*Kaupallinen yhteistyö: OP

 

Vuosi 2020 on tuonut arkeeni pieniä ja isoja mullistuksia. Yksi niistä on kuukausipalkka.

Palkkatyöläisen korvaan tämä kuulostaa varmasti pähkähullulta, mutta yrittäjälle kuukausipalkka ei ole itsestäänselvyys. Olen jo useamman vuoden ajan siirtänyt yritykseni tililtä omalle tililleni rahaa aina tarvittaessa. Välillä harvemmin, välillä useammin. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Riippuen vähän omasta tarpeesta ja toisaalta myös yrityksen sen hetken varoista.

En tuhlaile turhaan, mutten myöskään ole kovin tarkka raha-asioissa. En ole aikaisemmin pitänyt menoistani kirjaa, mutta kuukausipalkkaan siirtymisen myötä halusin päästä kärryille siitä mihin rahaa oikein menee ja kuinka paljon. Niinpä avasin excelin, johon kirjasin kaikki kuukausittaiset menoni. Tein itselleni arkibudjetin ja säästämiseen kannustavan suunnitelman.

 

 

 

KUUKAUSIBUDJETTI

 

KUUKAUSITULOT

palkka, joka kuun viimeinen päivä: 2800€

yht. 2800 € (netto)

 

KUUKAUSIMENOT 

lainanlyhennys + vastike: 987 € *

sijoitukset: 600 €

säästötili: 300 €

suoratoistopalvelut & appsit: 30 €

netti: 15 € *

sähkölasku: 10 €

julkinen liikenne: 58 €

hieronta: 58 €

kosmetiikka & ihonhoito & lääkkeet: 70€

kuukausilahjoitukset hyväntekeväisyysjärjestöille: 80 €

päästöjen kompensaatio: 60 €

ruokakauppa: 270 € *

yht. 2538 €

 

*minun osuus koko laskusta/menoista (1/2)

 

 

Kuukausittaisten vakiomenojen jälkeen jäljelle jää 262 €, jota kutsun “hupirahaksi”. Tästä maksetaan ulkona syöminen, avantoreissut, bussi- ja junamatkat, vaateostokset, synttärilahjat ja teatteriliput yms. Samasta hupirahasta menee tosin myös yllättävät menot kuten hammaslääkäri ja myöhästyneet kirjaston kirjat. Säästötililleni kerrytän kuukausittain lyhyemmän säästön varoja. Täältä maksan esim ensi kuussa häämöttävän Tukholman reissun lennot!

Kuukausittaisista menoistani puuttuu yksi aika tyypillinen menoerä: vakuutusmaksut. Niitä minun ei tarvitse budjetoida, vaikka ihan merkittävä summa meidän kahden vakuutusmaksuista vuodessa syntyykin.

Olen ollut osuuspankin omistaja-asiakas pian kahdeksan vuotta. OP:n alta löytyy käyttötilien lisäksi meidän asuntolaina, vakuutukset, säästöt ja osa sijoituksista. Yksi osuuspankin omistaja-asiakkaana olemisen parhaista puolista on OP:n bonusjärjestelmä, joka kerryttää omistaja-asiakkaalle bonuksia joka kuukausi. OP-bonukset ovat melkein kuin rahaa, niillä voi esim kuittaantua juurikin vakuutusmaksut.

Vuonna 2019 meidän kahden hengen talouteen kertyi bonuksia yhteensä 1295,47 euron arvosta, eli  n. 108€ kuukaudessa. Niillä kuitattiin kokonaan meidän viime vuonna 840€ maksaneet vakuutukset (vastuu-, oikeusturva-, henkilö-, koti-, matkustaja-, matkatavara- ja tapaturmavakuutus). Aika mahtavaa, eikö?

 

 

 

Mistä asioinnista OP-bonuksia kertyy?

tileillä olevat varat

OP-Visan ja OP-Mastercardin Credit-ominaisuudella maksetut ostokset

maksetut vakuutusmaksut

lainat, kuten asuntolaina ja opintolaina

säästöt ja sijoitukset

 

 

Mihin OP-bonuksia käytetään?

pankkipalvelut

lainojen palvelu- ja toimitusmaksut

vakuutukset

säästöjen ja sijoitusten säilytys- ja merkintäpalkkiot

lakipalveluiden ja OP Kodin palkkiot

 

OP:n bonuslaskurilla voit laskea arvion siitä, kuinka paljon OP-bonuksia sinulle voisi kertyä.

 

 

Arkibudjetin laatimisella on ollut merkittäviä muutoksia rutiineissani. Listauksen laatiminen helpotti kokonaiskuvan hahmottamisessa. Iso osa laskuistani menee minulta suoraveloituksena, enkä aina muista mikä maksaa mitäkin. Tai millaisista palveluista kuukausittain edes maksan… tarvitaanko me todella kolme eri suoratoistopalvelua, vai riittäisiköhän esim vain yksi kerrallaan?

Koen, että olen tällä hetkellä tietoisempi kulutuksestani ja sen vaikutuksista. Arkibudjetti on innostanut vastuulliseen rahankäyttöön ja haastanut pohtimaan mihin haluan rahaani käyttään ja millaisia palveluita/ yrityksiä tukea. Olen käyttänyt harkintaa jopa pienissä ostoksissa.

Yksi selvä muutos on tapahtunut omassa keittiössä. Olen viimeisen kuukauden aikana tehnyt tavallista enemmän ruokaa, ja tästä minä pidän! Rakastan edelleenkin syödä ulkona ja käydä kahvilla, mutta olen huomannut, että näitäkin osaa arvostaa enemmän kun niitä tekee vähän harvemmin. Budjetin laatiminen on myös innostanut kilpailuttamaan kuukausittaisia vakiomenoja kuten puhelin- ja nettiliittymiä.

 

 

Haastan teistä jokaisen oman arkibudjetin laatimiseen! 🙂 Listatkaa menoja ja kasatkaa kuukausittainen hupikassa!

 

 

xx Sara

Tags:
,

 

Käytiin Docpointissa katsomassa ihan huikea Advocate. Se kertoo asianajaja Lea Tsemelistä, joka on jo vuosikymmeniä puolustanut terroriteoista syytettyjä palestiinalaisia Israelin oikeuden edessä. Itse dokumentin päätähti oli vieläpä paikalla keskustelemassa näytöksen jälkeen! Ps. Miten ihanalta Amos Rex näyttää iltavalaistuksessa?!

Viikonloppujen luksusleipä. Joskus rauhallisina viikonloppuaamuina haetaan puiston toiselta laidalta Waystä kuuluisaa juurileipää. Ollaan muuten oltu kaikki alkuvuoden viikonloput kotona?! Ihan tosi erikoista, mutta ihanaa! Pitääkin hakea leipä kotiin taas lauantaina!

 

 

Olen viime viikkojen ajan ravannut tiuhaan Jossun luona Eirassa/Ullanlinnassa. Alue on minulle hieman tuntemattomampi, mutta nyt näitä katuja on tallottu enemmän. Ihastun tähän alueeseen koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Järjettömän kauniita vanhoja taloja ja ihanan rauhallista. Näillä seuduilla olisi aika ihana asua!

 

 

Mikä siinä onkin, ettei meikäläisen maha voi sietää (laskiais)pullaa. Jos olisin fiksu, jättäisin tilaamatta, mutta minkäs teet. Pullahiiri mikä pullahiiri! Siis miten hyvältä jättimäinen korvapuusti ja kaakao maistuivat tuona sadepäivänä!

Olin tänään Loopilla vieraana #munloop ohjelmassa ja soitin kokonaiset 60 minuuttia omia suosikkibiisejä! Aika kului siivillä kun kerroin hämyisiä tarinoita valitsemieni biisien takaa, hah! Jakso tulee ulos 5.3!

 

 

Viime viikon pieniä iloja: lakanoiden vaihto. Vaihdetaan lakanat yleensä ehkä kolmen viikon välein, joskus useamminkin jos tilanne vaatii. Jostain syystä lakanoiden vaihto tuntuu monesti vaivalloiselta projektilta. Ehkä kun pienen kämpän ja pienen pyykkikorin takia siihen sisältyy myös niiden pesu ja kuivatus, jotka on tehtävä yleensä välittömästi… Mutta puhtaista lakanoista tulee aina ihan sairaan hyvä fiilis. Niin ihana sujahtaa puhtaisiin lakanoihin päivän päätteeksi!

Parasta tänä vuonna on meidän arkiruokakerho. Vitsi miten olen tästä iloinnut. Joka maanantai kokoonnutaan Elisan ja Tomin kanssa saman pöydän ääreen syömään toisen parin kokkaamaa arkisapuskaa. Tähän perinteeseen kuuluu myös ruokailun jälkeiset lautapelit/pelikortit. Maanantai-illoista on tullut mun suosikkeja! Kuvassa tikka masala kikherneillä.

 

 

Perjantaijoogat Pranamassa on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua! Elisa Kuuttilan vetämä Personal Rituals -kurssi on antanut jo tässä vaiheessa ihan valtavasti. Tunneilla on perinteisten juttujen lisäksi tehty mm. tennispallohierontaa, jotka olen napannut myös omiin iltarutiineihini. Kahden tunnin jooga-/meditaatioharjotukset ovat myös haastaneet omia tottumuksia ja ajattelumalleja, mikä on ihan mahtavaa. Olen yrittänyt pitää tuon aamujoogan jälkeisen perjantain työpäivän astetta iisimpänä, vähän vaihtelevalla menestyksellä kyllä, mutta eiköhän tämä tästä 😀

 

 

Assarin palkkauksesta on ollut ihan mieletön apu ja Jossu on ottanut vastuulle läjän mun viikottaisista hommista, jotka on aikaisemmin pitänyt kiireisenä. Duunien osalta astetta rennompaa siis. Jos viikkoon on sisältynyt pitkiä päiviä, oon kompensoinut rytmiä iisimmillä päivillä!

Meidän koti pääsi toissa viikolla sisustuslehteen ja ensi viikolla tänne tullaankin tekemään jo toista sisustusjuttua! Aikamoista! Muutenkin vähän erilaisia hommia tähän alkuvuodelle. Oon mukana mm. yhdessä hurjan kiinnostavassa dokkariprojektissa, ääks!

 

 

… ja valitettavasti häätilaa ei ole vielä löytynyt 😀 Hitsi kun kaikki muu seisoo paikallaan niin kauan kunnes tila on buukattu. Huomenna mennään katsomaan yhtä hyvinkin potentiaalista. Siinä on vähän samaa henkeä kun tässä viime viikon kuvausokaatiossa Kattilahallissa! Mikäli huominen tila on meille hyvä, se tarkottaisi häitä jo tämän vuoden syyskuussa! Jännää!

 

 

Helmikuulle on mahtunut ihanan aurinkoisia päiviä, olen fiilistellyt ihan kunnolla. Perjantaina ystävänpäivän kunniaksi päätettiin Jossun kanssa, että skipataan työt ja pidetään kunnon turistipäivä Helsingissä. Sellainen kunnon inspiraatiopläjäys. Käydään valokuvamuseossa ja Regatassa kahvilla. Ehkä korttikaupassa ja kirppiksillä. Can’t wait!

 

 

xx Sara

Tags:
,

 

Makaronilaatikot on uunissa. Kaikki kolme erilaista: yksi lihaton, yksi maidoton/munaton/viljaton sekä yksi tavallinen. Kunnon suurtalouskeittiö. Kolmea erilaista makaronilaatikkoa vääntäessäni onnistuin polttamaan muovisen paistolastan teflonpannuun kiinni. Siitä seurasi valtava savu ja kolmen palohälyttimen äänekäs kuoro.

Annan puhelinhaastattelua aikakauslehteen ja sörkin lusikalla uunissa olevia laatikoita. Tällaista voisi olla elämäni äitinä.

Tulin sunnuntaina lapsenvahdiksi Lappeenrantaan kahdeksi päiväksi. Nähdään veljeni lasten kanssa kohtalaisen säännöllisesti, mutta tyypillisesti viikonloppuisin. Viikonloput on tosi erilaisia kuin arki. Molemmissa on oma viehätyksensä, mutta täytyy sanoa, että nautin valtavasti siitä kun pääsen olemaan osana nappuloiden ihan tavallista arkea. Päivävaatteiden valitsemista, aamupalan kattamista ja leluhuoneen siivoamista yhdessä. Tykkään kärrätä näitä päiväkotiin ja erityisesti hakea sieltä. Pieniä iloja ja letkautuksia mahtuu menevän arjen keskelle taukoamatta.

Kun isuin viime yönä pinnasängyn vieressä silittämässä pienen pientä takaraivoa tajusin, että ehkäpä tämä läheinen suhde lapsiin on osaltaan myös viivyttänyt omia perheunelmiani. Pääsen jo nyt kokemaan tätä kaikkea aika säännöllisesti.

Minulla on elämässäni monenlaisia rooleja, joista nämä viimeisen neljän vuoden aikana ilmestyneet kaksi uusinta olen ottanut hyvin tosissani. Tätinä ja kummitätinä oleminen on avartavaa ja ihan parasta. Ennen kaikkea valtava kunnia, josta koen loputonta kiitollisuutta.

Tänä aamuna istuin viiden jälkeen viltin alla molemmat kainalot varattuina lukemassa Ankkalinnan joulua. Mietin kulunutta viikkoani, miten hämmentävän värikästä se on. Kalliolaisen kaksion ja lappeenrantalaisen omakotitalon arjissa on kuitenkin paljon samaa. Molempiin mahtuu niitä pieniä pysähtymisiä, jolloin yhtäkkiä taas muistaa: vitsit kaikki on hyvin.

 

 

 

xx Sara