(psst. tämä ei ole the dress)

 

Marraskuu. Jo ja vasta. En tiedä kumman puolelle kallistun enemmän.

Kaksi tuoksukynttilää palaa kilpaa toimiston pöydällä. Toinen tuoksuu setripuulta ja toinen ei kyllä tuoksu yhtään miltään (siksi sen setrin sytytinkin). Roudasin toimistolle tänään kirjoja. Haaveenani olisi tehdä tänne pieni kirjastonurkkaus. Kirjoja voisi lainata ristiin ja lueskella vaikka kesken työpäivää jos siltä tuntuu.

Vaaleanpunaiseen villakangastakkiin pukeutunut nainen katseli pitkään tuosta ikkunasta ja yritti sitten tulla sisään. Kävin avaamassa oven. Hän luuli paikkaa sisustuskaupaksi. Hakolan vaaleanpunainen sohva on houkutellut muitakin kadulla kävelijöitä kolkuttelemaan kivijalkatilamme ovea. Ei olla kahden vuoden aikana saatu poistettua ovesta edellisen vuokralaisen aukioloaikoja. Josko sitä raaputtaisi numerot ovesta vaikka tällä viikolla… 😀

Kuuntelen soulhittejä 70-luvulta – nämä saa aina hyvälle tuulelle. Välillä avaan uutiset liven vain todetakseni, ettei vieläkään tuloksia presidentinvaaleista. Saa nähdä saako tässä jännittää  tunteja, päiviä vai viikkoja.

 

 

Häihin on suunnilleen puoli vuotta. Huomaan, etten jaksa just tällä hetkellä innostua niistä. Pikemminkin pidättelen innostusta. Tuntuu, että näin on helpompi hyväksyä sitten häiden mahdollinen peruuntuminen… Tänään buukattiin videokuvaaja. Tämä ja kaikki muutkin buukkaukset on onneksi solmittu niin, ettei maksuja peritä, jos häät jää koronan vuoksi pitämättä. Sovittiin, että lähdetään keväällä joka tapauksessa häämatkalle johonkin päin Suomea, vaikka häitä ei pidettäisikään. Ainiin, ja hääpuku on löytynyt (se ei ole tuo kuvassa oleva). Tai no, toinen on vielä tekeillä. Päätin teettää illalle oman bailumekon, jonka kanssa on sitten helpompi reivata!

Me päätettiin jättäytyä salilta pois tänä syksynä olosuhteiden takia. Tavallaan harmittaa, mutta toisaalta parempi näin. Pysyttäydyn lenkkeilyssä, kotitreeneissä ja joka torstaisessa toimistoporukan yhteistreenissä Punavuori Health Clubilla. Ja hyötyliikunnassa! Kävellen paikkoihin aina kun sää ja kantamukset vaan sallivat!

 

 

Meneillään on sen verran rennompi työviikko, että lähdin eilen kävelylle keskellä päivää. En tiedä milloin olisin tehnyt näin. Jostain syystä päähäni on iskostunut, että toimistoajat on omistettu työnteolle, vaikka yrittäjänä minähän määritän työtuntini itse?! Yleensä mulla pitää aina olla syy tehdä jotain tällaista keskellä arkipäivää, nyt se syy oli vain hyvä ilma. Hain kahvia ja kuuntelin podcasteja. Haahuilin vaan päämäärättömästi. Aurinko paistoi. Osassa puista oli vielä värikkäitä lehtiä. Päädyin pikkiriikkisen töölöläisen antiikkikaupan alennusmyynteihin ja löysin 1900-luvun alulta peräisin olevat kynttilänjalat puoleen hintaan. Ne on ihanat!

Ystävät oli meillä eilen kylässä pitsalla. En edes muista milloin viimeksi oltaisiin tehty itse pitsaa. Enkä muista milloin viimeksi meillä olisi ollut ystäviä viettämässä iltaa. Virittelin kämpän täyteen valoja ja sytytin uusiin kynttilänjalkoihin kynttilät. Keitettiin tomaattikastike pitkän kaavan mukaan. Oli ihan mielettömän hyvää.

Halloween-viikonloppuna pidettiin siskolle yllätyssynttärit etänä. Jokainen perheenjäsen oli valmistanut kotonaan ruokaa ja pukeutunut juhlavasti. Kippisteltiin ja pidettiin perheillallinen etänä – toimi! Erityisesti koska oltiin kehitelty kaikenlaista ohjelmaa. Oli tietovisaa, musavisaa ja vanha kunnon powerpoint-esitys. Olin kaivanut kaikkien facebook-tilapäivityksiä vuosilta 2009-2013 ja arvuuteltiin kenen tilapäivitys oli kyseessä. Oli jotenkin ihan hurjan hauska ilta!

 

 

Oon yrittänyt solmia kivaa ohjelmaa marraskuulle. Ei liikaa, vaan silleen sopivasti. Ehkä pari kolme kertaa viikossa. Enempää ei just nyt jaksa. Lenkkitreffejä, uintikeikkoja, ruoanlaittoa, lounastreffejä, leffailtoja ja retkiä luontoon. Näillä jos jollain selviää vuoden ankeimmasta kuukaudesta, joka ei kyllä tähän mennessä ole ollut ollenkaan ankea.

Arki-illat menee suurimmaksi osaksi tv:n ääressä, lukiessa ja/tai neuloessa. En jaksa potea huonoa omaatuntoa siitä, etten jaksa tehdä mitään kummallista. Eikö pilkkopimeät arki-illat nyt nimenomaan ole tehty teen hörppimiseen, kynttilöiden poltteluun ja sarjamaratoneille?

 

 

Vaikka tilanne nyt on mikä on, niin kaikki on omalla kohdallani oikeastaan ihan hyvin (tuntuu itsekkäältä sanoa näin, mutta sanoin silti). En ole luonteeltani murehtija ja pystyn aika hyvin sulkemaan ikäviä juttuja ulkopuolelle. Niiden ääreen on hyvä välillä palata, mutta toisinaan tekee ihan hyvää keskittyä omiin juttuihin.

Huomaan, että oon alkanut kaipaamaan omaa aikaa, ollaan oltu niin tiiviisti kotosalla. On ollut kiva käydä toimistolla itsekseen, lähteä kävelylle tai kirjan kanssa puistoon. Maalaushommat ajattelin myös starttailla tauon jälkeen. Pitääkin käydä hakemassa lisää maaleja ja tauluja!

Luovuus on ollut tänä syksynä hukassa ja siitä syystä aloitin tauon jälkeen kirjoittamaan aamusivuja. Hitsi kun tekee hyvää vaan kirjoittaa käsin. Purkaa yksittäisiä ajatuksia (ja kaikennäköistä muuta shaibaa) paperille. Kolme sivua kirjoitettua tekstiä yhdeltä istumalta puhdistaa kummasti, olo on luovempi.

 

 

No siinäpä kuulumisia täältä päästä. Mutta entäpä te, mitä teille kuuluu?

 

 

xx Sara

*Kaupallinen yhteistyö: Klarna

 

No tässä se nyt on! Teemu Muurimäen yhteistyössä Klarnan kanssa suunnittelema THE neule, jonka saa itselleen vain heittäytymällä hommiin ja neulomalla sen itse! Muhkeilla hihoilla varusteltu mustikkamaidon värinen valtava neule, jota tekee kokoajan mieli halia! Neule ei ole virheetön, siinä näkyy tekijän kädenjälki ja eläväinen villalanka. Ja juuri nämä seikat tekevät tästä täyden kympin neuleen!

Tämän kampanjan yhteydessä kuulin ekaa kertaa termin Slow Fashion. Tai ehkä olin kuullut aiemminkin, mutta nyt vasta pysähdyin sitä kunnolla miettimään. Rakkaimmat jutut vaativat aikaa ja omistautumista. Asioita osaa arvostaa ihan eri tavalla kun niiden eteen on nähty vaivaa. Tämä ajatus inspiroi minut tarttumaan puikkoihin 15 vuoden tauon jälkeen. Ei se varmaan ihan helppoa tulisi olemaan, mutta ei kai sen kuulukaan. Teemu Muurimäen mukaan ohjeessa on sopivasti haastetta, mutta siitä selviää aloittelijatkin!

Neuleen ohjeen ja tarvittavat välineet löydät Klarnan sovelluksesta 🙂 Ja jos pähkäilet miten lilaa neuletta voisi yhdistellä niin tässäpä pari esimerkkiä!

 

LILA NEULE + KAULUSPAITAMEKKO

Kuvissa oleva neule ei ole minun itse neuloma, vaan valmis neule oli kuvausten ajan vain minulla lainassa. Oma neuleeni etenee tällä hetkellä hihojen korkeudella. Neuleprojektini alkoi aikamoisella alkuspurtilla ja nyt mennään huomattavasti hitaampaa selän palmikoiden kohdalla. Päätin, etten ota neuleen valmistumisesta paineita. Lupasin itselleni, että nyt ei suoriteta! Neuleprojekti saa edetä omalla painollaan ja pusero on valmis sitten kun on sen aika 🙂

Kaikki on ainakin tähän mennessä ollut hurjan mielekästä. Välillä helppoa, toisinaan pikkusen haastavampaa. Välillä on pystynyt katsoa telkkaria ja välillä on pitänyt neuloa nenä kiinni puikoissa. Mutta hitsi miten kiva uusi aluevaltaus 15 vuoden tauon jälkeen. Pikkusen oon kyllä ylpeä itsestäni, että ryhdyin hommiin vuosien kestäneen haaveilun jälkeen! Mulla on ihana uusi harrastus!

Lankana neuleessa on Novitan Hygge Wool 100% villalanka, johon olen tässä projektin edetessä aivan rakastunut. Lanka on sen verran paksua, että työ etenee (etenkin sileää neulottaessa) vauhdilla! Mulla on käytössä myös Novitan pyörö- ja sukkapuikot (koivu), voin suositella!

 

 

 

LILA NEULE + NAHKAHOUSUT

kuvat: Johanna Rontu

 

xx Sara

 

Miksi aina kun joku pyytää, että “pistä joku hyvä biisi”, pää lyö tyhjää?

Miksi naapurin aivastelut kuuluu aina ihan selvästi seinän läpi, mutta mikään muu ei?

Miksi vanhukset tykkää liköörikarkeista?

Miksi pizza margheritassa edes mainitaan basilika, kun sitä on tyyliin ehkä puolikas lehti?

Miksi hierojalle tajuaa mennä vasta siinä vaiheessa kun oksettaa ja käsi on tunnoton?

Miksi lääkkeissä on aina älyttömästi sivuoireita?

 

 

Miksi aina kun teet täydellisen soittolistan, skippaat kuitenkin puolet biiseistä, koska et jaksa kuunnella niitä?

Miksi tavaran haaliminen on helppoa, mutta kierrättäminen “työlästä”?

Miksen osaa olla repimättä rupia?

Miksi vanhat miehet kävelee kädet selän takana?

Miksi koko ajan on muka kiire?

Miksi muurahaiset on niin vahvoja omaan kokoonsa verrattuna?

 

 

Miksi ruoka/eväät maistuu aina paremmalta toisen luona/muualla kuin kotona syötynä?

Miksi olen löytänyt Muumit vasta aikuisiällä?

Miksi kosmetiikkatuotteet loppuu aina samaan aikaan?

Miksi sitä aina vertaa itseään muihin?

Miksei paksut muhkeat villapaidat koskaan mahdu takkien alle?

Miksei uusia taloja voisi rakentaa vanhan näköisiksi?

 

kuvat: Johanna Rontu

 

 

Psst. Tämän postauksen miksi-kysymykset sekoitus teiltä tulleita sekä minun omia kummastuksen aiheita. Kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille!

 

 

xx Sara

Tags: