Vaakapelko 26 November, Nov 2013 - 18:03

En omista vaakaa, enkä halua sitä edes hankkia. Jo sana vaaka ahdistaa, enkä oikeastaan edes tiedä miksi, tai pikemminkin en tiedä miksi se enää ahdistaa.
Ahdistuksen juuret ovat peräisin jostain tenivuosiltani. Kävin joka päivä vaa’alla. Jos lukema näytti vähääkään enemmän kuin edellisellä kerralla, oli päivä pilalla. Mahtavaa. Kukaan ei nää sun “ylimääräistä” 300g, mutta murjottava naama kyllä huomataan. Jossain vaiheessa tajusin olevani koukussa esineeseen ja lopetin siinä käymisen. En halunnut vaakaa enää kotiini.
En ole käynyt vaa’alla kolmeen vuoteen. En ole kieltäytynyt mitenkään tietoisesti (ainakaan tietääkseni), vaakaa ei ole vaan tullut vastaan. No, eilen tuli. Mietin pitkään pitäisikö nousta. Tiedän, että olen saanut vuosien varrella painoa lisää, eikä välttämättä negatiivisessa mielessä. Lihakset painaa, se nyt on fakta. Silti iso lukema ahdistaa, MIKSI??!
Jotenkin sitä on jämähtänyt siihen tiettyyn painoon, mikä aikoinaan oli monta vuotta suht vakio. Poikkeus tuosta tuntuu vaan heti jotenkin negatiiviselta. Mutta sitäkin negatiivisemmalta tuntuu tää mun oma vaakapelko ja naurettava asenteeni. Ärsyttää tämmönen, mitä väliä oikeesti?! Mitäs jos vaan astuisin siihen vaa’alle ja hyväksyisin lukeman ja sen, että sillä ei ole mitään väliä.
Paino ei loppujenlopuksi kerro juuri mitään. Se on mun mielestä väärä mittari varsinkin urheilijoille ja ihan perus treenaajillekin. Oma fiilis ja peili kertoo enemmän. Ja jos välttämättä jotain mustaa valkoisella haluaa, olisi fiksumpaa käydä silloin tällöin vaikka kehonkoostumismittauksessa.
 

Mitä mieltä te ootte tästä? Käyttekö säännöllisesti  vaa’alla?

kuva

Mulla on tällä hetkellä ihan hyvä fiilis omassa kropassani, meninpä sitten vaa’alle tai en

 vaatteet Nike*

T. Sara