DSC_4503-2.jpg

 

Olen tänä vuonna innostunut yhden kierroksen pikatreeneistä. Vaikka toistoja on enemmän, on helpottava tietää, että kun liike on tehty, siihen ei tarvitse enää palata. Motivaatio säilyy jotenkin ihan eri tavalla! 

Tällainen treeni meni tänä aamuna. Empä tajunnut ottaa aikaa, mutta sanotaan, että ainakin 20 minuutissa pitäisi selvitä 😉 Keskity teknisesti oikein tehtyihin liikkeisiin ja hyvään vauhtiin. Pidä kuitenkin huilia välissä, mikäli siltä tuntuu. Treeni-iloa!

 

 

Yhden kierroksen tehotreeni

 

100 haarahyppy

50 kyykky

50 askelkyykkyhyppy

50 luisteluhyppy

50 vuorikiipeilijä

20 punnerrus

50 istumaannousu

50 pyöräilyvatsat

50 varpaisiin kurotus (jalat kohti kattoa)

+ 60 sec seinää vasten istuminen

 

 

DSC_4530-2-side.jpg

Pictures: Elisa Lepistö

 

shorts Peak Performance

sneakers Adidas/Zalando

top old

 

xx Sara

DSC_3106.jpg

*Kaupallinen yhteistyö: Taitoluistelun MM-kisat

 

Kuka muistaa vierailuni ammattibalettitanssijoiden treeneihin? Kokeilu oli sen verran ainutlaatuinen ja hilpeyttä herättävä (erityisesti ulkopuolisille katsojille), että ajattelin josko kokeltaisiin jotain samanlaista uudestaan. Lisähaastetta saadaan tällä kertaa liukkaasta jäästä ja luistimen teristä, jauzaa!

Taitoluistelun MM-kilpailut kilpaillaan Hartwall Arenalla 29.3-2.4.2017, ja yhteistyössä kisojen kanssa, pääsin todellakin treenaamaan taitoluistelijoiden kanssa! Jotta saisin treeneistä jotain irti, päädyin valitsemaan porukan, joka olisi edes joten kuten samalla tasolla kanssani. Pääsinkin treenaamaan 5-6 vuotiaiden Tinttien kanssa <3

(Edit huom: olin porukan heikoin lenkki, ja siitä ei ollut epäilystäkään :D)

Maanantai-iltapäivänä kirjoitin Google mapsiin “Warrior Arena, Espoo”. Alkuillasta luvassa olisi ihka ensimmäiset luistelutreenini. Jännitti.

 

DSC_3218.jpg

DSC_3198.jpg

 

Luisteluhistoriastani kertoo varmaankin parhaiten se, että vedin nyt ensimmäistä kertaa jalkaani vuonna 2015 joululahjaksi saamani luistimet. Suoraan paketista vielä… Siinä muoveja terien ympäriltä poistellessani tajusin, etten ole luistellut sitten yläasteen liikuntatuntien. Voiko siitä todella olla niin kauan? Yli kymmenen vuotta?!

Luistelun kanssa on varmaan vähän sama kuin laskettelun, tai pyörällä ajamisen, ajattelin. Ensimmäiset polkaisut ja käännökset ovat sitä hakemista, mutta homma palautuu mieleen pian niiden jälkeen. Näin jälkeenpäin on kyllä myönnettävä, ettei se nyt ihan näinkään kyllä mennyt.

Jäälle päästyäni selvisi, että kymmenessä vuodessa olen kasvattanut itselleni uuden pelkotilan, jota valmentajamme Virpi Horttana tosin kutsui terveeksi peloksi. Tuntui kuin olisin seissyt jäällä kolmessa metrissä (voi johtua luisteluseurastani, josta harva oli metriä kovin paljoa pidempiä). 

Jos nyt kaadun, mitä voi hajota? Ainakin lonkka ja häntäluu, ehkä selkänikamatkin. Onneksi varmistin vakuutukseni ennen tuntia. Huomasin miettiväni loppuviikon Pariisin reissua ja seuraavan viikon treenikuvauksia. Mustelmat ovat tervetulleita, mutten selviäisi kummastakaan murtuneella häntäluulla. Ei tällaisia asioita tullut kelattua liikuntatunneilla, haha.

 

DSC_3180-checker.jpg

DSC_3124.jpg

 

Pääsin tosiaan mukaan ihastuttavaan luisteluryhmään nimeltä Tintit. 5-6-vuotiaista koostuva iloinen joukko otti minut avosylin vastaan ja oli jo heti ennen tunnin alkua malttamattomana opettamassa viimeiseksi oppimiaan temppuja. ?Hei Sara, kokeile varsaloikkaa, kato näin! Sara hei, tee sisilisko?. En tehnyt vielä kumpaakaan, sen sijaan liu?uin tukevassa haara-asennossa ja yritin muistella, miten luistimilla jarrutettiinkaan.

Tunti alkoi improvisointiosuudella. Musiikki pistettiin soimaan ja tarkoituksena oli liidellä ympäri kaukaloa. Valmentajamme antoi ohjeet, mitä liikkeitä kappaleeseen tuli mahduttaa. Minulle oli onneksi omat ohjeet, ihan hyvä niin. En nimittäin ymmärtänyt puoliakaan ensimmäiseltä listalta. Minun piti ottaa vauhtia, nostaa toinen polvi ilmaan ja liukua mahdollisimman pitkään kädet sivuilla. Tämän liikkeen nimi oli kukko, ja se ei ollut niin helppoa kuin miltä kuulosti. Ei ainakaan kun pelko lonkkamurtumasta varjosti harjoitteluani 😀

 

DSC_3182.jpg

 

Seuraavaksi vetäydyttiin kaukalon toiseen päähän harjoittelemaan erilaisia liukuja, hyppyjä, alastuloja ja käännöksiä. Välillä niin, että koko porukka luisteli kaukalon halki ja välillä yksi kerrallaan. Minun on vieläkin vaikea käsittää miten taitavia ja kohteliaita nämä 5-6-vuotiaat olivat. Ohjeita kuunneltiin tarkasti ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Erityisesti silloin, kun oli meikäläisen vuoro? 😀 Myös kaukalon laidoilla seisoskelevat vanhemmat näyttivät nauttivan, haha.

Alkushokin jälkeen luistelu ei enää tuntunut niin pelottavalta. Vaikka touhu oli edelleenkin huteraa, mummo-minäni ei varoitellut enää jokaisella käännöksellä. Selvisin ehjänä sooloharjoituksista sekä loppuhipasta (!), ja sain tunnin päätteeksi jopa kehuja vaa?astani (!!). Muutamaa mustelmaa ja uutta kokemusta rikkaampana kiitän ihastuttavia Tinttejä. Kiitos pikkuystäväni, te tartutitte minulle luistelukipinän!  

 

DSC_3134.jpg

DSC_3116.jpg

Pictures: Elisa Lepistö

 

Taitoluistelun MM-kilpailut kilpaillaan tosiaan Hartwall Arenalla 29.3-2.4.2017. Kyseessä on Suomi 100 -juhlavuoden suurin urheilutapahtuma p
ääkaupunkiseudulla. 
Taitoluistelun MM-kilpailulla on kymmenen kummia (mm. Diandra, Kiira Korpi ja Laura Lepistö), joista osa esiintyy 200 esiintyjän avajaisshowssa. Lisätietoa tapahtumasta ja lipuista löydät linkkien takaa.

ARVONTA: Pistetään jakoon 2 x kahden lipun paketit jäätanssin vapaatanssi -kilpailuun la 1.4. klo 16.35 – 20.00 (arvo. 170e per lippupaketti). Osallistu arvontaan jättämällä kommentti tähän postaukseen. Osallistumisaikaa on viikko, ja arvonta suoritetaan 9.3.

 

xx Sara

DSC_4359-2.jpg

 

Luin Vietnamista kotiin matkustaessani Annan blogikirjoituksen Kun ruoasta tulee vankila ja urheilusta uskonto (te, jotka, ette Annan blogia vielä tiedä, niin lisätkääpä seurantalistalle! Ihan mieletön!). Kun sain viimeisen lauseen luettua siinä boarding-jonossa Hong Kongin lentokentällä, vyöryi kehon läpi vahva tunneaalto. 

Minä olin just toi.

Oma kroppa. Siitä tuli minulle pakkomielle. Ajatukset lihomisesta ja laihtumisesta seurasivat minua joka paikkaan. Aihe oli kaikkialla: kahvipöytäkeskusteluissa, tv-ohjelmissa, naistenlehdissä ja bussipysäkeillä. Tähän aikaan pinnalla olivat myös nettiruokapäiväkirjat ja -treenipäiväkirjat, joita päivitettiin ahkerasti. Liikunta ja syöminen pyörivät numeroiden ympärillä.

Kun heräsin, näin ensimmäisenä unelmakroppa-boardini sängyn vieressä. Kun kävelin jääkaapille, odotti ovessa We heart it -sivustolta tulostettu Sweat is just fat crying -motivaatiolause, jossa hauistaan pullistelevan mimmin painoindeksi oli ehkä 15.

 

DSC_4365-2.jpg

DSC_4308.jpg

 

Pidin liikunnasta, mutten oikeastaan yksin salilla käymisestä. Olin kuitenkin kuullut, että 45 min crosstrainerissa ja salitreeni siihen päälle oli tehokkain mahdollinen tapa muokata kroppaa. Niimpä toistin tätä kuudesti viikossa. Ei väliä vaikka olisin nukkunut edellisyönä kaksi tuntia, tai kärsinyt flunssasta, koska pain is just weakness leaving the body.

Aamupainon mittaaminen oli muotia. Aamupaino oli saatava, muutoin epätietoisuus vaani koko päivän. Mikäli lukema oli normaalia suurempi, masennuin ja mikäli se oli taas normaalia alempi suu vääntyi väkisinkin hymyyn.

Myös kalorien laskeminen oli muotia. Tiesin tarkalleen paljon kaloreita missäkin ruoka-aineessa oli. Sen sijaan ravintosisällöt eivät juuri kiinnostaneet. Energia kuin energia. Esimerkiksi omenat olivat vähäenergisiä. Niitä pystyi syömään vaikka viisi, ilman että kehoon kertyisi suurta kalorimäärää. 

Syntymäpäiväjuhlilla yritin pysyä mahdollisimman kaukana tarjoiluista. Karkkikippo oli pahimmillaan mielessäni koko illan. Joskus sorruin, ja silloin lupasin tehdä crosstraineriä ainakin 15 minuuttia enemmän. Se tarkoitti noin 150 kcal, joka olisi suunnilleen se karkkikourallisen energiamäärä.

Kun lähdettiin juhlimaan, valitsin viiniksi mahdollisimman vähäkalorista valkoviiniä. Alkoholissa oli kuitenkin kaloreita, joten lauantaipäivän ruokailu oli parempi pitää hyvin niukkana (ja jokainen vähääkään järkevä aikuinen tietää mitä tästä seuraa…)

Laihdutuskuureja ja ruokavaliokokeiluita oli käynnissä tiuhaan. Milloin syötiin kaalikeittoa, milloin kokeiltiin atkinssin dieettiä ja milloin onnettomasti suunniteltuja mehupaastoja. 

Tämä kaikki oli minun käsitykseni terveellisestä ja hyvinvoivasta elämästä. Koin, että homma oli täysin hallinnassani, pystyinhän pakottamaan itseni salille ja kieltäytymään herkuista. Eivät kaikki läheskään nimittäin pystyneet. The only bad workout is the one that you didn’t do.

 

DSC_4347-2-checker.jpg

DSC_4362.jpg

 

Olin hukassa ja tietämätön. Loppupeleissä kyse ei ollut siitä, että halusin laihtua. Se, että päädyin tuijottamaan sokeana omaa kropaani ja uhraamaan sen ajatteluun valtavasti energiaani joka ikinen päivä, oli seurausta ihan muista jutuista. Todelliset ongelmat olivat paljon syvemmällä. Sen oivalsin siinä vaiheessa kun vaa?an lukema näytti reippaasti alle 50 kiloa, enkä vieläkään ollut tyytyväinen tai onnellinen.

Mitä sitten oikeastaan tapahtui, ja milloin? En oikeastaan edes itsekään tiedä. Lopulta vaan väsyin. Varmaan siihen crosstraineriin. Aloin muuttaa ajatusmaailmaani, tekemättä siitä sen suurempaa numeroa. Se ei mennyt niin kuin elokuvissa tai tosi tv -ohjelmissa. Että yhdessä hetkessä kaikki vaan muuttuu ja innostavan biisin tahtiin tapahtuu jokaisen katsojan suosikkikohtaus: muodonmuutos. Tuohon henkiseen muodonmuutokseen ei nimittäin riittänyt yksi biisi tai päivä. Tai edes viikko. Muutos tapahtui pikemminkin hiljalleen vuodessa tai kahdessa. Ja siihen minua inspiroi monta eri tyyppiä ja tarinaa.

Aivan kuten Annakin, oivalsin, että ihminen ja hyvinvointi ovat kokonaisuuksia. Päätin vaihtaa ehdottomuuden kohtuullisuuteen. Kun kaikki ei ollutkaan enää kiellettyä, oli loppujen lopuksi helppo löytää hyvältä tuntuvia ja itselleen sopivia polkuja. 

Lopetin kalorien laskemisen sekä vaa’alla ravaamisen ja opettelin kuuntelemaan itseäni. En kieltäytynyt leffailtana isosta karkkisäkistä koska laihtuminen, vaan koska epämukava olo kehoon. Kilon sijasta valitsin 150g irtokarkkeja, olo oli tämän jälkeen paljon miellyttävämpi kuin niiden aikaisempien leffaeväiden: omenasäkillisen ja sokerittoman pastillirasian.

Opin, että pitämällä ruokailuni kohtuullisena ja säännöllisenä, säästyin vatsakivuilta ja turpoamiselta, sekä onnistuin pitämään energisen fiiliksen pitkin päivää. Siinä missä ennen saatoin syödä kahdesti päivässä, söin nyt vähintään viisi kertaa päivässä.

Oivalsin, että sixpack ja lihaksikkaat käsivarret eivät tee sinua onnelliseksi. Mutta liikunta, jonka sivutuotteena nämä ovat syntyneet, ja joka on sinulle mielekästä ja innostavaa, itseasiassa tekee.

Liikunta on iso osa elämääni, muttei tärkein. Koen, että omalla kohdallani liikunnan tehtävänä on tsempata arjessa, auttaa saavuttamaan asioita elämässä, antaa energiaa ja tuoda hyvää oloa. Olen löytänyt liikuntamuodon ja salin, josta saan juuri näitä asioita elämääni. Ja mikä parasta, liikunta on tällä hetkellä ennen kaikkea hauskaa. 

Kysyn itseltäni nykyään joka päivä, että mikä elämässä on tärkeintä, mitä haluan oppia ja millainen ihminen haluan olla. Huomaan, että rasvaprosen
tti ei ole listallani. Tavoitteeni tähän ainutlaatuiseen elämääni ovat jossain ihan muualla, jossain rasvaprosenttia paljon korkeammalla.

 

DSC_4338-2.jpg

Kuvauspaikka: Kaapelitehdas, Valssaamo // Kuvat: Elisa Lepistö // Editointi: minä

top: Lorna Jane // pants: SOC

 

Viime vuosien aikana olen oppinut

… kehostani hurjasti ja osaan nykyään kuunnella sitä. Tiedän milloin se tarvitsee kovatehoista treeniä ja milloin kotijoogaa. Kun työpäivä on ollut pitkä ja uuvuttava, en suuntaa rääkkitreeniin, vaan koska niin lukee kalenterissani. Saatan venytellä kotona, tai katsoa leffan.

… rakastamaan itseäni just tällaisena.

… antamaan aikaa itselleni ja läheisilleni.

… että hyvä olo on pääasia. Joskus se tulee treenistä, joskus ravitsevasta arkiruoasta, joskus suklaapatukasta. Mutta ei koskaan säkillisestä omenia.

… että pakkomielteisyys on pelottavaa

… onnellisuus ja positiivisuus ovat itsestään kiinni

… että liikunta ja ruokavalio eivät koskaan saa mennä läheisteni edelle

… että kaikki treenimotivaatiolauseet eivät todellakaan sovi minulle

… että ihmiskehomme ei yksinkertaisesti ansaitse moittimista. Sen avulla pystymme liikkumaan, ajattelemaan, rakastamaan, aistimaan ja oppimaan uusia taitoja. Arvostetaan näitä luomuksia ja kuunnellaan niiden toiveita, jooko? <3

 

Lue myös:

Onnistumisen salaisuus

Paljonko Painat?

Ruokapäiväkirja + Treenipäiväkirja – 5 päivää

Mikset antaisi heti 100%?

 

 

xx Sara