Moi kaikki! Mitä tänne kuuluu?! 

Tässä mä istun parhaillani aamiaispöydässä kylpytakki päällä. Epätodellinen fiilis olla kotona. Elämä on ollut tosi erilaista viime viikkojen aikana. Erilaista ja aika uskomatonta.

Katselin tänään kuvaa, joka otettiin lähtöpäivänä heinäkuun lopulla. Seisotaan koko porukka bussin edessä Helsingin päässä. Kaikilla leveät hymyt ja lähtöjännitys. Ei vielä tietoa tulevasta kokemuksesta. Tuntuu kun tuon hetken kameralle taltioimisesta olisi vuosi.

Selviytyjät oli kokemuksena paljon enemmän kun osasin ennen reissua kuvitella. Vaikka olosuhteet haastavat olivatkin, nautin joka hetkestä. Luonnossa eläminen oli maailman ihaninta, joskin viilenevät päivät ja hyytävä merituuli tuntuivat välillä luissa asti. Tuntui, ettei energia meinannut riittää kehon lämmittämiseen. Kylmyys ja vähäinen ravinto olivat minulle ehdottomasti suurimmat haasteet koko reissulla.

Moni Selviytyjissä ollut sanoi, että ensimmäisen päivän jälkeen alkaa tylsyys. Tästä olin kyllä hyvin eri mieltä. Rakastin hiljaisuutta ja ulkoilman tuoksua. Rakastin elämää ilman kelloa ja puhelinta. Saatoin tuijottaa tanssivaa nuotiota tai piirrellä kuvioita rantahiekkaan monta tuntia putkeen. Uppouduin oikeastaan kaikkeen mitä tein. En kaivannut mitään virikkeitä, täällä oli niin hyvä just näin.

Päätin jo ennen reissuun lähtöä, että otan avosylin vastaan kaikki mahdolliset tunteet, joita seikkailun aikana tulen kokemaan ja annan niille kunnolla tilaa. Selviytyjät olisi minulle ennenkaikkea matka itseeni. Yritin jatkuvasti muistuttaa itseäni siitä, että tässä pelissä kaikki on mahdollista. Onnistumiset tuntuvat aina paremmalta kun alla on epäonnistumisia.

Parasta oli tietysti jakaa tämä kokemus 15 muun kanssa. Miten huikeita tyyppejä! Naurattaa moni inside-vitsi kun mietin meidän saarielämää. Iltaisin hörpittiin villiyrteistä tehtyä teetä ja juteltiin elämästä. En malta odottaa, että pääsen kokemaan näitä uudestaan kun Selviytyjät Suomi starttaa helmikuussa Nelosella!

Vaikka viimeiset viisi viikkoa ovat olleet ehkäpä elämäni ikimuistoisimmat, tuntuu ihan käsittämättömän hyvältä olla just nyt kotona.

 

 

 

xx Sara

Tags:

 

Oli tuiki tavallinen helmikuinen torstai-ilta kun istuin toimistolla. Meili kilahti. Näin ponnahdusikkunalta capslockilla kirjoitetun otsikon: SELVIYTYJÄT 2020. Kädet alkoivat tärisemään, vatsaa pisti.

Olen monta kertaa sanonut Selviytyjien olevan tv-ohjelma, johon ihan tosissani haluaisin päästä mukaan. Tällaiselle aktiviteetteja rakastavalle kilpailuhullulle toinen toistaan kiinnostavammat pelikentät lienee se suurin motiivi.

Lähtöön on enää reilu viikko. Se ei ole yhtään mitään. Etenkään kun kisaa jo koronan vuoksi keväällä siirrettiin. Ja näkyypä poikkeusolot järjestettävässä kisassakin: Filippiinien sijaan julkisuudesta tutut henkilöt matkaavat tänä vuonna kohti pohjoista erämaata. Myös tämä muutos tuo kiinnostavan twistin koko touhuun. Millainen kokemus Selviytyjät tulee olemaan kun viidakko vaihtuu metsään? Ilmastoon adaptoitumisesta ei tarvitse stressata, mutta vesi on kylmää, yöt on viileitä ja hyttysiä riittää. Entä nälkä? Se varmasti lisääntyy viileämmissä olosuhteissa?

 

 

Olen yrittänyt parhaani mukaan valmistautua koitokseen. Treenannut nopeutta, ketteryyttä, tarkkuusheittoa, erätaitoja, tulentekoa, laavun rakennusta, uintia, palapelejä. Olen tankannut, katsonut aikaisempia jaksoja, harjoitellut neuvottelutaitoja, hionut strategiaa ja selvittänyt alueen kasvustoa. Silti koen, etten ole valmistautunut riittävän hyvin. Mutta toisaalta, voiko tähän kisaan koskaan valmistautua riittävän hyvin?

Suurin osa valmistumisesta on mennyt kuitenkin väliin jäävän työrupeaman kanssa. Totaalinen blackout viideksi viikoksi (ei puhelinta, eikä läppäriä mukana) on yrittäjälle kohtalaisen raju pommi. Toisaalta olen ihan hullun innoissani tästä.

Mikä tulevassa koitoksessa pelottaa eniten? Juoniminen, valehtelu, koti-ikävä, kylmä ja nälkä. Pelottaa, että joudun lähtemään kotiin ekojen joukossa, koska en millään haluaisi jättää kisaa kesken heti alkumetreillä. Ärsykkeiden uupuminen toisaalta kiehtoo ihan valtavasti ja samalla vähän myös pelottaa. Jännittää millainen porukka tulee olemaan. En tiedä tässä vaiheessa vielä yhtään ketä on lähdössä.

Uskon, että Selviytyjät tulee olemaan itselleni ennen kaikkea kasvattava kokemus. Mulla on kova kuori, mutta sisältä olen melkoinen herkkis. Muiden tarkkailun lisäksi aion tarkkailla myös itseäni ja tutkiskella omia tunteitani. Aion muistuttaa itseäni jatkuvasti siitä, että tämä kaikki on peliä. Tulen olemaan reissussa oma itseni ja pyrin parhaani mukaan pysymään ahkerana, harkitsevana ja nöyränä. Jos tästä selviän, selviän takuulla mistä tahansa.

Mun kanavista ja meilistä tulee Selviytyjien aikana huolehtimaan ihana assarini Johanna. Sisältöä ilmestyy elokuussa meiltä molemmilta! Jossu tulee esittelemään ainakin oman kotinsa ja listaamaan Helsingin parhaat kirppikset!

 

 

 

xx Sara

Tags: