Saan asukuviini aina tasaisin väliajoin kommentteja, joissa asuvalintoihini rinnastetaan verbi uskaltaa: “mä en uskaltaisi pukea tollaista paitaa”, “vitsi kun mäkin uskaltaisin pukeutua noin”, “mä haluaisin myös tollasen, mutta poikaystäväni ei pidä siitä niin en voi hankkia sitä”.
Omaan korvaani tämä kuulostaa jotenkin hassulta. En ole hylännyt yhtäkään asuani syystä, että se olisi liian trendikäs tai rohkea (enkä nyt tarkoita, että siinä olisi liikaa alastomuutta) tai joku muu ei olisi pitänyt siitä, vaan syistä, etten itse pidä siitä tai minulla ei ole fiilistä pukea sitä päälleni juuri tänään. Jos taas yksinkertaisesti rakastan jotain vaatetta, josta nyt poikaystäväni ei liiemmin tuntuisi pitävän, niin mitä väliä. Rinnalla ei ole kovinkaan kummoinen kumppani, jos hän ei anna sinun olla oma itsesi ja pukeutua just niihin vaatteisiin missä milloinkin viihdyt.
Pahoin pelkään, ettei tämä uskaltaminen liity pelkästään pukeutumiseen, vaan ihan kaikkeen muuhunkin. Mielipiteisiin, elämänvalintoihin, harrastuksiin jne. Ihmiset rakkaat, miten me voimme yrittää suvaita erilaisuutta, jos emme itsekään uskalla toteuttaa itseämme juuri niin kuin haluaisimme? Muutos lähtee meistä itsestämme!
Vaikken itse pidä tyyliäni rohkeana, voin kuvitella, että joku toinen saattaa hyvinkin pitää. Kyllä minä muistan ajat kun kiinnostuin trendeistä asuessani vielä kotona, 50 000 asukkaan kaupungissa Kotkassa. Koulussa tai kaupungilla saatettiin tuijotella pidempään erikoisempia muoti-ilmiöitä, jopa pilkata minua niiden vuoksi, mutta mitä sitten. Minä viihdyin niissä asuissa ja tunsin olevani oma itseni juuri niissä releissä. Miksi antaisin toisten mielipiteiden vaikuttaa pukeutumismakuuni?
Nykyään tuttavapiireihini kuuluu pukeutujia laidasta laitaan. On ystäviä, joilla on vakiona farkut ja neuletakki ja ystäviä, joilla saattaa olla päällään ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Molemmat enemmän kuin fine. Päällä saa olla just sitä mitä haluaa, kunhan ihminen viihtyy vaatteissaan ja tuntee olonsa mukavaksi.
Pukeutumisen ei pitäisi olla niin vaikeaa. Saa kokeilla ja epäonnistua. Käyttää mielikuvitusta ja löytää ihan mielettömiä lookkeja tai todeta jälkikäteen, että ei tämä ollutkaan minun yhdistelmäni.
Nyt jos tunsit piston sydämessäsi niin toimi. Muottiin ei tarvitse mahtua, ei pukeutumisessa, ei harrastuksissa, ei ura- eikä elämänvalinnoissa, eikä etenkään mielipiteissä. Ole oma itsesi ja se kylän, kaupungin tai kaveripiirin ensimmäinen rohkea. Sytytä kipinä. Siitä se leviää!
jacket Cubus // shirt & pants Lindex // shoes Vagabond // bag Chloé
Pictures: Elisa Lepistö
xx Sara
Posted at 07:08h
in
Uncategorized
by Sara
