Sormet on kohmeessa vaikka päällä on kaksi neuletta. Puolitoista tuntia ulkokuvauksissa seisomista oli näköjään liikaa. Lämmittelen käsiä välillä tuoksukynttilän liekin lähellä. Ajoittain jopa niin intohimoisesti, että onnistuin jo polttamaan etusormeeni pienen rakkulan.

Matkalaukut makaavat Budapestin jäljiltä eteisessä kolmatta päivää. Niihin on jo alkanut tottua 😀 Olen vaivihkaa heittänyt avonaiseen laukkuläjään muitakin pesua kaipaavia vaatteita. Treenikassinkin näköjään.

Meidän risteyksen puut ovat yhtä lukuunottamatta tiputtaneet kaikki lehtensä. Väriloisto on vaihtunut risukasaksi. Yksi keltainen vaahtera sinnittelee vielä sumun keskellä. Sadepisarat ropisevat peltisiin ikkunalautoihin, ilma olisi täydellinen leffamajan rakentamiseen. Ehkäpä kasataankin sellainen viikonloppuna!

 

 

 

Mulla on ristiriitaiset fiilikset käsillä olevasta vuodenajasta, huomaan että pimeys alkaa vaikuttamaan. Toisaalta fiilistelen tätä kotoiluvaihetta ja toisaalta taas en siedä ollenkaan. Tämän päivän ulkokuvaukset vaativat ainakin todellista luovuutta ja lopulta ihan vaan luovuttamista 😀 Keli oli niin harmaa ja sateinen, ettei sitä pelastanut edes räikeä toppatakki.

Räikeästä toppatakista puheenollen, katsokaa mitä löysin vintagekaupasta Budapestista! Joku tässä hameessa puhutteli minua. Ensin se näytti aivan liian tyttömäiseltä, mutta tennareihin ja rentoon yläosaan yhdistettyäni rakastuin. Miten ihanan erilainen! Tällaisia piristyksiä valkoharmaabeige-vaatekaappini kaipaakin. Puin sen heti samana iltana (ja seuraavana päivänä) päälleni. Hame joutuu ehkä odottelemaan täällä Suomen puolella kevään tuloa ellei loppusyksyn säät nyt täydellistä U-käännöstä koe. We’ll see!

Tunnin päästä alkaa 90 minuutin hot jooga ja joogasta mennään porukalla suoraan ulos syömään. Sitä ennen korjaan muuten nuo laukut 😀 Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

kuvat: Janni Ehari

 

xx Sara

Tags:

 

Minulta kysyttiin hetki sitten mikä on työtehtävistäni kaikista mieluisinta? Minkä työtehtävän tekemisestä nautin ylivoimaisesti eniten?

Valokuvaus, kuuluu vastaukseni, mutta vielä tarkemmin uudessa kohteessa kuvaaminen. Rakastan sitä, kun saan kamera kädessä nuuskia uutta ympäristöä ja aistia sen tunnelmaa. Seurata ihmisiä, tutkia rakennuksia ja koluta katuja. Muodostaa kokonaiskuvaa minulle vieraasta kaupungista ja pyrkiä parhaani mukaan taltioimaan kohteesta muodostuneita tunteita kuviini.

Palasin Budapestista kotiin eilen illalla ja olen tänään plärännyt satoja kuvia muistikortiltani. Editoinut ja fiilistellyt ennen kuvien lähettämistä asiakkaalle. Ajatus siitä, että osa näistä päätyy mainoksiin tuntuu ihan pähkähullulta. Ja se, että voin kutsua tätä kaikkea työkseni vasta pähkähullulta tuntuukin. Hitsi, että rakastankin mun työtä!

 

  

  

 

xx Sara

 

Syntymäpäiviini on 1,5kk, täyteen tulee 30 vuotta (!). En ole koskaan ollut mikään synttärijuhlien järjestäjä, mutta tänä vuonna päätin, että järkkään kerrankin isot juhlat. Päätin myös, että ostan itselleni pyöreiden vuosien kunniaksi synttärilahjan. Jonkun ajattoman ja ikimuistoisen. Ja mikä olisikaan parempi 30-vuotislahja, kuin saman ikäinen Chanelin klassikkomalli?

Aloin vilkuilemaan laukkutarjontaa jo alkusyksystä. Kahlasin läpi huutokauppoja ja vintage-nettikauppoja. Ihastuin M-kokoiseen 90-luvun Chanel double flap bag -malliin. Hinnat heittelivät myyntipaikan ja laukun kunnon mukaan aika rajustikin, aina 1800 eurosta 3000 euroon.

 

  

 

Päädyin lopulta tilaamaan hollantilaisen Designer Vintage -nettikaupan Early Access -paketin (2kk/17€), jonka kautta pystyisin ostamaan myyntiin tulevia tuotteita vuorokauden ennen muita. Se näköjään kannatti. Pari viikkoa sitten törmäsin nimittäin ennakkomyynnissä kyseiseen laukkumalliin, joka oli vielä ihan mielettömän hyvässä kunnossa. Hintakin oli laukun kuntoon nähden varsin kohtuullinen. Myyjänä oli amsterdamilainen pariskunta, symppiksiä tyyppejä molemmat! 

Laukku tuli kotiin maanantaina ja se on i-ha-na. Rakastan lyhyttä hihnaa ja skarppia mallia. Designer Vintagen antaman kuntoarvion kohdalla luki ”excellent condition”. Laukussa ei käytön jälkiä juuri näy, nahka on ihan moitteettomassa kunnossa.

Niin fiiliksissä tästä!! Kiitos vielä ideasta Jonnalle, joka osti samaisen laukun itselleen lahjaksi <3

 

kuvat: Elisa Lepistö

 

Ps. en pysty käsittämään, että vuodesta 1990 on ihan pian 30 vuotta!! Edelleen ajattelen, että 30v sitten oli joskus 70-luvulla 😀

 

 

xx Sara