Päivä Saran kanssa 28 May, May 2014 - 09:21

Miltä näyttää mun toukokuinen keskiviikkopäivä? Mitä kaikkea 17 tuntiin mahtuu?
klo 7.15 – Avaan silmät, kurkkaan kelloa, ei todellakaan ylös vielä. Kurkku tuntuu kipeältä, muistan yskineeni monta kertaa yöllä. Pirun ikkuna joka jäi toissayönä auki!! En todellakaan mene salille, vaikka se oli alkuperäinen suunnitelmani. Kuulen ääniä viereisestä huoneesta, laitan silmät kiinni ja esitän nukkuvaa, kunnes nukahdan ihan oikeastikin.
klo 7.45 – Saan pehmeän suukon suulle. Avaan silmät. Poikaystäväni seisoo sadetakissaan sängyn vieressä ja toivottaa hyvää huomenta. Hän on lähdössä töihin, pakko minunkin on nousta.

klo 7.50 – Arvokkaasti päivä käyntiin: kaadan appelsiinimehua skumppalasiin. Se tuntuu hyvältä idealta. Huom hyvältä idealta siihen asti kunnes jossain vaiheessa yritän taas epätoivoisesti irrottaa hedelmälihoja tiskiharjalla. Mutta se on vasta jossain tulevaisuudessa. Kannan lasin sängyn viereen, nappaan koneen syliin ja alan kirjoittamaan editoriaalia toimitukseen.
klo 8.50 – Minä ja koneeni raahaudumme keittiöön. Mitä silmäni näkevätkään, täysi pannu kahvia, jes! Survon smoothiekamoja blenderiin ja kiroan kun nappia painaessani kone huutaa täysillä, mutta mitään ei tapahdu. Aina sama!! Sörkin lusikalla ja onnistun lopulta saamaan valmiin lasillisen (itseasiassa kaksi) mansikka-banaani smoothieta. Istahdan keittiönpöydän ääreen, mutta netti ei toimi. Alkuturhautumisen, ja wifin hakkaamisen jälkeen naureskelen wifi-listalta löytyneelle naapurin netin nimelle: voiskojotoimia. Päätän nimetä seuraavan asuntoni verkon samoin. Saan netin toimimaan. Kirjoitan postauksen, jonka julkaisun jälkeen alan käymään läpi meilejä ja vastaamaan kommentteihin.

klo. 11.05 – Kone siirtyy sivuun ja tenttikirja tilalle. Suoraan sanottuna subjektiiviset idealismit ja formalismit eivät voisi vähempään tällä hetkellä kiinnostaa. Uppoudun kirjaan ja muistiinpanoihini. Pakko lukea edes tunti.
klo. 12.45 – Suihkuun ja vaatteita niskaan. Päätän lakata kynnet, huono idea kiireessä as always. Kolhin lakasta edelleen pehmeitä kynsiä joka paikkaan ja kynnet näyttävät nyt karseilta. Painelen niitä vähän ja yritän tasoittaa pikkureikiä. Lopputulos on ehkä jopa aiempaakin pahempi. Ei voi mitään, kamat niskaan. Päätän piristää sadepäivää ja vedän jalkoihin upouudet Star Wars Vansini. Niin makeet!

klo 14.00 – Tapaan siskoni yliopiston ruokalassa. Nappaamme katkarapusalaatit nenän eteen ja keskustelemme siitä miten vähän tiedämme sivistyssanoja ja kuinka noloa se oikeasti on. Molemmat lupaavat skarpata. Sisko palaa lakikirjojen eteen, minä jatkan matkaani.
klo 14.45 – Päätän hetken mielijohteesta poiketa Nokia Spahan viemään risaa puhelintani huollettavaksi. Risaa ja risaa, puhelimessa palaa kokoajan joku taskulamppu tai joku, muuten se toimii kyllä ihan hyvin. Puhelin otetaan ja saan tilalle vanhan lainapuhelimen. Niin vanhan, että yrittäessäni ladata siihen Whatsappia puhelin ilmoittaa ettei malli tue sitä?! Muotoilu tuo muutenkin mieleeni simpukkapuhelimen. Tällä loppuviikko vai? Paniikki!
klo. 15.00 – Käyn PR-toimistossa moikkaamassa tyttöjä ja hakemassa urheilukamojani, jotka on lähetetty sinne. Uudet lenkkarit, treenitrikoot ja t-paita vaihtavat omistajaa. Ihania! Pakkaan ne reppuun ja jatkan matkaa. Portaita alas kävellessäni kiinnitän huomioni jalkoihini ja niitä päällystäviin Star Wars Vanseihini, kuinka makeet nää on?!?

klo 15.10 – Soitan poikaystävälleni ja ilmoitan poistuvani sivistyksen piiristä loppuviikoksi. Lähetän myös tekstiviestin siskolleni ja ilmoitan, että tekstareita ja manuaalisia hymiöitä seuraavina päivinä kiitos. Sisko lähettää mulle putkeen neljä viestiä, jotka sisältävät lyhyitä lauseita. Ei selkeästikään osaa enää käyttää tekstiviestejä.
klo 15.20 – Käyn heittämässä toiselle PR-toimistolle lainakameran ja -kellon. Moikkaan tyyppejä pikaisesti ja päätän lähtiessäni ikivanhan hissin sijaan käyttää portaita
klo 15.35– Saavun Indiedaysin toimistolle, mulle pitäisi olla yksi kamera jemmassa. Moikkailen tuttuja naamoja ja nappaan kameran laukkuuni. Soitan hissistä Jannille, joka sattumoisin pyörii keskustassa.
15.55 – Tapaan Jannin ja käydään keskustassa kahvilla. Tilitän Jannille pinnalla olevista ongelmistani ja toisinpäin. Janni kuuntelee ja auttaa. Syön Jannin leivän jämät. Tiedän, että puolentoista tunnin päästä tapahtuu jotain, mikä jännittää minua jo nyt!
17.25 – Seison Stockan kellon alla ja odotan. Lupauduin jo viime kuun puolella stailaamaan blogiani lukevan polttarisankarin (voiko näin sanoa?) tai siis lupauduin hänen siskolleen. Itse morsiamellahan ei asiasta ole haisuakaan. Hulvattoman tapaamisen jälkeen kiertelemme yhdessä kauppoja ja löydämme lopulta täydellisen kokonaisuuden. Kiitos aivan maailaman mahtavimmille siskoksille, oli aivan älyttömän hauska iltapäivä!!

19.20 – Avaan kotioven ja kiroan päivän reittivalintojani, siis aivan kaameita ratkaisuja sekä julkisilla että kävellen, olenko tulossa vanhaksi? Istahdan tietokoneen äärelle rustaamaan jo aamulla aloittamani postausta loppuun.
20.50 – Ollaan sovittu, että nähdään poikaystävän kanssa Töölönlahdella ysiltä. Tiedän jo nyt, että myöhästyn. Kurkkukipu pakottaa kävelemään. Välillä on ihan kivakin ottaa rennommin ja keskittyä jutteluun ja maisemiin. Poikaystävä on kävellyt mua vastaan, kuulemma tiesi että myöhästyn. Mitenkäs se on mahdollista? Enhän mä koskaan ole myöhässä?

22.40 – Takana kaksi tuntia reipasta ja vähemmän reipasta kävelyä aina Keskuspuiston kasvimailta Pasilaan ja takaisin Vallilaan. Kaksi tuntia höpöttelyä tärkeistä ja vähemmän tärkeistä aiheista. Hyvästelen kultani, laitan Bruno Marsin iloisemman tuotannon soimaan ja käppäilen kotiin. Saatan hypähdellä muutaman kerran, samalla autoilijoilta tulee hämmästeleviä ilmeitä. Vielä on valoisaa, ihan käsittämätöntä! Saan överisöpön tekstarin lainaluuriini. Tavallaan ihan kiva, ettei mitkään sovellukset toimi. Eipähän mene jumittamiseksi. Pieni kokokin on aika näppärä, etenkin näin lenkillä. 
23.35 – Makaan sängyssä läppäri, voileipä ja mars jäätelöpatukka sylissäni. Päällä on varmaan aivan liikaa vaatetta, mutta en halua enää vilustua. Kuittaan pari meiliä ja ehdotan siskolle jos katsottaisiin jotain. Hän haluaa välttämättä katsoo Awkwardia, jota en ole ikinä seurannut. Voiko ton niminen sarja edes olla hyvä? Sarjan sijaan päädyn lukemaan vauva.fi:stä blogini nimen sisältäviä keskusteluja. Hohhoijaa, virhe. Bulimia, lihaskato, kuvavertailuja vuoden takaisiin kuviin, peppu hävinnyt, jojo-laihduttaja, ylipainoinen lukiossa (? en tietääkseni ollut), syöpyneet hampaat, esittää rentoa, mutta oikeasti vahtii kaloreita tarkkaan ja mitä näitä nyt on. Mun terveyskengätkin haukutaan lyttyyn! Hö! Naureskelen hieman ja totean ääneen, että miten ihmisillä on aikaa kautta mielenkiintoa.

00.05 – Siirrän läppärini syrjään ja suljen silmäni. Fiilistelen viikonloppuna häämöttävää mökkireissua ja päiville lupailtuja helteitä. En millään malta odottaa!
 
T.Sara