Tuntuipa jännittävältä palata 4 kk:n tauon jälkeen Sanomalle äänityskoppiin.  Sydän hakkasi kun äänisäädöt ja mikrofonit oli tarkastettu, ja lopulta tietokoneen hiiri seisoi rec-nappulan päällä. Tilannetta ei helpottanut se fakta, että ensimmäinen jakso muodostuisi teidän meille lähettämistä kysymyksistä teemalla “Tätä en ole kehdannut kysyä….” 

Yhteistyöpostaus, jota kadut…?

Onko joskus ollut inhottavaa tavata seuraajia? Millaisessa tilanteessa….?

Randomeimmat jatkot…?

Kuppikoko…?

Asia, jota häpeät…? 

Näihin ja moneen muuhun kiperään kysymykseen vastataan 4. kauden ensimmäisessä jaksossa: “Alice Cooperin käärme, verilöyly ja kymppitonnien lasku”  – jakso kuunneltavissa nyt Suplassa!

 

 

Pitkään me Mariannan ja Elisan kanssa pohdittiin mitä tullaan podcastin kanssa tekemään. On totta, että podcastin tekeminen vie yllättävän paljon aikaa, mutta samalla se myös antaa hurjasti. Itseni ilmaiseminen suullisesti kiehtoo. En ole tässä vahvimmillani, mutta ehkäpä juuri siksi se kiinnostaakin. Haluan kehittyä. 4 kk pitkän kesäloman jälkeen oltiin intoa täynnä ja päätettiin, että kyllä me tätä projektia jatketaan!

Kysyttiin teiltä, millaisia toiveita teillä on uudelle kaudelle, ja ylivoimaisesti suosituimmaksi nousi tavallinen arki. Samaistuttavia aiheita, arjen haasteita ja iloja, huumoria ja rentoa höpöttelyä – näitä toivottiin. Mikäli herää toiveita uudelle kaudelle, jättäkää ihmeessä kommenttia!

Jos teillä on antaa sisältötoiveiden lisäksi palautetta ja kehitysideoita niin tosi mielellämme otetaan näitä vastaan <3

Pssst. Seuraa Yksillä-podcastia Instagramissa.

 

 

xx Sara

Tags:

 

3 asiaa, joita pelkään

vessanpöntöstä tuleva käärme

rekka-autolla ajaminen Helsingin keskustassa

benji-hyppy

 

3 asiaa, joista pidän…

sadepisaroiden ropina peltikatolla

jalkahieronta

ruska

 

3 asiaa, joista en pidä…

tosi ryppyiset vaatteet

anjovikset

sininen luomiväri

 

 

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä…

lattiakaivon tyhjennys

kulmien nyppiminen

etikkakurkkuja

 

3 asiaa, jotka haluaisin osata…

laulaminen

espanjan kieli

artikulointi/esiintyminen ilman täytesanoja

 

3 asiaa, joihin olen koukussa…

Rahapaja -sarja

juusto

jämäkät lierihatut

 

 

3 asiaa, jotka naurattivat…

Jimmy Fallonin ja Orlando Bloomin “me, also me” -video

huomenna ilmestyvän Yksillä-podcastin 4. kauden ekan jakson otsikko 😀

kun Julia soitti tänään autokorjaamolle ja luuli, että hänen akku loppui kesken puhelun x 2

 

3 asiaa, joista haaveilen…

isoista 30-v kekkerit

terveenä pysyminen

spa-päivä, johon sisältyy tuntitolkulla erilaisia hoitoja

 

3 asiaa, jotka tein tänään…

kuuntelin jazzia

nousin ylös viideltä

kaadoin lounaskahvit päälleni

 

 

kuvat: Kaisa Turunen

 

xx Sara

Tags:

 

Muistan hetken hyvin. Istuin keväällä luennolla Haagassa. Juuri alkanut AMK-kurssi oli nimeltään Yrittäjyys ja tuotteistaminen. Ensimmäinen luento oli loppumaisillaan kun lehtori esitti kysymyksen: kuinka moni voisi kuvitella itsensä yrittäjänä?

Tajusin, etten ollut koskaan ajatellut asiaa. Kukaan ei ollut koskaan kysynyt tätä minulta aikaisemmin. Joku on joskus sanonut, että yrittäminen kulkee suvussa. Meidän perheestä kukaan ei ollut yrittäjä. En oikeastaan edes tuntenut yhtäkään yrittäjää, eikä minulla ollut selkeää kuvaa siitä miten yrittäjä eroaisi palkkatyöläiseen verrattuna.

Kurssilla kävi luennoimassa menestyneitä yrittäjiä, joiden palo työtään kohtaan tartutti pienen kipinän minuunkin. He olivat luoneet omasta intohimostaan työn, ja se kuulosti aika mielettömältä. Se, että töitä tekee itselleen, omaan pussiin kiinnosti erityisesti. Tämä ajaa minua itseasiassa edelleenkin eteenpäin. Kaikki aika minkä työhöni käytän, edistää omaa yritystäni, ja se jos jokin motivoi.

 

 

Blogi oli ollut minulla opiskelujen rinnalla aina. Vaikka siitä rahaa ihan hyvin sainkin, se oli minulle edelleen se väliaikainen tapa tienata koulun ohessa. Ajattelin, ettei minun kannata alkaa rakentamaan uraa blogin ympärille, koska se ei olisi kovin pysyvä ratkaisu. Ajatustani vahvisti ulkopuolelta tulevat mielipiteet.

Saan edelleenkin paljon kysymyksiä siitä, että mitä myöhemmin, meinaanko kirjoittaa blogia vielä 50-vuotiaana? Ja juuri tähän kompastuin minäkin aikaisemmin. Fakta on, ettei tällä alalla mikään ole pysyvää. Alustat ja työnkuvat vaihtuvat, se kuuluu pakettiin. Oma työnkuvani on muuttunut pelkästään jo kahdessa vuodessa ihan hurjasti.

Tällä alalla menestyminen vaatii moniosaamista ja jatkuvaa tiedon päivittämistä. En tiedä kirjoitanko lifestyle blogia 50-vuotiaana, tuskin, mutta voin hyvin kuvitella, että minulla on media, joka tarjoaa kiinnostavaa sisältöä/palveluita kanssani samaan tahtiin ikääntyvälle yleisölleni. Ehkä teen töitä valokuvaajana tai ehkä mainostoimistossa? Ehkä opiskelen kokonaan uuteen ammattiin, kuka tietää. Sen kuitenkin tiedän, ettei liian pitkälle kannata miettiä. Kukaan meistä ei varmuudella voi sanoa, mitä tulee tekemään 50-vuotiaana.

 

 

Yrittäjä on sanana aika luotaantyöntävä. Hassu jopa. Että no josko tässä nyt sitten yritettäisiin. Ja ihan rehellisesti, siltä se alussa tuntuikin. Kaikki oli uutta oman firman pyörittämisessä. Jännitti, kauhistutti jopa. Mitä jos rahavirta loppuu? Millaisia vakuutuksia tulee hommata? Alvit, ennakkoverot, EU-myynnit? Kirjanpito? Verot? Laskujen tekeminen? Laskujen karhuaminen?

Yrittämisessä, kuten monessa muussakin asiassa, aloittaminen on vaikeinta. Hyvä suunnitelma kannattaa olla valmiina, tosin sillä on tapana päivittyä matkan varrella. Yrittäjyyteen liittyy paljon byrokratiaa ja vastuuta, se on totta. Mutta yksin ei tarvitse olla. Yrittäjäverkosto, jolle voi jakaa huolia ja iloja, ja joilta voi konsultoida esimerkiksi hinnoittelusta on ehdottoman tärkeä. Samoin pätevä kirjanpitäjä on pelastus.

Loppupeleissä kaikki on ollut hurjan paljon mutkattomampaa kuin mitä oletin. Kaikkea ei todellakaan tarvitse itse hallita ja apua on aina saatavilla.

 

 

Aloin yrittäjäksi puoli vuotta kyseisen koulukurssin jälkeen. Tänä syksynä takana on 5 vuotta yrittäjänä. En kadu päivääkään, päinvastoin. Rakastan joustavaa arkea, monipuolisia työpäiviä ja mahtavia tyyppejä joiden kanssa saan työskennellä. Sytyn projekteista, joiden kehittämisessä ja suunnittelussa olen mukana alusta asti. Nykyään myös niistä projekteista, jotka vievät minut mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Haaveilen, että saan valokuvata koko loppuelämäni ajan, enemmän tai vähemmän. Haaveilen, että voin palkata itselleni joku päivä työntekijöitä. Ja, että tulen toiminnallani muuttamaan maailmaa parempaan suuntaan, edes murusen verran.

Hyvää yrittäjän päivää kaikille teille rohkeille yrittäjille! Ja teille, jotka haaveilette omasta yrityksestä: ryhtykää hommiin – you will love it!

 

kuvat: Kaisa Turunen

 

xx Sara