Istutaan keittiön pöydän äärellä vastakkain. Molemmat luurit korvilla uppoutuneina omiin juttuihin. Syötiin tänään aamupalaksi banaanipannareita, siitä on tosin jo useampi tunti. Silti likaiset astiat ja aamukahvien jämät on korjaamatta pöydästä. Sovittiin, että siivotaan tästä päivästä lähtien työpiste aina päivän päätteeksi. Niin ettei paperipinot ja tietokoneet ole pysyvinä somisteina keittiön pöydällä.

On meillä muitakin yhteisiä pelisääntöjä etätyöpäiville. Esimerkiksi se, että palaverin ensimmäisenä aloittanut saa pitää sen keittiössä, ja jos toiselle osuu palaveri samalle ajalle (kuten aika usein käy), joutuu hän menemään kotimme ainoaan ovella suljettavaan huoneeseen, eli vessaan. Suihkun lattialla onkin tullut istuttua eristyksen aikana useampi palaveri. Jopa yksi videopalaveri.

 

 

Uusi arki alkaa tuntua jo aika normaalilta. Päivät ollaan kotona, jossain välissä käydään aina haukkaamassa raitista ilmaa. Kotitreenejä, olkkarijoogaa ja lenkkeilyä luonnossa. Pitkiä puheluita, skype-kokoontumisia, dokkarikerho, lautapelit, musiikki ja kokkaaminen. Nämä kaikki pitävät mielen virkeänä. Yhdeksän päivän eristäytymisen aikana ainoat henkilöt, joita olen livenä tavannut ovat poikaystävä ja assarini.

Monet ovat kyselleet miten virus on vaikuttanut työhöni. No se on näkynyt omassa yritystoiminnassani hyvinkin isosti. Kalenteri tyhjeni parissa päivässä pitkälle kesään. Suurin osa projekteista on holdissa tai lopetettu. Muutamat pyörii vielä normaalisti (onneksi). Fakta kuitenkin on, että oon ottanut takkiin useita kymppitonneja. Toisaalta tämä tilanne on pakottanut pysähtymään ja miettimään uusia ajankohtaisia yhteistyökumppaneita ja sellaisiakin on tässä reilun viikon sisällä löytynyt.

En oo koskaan ollut se tyyppi, joka jää tuleen makaamaan. Ja onhan vaikeisiin aikoihin varauduttu säästöillä. Kyllä mä tästä selviän, ei mulla mitään hätää ole. Enemmän olen huolissani niistä, joihin tämä tilanne iskee kaikista kovimmalla voimalla. Halu auttaa on kova, mutta kahden hädässä olevan on haastava jeesata toisiaan. Tavoitteena onkin ollut saada oma talous rullaamaan tulevaisuuden osalta ainakin jollain tavalla, jotta pystyn tässä hetkessä auttamaan muita.

 

 

Mun olisi pitänyt olla viime viikolla Levillä hiihtämässä ja moikkaamassa siellä asuvaa ystävääni, jota en ole nähnyt aikoihin. En lähtenyt, en tietenkään lähtenyt. En vaikka lentoja ei peruttu. Koska nyt ei kenenkään pitäisi lähteä yhtään mihinkään kuormittamaan paikallista terveydenhuoltoa. Lapin alueella hengityskoneita on 13, joidenkin lähteiden mukaan 12. Se on ihan älyttömän vähän.

Oon yrittänyt etsiä jokaisesta päivästä jotain hyvää, siihen mä yleensä hädän keskellä turvaudun. On vaan pakko keskittyä positiiviseen ja pysyä reippaana, jotta motivaatio säilyy. En väitä että se olis helppoa. Mua kismittää ihan suunnattomasti, ettei kaikki ota tätä kriisiä tosissaan. Tuntuu, että kokoajan ollaan etsimässä porsaanreikiä linjauksista. Kun ylimääräinen matkustus pyydetään lopettamaan ja rajat suljetaan, lähdetään lomalle Lappiin (?!). Ja kun 10 hengen kokoontumiset kielletään, nähdään yhdeksän jengillä. Ihan uskomatonta.

 

 

Katsoin yhden haastattelun missä kysyttiin taas se perinteinen kysymys: “miten koet tilanteen, pelkäätkö sinä tautiin sairastumista?”. Haastateltavan vastaus oli sekin hyvin perinteinen. Hän vastasi ettei pelkää, koska ei kuulu riskiryhmään. Musta tää on ihan valtavan vastuuton ja itsekäs ajattelutapa. Vaikka tauti ei omalla kohdalla vakava olisikaan (tätäkään ei voi koskaan tietää, tehohoidossa kun makaa tälläkin hetkellä nuoria ja urheilullisia ihmisiä), voi sen tartuttaa kymmeniin tuhansiin ihmisiin ja näin ollen olla syyllinen satojen ihmisten kuolemaan. Sen luulisi pelottavan ihan jokaista meistä.

Jengi ei tottele selkeitä suosituksia, ja tähän uppoaa ihan valtava määrä resursseja. Kaikki on pois yhteisestä hyvästä. Nyt jos koskaan pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, jottei kuormiteta jo valmiiksi kovassa rasituksessa olevaa terveydenhuoltojärjestelmää. Terveydenhuoltoala ja kaikki muutkin yhteiskunnan rattaita pyörittävät alat ansaitsevat nyt kaiken mahdollisen avun meiltä. Ja se suurin apu mitä me voidaan tällä hetkellä tehdä on pysyä kotona niin paljon kuin mahdollista. Jokainen meistä pystyy tähän.

 

kuvat: Johanna Rontu

 

 

Pakko vielä sanoa, että on ollu siis ihan mielettömän ihana nähdä millainen yhteisöllisyys ainakin mun omissa somekuplissa tällä hetkellä elää. Huolenpitoa, tärkeää vaikuttamista, luovuutta ja ihanaa yhteishenkeä. Tää on ihan tavattoman arvokasta, tätä lisää. Yhteisössä on voima, käytetään se hyvään <3 Valoa ja voimia viikkoon kaikille. Yhdessä me tästä selvitään!

 

 

xx Sara

*Kaupallinen yhteistyö: OP

 

Millainen on perinteinen viikkoni? Mitä kaikkea sisältyy tyypilliseen työpäivääni? Entä miten käytän vapaa-aikani?

Kahta samanlaista arkiviikkoa ei olekaan, vaikka tuttuja rutiineja jokaiseen viikkoon sisältyykin. Eri projektit työllistävät eri tavoin ja kuukauteen mahtuu tyypillisesti pari kiireisempää viikkoa. Yrittäjänä työt on kohtalaisen helppo ottaa mukaan mihin tahansa ja työpäivän voi käytännössä rytmittää omaan aikatauluun sopivaksi. Tähänkin viikkoon mahtui treenejä iltapäivälle ja konsertti keskelle päivää.

Työ ja vapaa-aika kulkevat arjessani käsi kädessä. Vaikka työt eivät tekemällä lopu, pystyn itse aika hyvin vaikuttamaan siihen kuinka paljon töitä teen. Palkkasin tammikuussa itselleni assistentin, joka on ottanut vastuulleen monta hommaani. Apuvoimien ansiosta työtuntini ovat vähentyneet viikossa keskimäärin kymmenellä.

OP haastoi minut pitämään päiväkirjaa arkiviikon ajan. Aloitin merkintöjen tekemisen tämän viikon maanantaina tietämättäni mitä olisi luvassa. Vaikka tämä viikko on ollut maailmanlaajuisesti kaikkea muuta kuin tavallinen, näyttää se paperilla oikeastaan aika perinteiseltä arkiviikoltani. Palaverit käytiin keskiviikosta eteenpäin puhelimessa, toimisto siirtyi kotiin, salitreenit vaihtuivat juoksulenkeiksi ja viikolle suunnitellut tapahtumat peruttiin.

Miten työ ja vapaa-aika vuorottelevat yrittäjän viikossa? Entä miten osuuspankin omistaja-asiakkuus näkyy arjessani? Työaika on merkattu ruskealla ja vapaa-aika vihreällä hahmottamista helpottamaan!

 

 

MAANANTAI:

7:15 – deadlinen viimeistely, meilejä, artikkeli tarkistettavaksi asiakkaalle

8:30 – suihkuun, ehostautuminen, kuvauskamojen pakkaus

9:30 –  aamiainen & viikkopalaveri assistentin kanssa: viikkosuunnitelma

10:15 – kampanjakuvaukset

11:30 – meilejä, tarjouksen viimeistely

12:00 – lounas

12:45 – helmikuun kirjanpito, laskutus, laskujen- ja verojen maksu sekä raporttien lähetys helmikuun yhteistöiden osalta

16:00 – treenit (koko kehon circuit) 

17:30 – yhteistyön julkaisu, kommentteihin ja ig-viesteihin vastailua

18:00 – arkiruokakerho ja pelailua! Tänä maanantaina kokkausvuoro oli naapureilla! 

20:30 – lehtihaastattelun oikoluku ja korjausten lähetys

21:00 – tv:n katselua, venyttelyä

22:00 – nukkumaan

työaika: h 30 min

 

 

TIISTAI:

8:00 – palaveri kevään projektiin liittyen

9:30 – bussilla Porvooseen: meilejä, kommentteihin vastaamista

10:30 – kuvaus-/toimistopäivä Porvoossa: valokuvausta

13:00 – lounas

13:30 – kuvien editointia, meilejä, tarjouksen tekoa

17:00 – bussilla Helsinkiin: meilejä, kuvien editointia, kommentteihin vastailua

18:00 – voimatreenit

19:30 – kirjoittamista, raportin lähetys

21:00 – ruoanlaittoa, tv:n katselua

23:00 – nukkumaan

työaika: 11 h

 

 

KESKIVIIKKO:

9:00 – meilejä

10:00 – kuvaukset

11:00 – museokierros

12:00 – lounas

12:30 – kuvaukset

15:00 – meilejä, kuvien editointia, kuvausten suunnittelua

17:00 – ystävämyynnit Katajanokalla

18:45 – yhteistyöpostauksen julkaisu, kirjoittamista, meilejä, tarjous

20:15 – ruoanlaittoa ja ruokailu

21:00 – meilejä, tarjouksen viimeistely, valmiin materiaalin lähettäminen tarkastukseen asiakkaalle

22:00 – Champions liigaa: Liverpool – Atletico Madrid

työaika: 7 h

 

 

TORSTAI:

9:00 – meilejä, kuvien editointia, kirjoittamista, kuvausten suunnittelua

11:00 – sijoitusneuvottelu verkossa, OP:n asiantuntijan kanssa

12:00 – lounas äidin, isän ja siskon kanssa

14:00 – viulukonsertti Musiikkitalolla

15:30 – silmälasiostoksille

16:30 – meilejä, yhtestyön suunnittelua, tarjouksen lähetys, yhteistyönpostauksen julkaisu, blogipostauksen kirjoitus

21:00 –  tv-uutiset & tiedotusvälineiden seuraamista

22:00 – nukkumaan

työaika: 6 h 30 min

 

 

PERJANTAI:

8:00 –  aamukahvi, meilejä, tarjouksen tekemistä

8:45 – suihkuun, kuvauskuntoon ja pakkaus

10:00 – kuvaukset Uunisaaressa

11:00 – kotitoimisto: kuvaukset, sisällön suunnittelua, meilejä, kuvien editointia

16:00 – ruokakauppaan ja apteekkiin

17:00 – kodin siivousta

17:30 – juoksulenkki

18:30 – suihkuun ja pitsojen tilaus

19:00 – lautapeli-ilta ystävien kanssa meillä

23:30 – nukkumaan

työaika: 6 h 45 min

 

 

LAUANTAI:

9:00 – aamukahvit, uutisia ja pelailua

11:00 – brunssi poikaystävän perheen kanssa

14:00 – lautapelien pelaamista kotona

16:00 – juoksulenkki

17:00 – iltaan valmistautuminen

18:00 – 10 tähden illallinen. 5 eri pariskuntaa, 5 eri teemamaata! Tällä kertaa saksalainen illallinen teemalla “kesäfestarit Berliinissä”

02:00 – nukkumaan

työaika: 0 h

 

 

SUNNUNTAI:

9:30 – aamupala, uutisia ja lautapelin pelaamista

12:30 – ikkunoiden pesua

14:30 – lounastauko

15:00 – ikkunoiden pesua ja kaappien järjestelyä

16:15 – puheluita/skype molempien isovanhempien kanssa

17:00 – meilejä, kirjoittamista

18:00 – kävelylenkki

19:00 – kirjoittamista, yhteistyön julkaisu

20:00 – avokadopastaa, irtokarkkeja & tv:n katselua

työaika: 2 h

 

 

MIKÄ IHMEEN OMISTAJA-ASIAKAS

 

Mitä oikeastaan tarkoittaa olla pankin omistaja-asiakas? Tämä oli minullekin alkuun vähän epäselvää, vaikka osuuspankin omistaja-asiakas olenkin jo monta vuotta ollut (useamman vuoden tosin tietämättäni sitä). Osuuskunnan omistaja-asiakkuutta avatessa esiin voisi oikeastaan nostaa nämä neljä kohtaa: 1) vaikutusmahdollisuudet 2) bonukset 3) alennukset ja 4) yhteistyökumppanien edut.

Osuustoiminnassa osuuskunnan omistavat omistaja-asiakkaat, joilla on myös iso vaikutusvalta siihen, miten toimintaa kehitetään. Osuuskunnissa päätösvalta on jakautunut tasaisesti omistaja-asiakkaille: jokaisella jäsenellä on yksi ääni.

Entä sitten se osuustoiminnan taloudellinen etu? No se on kytketty palveluihin: omistaja-asiakas saa taloudellista hyötyä osuuskunnan palveluita käyttämällä.

 

 

MITÄ HYÖTYÄ ON OLLA OMISTAJA-ASIAKAS?

 

Miten osuuspankin omistaja-asiakkuus näkyy meidän arjessa? Millaisia etuja ja alennuksia omistaja-asiakkaina saamme?

 

1) OP-BONUKSET – Omistaja-asiakkaina meille kertyy OP-bonuksia, joilla kuitataan esimerkiksi pankin palvelumaksuja ja vakuutuslaskuja, jotka voivat olla bonusten ansiosta jopa maksuttomia. Kirjoitin täällä siitä miten paljon OP-bonuksia meille viime vuonna kertyi ja mitä kaikkea niillä kuitattiin!

 

2) ALENNUKSET PANKKI- JA VAKUUTUSPALVELUISTA – Omistaja-asiakkaana saamme alennusta päivittäisistä raha-asioista ja lainapalveluista, säästämisen ja sijoittamisen palveluista, vakuutuspalveluista ja kiinteistönvälityksestä. Yksi mielestäni kiinnostavimmista alennuksista liittyy sijoittamiseen: Omistaja-asiakkaille ETF-kauppa kuluitta vuonna 2020. Lue alennuksista lisää täältä.

 

3) YHTEISTYÖKUMPPANIEN EDUT – Omistaja-asiakkaana pääset käsiksi oman osuuspankkisi paikallisiin kumppanietuihin sekä kaikille omistaja-asiakkaille suunnattuihin valtakunnallisiin etuihin. Tykätään katsoa sarjoja, urheilua ja käydään säännöllisesti konserteissa. Ollaankin ostettu omistaja-asiakkaina mm. C More Total -etu tarjoushintaan ja Live Nationin konserttilippuja alennettuun hintaan. Lue yhteistyökumppanien eduista lisää täältä.

 

kuvat: Johanna Rontu

 

 

xx Sara

Tags:
,

 

Ensimmäinen kuukausi assarini Johannan kanssa takana! Aika on mennyt ihan hurjan nopeasti, mutta samalla tuntuu kun oltaisiin paiskittu töitä yhdessä aina! Toisaalta aika paljon on yhdessä kuukaudessa tapahtunut 🙂 Mä oon niin iloinen Jossun läsnäolosta, tätä hommaa on hurjan mukavaa tehdä yhdessä! Johannan järjestelmällisyyttä, ideoita ja tarmokkuutta olisi tarvittu tähän firmaan jo vuosia sitten 😀

Johanna on ihan mielettömän lämmin ja iloinen tyyppi, joka innostuu ihan yhtä herkästi kuin minäkin (parasta!). Hän ei pidä mitään itsestäänselvyytenä. Saankin Jossulta säännöllisesti ääniviestejä, joissa hän kiittää esim kivasta päivästä tai luottamuksesta <3 Mieletön piirre!

Oon saanut muutamia kysymyksiä teiltä liittyen assarin pestiin, joten päätin tehdä Johannalle pienen haastattelun ekan kuukauden kunniaksi!

 

 

Kuka olet, mitä harrastat – kerro jotain itsestäsi! 

Olen 25 -vuotias Helsinkiläinen freelance-valokuvaaja ja psykologian opiskelija. Valokuvauspuolella fokukseni on muodissa, kauneudessa ja henkilökuvauksessa. Psykologian saralla mielenterveystyössä. Kaikki kutsuvat minua Jossuksi 🙂 Minulla on 15 vuoden tanssitausta nykytanssista ja baletista – luonteeltani olenkin todella aktiivinen ja liikkuva persoona. Myös poikaystäväni mukaan haasteeni on rauhoittua ja olla hääräämättä koko ajan jotain ylimääräistä 😀 Nykyisiin harrastuksiini kuuluu hiphop ja salitreenaus. Persoonana olen avoin, innostuva, tulinen, järjestelmällinen sekä heittäytyvä. Hyvät ystäväni tietävät, että tykkään jorata baarissa ja olen yleensä myös se, joka aloittaa tanssibattlaamisen hyvän biisin soidessa 😀 Tykkään paljon reissaamisesta. Tämän vuoden reissusuunnitelmiin kuuluu käydä New Yorkissa (viimeinkin) ja tehdä roadtrip matkailuautolla.

 

Mikä on vahvuutesi omassa työssäsi?

Tarkka visuaalinen silmäni. Sarankin kanssa kaikista parhaat duunikeissit liittyvät juuri visuaaliseen suunnittelutyöhön tai kuvauksiin. Koen omaavani hyvät ihmissuhdetaidot ja luultavasti luontaiset psykologin taitoni tulevat juuri tässä kohtaa esiin. Olen luonteeltani tosi periksiantamaton ja päämääräsuuntautunut, mitkä oikeastaan näen niin omina vahvuuksina kuin heikkouksina. Hain mm. neljä kertaa yliopistoon ja sisään päästyäni halusin aika nopeasti alkaa luomaan uraa valokuvauksella. 

 

Miten kiinnostuit valokuvauksesta?

Viisi vuotta sitten kiinnostuin kuvaamaan nättejä aamupalakuvia ja visuaalisesti kiinnostavia asioita. Reilu kolme vuotta sitten aloitin kesätöikseni kuvaamaan poikaystävälleni lähes päivittäin kuvamateriaalia. Kannoin kameraa ja läppäriä repussani lähes päivittäin. Aloin toteuttaa omia kuvausprojekteja, joissa käytin malleina aina läheisiä ystäviäni. Noin puoli vuotta sitten aloin kuvaamaan ammattimalleja ja homma on mennyt koko ajan eteenpäin. Iso kiittäminen tämänhetkisestä tilanteestani on omaa perhettäni ja ystäviäni, jotka ovat olleet joko assaroimassa tai toimineet malleina kuvauksissani <3

 

 

Miten päädyit hakemaan assarin pestiä?

Bongasin ilmoituksen Saran IG-Storysta ihan sattumalta, oikeastaan melkein heti julkaisun jälkeen. Laitoin hänelle samantien viestiä. Sara vastasi mulle, että oli aikaisemmin miettinyt miten siistiä olisi saada just multa hakemus. Ollaan käyty joskus kuvaamassa ja tehty pari projektiakin yhdessä. Laitoin hakemuksen samana päivänä ja viikkoa myöhemmin sain tietää, että tulin valituksi!! 

 

Miten kuvailisit työtäsi kolmella adjektiivilla?

Monipuolista, visuaalista, äärettömän kivaa!! 

 

Millainen on tavallinen työviikkosi?

Aloitamme työviikon maanantaisella aamiaisella, jolloin käymme läpi koko viikon hoidettavat asiat ja oikeastaan myös koko kuun tärkeimmät  jutut. Teen Saralle töitä osa-aikaisena ja työtunteja kertyy viikossa se vajaat 20h eli reilu 3h päivässä. Työviikkooni sisältyy assarin hommien lisäksi myös muut kuvauskeikat ja psykologian opintoni. Yleensä meillä on Saran kanssa viikossa noin 1-2 kuvauspäivää, jolloin pyrimme tuottamaan mahdollisimman monipuolista kuvamateriaalia. Assarin hommiini sisältyy usein tulevien kuvausten ja kampanjoiden suunnittelua, valokuvaamista, raporttien ja tarjousten tekoa, sisällöntuottoa someen, ideointeja uusista kuvauslokaatioista jne. Jonkin verran tulee juoksevia asioita, esim kuvausrekvisiitan hankkimista jne. Välillä toimin käsimallina 😀

 

 

Mikä on parasta bloggaajan assarina työskentelemisessä? 

Se, että pääsen tekemään töitä juuri Saran kanssa. Saralla on todella ihailtava työmoraali ja yhteistyö hänen kanssaan on aina tajuttoman hauskaa ja helppoa. Sara on pomona tosi auttava ja luottavainen. Parhaita puolia onkin juuri se, että Sara luottaa omaan kädenjälkeeni vahvasti ja antaa minulle vastuuta. Esimerkiksi eilen kuvasimme Saralle  erään yhteistyökamppiksen ja hän sanoi kuvauspaikalle tullessaan ettei ollut miettinyt ollenkaan mitä olemme tekemässä. Vastuu kuvausten suunnittelusta ja toteutuksesta oli minulla. Sanoisin ennemminkin tekevämme Saran kanssa yhteistyötä, kuin olevani hänen assistenttinsa, sillä Sara antaa itselleni vapaat kädet niin ideontiin kuin toteutukseen ja luottaa vankasti omaan ammattitaitooni. 

 

Entä mikä haastavinta?

Tähän mennessä vastaan ei ole vielä tullut mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta ehkä eniten hirvittää Saran someen koskeminen 😀 Luultavasti tähän mennessä kaikkein vaikeinta on tämän kyseisen assaripostauksen kirjoittaminen, heh. En tuo itseäni kovinkaan paljon esiin edes omassa somessani, koska käytän sitä lähinnä portfolionani. Varmaan pahin horror tilanne olisi puhuminen Saran stooriin, mutta eiköhän sekin setti tule tässä vielä vastaan 😀  

 

Mikä on yllättänyt?

Eniten olen yllättynyt siitä, kuinka paljon Saran työ vie oikeasti aikaa. En yhtään ihmettele, että hän hommasi itselleen assarin (viimeinkin). En olisi esimerkiksi ikinä uskonut, että viime viikolla julkaistun ravintolapostauksen tekemiseen olisi mennyt itseltäni niin montaa työtuntia. Tuntuu, että tällä alalla on valtava määrä sellaisia asioita joihin uppoaa ihan tolkuttomasti työaikaa, mutta jotka eivät näyttäydy ulospäin katsojalle kovinkaan työläinä.  Vasta hommiin ryhdyttäessä sitä ymmärtää koko prosessin massiivisuuden.

 

 

Mitä odotat eniten nykyiseltä työltä?

Alusta lähtien olen ollut todella innoissani siitä, että pääsen näkemään käytännön tasolla mitä työskentely somealalla on. Odotan myös arvokkaita oppeja yrittäjyydestä. Olen myös todella innoissani isosta roolistani suunnittelu- ja kuvaustöissä.  Tänä keväänä ollaan myös tekemässä kuvausreissuja ulkomaille ja kotimaahan, näistä olen fiiliksissä! Näen Saran ennen kaikkea eräänlaisena mentorina itselleni. Kaikki uudet kokemukset, joita tulen hänen kautta saamaan ja ihmiset, joita tulen hänen kauttaan tapaamaan ovat rahaakin arvokkaampia. Siksi tämä työ onkin itselleni niin paljon enemmän, kuin vain osa kuukausiliksaani. 

 

Millaisia uraunelmia sinulla on?

Tällä hetkellä haaveilen siitä, että pääsen työskentelemään valokuvaajana muodin ja kauneuden parissa. Olisi mielettömän upeaa pärjätä isosti alalla Suomessa ja siirtyä jossain vaiheessa töihin myös ulkomaille. Tämä vaatii toki työvuosia ja kokemusta, mutta uskon, että periksiantamattoman luonteeni ja kovan työmoraalini avulla voin päästä vielä pitkälle. Urastani psykologina en ole vielä varma, mutta aina on mahdollista pyrkiä yhdistämään luova ja akateeminen ala toisiinsa. Tällä hetkellä pääfokus on kuitenkin valokuvauksessa.

 

Mitä yhteistä sinulla ja Saralla on – miten tulette toimeen? 

Ollaan Saran kanssa tavattu alunperin TFW Helsingillä, kun menin pienenä fanityttönä sanomaan hänelle, että tykkään paljon hänen blogistaan ja tyylistään tehdä omaa juttuaan 😀 Treenaaminen yhdistää meitä siis valokuvauksen ohessa. Myös meidän luonteet osuu hyvin yhteen ja siksi varmaan yhdessä työskentely on tähän asti ollutkin niin helppoa ja rentoa. Tuntuu kuin oltaisiin tehty hommia yhdessä jo pitkään!

 

 

xx Sara

Tags:
,