Mulla on tapana käyttää sellasia vaatteita joista tykkään, ei välttämättä sellaisia, jotka sopivat parhaiten mulle ja kropalleni. Jos menisin pukeutumisneuvojalle, hän varmaan nauraisi mut pihalle. Käskisi korostamaan enemmän vyötäröä, käyttämään tiukkoja housuja ja ostamaan istuvampia vaatteita. Oman kropan plussat ja miinukset on hyvä tunnistaa, mutta mitä iloa on siinä, että aina pitäisi käyttää saman mallisia vaatteita ja niitä “sinun” värejäsi?

Välillä istuvissa, välillä löysissä. Välillä mustaa ja välillä väriä, riippuu päivästä. Kaikkea on hyvä kokeilla vaikkei välttämättä nappaisikaan, mutta etukäteen tuomitseminen  on mielestäni väärin. Toki on poikkeuksia, mutta mun mielestä nää on yhdistely-, meikki- ja kampauskysymyksiä. Pääasia, että kokonaisuus on oman näköinen. Oon monta kertaa kuullut kun joku toteaa, että tykkäisi tosi paljon jostain paidasta/boyfriend farkuista jne, mutta vaate ei malliltaan sovi hänelle. Mun mielestä tässä tilanteessa asenteen päivitys  ja pistetään sopimaan!

Ei nyt äkkiseltään tule mieleen yhtäkään vaatetta, josta tykkäisin paljon, mutten voisi käyttää sitä siitä syystä, ettei se sovi vartalolleni. Yhtäkään paitsi yksi, ja se on peplum. Paita, jonka helma loppuu juuri vartaloni leveimpään kohtaan, ei näytä kovinkaan hyvältä. Omistan leveän lantion, joka ei kaipaa enää yhtään korostusta. Näin mä olen aina ajatellut ja tavallaan ajattelen edelleen, mutta nyt mua ei vaan kiinnosta. Sopi tai ei, tykkään paidasta silti ja se on musta tärkeintä. Puetaan vaikka huomenna sitten jotain “sopivampaa”.

Tää ehkä vaatisi alaosaksi tiukat housut tai istuvan hameen (or what ever), mutta pistin löysät housut. Nyt asu on minun näköinen 🙂

peplum toppi Gina Tricot*, housut Forever 21, takki Lindex, kengät Din Sko

Kävin toissapäivänä huoltamassa ripset ThorBeautyn Lindalla 🙂 Aikaisempia kokemuksiani on luettavissa mm. täällä sekä täällä

T.Sara

Eilisessä aamuhässäkässä tapahtui jotain harvinaista: aamupala jäi syömättä (taisin mennä shokkiin kun löysin naamani Kenzan blogista :D). Kahdeltatoista, kun kaikki muut järkevät ihmiset menevät lounaalle, mä kinuan unohtunutta aamupalaa. Ei muuta kun Töölöön Tin Tin Tangoon, jossa tarjoillaan aamupalalautasia ympäri päivän. Maailmankaikkeuden paras liikeidea. Aamupalat on ihania!

Nää mun farkut on kyllä maksaneet itsensä takaisin, ehkä neljäsataa kertaisesti (hinta oli alessa 15e). Täydellisiä boyfriendejä ei ole helppo löytää, sanan jokaisessa merkityksessä kyllä joo, mutta tälläkertaa puhun farkuista 😀 Jos hyvät sattuu kohdalle, suosittelen ostamista, vaikkei tarvetta juuri silloin olisikaan.

Pelkään, että omani hajoavat joku päivä, mitä mä sitten teen? Mua koeteltiin jo eilen kun lensin mahtavassa kaaressa kahden kassin ja kädessä olevan kameran kanssa liukkaassa alamäessä. Veikkaan, että ympärillä olevat mummelit luuli polvessa olevan reiän tulleen tästä kaarilennosta, sen verran sääliviä katseita sateli sekä minulle, että rakkaille housuilleni.

farkut Lindex, takki Sheinside.com, pipo H&M, neule,Pull&Bear, kauluspaita H&M, nilkkurit Din Sko, käsineet H&M

  T.Sara

Indiedaysin ja Verkkokauppa.comin kampanjan myötä pääsin neljän muun bloggaajan kanssa haastamaan itseäni vähän erilaisiin valokuvauksiin. Kyseessä oli siis mainoskuvaukset, joissa jokainen poseerasimme omien suosikkituotteidemme kanssa. Kuvia on nähtävillä Indiedaysin ulkopuolellakin, nimittäin Verkkokauppa.comin mainoslehdessä, joka jaetaan yli miljoonaan talouteen!
Aiemmassa postauksessa kerroinkin teille Verkkokauppa.comin elektroniset joululahjatoiveeni tälle vuodelle: Sonyn Bluetooth kuulokkeet, GHD Gold Classic Styler muotoilurauta, Apple iPad Air 16GB, Apple iPhone 5sMacBook Air (tuotteet läppäriä lukuunottamatta kuvissa alla).

Helposti sitä ajattelee, että bloggaajana on pakko olla hyvä poseeraamaan ja tuntea olonsa kotoisaksi kameran edessä. Joka päivähän siinä tulee pällisteltyä. Tää on totta, mutta poseeraaminen ei kyllä ainakaan mulle ole luontevaa. Osaan ehkä nauraa ja hymyillä (välillä), mutta siihen ne ilmeet oikeastaan jäävätkin 😀
Mun lyhyempääkin lyhyemmässä mainoskuvaushistoriassa on aina hymyilty. No näissä kuvauksissa ei saanut juuri nauraa. “Kuvittele että oot Lontoon metrotunnelissa ja sua ei vois vähempää kiinnostaa mitä ympärillä tapahtuu” taisi olla yksi laini kuvaajaltamme. Asennetta ja inspiraatiota sai siis tällä kertaa hakea jostain muualta kun Pepsodent mainoksista. Jaiks!

Tässä tulos, mitäs sanotte?

Kuvat: Pauli Siuruainen Kamera: Olympus OM-D

Sain 500 euron lahjakortin Verkkokauppa.comiin ja aloin miettimään mitä oikeasti tarvitsisin. Tää oli loppujen lopuksi helppo: läppäri.

Applen MacBook Air on kuumotellut jo kauan, mutta päädyin harkintojeni jälkeen kuitenkin klassikkoon, MacBook Prohon (13′, 500Gb). Tarvitsen levyaseman ja mahdollisimman paljon tallennustilaa. Siispä heitinkin 700e lahjakortin kylkeen ja tilasin koneen.

En ole Macia koskaan itse omistanut, mutta käyttänyt paljon. Käyttöjärjestelmä on tuttu ja turvallinen. Oon ollu tosi tyytyväinen koneeseen ja nyt tähän omaani. Tää oli mun joululahja itselleni 🙂


Ps. ostin tänään Prismasta joulukuusen ja sisustin koko kämpän jouluvaloilla. Nyt kuuntelen Coldplayn Christmas Lightsia repeatilla ja fiilistelen loppuviikon vapaita. Rauhallista Itsenäisyyspäivää ja ihanaa joulunodotusta kaikille 🙂
 
T.Sara