Innostun teidän kommenteista ja päätin kokeilla syksyksi astetta tummempaa! Tai oikeastaan kampaajani oli tehnyt päätöksen mun puolesta jo etukäteen ja hänellä oli selkeä visio siitä miltä mun syksyn hiusväri näyttää. Ja arvatkaa, se oli juuri sitä värimaailmaa, mitä suurin osa tähän postaukseen antamistanne ideoistakin oli!
Simon sanojen mukaan “luota muhun, nyt me tehdään tästä vaan aivan törkeen makee”. Selvä, mä keskityn skumppalasiin ja sisustuslehtiin.

Mitäs tykkäätte väristä?


top H&M STUDIO collection (gifted)

*Kampaamoyhteistyössä Salon Noir/Simo. Väri on tehty Simin väreillä.

T. Hiuksiinsa ihastunut Sara

Tässä kampaajan kynnyksellä (kampaajaan muutama tunti) iskee aina pienimuotoinen paniikki: MITÄ HIUKSILLE?? Yleensä Simon penkkiin istuessani mulla ei ole vielä mitään hajua mitä hiuksilleni haluan tehtävän. Onneksi kampaajani on nero.
Jos ystäviltäni kysytään, tiedän vastauksen paremmin kuin hyvin: “pidä ihan vaalea, se sopii sulle niin hyvin”. Oon itse samoilla linjoilla, mutta peukutan myös vaihtelun puolesta. Kuka jaksaa hiihtää samalla värillä ja mallilla läpi elämän? No ei kukaan!
Ajauduin tänään selailemaan vanhoja hiusvärejäni/-mallejani, osaa jopa huvittuneena 😀 Hiushistoriani voi karkeasti jakaa blogin ajalta kolmeen osaan:

1. AI MITENNIIN HIUSTENPIDENNYKSET/ÖVERIPITKÄT BLONDIT

Pitkät hiukset ovat aina pitkät hiukset (=ihanat) ja vaikka välillä pitkän tukan perään haikailenkin, on pakko myöntää se fakta, että huonokuntoisuus ja mauton epäaitoisuus tuo tähän soppaan oman negatiivissävytteisen twistinsä. Toinen on täysin uusien pidennysten käyttöönotto ilman saksia. Pahimmillaan 60 cm:n clip-onit tilattuani olen karusti todennut, että no mitä, ei näitä nyt tarvi leikellä ja läntännyt päähän. Arvatkaa miltä ylipitkä sileä tekotukka näyttää normaalin tukan joukossa? 😀 No hyvältä tietenkin?…


 

2. TUMMAA JA TULISTA HAETAAN

Hermot meni blondin kanssa ja sitten vaihdettiin tiimiä. En tiedä johtuuko se siitä, että kihara vaan sopii tummemmaan tukkaan paremmin, mutta näistä mä tavallaan tykkään. Snadisti tunkkanen joo, mutta ei nyt ihan mahdoton. Silti blondi on suosikkini, mutta tää on ollut ihan kivaa vaihtelua välillä!

3. KEEPIN’ IT REAL

Muistan miten vaikeaa oli luopua pidennyksistä. Toipuminen kesti. Nyt oli hiusväri ja itse tukkakin takaisin siinä luonnollisessa muodossaan. Luonnollisuus on loppujen lopuksi ihan hyvä juttu. Vaikka pinkkiä raitaa on vuoden aikana nähtykin, on hiukseni pysyneet suht samoissa vuoden ajan. Yllä olevat kaksi kuvaa vuoden takaa ja alla olevat tältä kesältä.

Nyt mun tekee mieli saada jotain uutta. Teillä on huimat kolme tuntia aikaa vaikuttaa! Mitä tukalle? Ehdotuksia??


 
T.Sara

Naamakuvat. Jotain mitä pyrin nykyään keinolla millä hyvänsä välttämään. En pidä tällä hetkellä silmärypyistäni, en jättimäisistä hymykuopistani, en hampaistani? listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Mutta niin, kenempä lista ei olisi pitkä.

Aivan liikaa sitä ajattelee jotain tämmösiä turhia juttuja, eikä asiaa auta yhtään epäkohtiin keskittyvät kommentoijat… Yleensä jos esimerkiksi joku ystäväni kehuu kuvaa minusta, kuvaa josta en itse pidä yhtään, ajattelen että hän valehtelee ja sanoo sen vain saadakseen minulle hyvän mielen. Tai siis, tottakai hän tekee niin, kuvahan on kamala?

Oma silmä on aina kriittisin itselleen ja tämä on sääli. Kasvoista ja vartalosta nousee esiin ensimmäisenä yleensä virheet ja hyvät puolet jäävät niiden varjoon.

Mikäli pinta vaikuttaa olevan täynnä virheitä, on varmasti syytä sukeltaa vähän syvemmälle. Ainakin omalla kohdallani kesän onnettomalla liikuntasaldolla on tekemistä asian kanssa. Oloni ei ole energinen.

Kuinka paljon paremmalta kroppani tuntuukaan muutaman hassun salitreenin jälkeen? Alan kesän kadoksissa olleen liikuntamotivaation jälkeen päästä takaisin vanhaan rytmiini ja olen enemmän kuin innoissani asiasta. Päätin myös lopettaa tän kaiken turhan virheiden kyttäämisen ja keskittyä niihin hyviin juttuihin. Niitä löytyy pinnalta ja niitä löytyy paljon myös sen alta.

Energistä viikkoa kaikille! 🙂

T. Sara