TFW-salin valmentaja Linda aloitti toissapäivänä treenin pienellä motivaatiotarinalla ja nosti esiin kolme sanaa, jotka kaikki syövät onnellisuutta ja unelmien toteutumista: sitku, mutku ja voiku.

Ei perhana, osuipa ajoitus kohdilleen. Olin juuri samana päivänä tilittänyt siitä, kuinka en voi palkata assistenttia, koska meilini on sekasorto ja raportti-/tarjouskansiot pitää päivittää järkevimmiksi ennen kuin niitä kehtaa näyttää kellekään. Toimistollekaan ei ole ylimääräistä avainta….

Faktahan on ettei yksikään näistä ole pätevä syy olla palkkaamatta apuvoimia. Päinvastoin. Todellisuudessa minua vaan jännittää löytyykö tarpeeksi samanhenkistä ja luotettavaa tyyppiä, jolla olisi samanlainen näkemys ja ote tekemiseen kuin minulla. Mutta voiko pelko riittää syyksi olla tekemättä jotain, mistä takuulla seuraisi hyvää tai ainakin opettavaa?

 

 

SITKU…

Sitten kun minulla on aikaa, rahaa, ihannepaino tai parisuhde… Nykyhetkessä elämistä huomattavasti helpompaa on elää tulevaisuudessa (tai menneisyydessä). Meillä ihmisillä tuntuu olevan sisäänrakennettu tarve havitella jotain mitä meillä ei ole. Monesti ajatellaan, että onnellisuus piilee sen seuraavan paalun takana.

Kunnianhimo on mielestäni hyvä asia ja arvostettava piirre, mutta sen ei tarvitse olla läsnä kaikkialla ja kokoajan. Jos elämme jatkuvasti tulevaisuudessa, osaammeko arvostaa nykyhetkeä eli sitä todellista elämää? Osaammeko olla tyytyväisiä siitä mitä meillä nyt jo on? Mitä sitten kun sinulla on se ihannepaino tai ne rahat? Mitä sen jälkeen tapahtuu?

Aloitan sijoittamaan sitten kun minulla on parempi työpaikka, liityn salille sitten kun minulla on vapaa-aikaa tai muutan ulkomaille sitten kun on sen aika. Jos todella haluat jotain, miksi ihmeessä lykkäisit sitä? Aloita nyt heti, älä ensi vuonna. “Oikeaa aikaa” harvoin tarjoillaan kultatarjottimella, se pitää vaan raivata ja päättää. Ja jossain vaiheessa tulee aina se hetki kun on vaan peruuttamattomasti liian myöhäistä.

Vinkki: kun päätät jotain ja lähdet kohti unelmaasi, älä kulje laput silmillä kohti maalia, vaan nauti matkasta. Joskus (ja aika useinkin) matka on määränpää ja lopussa voi odottaa vaan tyhjä fiilis. Tai se uusi tavoite.

 

 

MUTKU…

Mutta kun… On yleensä helpompi keksiä syitä miksei jotain asiaa voi tehdä, kuin niitä syitä miksi kyseinen asia kannattaisi tehdä. Se tuntuu tavallaan tosi hölmöltä, miksi me tehdään sitä? Tosi usein syy on pelko. Se voi myös olla ihan vaan laiskuus. Muistutan itseäni tästä jatkuvasti. Välillä ne on ihan pieniä juttuja, välillä suurempia. Olen mm. aikoinaan keksinyt huonoja tekosyitä sille, miksen lähtisi vaihto-opiskelemaan ja miksi minun ei kannattaisi soittaa tyypille josta olen kiinnostunut. Viimeksi eilen keksin perusteluja sille miksi veisin pullot vasta seuraavalla kauppareissulla.

Kyse on loppupeleissä päätöksestä ja asennoitumisesta. Välillä haaste pitää ottaa vastaan, vaikka se jännittävältä tuntuisikin. Se, että joku asia ei ole meille mieluisa tai me ei olla hyviä siinä heti aluksi ei tarkoita sitä etteikö sitä voisi tehdä. Harjoittelu tekee mestarin ja epäonnistuminen opettaa!

 

 

VOIKU

Puhuttiin viime viikolla tyttöjen kanssa kateudesta. Totesin, että koen kateutta yleensä sellaisina päivinä tai ajanjaksoina kun oma mieli on maassa. Kun taas oma fiilis on korkeammalla ja olo on inspiroitunut, on myös toisten onnistumisista helpompi inspiroitua. En nykyään enää juurikaan aloita lauseitani “voi kun minäkin/minullakin…”. Olen oppinut vuosien varrella, että voin olla ja tehdä monenlaista. Kyse on hyvinkin usein siitä mihin energiani/aikani käytän ja millaisia valintoja ja uhrauksia elämässäni teen. Se että panostan johonkin, on yleensä väistämättä pois jostain toisesta – kaikkea ei voi saada. Oma asennoituminen vaikuttaa moneen, ja kuten sanottua, mikään ei tule sinulle ilmaiseksi tarjottimella. Unelmien eteen on aina paiskittava töitä, ei niiden toteutuminen muuten miltään tuntuisikaan.

 

 

Ja sitten siihen assariin. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Nyt pyörät pyörimään!

Pssst. Jos nyt jo tältä istumalta koet, että sinä olet se the oikea tyyppi, ja pystyt aloittamaan minulla töissä alkuvuodesta niin pistä ihmeessä mulle viestiä! Laitan vielä huomenna vaadittavia taitoja ym infoa IG-Storyyn <3

 

 

xx Sara

Tags:
,

 

Muistan hetken hyvin. Istuin keväällä luennolla Haagassa. Juuri alkanut AMK-kurssi oli nimeltään Yrittäjyys ja tuotteistaminen. Ensimmäinen luento oli loppumaisillaan kun lehtori esitti kysymyksen: kuinka moni voisi kuvitella itsensä yrittäjänä?

Tajusin, etten ollut koskaan ajatellut asiaa. Kukaan ei ollut koskaan kysynyt tätä minulta aikaisemmin. Joku on joskus sanonut, että yrittäminen kulkee suvussa. Meidän perheestä kukaan ei ollut yrittäjä. En oikeastaan edes tuntenut yhtäkään yrittäjää, eikä minulla ollut selkeää kuvaa siitä miten yrittäjä eroaisi palkkatyöläiseen verrattuna.

Kurssilla kävi luennoimassa menestyneitä yrittäjiä, joiden palo työtään kohtaan tartutti pienen kipinän minuunkin. He olivat luoneet omasta intohimostaan työn, ja se kuulosti aika mielettömältä. Se, että töitä tekee itselleen, omaan pussiin kiinnosti erityisesti. Tämä ajaa minua itseasiassa edelleenkin eteenpäin. Kaikki aika minkä työhöni käytän, edistää omaa yritystäni, ja se jos jokin motivoi.

 

 

Blogi oli ollut minulla opiskelujen rinnalla aina. Vaikka siitä rahaa ihan hyvin sainkin, se oli minulle edelleen se väliaikainen tapa tienata koulun ohessa. Ajattelin, ettei minun kannata alkaa rakentamaan uraa blogin ympärille, koska se ei olisi kovin pysyvä ratkaisu. Ajatustani vahvisti ulkopuolelta tulevat mielipiteet.

Saan edelleenkin paljon kysymyksiä siitä, että mitä myöhemmin, meinaanko kirjoittaa blogia vielä 50-vuotiaana? Ja juuri tähän kompastuin minäkin aikaisemmin. Fakta on, ettei tällä alalla mikään ole pysyvää. Alustat ja työnkuvat vaihtuvat, se kuuluu pakettiin. Oma työnkuvani on muuttunut pelkästään jo kahdessa vuodessa ihan hurjasti.

Tällä alalla menestyminen vaatii moniosaamista ja jatkuvaa tiedon päivittämistä. En tiedä kirjoitanko lifestyle blogia 50-vuotiaana, tuskin, mutta voin hyvin kuvitella, että minulla on media, joka tarjoaa kiinnostavaa sisältöä/palveluita kanssani samaan tahtiin ikääntyvälle yleisölleni. Ehkä teen töitä valokuvaajana tai ehkä mainostoimistossa? Ehkä opiskelen kokonaan uuteen ammattiin, kuka tietää. Sen kuitenkin tiedän, ettei liian pitkälle kannata miettiä. Kukaan meistä ei varmuudella voi sanoa, mitä tulee tekemään 50-vuotiaana.

 

 

Yrittäjä on sanana aika luotaantyöntävä. Hassu jopa. Että no josko tässä nyt sitten yritettäisiin. Ja ihan rehellisesti, siltä se alussa tuntuikin. Kaikki oli uutta oman firman pyörittämisessä. Jännitti, kauhistutti jopa. Mitä jos rahavirta loppuu? Millaisia vakuutuksia tulee hommata? Alvit, ennakkoverot, EU-myynnit? Kirjanpito? Verot? Laskujen tekeminen? Laskujen karhuaminen?

Yrittämisessä, kuten monessa muussakin asiassa, aloittaminen on vaikeinta. Hyvä suunnitelma kannattaa olla valmiina, tosin sillä on tapana päivittyä matkan varrella. Yrittäjyyteen liittyy paljon byrokratiaa ja vastuuta, se on totta. Mutta yksin ei tarvitse olla. Yrittäjäverkosto, jolle voi jakaa huolia ja iloja, ja joilta voi konsultoida esimerkiksi hinnoittelusta on ehdottoman tärkeä. Samoin pätevä kirjanpitäjä on pelastus.

Loppupeleissä kaikki on ollut hurjan paljon mutkattomampaa kuin mitä oletin. Kaikkea ei todellakaan tarvitse itse hallita ja apua on aina saatavilla.

 

 

Aloin yrittäjäksi puoli vuotta kyseisen koulukurssin jälkeen. Tänä syksynä takana on 5 vuotta yrittäjänä. En kadu päivääkään, päinvastoin. Rakastan joustavaa arkea, monipuolisia työpäiviä ja mahtavia tyyppejä joiden kanssa saan työskennellä. Sytyn projekteista, joiden kehittämisessä ja suunnittelussa olen mukana alusta asti. Nykyään myös niistä projekteista, jotka vievät minut mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Haaveilen, että saan valokuvata koko loppuelämäni ajan, enemmän tai vähemmän. Haaveilen, että voin palkata itselleni joku päivä työntekijöitä. Ja, että tulen toiminnallani muuttamaan maailmaa parempaan suuntaan, edes murusen verran.

Hyvää yrittäjän päivää kaikille teille rohkeille yrittäjille! Ja teille, jotka haaveilette omasta yrityksestä: ryhtykää hommiin – you will love it!

 

kuvat: Kaisa Turunen

 

xx Sara

*Kaupallinen yhteistyö: Elisa Kulma

 

Moni Instagramiani seuraava ehkä tietääkin, että pidin viime viikolla workshopin, jossa jaoin omia oppejani ja vinkkejäni valokuvaukseen. Käytiin läpi mm. oman kuvaustyylin löytämistä, valon hyödyntämistä ja editointia. Workshop järjestettiin Elisa Kulmassa keskellä Helsinkiä. Elisa Kulma on tapahtuma- ja kohtaamispaikka, joka on tarkoitettu kaikille uusista asioista ja näkökulmista kiinnostuneille. Viihtyisässä ja tyylikkäässä myymälässä laadukkaan asiakaspalvelun voi aistia heti sisään astuessaan: asiakasta vastassa on aina oma host.

Moni teistä pisti viestiä ja toivoi tapahtuman taltiointia, jotta pääsisi osallistumaan mukaan. Tapahtumaa ei tällä kertaa videoitu, mutta ajattelin, että ehkäpä workshopin koostaminen blogipostauksesta voisi toimia 🙂 Tässä postauksessa tulenkin jakamaan pääpointit viime viikon valokuvaus workshopista!

 

 

HYVÄ KUVA EI OLE TARKKA

 

 

 

Olen oppinut viisaammilta kaksi tärkeää asiaa valokuvauksessa. Nämä pidän aina mielessäni.

1. Hyvä kuva ei ole tarkka. Muistan kun olin vuosia sitten valokuvaus workshopissa, jossa vetäjä esitti yleisölle kysymyksen: millainen on hyvä kuva? Käsiä nousi muutama. Ensimmäinen vastaus kuului: tarkka. Me kaikki muut nyökyteltiin hyväksyvästi. Vetäjä vastasi tylysti, että väärä vastaus. Hyvän kuvan ei tarvitse olla tarkka. Yleisesti ajatellaan, että tarkka kuva on se onnistunut ja heilahtanut epäonnistunut, mutta ei se aina niin mene. Välillä epätarkkuus tai erikoinen tarkennus voi nimenomaan olla syy siihen, että kuva on kiinnostava.

2. Paras kamera on se, joka on mukana. Kiinnostavaa kuvaa ei oteta kameralla, joka ei ole mukana. Vaikka hankittuna olisi 10 000 euron järjestelmäkamera, on se kotona pölyttyessään hyödytön. Puhelimien kameroiden laatu on noussut muutamassa vuodessa ihan uudelle tasolle, ja valokuvaamisesta on tullut entistä helpompaa. Kameraa ei erikseen tarvitse muistaa ottaa mukaan, se kun on aina mukana. Sitä paitsi valokuva on taltioitu lyhyt hetki, joka voi joskus olla jo ohi siinä vaiheessa kun kameran asetuksia on alettu säätämään ja sopivia kuvakulmia metsästämään.

Käytössäni on tällä hetkellä Nikonin d810 järjestelmäkamera, jossa käytän Sigman 24-35 mm f/2 -linssiä. Lisäksi kuvaan puhelimeni kameralla. Puhelimeni on Samsungin Galaxy S10+ (kamera on tässä mie-le-tön). Pääsääntöisesti kuvaan Ig-kuvani järjestelmäkameralla, mutta mukaan mahtuu myös puhelinkuvia. Kaikki IG-Story sisällöt kuvaan puhelimellani.

 

 

VISUAALINEN IDENTITEETTI

 

 

 

Oletko koskaan miettinyt, miksi pidät tietynlaisista valokuvista? Mikä kiinnostavasta valokuvasta oikeastaan tekee kiinnostavan?

Löysin muutama vuosi sitten Camp Creative – Luova valokuvaus ja kuvankäsittely (Lauri Laukkanen, 2015) kirjasta valokuvaajan visuaaliseen identiteettiin liittyvän testin. Testissä kehotettiin valitsemaan noin 100 silmää miellyttävää kuvaa. Mieluiten mahdollisimman erilaisia. Käy lopuksi kuvat läpi. Mieti jokaisen kuvan kohdalla, miksi valitsit juuri tämän. Listaa kuvan alle avainsanoja.

Katso sitten kokonaiskuvaa – löytyykö yhtäläisyyksiä, toistuuko samat avainsanat?

Omien valitsemieni kuvien joukosta löytyi kaikkea aina epätarkoista puhelinkuvista ylivalottuneisiin otoksiin ja vahinkolaukauksista loppuun asti hiottuihin editorial-kuviin. Kävin jokaisen kuvan läpi ajan kanssa ja mietin mikä kuvasta tekee mielenkiintoisen.

Värimaailma? Malli? Miljöö? Rajaus? Valo? Varjo? Kuvakulma? Vaatteet? Tunnelma? 

Kirjoitin avainsanoja ylös.

Kun urakka oli takana, sain kokonaiskuvan. Tietyt avainsanat toistuivat. Huomasin, että hyvinkin erilaisissa kuvissa oli paljon yhtäläisyyksiä: värimaailma, liike, salaperäisyys, rajaus, valo, luonto, tietyt vaatteet/asusteet ja tilanne. Oivalsin viimeistään tässä vaiheessa, ettei hyvän kuvan tarvitse olla teknisesti täydellisen onnistunut tai hyvällä kalustolla napattu. Valokuvaus kun on 80% kaikkea muuta kuin edellä mainittua.

 

 

Olen vuosien varrella löytänyt viisi minun visuaalista identiteettiäni kuvaavaa kategoriaa, joita haalin kuviini: huolettomuus, uteliaisuus, maanläheisyys, salaperäisyys, hetkistä nauttiminen. Mikäli yhdessä kuvassani näkyy samaan aikaan nämä kaikki elementit, voidaan puhua minun visuaalista identiteettiäni täydellisesti kuvastavasta valokuvasta.

Kun oma visuaalinen identiteetti on selvillä, on oma tyyli helpompi löytää. Valokuvaamisesta ja editoinnista nauttii huomattavasti enemmän kun suunta on selvillä. Oma tyyli tulee todennäköisesti päivittymään kun kiinnostuksen kohteet vaihtelevat ja tietoa tulee lisää, mutta niin sen kuuluukin. Jokaisella meillä on oma polku, ja sehän tässä hommassa onkin parasta!

 

 

 

KIINNITÄ KATSOJAN HUOMIO

 

 

 

Onnistunut kuva kiinnittää huomion. Se kertoo tarinan ja herättää kysymyksiä. Miten ja mistä suunnasta kuva otetaan? Mitä mallilla on päällä ja millaisessa asennossa hän on?

 

Valo – Valo luo tunnelman ja määrittää valokuvan. Mitä haluan kuvallasi viestiä? Esimerkiksi vahvoilla valoilla ja varjoilla kuvaan saa monesti dramaattisuutta, pehmeä valo taas luo rauhaa ja seesteisyyttä.

Värit – Millaisia sävyjä miljöössä on, mitä mallilla on päällä? Väreillä on tapana kiinnittää huomio! Välillä se voi olla vaaleasta taustasta ponnahtava punainen, välillä toimii kun päällä on samaa väriä, kuin mitä löytyy taustalta!

Liike – Minulla on tapana liikkua kun olen kameran edessä. En koskaan jökötä paikallani, vaan yleensä liikun tai teen jotain. Saatan kävellä, käännellä päätä, haroa hiuksia tai vaikkapa lukea. Näin kuvasta tulee yleensä aina luonnollisempi (ja kuvaustilanteesta rennompi).

Kuvakulmat – Älä jämähdä samaan tuttuun kuvaussuuntaan tai -etäisyyteen, vaihtele kuvakulmia rohkeasti! Ehkäpä superläheltä tai äärimmäisen kaukaa? Ylhäältä tai alhaalta? Ehkäpä niin, että etualalle jää ovi tai puun oksa?

Rajaukset – Tarvitseeko kohteen olla välttämättä keskellä kuvaa? Tai tarvitseeko koko naaman näkyä? Rajauksilla kuvaan saa lisää mielenkiintoa!

Yksityiskohdat – Mieti mikä kohteessa on kiinnostavaa ja korosta sitä. Jos kesämekossa on upea selkä, kuvaan mekon yleensä takaapäin.

 

 

 

HYVÄ VALO – ONNISTU VARMASTI HENKILÖKUVISSA

 

 

 

Ikkunan läpi – Jos kuvaan kotona kasvokuvia, hyödynnän aina ikkunan läpi tulevaa luonnonvaloa (vas, ylä). Saatan reunustaa kuvauspaikan valkoisella verholla, jolloin valo pääsee vielä paremmin kasvoille.

Varjon & valon reuna – Keskipäivän aurinko ei ole se otollisin kuvausvalo. Kirkkaina päivinä etsin valon ja varjon reunan, ja käyn varjon puolelle (oik, ylä). Valo tulee pehmeästi kuvattavaan kohteeseen ja tuo värit hyvin esiin!

Kujat – Aurinkoisena päivänä kujat ja kapeat kadut ovat parhaita kuvausspotteja! Esimerkkikuvassa (vas, ala) kuja oli täynnä puita, jotka toivat kauniin valon!

“Koppi” – Erityisesti vaaleahiuksisten pelastus! Kuvauspaikka voi olla esim autotalli, alikulkutunneli tai festariteltta kuten esimerkkikuvassa (oik, ala). Valo tulee ainoastaan yhdeltä sivulta, mutu sivut on peitettynä. Tätä valoa rakastan!

 

asiakkaan toiveena oli saada sporttikuviin varjoja ja luonnonvaloa, kuvauksia 2018 & 2019

 

Myötävalo – Oli kohde sitten henkilö tai aamupala, paras valo syntyy kun kuva otetaan myötävaloon. Kun haluat kohteen selkeästi esiin kauniissa valossa, kuvaa sieltä suunnasta, mistä valo tulee!

Valkoinen pinta – Kun kohteen edessä on valkoinen valoa taittava pinta (esim valkoinen seinä tai maa) toimii se mainiona heijastimena ja tuo valoa kohteeseen!

Golden hour – Kun haluat kauniin ja pehmeän valon, kuvaa illalla. Viimeiset tunnit ennen auringonlaskua ovat valokuvauksen kulta-aikaa.

Taivas taustana – Sininen taivas on takuuvarma hitti, jos valo-olosuhteet ovat muutoin hankalat!

Älä tyydy ensimmäiseen – Kokeile kuvausta aina useammasta suunnasta ennen kun päätät mistä suunnasta alat kuvaamaan. Välillä valon käyttäytymistä on vaikea arvioida, vasta kameran näyttö kertoo vastauksen (ja välillä kameran näytöllä epäonnistuneelta näyttänyt kuva voi muuttua ihan mielettömäksi editointivaiheessa!). Ensimmäiseen kuvakulmaan ei kuitenkaan koskaan kannata tyytyä!

 

 

 

6 VINKKIÄ ONNISTUNEESEEN INSTAGRAM-KANAVAAN

 

 

Samsung Galaxy S10+

 

Suunnittele – Selvitä, näe vaivaa ja hae inspiraatiota! Tallenna kiinnostavia kuvia ja kuvauspaikkoja Instagramissa. Etsi kuvausideoita Pinterestistä! Onnistunut valokuva vaatii yleensä etukäteistyötä.

Laadukkaat kuvat – Laatu edellä. Laadukas Instagram-kanava nousee esiin

Tunnistettavuus – Pyri tunnistettavaan sisältöön. Suosi sisällöissäsi toistuvia elementtejä ja sinun tyylillesi ominaisia filttereitä. Sanotaan, että kun seuraajasi törmää kuvaasi, ja ilman että hän näkee nimimerkkiäsi, hän pystyy kuvan tunnelmasta päättelemään, että kyseessä on sinun kuvasi, ollaan jo tosi pitkällä.

Inhimillisyys & samaistuttavuus – Ihmiset kaipaavat ennen kaikkea inspiraatiota ja samaistuttavia kokemuksia. Pyri tuomaan niitä kuviisi!

Tuo esiin arvojasi ja kiinnostuksen kohteitasi – Jos kuvaat aidosti sinua kiinnostavia kohteita ja nautit tekemisestäsi, se välittyy kyllä ulkopuolelle. Jos sodit jatkuvasti arvomaailmaasi vastaan, sekin välittyy. Pyri välittämään kuvillasi sinulle tärkeitä asioita.

Pysy ajankohtaisena – Ruskakuvat keskellä toukokuuta eivät kiinnosta ketään. Instagramissa on ennen kaikkea kyse elettävästä hetkestä, pyri ajankohtaisuuteen!

Valokuvaaja ei ole koskaan valmis – Uteliaisuus on valokuvaajan tärkein ominaisuus – opintie on loputon. Haasta ja kehitä itseäsi jatkuvasti!

 

 

 

VALOKUVIEN EDITOINTI PUHELIMELLA

 

 

 

VSCO – Valokuvien muokkaamiseen käytän ilmaista VSCO sovellusta. Käytössäni on useimmiten A- ja C-sarjan filtterit (nämä taitaa maksaa euron tai pari). En koskaan laita filtteriä “täysille”, vaan vähennän siitä yleensä n. 50%.

Afterlight – Toinen mainio kuvien editointiin tarkoitettu sovellus, jota käytän erityisesti silloin kun haluan kuviini rosoisuutta. Afterlightin dusty-filttereillä (“pölyfilttereillä”) saa kuviin huoletonta retrohenkeä.

Snapseed – Kun haluan esimerkiksi vaalentaa kohdetta, tummentaa taustaa, tarkentaa tiettyä kohtaa tai poistaa taustalta jotain, käytän Snapseedia. Paljon kikkailumahdollisuuksia!

 

 

 

VIDEOIDEN EDITOINTI PUHELIMELLA

 

 

 

 

VSCO – Paras kuvien editointiin, ja paras myös videoiden editointiin! VSCO:n laadukkaat ja monipuoliset filtterit toimivat mainiosti videoissa. Videofiltteri toiminnon saa vuosimaksulla, noin 20 euron luokkaa.

InShot – Kun haluan leikata tai vaikkapa hidastaa videoitani, käytän yleensä aina InShotia. Tällä sovelluksella pystyy lisäämään videoille myös lisenssivapaita biisejä!

UNFOLD – Appi, joka vei laadukkaat IG-Storyt uudelle tasolle! Paljon kivoja taustoja, joihin voi lisätä niin kuvia kuin videoitakin!

 

 

Heräsikö kysymyksiä? Pistäkäähän tulemaan! 🙂

 

 

xx Sara