ROCKY THE DOG 23 June, Jun 2015 - 09:00
Rocky tepasteli eilen ulko-ovesta sisään ja meistä tuli koiranomistajia, viikoksi. En ole koskaan ulkoiluttanut koiraa yksin, en ole koskaan edes ollut koiran kanssa kahdestaan. Pienenä en ollut juuri kiinnostunut silittelemään niitä saatika leikkimään niitä. Koirien haukkuminen lähinnä pelotti/ärsytti (ärsyttää vieläkin) ja vaarin auto, jossa hän kuskasi koiria haisi aivan kamalalta. Kissoja sen sijaan on pyörinyt pienestä asti kotona ja ne ovat aina olleet minun juttuni.
Koirahommien suhteen olen täys noviisi. En tiedä koirista juuri mitään, enkä etenkään osaa lukea niitä. Neljän Koirakuiskaaja jakson katsomisesta ei siis ole ollut mitään hyötyä 😀 Aamulla kun herättiin se heilutti häntää innokkaasti. Luulin, että se oli merkki vessahädästä. Olin lähdössä klo kolme yöllä sen kanssa ulos kun se tuli herättämään meitä. Luulin jälleen, että sillä oli vessahätä.
Kaiken tämän panikoinnin ohella alan kuitenkin pikku hiljaa ymmärtämään koirafanitusta. Se on innokkaana ovella vastassa kun tulet kotiin ja tulee kiittämään kun olet käynyt sen kanssa ulkona. Ja mikä parasta, lenkkiseura! Käytiin aamulla Rockyn kanssa vähän testaamassa juoksemista ja suunnittelin vieväni sen iltapäivällä perinteiselle lenkkipolulleni. Tästä tulikin koiralle kunnon kuntoloma!
Vaikka oman kissanpennun hankkiminen onkin yksi pitkäaikaisimmista haaveistani, alan tässä pikku hiljaa lämpeämään myös koira-ajatukselle. Ties vaikka minusta tulisi joku päivä ihan oikea koiranomistaja 🙂
Rocky the dog is staying with us ’til the end of the week! We’re gonna have some great time!
T. Sara
memmmi
Posted at 11:22h, 23 JuneOi mikä suloisuus! Koirat on aivan mielettömiä otuksia. Käytännössä oon kasvanut koirien ympäröimänä, joten ihmekös tuo että oon aivan täysin koiraihminen. Musta välillä tuntuu, että vanhemmilla vieraillessani elän jossain symbioosissa meidän koiravanhuksen kanssa 😀 Mä halin sitä loputtomasti ja käydään hänen kanssa yhdessä ulkoilemassa ja nukutaan ja muuten vaan hengataan 24/7. Mut kaikkein pahinta koirien kanssa on se, että alan lässyttämään niille puhuessani. Vihaan sitä yli kaiken, mutta aina löydän itteni tekemästä sitä, haha 😀
saratickle
Posted at 07:51h, 24 JuneVoi teidän ystävyyssuhde kuulostaa aika ihanalta 🙂 Mutta yhtä asiaa en kyllä hyväksy, se lässytys on aivan kamalaa 😀 Juuri sain kommenttia siitä kuinka tönköltä kuulostaa kun puhun koiralle kuin tavalliselle ihmiselle. No haloo, tietysti puhun!!!
annn
Posted at 11:30h, 23 JuneMeillä on käyny tosi hyvä “tuuri”, koska meiän dogi ei hauku, tuoksuu ihanalta eikä siitä lähe karvaa 🙂 sellasiakin rotuja on!
mmmmi
Posted at 18:49h, 23 JuneTuuri saattaa käydä varmaankin minkä tahansa rodun kanssa, mutta mua ainakin kiinnostaa minkä rodun edustaja ei hauku ja tuoksuu ihanalta! Vinkkejä kehiin!
saratickle
Posted at 07:54h, 24 JuneVinkkejä kehiin, vielä en ole törmännyt yhteenkään rotuun joka ei haisisi, tai jonka henki ei haisisi. En tiedä onko hajuaistini jotenkin erityisen tarkka sitten vai mikä juttu
saratickle
Posted at 07:54h, 24 JuneCool! Minkä rotuinen?
annn
Posted at 09:12h, 24 JuneBichon frise, se on koira-allergikoille hyvä rotu juuri koska ei lähde karvaa! voi tosin olla aika työläs hoitaa turkin kanssa(onneks voi viedä trimmaajalle, eikä maksa liikaa :)) Henki voi kyllä haista ainakin jos läheltä haistelee, mutta muuten joko oon tottunut koiran hajuun tai tykkään siitä tai sitten se ei haise pahalta 🙂
Sipelius
Posted at 10:58h, 24 JuneYhdyn edelliseen kommenttiin täysin!
xod
Posted at 16:45h, 23 JuneSamanlainen tuuri onneksi käynyt kun ylemmällä kommentoijalla 😀 Halusin aina lapsena koiran vaikka vähän myös pelkäsin niitä enkä todellakaan tiennyt yhtään mitään koirista ylipäätään. No, pari vuotta sitten aloin tutkimaan netistä eri rotuja, hain kirjastosta pari koiran koulutus -kirjaa ja sitten oman koiravauvankin! Ja onhan se nyt parasta maailmassa <3
saratickle
Posted at 07:49h, 24 JuneAws <3 Joo ehdottomasti tutkimustyötä tarvittaisiin!
Zammm
Posted at 14:14h, 24 JuneMulla on sama. Kissojen suhteen. Ei mitään käsitystä niitten elekielestä. Tosin miten voiskaan olla kun koskaan niitä ei nää eikä kuule. Vähän kuin aaveita.