*Kaupallinen yhteistyö Indiedays & Instrumentarium & Olympus Fashion Photo Shoot
Viimeksi esittelin Olympuksen kuvauksissa taltioidut silmälasimuotikuvat, ja saatin jopa säikäyttää muutamat teistä 😀 Homma jatkuu, nyt keskitytään vaan muotiin. Sama teema pysyy silti: jotain todella erilaista.

paita, Size&Needle / housut, Gina tricot / Kaulakorut, Glitter / farkkutakki, Crocker

 
Stailaaja Zoe Hughesin ja valokuvaaja Damian McGillicuddyn minulle valitsemat releet poikkesivat tyylistäni. Sain kuvaajalta asulleni taas nimen: 80’s Heavy Metal Princess. Apua. Prinsessasta en tiedä, mutta muun allekirjoitan kyllä 😀
Hevimetalliprinsessana poseeraus ei ole meikäläiselle arkipäivää, vaikka Olympuksen kuvaaja Damian opastaa kuvauksissa poseerausta koko ajan, päätin silti kysyä häneltä vinkkejä tähän. Sain astetta laajemman vastauksen: “Kysy itseltäsi mitä halutaan kuvata, onko kyseessä kaupallinen kuva vai joku muu, mitä kuva haluaa kertoa ja mikä on sen tarina. Vaaditaan eläytymistä ja tarinaan uppoutumista. Linssillä silmiä on vain yksi ja sinulla kaksi, linssin läpi kaikki näyttää erilaiselta kuin omilla silmillä.”


 
kuvat: Damian MacGillicuddy
kamera: Olympus OM-D E-M1
Lisää tämän kampanjan kuvia löytyy  täältä! Mukana Janni,AnnikaAinoSiljaMariaEmiliaRilla sekä Lila

T. Sara

Tavoitteita pitää olla, niin treenissä kuin elämässä yleensäkin. Liikunnassa ne liittyvät usein ulkoisiin asioihin: tiputtaa painoa/lisätä lihasmassaa. Jotta tavotteita kohti olisi helppo suunnata on niiden hyvä olla konkreettisia. Tämä on jossain määrin pelottava ajatus, asettaa konkreettinen tavoite tietylle ajanjaksolle. Entä jos epäonnistunkin?
Myös me kirjattiin Cocovi-haasteen alussa omat tavoitteemme kahdelle kuukaudelle (valitettavasti treenijakso jää meidän osalta vähän lyhyemmäksi,koska Filippiinit, mutta tavoitteet pysyvät samoina!!). Kirjasimme myös konkreettiset asiat, joita teemme tavoitteeseen pääsemisen eteen. Päätin olla keskittymättä ulkoisiin tavotteisiin. En sillä, ettenkö nauttisi ulkoisista tuloksista, mutta tällä kertaa päätin vaan olla stressaamatta siitä kaikesta. Aion nauttia treenihaasteesta täysillä, etsiä liikunnan iloa vielä vähän syvemmältä, haastaa itseäni joka päivä ja kehittyä erilaisissa tekniikoissa. Ja koska konkreettinen tavoite vaadittiin, kirjasin lapulleni seuraavan: vähintään 10 puhdasta ja kokonaista leukaa, joita lupaan harjoitella kolmesti viikossa.

Tähän mennessä 1,5kk:n harjoittelujakson aikana ollaan saatu erilaisia haasteita kullekin viikolle. Kotiruokahaasteessa piti keskittyä kotiruoan valmistamiseen, parsakaalihaasteessa tekemään 4 ruokalajia parsakaalista, nyt asetettiin haasteeksi loppuhaasteen ajaksi viljattomuus ja sen lisäksi on parhaillaan menossa sokerito/lisätyn sokerin välttämisviikko. Haasteviikkoihin liittyy vahvasti kommunikointi: ruokakuvia ladataan fb-ryhmämme ketjuviesteihin jne.
Sanotaan, että olen muokkaillut nämä haasteet itselleni sopiviksi: arkena mennään näillä säännöillä, mutta matkoilla ja erikoistapauksissa voidaan ottaa iisimmin. Olen sitä mieltä, että mikäli arki on pulkassa, jää joustovaraa spesiaalikeisseillekin.
Viljojen poisjättäminen lisäsi maitotuotteita ruokavaliossani. Syy: en yksinkertaisesti keksi enää mitä syödä aamupaloillani/välipaloillani ja pelkään etten saa tarpeeksi energiaa päivän aikana ilman rahkan lisäystä smoothieeni jne. En koe, että vilja olisi viholliseni, mutta olen avoin kokeiluille. Tiedostan sen, että jokaisen ihmisen kroppa on erilainen, toiset asiat toimivat paremmin toisilla. Esim riisikakut turvottavat vatsaani kolme kertaa enemmän kuin jälkiuunileipäviipale. Myöskään riisi ei ole kroppani suosikki, bataatti sen sijaan toimii. Kasvikset ovat tulleet ruokavaliooni ihan uudella boostilla. Olen napannut arkeeni ihan uusiakin kasvisjuttuja! Viljattoman kauden suosikeikseni ovat muodostuneet wokki ja jauhelihakeitto, jossa peruna on korvattu bataatilla!

bra & top Nike* / pants Zalando, Nike* (*=gifted)

Entä ne tulokset? Olo on astetta lihaksikkaampi ja huomattavasti energisempi. Liikkeissä käytettävät painot ovat suunnilleen kaksinkertaistuneet. Turvotus on lähes kokonaan kadonnut, sitä esiintyy enää todella vähän. Olen huomannut kropassa muutoksia, ihan oikeasti. Myös poikaystävä ja valmentajatkin ovat huomautelleet tästä. Lopulliset kuntotestit on kuitenkin vielä tekemättä + InBodyssa pitää vielä käydä, silloin viimeistään näkee mitä tässä on oikein tapahtunut 🙂
Kädet, jalat ja vatsa ovat vahvistuneet. Hassua, koska oikeasti fiilis on se, etten olisi mitään näistä erityisesti treenaillutkaan. Pitänyt hauskaa lähinnä! Jokaisissa treeeneissä on tosiaan ollut valtavan kivaa ja fiilis on katossa kokoajan. Treeneihin on mukava mennä, ja niitä suorastaan odottaa. Nappasin eilen “jälkeen-kuvia” ja ihan yllätyin kameran näytöltä heijastuvista kuvista, jotka todistivat mitä neljä (välillä kolme, välillä viisi) treeniä viikossa ovat viiden viikon treenijakson aikana kropalle tehneet. Näistä lisää myöhemmin!
Ollaan käsitelty viime päivinä meidän Cocovi-haaste porukan kanssa alussa asettamia tavotteita ja yhä useampi on nostanut liikunnan ilon löytymisen tärkeimmäksi tavotteeksi. Minä aidosti uskon tähän. Lisäenergia ja liikunnasta nauttiminen sekä tätä kautta syntyneet kropassa tapahtuvat ulkoiset- ja treenissä kehittymiseen liittyvät muutokset = the liikunnan juju.
Vaikka omaan aikaan treenaaminen onkin yksi tärkeimmistä jutuista mulle, tai ainakin on ennen ollut, en tämän treenijakson jälkeen ihan oikeasti tiedä onko musta enää yksin punttisalilla puhkijaksi! :S
Tiivistelmänä loppuun: nauttikaa ja kokeilkaa erilaisia liikuntamuotoja, haastakaa itseänne ja miettikää syitä miksi oikeastaan treenaatte 🙂 Energistä lauantaipäivää ja viikonloppua kaikille!
 
T. Sara

*Yhteistyössä Indiedays & Olympus

Ei päivä Folken matkassa, vaan tällä kertaa liikutaan meikäläisen kanssa. Näitä on toivottu lisää, joten näitähän saatte myös lisää 🙂 Tällä kertaa päätin ajankohdan jo viikkoja sitten. Se olisi edellinen päivä tämän 21.11 perjantaisen postauksen julkaisupäivästä. Se mitä tuo torstaipäivä tulisi sisältämään, siitä ei ollut vielä mitään hajua. Kalenteri näytti tyhjää vielä siinä vaiheessa. Päivästä saattaisi tulla kaikkea aina 24h läppärin kanssa himassa -päivän (interesting!!!) tai juoksemista ympäriinsä ja kokoajan myöhässä -päivän väliltä. Tällä kertaa päivän sisältö sijoittui sopivasti tuohon välimaastoon. Let’s mennään!

smoothien ohje löytyy muuten täältä

7.10: Mitä, joko se soi!! Viime aikoina herääminen on ollut yhtä tuskaa. Kuulen kun poikaystäväni lotrailee jo suihkussa. Otan itseäni niskasta kiinni, puen ensimmäisenä vastaan tulevat vaatteet niskaan ja raahaudun keittiöön.

7.20: Perinteisistä raaka-aineista valmistettu smoothie on valmis ja kahvi on tippunut. Hörppään molemmat hujauksessa. Varmaan ennätysaika. Taisi olla nälkä. Tsekkaan, että eilen illalla aamuksi ajastamani blogipostaus on julkaistu. Samalla perun aamutreenini, mikä ärsyttää suunnattomasti. Treenin korvaava ohjelmanumero ei nimittäin houkuttele tippaakaan.

7.50: Käppäilen pimeässä kohti ratikkapysäkkiä. Ilma tuntuu jäätävän kylmältä. Pääsen pysäkille, joka ilmoittaa seuraavan ratikan tulevan 11 minuutin päästä. Que?! Mietin selviänkö yhtätoista minuuttia tässä ilmassa.

8.15: Olen uppoutuneena blogien lukemiseen niin pahasti, että katseeni puhelimesta nostaessani havahdun siihen faktaan, että paikka jossa minun piti jäädä, on mennyt viisi pysäkkiä sitten?! Jään seuraavalla pysäkillä ja vaihdan toiselle puolelle katua. Tyypillistä 😀

8.30: Perillä poliisiasemalla! Luvassa jonotusta. Kävin täällä itseasiassa jo edellisenä iltapäivänä istumassa tunnin. Päätin silloin luovuttaa ja hioin uuden pelisuunnitelman passin saamiseksi: uusiksi huomenna ja heti aamusta jo mestoille. Pasila on tällä hetkellä Helsingin ainoa paikka missä myönnetään pikapasseja, ja sehän näkyy, jonotusajoissa nimittäin. Saan vuoronumeron 16. Tuulettelen matalaa numeroani, kunnes tajuan, että meneillään on tällä hetkellä vuoronumero 2. Paikka on ollut auki jo kuitenkin 35 minuuttia. Crap!

9.00: Päätän hakea kahvin. Suurin pelkoni on nimittäin, että nukahdan ja vuoroni menee ohi. Kahvikoneet, joissa kuppi tulee automaatista ovat epäilyttäviä!! Voiko siihen nyt luottaa, pitäisikö tässä nyt kuitenkin olla oma kuppi vai ei. Kerran kupillisen lattea valuttaneena voin sanoa, että näistä ei ikinä voi tietää 😀 + se säiliö, mikä siinä alla on (mihin ylimenevän kahvin on tarkoitus valua), siihen ei välttämättä mahdu kokonainen hukkakupillinen kahvia. Ei ainakaan silloin lattekerralla mahtunut 😀 No lopulta saan kuin saankin kupillisen kahvia, kuppisysteemikin toimi hienosti.

9.30: Vielä mennään. Kahvi on juotu jo aikoja sitten. Salakuuntelen takanani istuvien vanhusten keskustelua nykyteknologiasta ja siitä kuinka vuoronumerokoneen pitäisi olla oikea ihminen jolta voi kysyä neuvoa.

10.10: Vihdoin! Astelen luukulle, jossa kerrotaan, että olin ottanut ajokorttilupien vuoronumeron, eikä tässä jonossa myönnetä passeja. NONNIIIN. Ja juuri kun olin naureskellut jollekin ulkomaalaiselle, joka oli tehnyt samat!! Taidan sittenkin peukuttaa myös takarivin vanhusten puheille ihmisvuoronumerokoneesta. Virkailijasetä on kuitenkin kiltti (+ jokseenkin flirtti…?) ja päättää ottaa minut tähän väliin. Passi on ensi viikon alussa haettavissa. Jes tämä on vihdoin hoidettu!

10.40: Nousen Spalt PR:n rappusia. Ovella vastassa on tutut naamat, tänne on aina niin mukava tulla! Ja mitä, joulukuusi?! Mäkin haluan pystyttää jo meidän tekokuusen!! Kolme varttia vierähtää Filippa K:n ja Nellyn rekeillä helposti.

11.25: Juuri kun olen lähdössä, tuttu hymyilevä naama tulee vastaan eteisessä. Puolen tunnin rupattelut ja naurukohtaukset näiden mimmien kanssa. Ei vitsi, tästä riittää energiaa moneksi päiväksi. Tai no, ainakin lauantaiksi asti, jolloin nähdäänkin jo uudestaan 😉


11.50: Päätän kipaista Kodin 1:sen kautta. Parvekkeen kaide vaatii jouluvaloja!! Sain jouluvalokateuden naapurimme parvekkeen valoista, ne loisti niin nätisti pilkkopimeässä!
12.15: Havahdun ratikassa jo toisen kerran tänään. Missä ihmeessä oikein olen? Muistan vasta nyt, että meidän pysäkkihän on remontissa, ja kutonen kulkee erikoisreittiä. Tästä varmaan kuulutettiin, mutta Veronica Maggiot pauhasivat korvissani + olin taas niin uppoutunut lukemaan blogeja, että ohi meni. Kotimatka sai uuden käänteen. Tänään ei kyllä ole ollut meikäläisen päivä julkisissa.

12.25: Mietiskelen kotiin kävellessäni, että miksi tänään liputetaan. Näpit ovat kuitenkin niin jäässä, etten jaksa googlettaa.
12.30: Lämmitän lautasellisen lihakeittoa ja vastailen meileihin.
13.05: Vedän takin päälle ja lähden kotoa. Poikaystävälläni on tänään puolikas työpäivä ja ollaan sovittu kuvaustreffit Teurastamolle.

13.40: Kotiin tullessamme posteljooni on tuonut paketin: Lonely Planetin Filippiinit!! Tyypillisesti luen kirjan varmaan sitten lentokoneessa 😀 Loistava ja ennen kaikkea ennakoiva matkasuunnittelija.

13.45: Kirjoitan kaksi postausta, vastailen kommentteihin, selaan meilit.
15.50: Vaihdan collegepaidan uuteen superpehmeään Filippa K:n kashmirneuleeseen! En halua ottaa tätä ikinä pois päältäni!!
15.55: Nyt pitäisi ihan oikeasti jo lähteä, mutta yhtäkkiä muistan tänään ostamani jouluvalot. Haluan ehdottomasti asentaa ne heti juuri nyt, samalla kun poikaystävä venailee jo takki päällä eteisessä (valot näyttävät btw järkyttäviltä tässä kuvassa, mutta livenä ihan kivalta! :D).

16.30: Saavutaan Hartwall areenalle. Samalla tajuan unohtaneeni puhelimeni kotiin! No, tekee varmaan ihan hyvää. Luvassa ruokailua, jutustelua ja KHL:n matsi Jokerit – SKA Pietari. Mimmin ja Masan lisäksi mestoilta löytyy mm. Esa Tikkanen (pakollinen namedroppailu). Ruokailun jälkeen käydään Jokereiden markkinointipäällikön opastuksella kiertämässä Hartwall areenaa ympäri aina roudausmestoilta ohjaamoon.

18.30: SHOWTIMEEEE
20.20: Mimmin twiitti pääsee screenille
20.35: Meidän ympärillä jengi kiehuu Kovalchukille ja cooleimmat tyypit vetää keskarit ilmassa loppupelin
20.45: Jokerit voittaa 3-1, LOISTAVA PELI!

21.40: Muokkaan kuvia ja kirjoitan postausta kotona. Vieressä sohvalla huom. Blues faniksi itseään kutsuva poikaystävä somettaa pukeutuneena jokeripaitaan, -pipoon ja -kaulaliinaan 😀
22.50 Saan hommat tehtyä. Päätetään katsoa vielä eilen väliin jäänyt Valheiden vangit (huikee sarja!!), vaikka fiksumpaa olisi tietysti mennä tässä vaiheessa vaan nukkumaan.
23.55: Levitän itseruskettavaa vessassa samalla kun poikaystäväni huutelee ja moittii toimintaa sängystä käsin 😀 Miksei miehet voi hyväksyä itseruskettavaa??
00.10: Pistän herätyskellon seitsemäksi. Puolessa tunnissa herätyksestä pitäisi selvitä huomisiin aamutreeneihin. Iisi.
 
INFOPLÄJÄYS VIELÄ
Päivän aikana kamerana toimi siis Olympuksen PEN E-PL7 + 45mm (suurempi zoomi) sekä 25mm objektiivi (pienempi zoomi), molemmat siis kiinteitä objektiiveja. Tuttuja välineitä, olen kuvannut jo 1,5v  blogiini Olympuksen kameralla, aiemmin Penillä ja nykyisin OMD:llä. Ja miksi? Koska se on pienen kokonsa ansiosta helppo kantaa mukana ja kameran jälki on mielestäni erinomaista. Loistava arjessa ja etenkin matkoilla! En jaksaisi koko aikaa kantaa isoa järkkäriä matkassani, tämä on mahtava blogijärkkäri.
Sisäänasennetun wifin ansiosta saan jaettua kuvia bluetoothilla suoraan puhelimeeni sekä nappailtua kuvia helposti itselaukaisimella käyttäen puhelinta kauko-ohjaimena (näen siis kameran näyttämän kuvan puhelimeni ruudulla ja pystyn tarkentamaan ja ottamaan kuvan puhelimeni näytöltä. Helppoa! Postaus aiheesta täällä). Kaikki kotoa itsestäni ottamani kuvat on siis aina otettu tällä tekniikalla 🙂
Lisätietoja kamerasta täällä
Kameran ostajalle lähtee muuten nyt designlamppu kaupan päälle (klik)!
Ja mikäli et ole vielä ehtinyt osallistunut Indiedaysin ja Olympuksen skabaan, jossa arvotaan tämä Olympus PEN E-PL7, niin teeppä se ihmeessä samantien! Osallistua voit täällä
Wow tulipa paljon asiaa ja epäselvästi 😀 SORRY! Toivottavasti saitte jotain irti. Loistavaa viikonloppua tyypit!
 
 
T. Sara