ja miksei näin tehtäisiin, merkintätapa kun on täysin Suomen lain mukainen.

Odotan innolla KKV:n Vaikuttajamarkkinointi sosiaalisessa mediassa (2019) -linjausta ja sen tuomia selkeitä lainpitäviä sääntöjä alalle. Mutta siihen asti toimitaan tämän hetken lainsäädännön puitteissa.

 

 

xx Sara

Tags:

 

Nauratti niin paljon, että itketti. Kello oli 12 perjantai-iltana. Oltiin metsästetty ravintolaa puoli tuntia ja nyt istuttiin typötyhjän tapasbaarin kulmapöydässä, ja ymmärrettiin muuten pian miksi ravintola oli tyhjä (älä ikinä valitse tyhjää ravintolaan!). Ruoka oli niin luokattoman huonoa ja koko porukka niin väsyneitä, että jokainen puraisu nauratti.

Lentokone oli myöhässä, ja saavuttiin meidän airbnb:n edustalle sovittua aikataulua jäljessä. Puhelimessa sain kuulla, että omistaja tulisi myöhästymään vielä 20 minuuttia. Espanjalaisittain siis vähintään 30 minuuttia. Huvittavan tilanteesta teki vieläpä se, että vettä satoi siis ihan kaatamalla.

Puolen tunnin päästä puhelin soi. Selviää, että ollaan väärässä osoitteessa. Kämpälle olisi matkaa 2km. Ei muuta kun matkalaukut kouraan ja kaatosateeseen taksin metsästykseen. Kahden itse asiassa, ei nimittäin mahduttaisi yhteen.

Ostettiin lähikioskista iso vesikanisteri, pikakahvia ja maitoa. Ostokset maksoivat 17,70 e. Porukka oli niin kujalla, ettei kukaan osannut sanoa yhtään mitään.

Eka ilta uudessa kaupungissa on aina enemmän tai vähemmän sähläystä. Mitä todennäköisemmin sitä päätyy huonoon ravintolaan tai tulee huijatuksi taksissa (tai lähikioskissa). Itse jollain kierolla tavalla rakastan näitä alkureissun epäonnistumisia, ne vaan kuuluvat mukaan. Mokille on hauska nauraa jälkikäteen, tai jo siinä hetkessä. Mokailujen jälkeen tulee vieläpä yleensä skarpattua: loppuloma menee leppoisasti kun alussa on vähän kämmäillyt.

 

   

 

 

 

 

xx Sara