Rocky tepasteli eilen ulko-ovesta sisään ja meistä tuli koiranomistajia, viikoksi. En ole koskaan ulkoiluttanut koiraa yksin, en ole koskaan edes ollut koiran kanssa kahdestaan. Pienenä en ollut juuri kiinnostunut silittelemään niitä saatika leikkimään niitä. Koirien haukkuminen lähinnä pelotti/ärsytti (ärsyttää vieläkin) ja vaarin auto, jossa hän kuskasi koiria haisi aivan kamalalta. Kissoja sen sijaan on pyörinyt pienestä asti kotona ja ne ovat aina olleet minun juttuni.

Koirahommien suhteen olen täys noviisi. En tiedä koirista juuri mitään, enkä etenkään osaa lukea niitä. Neljän Koirakuiskaaja jakson katsomisesta ei siis ole ollut mitään hyötyä 😀 Aamulla kun herättiin se heilutti häntää innokkaasti. Luulin, että se oli merkki vessahädästä. Olin lähdössä klo kolme yöllä sen kanssa ulos kun se tuli herättämään meitä. Luulin jälleen, että sillä oli vessahätä.

Kaiken tämän panikoinnin ohella alan kuitenkin pikku hiljaa ymmärtämään koirafanitusta. Se on innokkaana ovella vastassa kun tulet kotiin ja tulee kiittämään kun olet käynyt sen kanssa ulkona. Ja mikä parasta, lenkkiseura! Käytiin aamulla Rockyn kanssa vähän testaamassa juoksemista ja suunnittelin vieväni sen iltapäivällä perinteiselle lenkkipolulleni. Tästä tulikin koiralle kunnon kuntoloma! 

Vaikka oman kissanpennun hankkiminen onkin yksi pitkäaikaisimmista haaveistani, alan tässä pikku hiljaa lämpeämään myös koira-ajatukselle. Ties vaikka minusta tulisi joku päivä ihan oikea koiranomistaja 🙂

DSC_2258.jpg

DSC_2263.jpg

Rocky the dog is staying with us ’til the end of the week! We’re gonna have some great time!

 

T. Sara

Tags: