Kirjoittelinkin jo täällä Indiedaysin ja Olympuksen kamppiksesta, jonka tiimoilta tunnettu valokuvaaja Federico Cabrera veti meille workshoppia ja jakoi kallisarvoisia valokuvausvinkkejään.

Puhuimme workshopissa paljon siitä, miten hyvä valokuva syntyy köykäisissäkin olosuhteissa. Tarvitaan vaan mielikuvitusta ja hyvä valo. Todiste siitä seisoi meidän edessämme: Federico kertoi kuvanneensa uransa alkuaikoina upeita otoksia kotonaan ja Ikean halpaa lamppua apunaan käyttäen. Workshopissa nousikin heti esiin nuo Federicon painottamat valokuvan kaksi tärkeintä tekijää: Valo ja Persoona.

Bloggaajan ikuinen ongelma: kerrankin kun olisi sitä aikaa, kuvaaja puuttuu. Täältä poikaystäväni kämpästähän ei löydy kameranjalkaa eikä kauko-ohjaisinta, mutta parvekkeen valo näytti lupaavalta. Valosta inspiroituneena päätin kuvata tämän päivän asun kotona, yksin.

Olympuksen OM-D E-M10 kamerastani löytyy wifi, jonka avulla kameran pystyy yhdistämään appsilla älypuhelimeen. Appsilla saa mm. puhelimeen kamerasta suoraan valokuvia ja sen takaa löytyy myös kameran kauko-ohjaus. Voit huoletta viedä kameran kauas ja hoitaa tarkennuksen puhelimesta, johon tulee suora näkymä kameran näytöstä.

Pistin kameraan 25mm objektiivin ja asensin siihen itselaukaisimen, joka ottaa kahdeksan kuvaa peräkkäin. Viritin kameran parveketuolin päällä olevan lehtipinon päälle (vakaa meininki) ja lopuksi tarkensin + laukaisin kuvat iPhonestani. Kätevää!


Ysäri oli tänään läsnä. Päällä oli uudet kultaiset alepöksyt Weekdaystä, Berliinistä ostettu päivänkakkara hiusdonitsi, vanha printticollege ja Zaran täydellisesti jalkaani sopivat sandaalit, jotka juurikin edellä mainitusta syystä löytyvät multa sekä mustina että valkoisina.

college Cubus* / pants Weekday / scrunchie Urban Outfitters / sandals Zara (* = gifted)

Näinkin yksinkertaisilla puitteilla lopputuloksesta tuli mun mielestä kiva! Mukavan erilainen ja valoisa! Taidan pistää kotistudion pystyyn toistekin 😀
Mitäs te tuumaatte näistä vähän erilaisista asukuvista? 
 
Ps. TÄÄLTÄ pääset tsekkaamaan tunnelmia meidän workshopista ja kurkkaamaan miltä näyttivät meidän lopulliset mallikuvat 🙂
 
T. Sara

Niitä on instagram ja facebook täynnä ja sehän on ihan normaalia. Selfieitä bussipysäkillä, kaupassa, kadulla, salilla, lenkillä, kirjastossa? Instagramia selatessani vastaan tulee kymmenenkunta selfietä. En nää näissä mitään outoa, nämä kuvathan ovat arkipäivää.
Homman nimi on seuraava: selfiet ovat normaaleita, mutta niiden ottaminen ei. Miksi?? Välillä olen joidenkin kuvien kohdalla pysähtynyt ihan miettimään, että tosi kaunis kasvokuva, mutta hetkinen, kuva on otettu kaupungilla. Tarkoittaa siis, että kuva on otettu pitkällä kädellä, ihmisten huvittuneiden ilmeiden keskellä ja onnistuessaan todennäköisesti vielä useamman kerran.
Onko nolompaa kuin jäädä kiinni poseeratessasi omalle puhelimellesi bussipysäkillä tai bongata peilin kautta tuijottava silmäpari kun joku katsoo sinua kummastuneena yrittäessäsi ottaa edustavaa saliotosta? Kerran sosiaalinen media on täynnä julkisilla paikoilla otettuja selfieitä, miksei se vaan ole luonnollista bongata joku ottamassa kuvaa itsestään? Katsojilta unohtuu usein se selfien takana oleva nolohko työ. Sama homma on TV:n realitysarjoissa: pariskunnan riidellessä tai sokkotreffeillä samaan pieneen huoneeseen ahdettu kuvausryhmä unohtuu nopeasti.
Onko kukaan muu pohtinut samoja asioita, vai olenko minä ainoa jonka mielestä selfien ottaminen yksin julkisella paikalla on jokseenkin noloa? 😀

takki Monki / lasit Vero Moda / t-paita Gina Tricot* / hame Lefties / kengät Vans* (* = saatu blogin kautta) 

 
T.Sara