Tammikuussa 2018 päätin, että vuoteni yksi tärkeimmistä teemoista tulisi olemaan kiitollisuus. Halusin vähentää negatiivisia ajatuksia ja haalia tilalle kiitollisuuden tunnetta. Välillä oma etuoikeutettu asema unohtuu arjen touhujen keskellä. Aina sitä ei vaan muista miten perhe, ystävät, koti ja työ eivät suinkaan ole itsestäänselvyyksiä.

Tänä vuonna kiitollisuus on saanut elämässäni uuden merkityksen. Se on yksi teemoista, joihin olen pyrkinyt parhaani mukaan keskittymään joka ikinen päivä. Suurien kiitollisuutta herättävien asioiden lisäksi olen pyrkinyt huomioimaan myös niitä pieniä arkisia juttuja, joista tulee hyvä mieli, mutta jotka saattavat unohtua päivän vaihtuessa seuraavaan. Sellaisia, joita en aikaisemmin oikein edes rekisteröinyt.

 

 

Aloitin tänä vuonna kiitollisuuspäiväkirjan, josta kerroin bloginkin puolella. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, kiitollisuuspäiväkirja avasi silmäni. Rustailen kirjaani juttuja päivän päätteeksi – en joka päivä, mutta viikottain. Vihkon sivuilta löytyy isompia ja pienempiä asioita. Viime viikolla sieltä on löytynyt mm. tällaisia.

“Kahvinkeittimen porinaan herääminen. Meidän perheen naisten yhteen osuva kemia. Satsumat, joissa ei ole yhtään siemeniä. Puhtaiden pyykkien tuoksu. Auringonsäteet joulukuussa. Maksettu laskupino, jonka voi repiä ja heittää paperinkeräykseen. Hot Jooga sunnuntaiaamuna. Aamuhalaus ja suukko häneltä. Täydellisen kypsä avokado. Kirjan lukeminen sängyssä. Läheisten ja tuntemattomien tuki uusien haasteiden äärellä. Lautapelit. Saunatreffit siskon kanssa keskellä viikkoa. Joulumarkkinat.” 

 

Huomasin, että aloin etsimään arkipäivistäni hyviä asioita niiden negatiivisiin tarttumisen sijasta. Haasteen kohdatessani yritin löytää tilanteesta aina jotain hyvää ja kääntää vaikeuden vahvuudeksi. Koin tänä vuonna vähemmän stressiä aikaisempiin vuosiin verrattuna. Oivalsin, että jos en pysähdy iloitsemaan hetkistä, olivatpa ne sitten suuria/pieniä onnistumisia tai niitä pieniä iloa tuovia arkisia tilanteita, päiväni vaan vaihtuvat toisiin ja tuntuvat jotakuinkin samanlaisilta.

Koen, että olen tänä vuonna ollut aidosti onnellisempi. Ja koen, että on minun vuoroni pistää hyvä kiertämään.

 

 

Seuraavaksi heitän pallon sinulle: Kerro mistä sinä tunnet kiitollisuutta juuri nyt.

Jokainen kommentti tarkoittaa 1 euroa hyväntekeväisyyteen ja summan maksan yksin minä.

 

Kohteiksi olen valinnut kaksi erilaista:

Ympäristö (Greenpeace)

Tyttöjen koulutus (Plan Suomi)

 

Voit lisätä kommenttisi perään, kumpaan kohteeseen toivoisit oman lahjoituksesi menevän 🙂 Rekisteröin kaikki toiveet.

 

 

Kiitos kaikista lukuisista kommenteista <3 Lisäsin joukkoon vielä extra 50e, joka oli joululahja 1v veljenpojalleni.

Tyttöjen koulutukseen kerättiin 603 € ja Greenpeacelle 483 €

Ihanaa uutta vuotta <3

 

 

xx Sara

1.


Tänä päivänä Roomassa mentiin Lonely Planetin ylistämään paikalliseen pikkuravintolaan. Ruokalista oli tietenkin italiaksi, eikä kukaan puhunut englantia. Päädyttiin tilaamaan sokkona turvallisilta kuulostavia annoksia “suosituimmat” kategorian alta. Yksi annoksista oli hieman epäilyttävä, se tavallaan maistui mustekalalta ja oikeastaan näyttikin siltä. Myöhemmin googleteltiin ja annos osoittautui vasikan vatsalaukuksi…

2.

Kesäkuulta Sloveniasta kun kiivettiin Debela Pecin huipulle. Paluumatkalla, noin 500 metriä ennen meidän autoa kuultiin aivan hillitöntä karhun murinaa. Karhu kuulosti todella aggressiiviselta, ja oli jossain ihan lähellä. Kaikkialla metsässä oli karhuvaroituksia ja tajuttiin että isot jätökset, mitä nähtiin aiemmin polulla olivat nekin varmaan karhun aikaansaamia. Panikoitiin ihan kunnolla ja minä aloin itkemään hysteerisesti. Olin aivan varma, että kuollaan tässä ja nyt. Koska kenttää ei ollut, juostiin takaisin ylös erääseen mökkiin hälyttämään apua. Tultiin yhdessä eräoppaan kanssa alas vuorelta, eikä ääntä enää kuulunut. Karhuvaroituksista huolimatta opas epäili meteliä sonniksi, joka suuttuessaan saattaa kuulostaa karhulta (kuunnelkaapa tämä kohdalta 2:00 ja kuvitelkaa kuusimetsään, jossa ei ole ketään muita!!). Kuumottava patikointipäivä 😀

3.

Ostettiin ihka ensimmäinen oma asunto alkuvuodesta. Bongasin kämpän Oikotieltä ja pistin samantien myyjälle viestiä, että pääsisiköhän asuntoa katsomaan ennen virallista näyttöä. Ei kuulemma onnistunut. Samoja pyyntöjä oli tullut tunnin sisään toistakymmentä. Heti perään sain viestin Vivianilta: “laitoitko just yhestä kämpästä viestiä mun miehelle?”. Pian selvisi, että Vivian ja hänen miehensä asuivat tässä asunnossa. Ja asuntokuvat Oikotielle oli ottanut kukas muukaan kun Alexa 😀 Mentiin lopulta kiltisti näyttöön ja tarjouksemme hyväksyttiin vielä samana päivänä.

 

4. 

Pääsiäisen jälkeinen reissu Leville ja eka yö igluilla! Me nukuttiin Artun ja Henriikan kanssa tässä sängyssä 😀 Henska luuli keskellä yötä minun kuolleen kun ei kuullut lähietäisyydeltä edes rauhallista hengitystä. Haha, sanoinhan etten pidä öisin pienintäkään ääntä!

5. 

Tämä kuva on napattu meidän telttaretkeltä Tammelasta. Tutustuin vuorokauden aikana Eevskuun, Anniin ja Eevaan. Saunottiin, uitiin, melottiin saareen, syötiin pannareita ja istuskeltiin iltamyöhään nuotiolla. Yksi kesän kohokohtia!

6.

Oltiin toukokuussa Jannin kanssa Tokiossa kuvaamassa kampanjaa Finnairille. Kuuden päivän reissulle oli luvattu vesisadetta joka ikiselle päivälle. Suunnitelmat piti laittaa uusiksi, nyt tarvittiin luovuutta. Päädyttiin kuvaamaan mainoskuvat iltavalaistuksessa sateenvarjojen alla. Lopputuloksesta tuli hurjan kiva!

7.

Juuson valmistujaiset ja samalla sukutuparit. Meidän talo oli julkisivurempan vuoksi paketissa eikä ikkunoita saanut auki. Ja kuten muistatte, viime toukokuu oli ehkä kuumin ikinä. Reilun 30 hengen brunssilla oli nimittäin pikkusen kuuma 😀

8.

Rakennettiin Kaisan kanssa meidän mökkilaiturille lettukestit eräänä heinäkuisena kesäiltana. Samalla kun roudattiin kamoja laiturille, lokki kävi nappaamassa toisen letuista. Mokoma! 😀 Onneksi oli extroja!

9.

Oli maailman kaamein idea laittaa tuliterät merkkitennarit Flowhun. Vielä päivälle, jolle oltiin luvattu sadetta. Sain puhdistaa näistä seuraavan päivän ihan tosissani 😀

10.

Tästä kuvasta nousi meteli keskustelupalstoilla. Ihmeteltiin, että missä ihmeen varusteissa olen oikein lähtenyt Sveitsin vuorille kiipeilemään. Todellisuudessa kuva on otettu Mount Pilatuksen hotellimme edestä. Tultiin ikuistamaan kaunis auringonlaskuhetki kesken illallisemme!

Lue lisää:

10 x totuus kuvan takaa

9 x totuus Instagram-kuvan takaa

xx Sara

 

Rusketus on kaikonnut kasvoilta ja tukka lyhentynyt 10 sentillä. Ilme sen sijaan on kutakuinkin sama näiden viikon takaisten kuvien kanssa. Just nyt olen niin julmetun innoissani – tästä kestohymystä ei pääse eroon kirveelläkään!

Näistä kuvista tähän päivään on tapahtunut edellä mainittujen lisäksi aika monta asiaa. Yksi niistä on tämä alusta, jossa juuri nyt tätä postausta luet. Oma blogisivu (!!!) on ollut haaveena varmaan viimeiset viisi vuotta, kunnes vihdoin ja viimein uskalsin tälle tielle lähteä. Koin, että nyt on minun aikani liikkua.

Blogini on itsenäinen, mutta samaan aikaan osana Indiedays -portaalia. Meikäläisen päivitykset tulevat siis nousemaan Indiedaysin etusivuille! Blogia ollaan jumpattu yhdessä ihanan koodaajani Hannun kanssa (Hannu olet paras!!) nonstoppina viimeiset neljä päivää. Sisältö on siirretty ja kategoriat rakennettu navigointia helpottamaan. Tärkeimmät on nyt kasassa! Tekninen puoli on minulle vielä kovin uutta ja on paljon asioita, joita haluaisin vielä sivullani kehittää, mutta kaikki ajallaan. Palautetta saa mieluusti jättää, pyritään muokkaamaan tätä myös teidän toiveiden mukaan 🙂

Mitä muuta viikon sisään on sitten tapahtunut? Noh, meikäläinen on vihdoin ja viimein perustanut osakeyhtiön! Nyt on firma ja hallitus kasassa. Ja pian sillä myös omia sijoituskämppiä. Kuinka hullulta se kuulostaakaan?!

Viimeisenä muttei vähäisempänä, me löydettiin uusi ihana toimistotila Punavuoresta! Pistettiin Julian kanssa hommat rullaamaan ja lopulta kaikki tapahtui vuorokaudessa: uusi toimistojengi, uusi tila ja muuttopäivän lukkoon lyöminen. Muutto tähän valoisaan Uudenmaankadun vanhaan vaatemyymälään tulee tapahtumaan jo alkuviikosta! Meidän porukka muuttuu hiukan ja uusia tulee messiin. Nyt meitä on yhteensä 12 tyyppiä samoissa tiloissa <3

Muutaman IG direct-viestin perusteella osa teistä on muutoksia jo hieman aistinutkin. Myönnän täysin, ettei motivaationi ole viime viikkoina ole blogin osalta ollut ihan tavanomaista luokkaa. Ajatukset ovat olleet ihan muualla. Voitte siis kuvitella kuinka fiiliksissä olen just nyt. Kaikki meni loppujen lopuksi tosi hyvin ja sivustosta saatiin toiveideni mukainen!

Teidän mielipide on aina ollut ja on edelleen mulle hurjan tärkeä. Tuumin, että oispa ihan mahtavaa kuulla mitä te haluaisitte mun blogissa lukea 🙂 Postaustoiveita otetaan siis avosylin vastaan.

Follow my blog with Bloglovin

xx Sara