Kesän hiljaiselon jälkeen nousee blogiin nyt vahvasti muodin rinnalle hyvinvointi ja treenaus!! Olen tästä varsin innoissani ja blogini luetuimpien postausten perusteella veikkaan, että niin olette tekin 🙂

Koska toivon teidän saavan jutuista irti niin paljon kuin mahdollista kysyn nyt teiltä rakkaat lukijat mitä toiveita teillä on syksyn treeni/hyvinvointipostauksiin?

Ruokavaliota? Treeniohjelmia tietyille lihasryhmille? Kotitreeniä? Välipalavinkkejä? Motivaatiovinkkejä? Treenipukeutumista? Vatsatreeniä? Juttua lisäravinteista/palautusjuomista? Liikuntapäiväkirjoja? Ennen ja jälkeen juttuja? Mitä???

Toivoisin tähän mahdollisimman paljon kivoja postausideoita, joita pääsen sitten päivien viiletessä ja pimetessä toteuttamaan 🙂 Ideat voivat olla vaikkapa postausaiheita tai jopa erilaisia tapoja toteuttaa jokin treeni/hyvinvointiaiheinen postaus.

Innolla odotan teidän ideoita! Musta tuntuu, että luvassa on aivan loistava treenisyksy 🙂

tops Nike / shorts Nike* / shoes Zalando, Nike* (*=gifted)

T. Sara

Mä haluan nyt puhua aiheesta, jolla ei ole mitään tekemistä tämän päivän asukuvien kanssa (milloin olisi?). Huom. kuvat otettiin muuten tilanteessa 1) kaatosade 2) muistikortti täynnä, eli ei muuta kun resoluutiot niin pieneksi kun mahdollista ja laatuhan on sen mukaista. Mutta siihen aiheeseen, tai oikeastaan ilmiöön.
Kysymys kuuluu: miksi helkkarissa festareilla käytetään leitä??
Nään niin pahasti punaista kun törmään tähän ilmiöön!! Ehkä se johtuu siitä etten vaan yksinkertaisesti ymmärrä miten lei liittyy millään lailla festareihin (ellei kaikki ole sattumoisin tulossa havajietkoilta?)?! Ihan sama kun kaikilla riippuisi jotkut maastojuoksumitalit kaulassa. Ainoa vaan, että maastojuoksumitali olisi 356 x enemmän jees.
Perjantaina matkalla Espoosta Vallilaan vastaan tuli noin 64 leikaulaista tyyppiä. Kyseessä ei ollutkaan havajibileet (niin kuin aluksi luulin) vaan Weekend festarit?? Haluaako joku avata, että liittyivätkö ne jotenkin tapahtumaan vai johtuiko tämä vaan festariyleisön poikkeuksellisen nuoresta keski-iästä?
Kun seuraavan kerran pohditte porukalla jotain hauskaa pukeutumiskoodia festareille, here’s a tip: älkää valitko leitä yhdistäväksi teemaksi. Kiitos.




 
T. Lein maineesta huolestunut

Naamakuvat. Jotain mitä pyrin nykyään keinolla millä hyvänsä välttämään. En pidä tällä hetkellä silmärypyistäni, en jättimäisistä hymykuopistani, en hampaistani? listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Mutta niin, kenempä lista ei olisi pitkä.

Aivan liikaa sitä ajattelee jotain tämmösiä turhia juttuja, eikä asiaa auta yhtään epäkohtiin keskittyvät kommentoijat… Yleensä jos esimerkiksi joku ystäväni kehuu kuvaa minusta, kuvaa josta en itse pidä yhtään, ajattelen että hän valehtelee ja sanoo sen vain saadakseen minulle hyvän mielen. Tai siis, tottakai hän tekee niin, kuvahan on kamala?

Oma silmä on aina kriittisin itselleen ja tämä on sääli. Kasvoista ja vartalosta nousee esiin ensimmäisenä yleensä virheet ja hyvät puolet jäävät niiden varjoon.

Mikäli pinta vaikuttaa olevan täynnä virheitä, on varmasti syytä sukeltaa vähän syvemmälle. Ainakin omalla kohdallani kesän onnettomalla liikuntasaldolla on tekemistä asian kanssa. Oloni ei ole energinen.

Kuinka paljon paremmalta kroppani tuntuukaan muutaman hassun salitreenin jälkeen? Alan kesän kadoksissa olleen liikuntamotivaation jälkeen päästä takaisin vanhaan rytmiini ja olen enemmän kuin innoissani asiasta. Päätin myös lopettaa tän kaiken turhan virheiden kyttäämisen ja keskittyä niihin hyviin juttuihin. Niitä löytyy pinnalta ja niitä löytyy paljon myös sen alta.

Energistä viikkoa kaikille! 🙂

T. Sara