PÄIVÄ ILMAN PUHELINTA 04 September, Sep 2014 - 21:02
top Monki / pants Lindex / jacket Monki /sandals Vagabond / purse COS
Palatakseni muutaman päivän takaiseen aiheeseen yksin viihtymisestä, tänään se oli erittäin läsnä. Tajusin Helsingin päässä unohtaneeni puhelimeni poikaystävän kämpille Espooseen. Koko päivä oli tupaten täynnä ohjelmaa, joista osa oli sovittu “no mut pistetään vielä viestiä” -meiningillä 😀 Päädyin siis haahuilemaan kaupungilla ja kahviloissa yksinäni, kun en yhteyttäkään pystynyt ottamaan. Ei läppäriä, ei puhelinta. Ei edes kelloa!! Oltiin aamutreenaamassa Elastisen kanssa, enkä saanut muiden lailla yhteisselfietäkään otettua (haha)! En nähnyt hsl:n reittejä ja erehdyin bussistakin koulumatkalla. Ja jottei totuus unohdu, niin oikeasti tästä ei ole edes montaa vuotta kun soitin vielä pysäkiltä jollekin tietokoneen päässä olevalle ja pyysin netistä katsomaan mulle reitin ja linjat johonkin paikkaan! 😀 Miten, MITEN mä olen pärjännyt!!
T. Sara
DOM
Posted at 23:46h, 04 SeptemberJaa, ennen TIEDETTIIN bussilinjat sinne ja tänne. Jos piti ottaa yhteyttä soitettiin puhelinkopista (???). Nyt on tieto (ja taito?) ulkoistettu älykännylle. Montako puhelinnumeroa muistat ulkoa?
Näin lehti/nettijutun jossa kerrottiin joittenkin käyttävän 10 tuntia päivässä älykännyn hiplaamiseen. Tästä herää kysymys: missä välissä ihminen tuottaa/luo jotain uutta ja tuottavaa? Eipä ihme, että Suomi ja maailma on lamassa.
Elämme kiintoisia aikoja.
Milka
Posted at 08:39h, 05 SeptemberMulla hajos puhelimen näyttö jokin aikaa sitten, ja jouduin olla ilman puhelinta melkein viikon! Ihan kamalaa… Siinä jotenkin huomasi, kuinka nykypäivänä oikeasti on riippuvainen siitä, että saa yhteyden toiseen nopealla ja helpolla tavalla. No okei, ehkä somesta erossa oleminen päivisin teki ihan vain hyvää, mutta siis se, ettei keneenkään saanut yhteyttä, kun olisi pitänyt – se oli vaikeeta!